tiistai 30. kesäkuuta 2009

Pullan tuoksua Vickilässä



Heipsan te vähälukuiset, mutta sitä tärkeämmät kurkkijat! Olen kait joutunut mielenhäiriön valtaan, sillä innostuin alustamaan pullataikinaa jo ennen klo 8. Olin kyllä melkoinen näky, sillä leivonta-asunani oli pelkät pikkuhousut. Täällä meidän kämpässä on taas hellejakson jälkeen lämpölukemat sellaista tasoa, että kertakaikkiaan ei jaksa pitää vaatteita päällä. Asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, jossa katto varaa lämpöä koko päivän kiitettävästi ja luovuttaa sitä sitten kämppäänkin. Joka läpi on auki, mutta silti hiki virtaa.


Pullista tuli hyviä, olenhan treenannut ahkerasti tämän kesään aikana. ??? Olen ittekkin ymmälläni tästä oudosta leivontainnostuksesta. Mistä se on merkki? Minusta tulee sittenkin jossain vaiheessa pullantuoksuinen ämmi= mummo. Tytär on hiukka katkera siitä, että innostukseni syttyi vasta, kun hän on jo muuttanut pois kotoa. Oikeastaan hänen pitäisi kiitellä, sillä olis varmaan aika tukevassa kunnossa nyt, jos olisin silloin ahkerasti leiponut.


Eilen käväisin Hesan keskustassa pyörimässä sen verran, että ostin Stockan alesta Very Nicen farkut kokoa 35/30. Kyllä tuo mun persus on tosi leviä ja vatsakumpukin vaan kasvaa. Mutta jalat ei pitene yhtään. Oikea tuumakoko farkkujen pituudelle olisi 29, mutta niitä saa tosi harvoin mistään. Söin eilen lounasta Forumissa, siellä on paljon hyviä lounaspaikkoja alimmassa kerroksessa. Tällä kertaa otin Habibi paikassa lampaanlihavartaat. Tosi hyviä olivat jogurttikastike lisukkeineen couscousin kera. Jälkkäriksi kahvit Helsingin Jäätelötehtaan Maraschino jäätelön kanssa. (Ei ihme, että persus vain leviää)


Innostuin kutsumaan työkaverit meidän terassille työpäivän jälkeen. Osa siis on päivystävässä yksikössä heinäkuussa duunissa ja osa jo lomilla. Hauska nähdä niitä hauskoja naisia, ottavat omat juomat mukaan ja talo tarjoaa salaatit ja Salarakkaat (makkaraa) Siippa aikoi vetäytyä kätköille kuultuaan, että talo täyttyy tissuttelevista eukoista. Olen ollut viimeisen vuoden aikana niin paljon yksin, että nautin taas kovasti seurasta. Tai siis molemmista nautin, myös yksinolo on tullut mulle erittäin tärkeäksi latautumiseksi.


Jos viittin, käyn pyöräilemässä jonkun kivan lenkuran kohtikään. Voisin vaikka hakea tuoreita mansikoita torilta ittelleni lounaaksi, illalla syön sitten tukevammin. Nyt mansikka aikaan meillä on siipan kanssa tapana syödä joka päivä mansikoita semmonen litra per nokka. En pakasta yhtään marjaa, syön vain tuoreena. Eilen saatiin jo aivan loistavaa inkoolaista mansikkaa, jospas sitä olisi tänäänkin tarjolla.


Mukavaa ja helteistä päivää kaikille!


Olepas hyvä, nauti päiväkaffin kera

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Jussin jälkeistä elämää

Tämän vuoden juhannus näyttää kuvissa jokseenkin samalta, kuin viime vuonnakin (klikkaa isommaksi)

Heipsan kaikki vähälukuiset kurkkijat! Suurin osa teistä lienee jo kesälaitumilla, mutta mie painan vielä kaksi päivää täpöillä ennen kuin luovutan.


Jälkiruokaa....

Juhannus meni mukavasti Keski-Suomessa perinteisen ohjelman merkeissä: lipunnosto kuoharin kera, juhannusillallinen ulkosalla, saunomista rantasaunassa, vihtomista, uimista eka kerran järvessä tälle kesälle, jalkojen rasvaamista, oluen, siiderin ja valkkarin juontia, muurinpohjalettujen syöntiä, tanssimista laiturilla, mahtavan kokon katselua, takapuolen lämmittelyä viimeisillä kokon rippeillä, muutaman viskipaukun nauttimista, suomalaisten vanhojen elokuvien katsomista, Paha maa - DVD elokuvan katsomista.... että tässä tärkeimmät ja pähkinänkuoressa. Välillä vähän nukuttiin ja sitten taas syötiin. Kuvia näkyi tulleen noin 150 ja alan perkkaamaan niitä vähitellen.


Rantasaunan juomavalikko

Mites teijän juhannus? Oliko seura ja ruoka mieleistä? Entäs juomapuoli?


Meitsin Jussi oli onnistunut. Senhän voi aistia muikeasta ilmeestä.

Olen sopinut jo tyttären kanssa, että lähdetään perjantaina alennusmyyntiin kattoon vähän farkkuja , kun sipsu on syönyt edelliset niin hataroiksi, että päivä paistaa osittain läpi. Paska näitä läskireisiä! Joko kurkkijat ovat ehtinnet käydä aleissa ja onko jotain kivaa ja kaunista tarttunut pyydyksiin?
Titääkö joku kurkkijoista, mitä on linja-akvaviitti? Miepä tiiän. Tämän Jussin jälkeen.

torstai 18. kesäkuuta 2009

Suloista Juhannusta!




Heippa, kurkkijat! Toivotan kaikille teille suloista Juhannusta rakkaittenne seurassa, missä sitten Jussia vietättekään. Me menemme siipan kanssa jo perinteisesti Keski-Suomeen. Viime vuonna oli niin kylmä, että aamuyöstä kietoiduimme viltteihin +2 asteen lämmössä. Tänä vuonna en jätä mitään sattuman varaan, otan untuvatakin mukaan. Laitan pari kollaasia viime vuoden juhannuskuvista ja ensi viikolla sitten tämän vuoden juhannus.




Ihanaa Juhannusta Merille, Eickalle, Katriinalle, Maaretalle, Miinalle, Ritalle, Saanelille, Hannille, Ruskalle, Lenelle, Olivialle, Blue Nunille, Irenelle, Tuulikselle, Sooloilijalle, Eevikselle, Hannalle, Riiriille, Niinalle, Iinuskalle, Jaanuskalle ja kaikille salaa kurkkiville sukulaisille ja työkavereille!

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Siskot kävi kylässä

Blogiani seuranneet tiesivätkin, että eilen mulla oli jännä ilta. Olin kutsunut kotiimme blogisiskot Eickan ja Merin. Olen tuntenut heidät virtuaalisesti pian jo kaksi vuotta ja nyt aika ja paikka oli kypsä tapaamiseen oikeassa elämässä.

Mitäkö näin? Meille ilmestyi kaksi upeaa, pitkää naista, joiden kanssa olo oli heti ihan kotoisa ja oikeasti oli tunne, että tunsimme jo ennestään toisemme. Tai ainakin mulla oli se tunne. Ennen vanhaan ihmiset kirjoittivat paljon kirjeitä ja moni avioliittokin on Suomessa saanut alkunsa kirjeenvaihdolla, miksipäs ei siis ystävyyskin voisi alkaa hieman epätavallisemmalla tavalla eli Blogistaniassa tutustumisella. Kaikkia meitä jännitti hämmästyttävän paljon etukäteen, mutta ramppikuume suli jo eteisessä halaukseen.

Sitten söimme, koska uskon lauseeseen "hyvä ruoka-parempi mieli" Olin laittanut mun peruskauraa eli kanasalaattia, fetapinaattipiirakkaa ja pesto/pororouheella täytettyjä herkkusieniä. Kerniliina sai pysyä pöydässä ja kattaus ei ollut kaunis- niin kuin ei yleensäkään mulla. Ruoka oli kait hyvää, koska vieraille ainakin maistui hyvin. Harmi vaan, että olivat autolla, ettei voitu ottaa viiniä molemmille jaloille. Ens kerralla, Meri, tulette sitten julkisilla kulkuvälineillä tai jäätte yöksi. Juttua piisasi oikein mainiosti ja ilmeni, että siskojen serkku on mun nuoruuden ystäväni (jonka olen kadottanut maailman tiimellyksessä)
Mitä tästä opin? Kannatti ehdottomasti ottaa riski ja kutsua tyttäret kotiimme, koska oli ihana löytää uusia siskoja maailman tuulissa. On ihanaa huomata, että ihmiset voivat yhä kohdata vuorovaikutuksellisesti ja virkistyä toistensa seurasta. Ne ihmiset, jotka kirjoittavat blogia omana itsenään, ovat aivan "bloginsa näköisiä" luonnossakin.

Blogisiskot tapasivat loppujen lopuksi koko pienen perheemme, sillä siippakin kotiutui jossain vaiheessa ja bonuksena kävi tytärkin kotona pyörähtämässä. Täten lupaan kautta kiven ja kannon, että kun kutsu käy ja reittini osuu jonkun blogisiskon kohdalle, minäkin puolestani tulen ja nautin kohtaamisesta ja uudesta ihmissuhteesta.



Mestarilaulaja pöpelikössä

Kiitos Eicka ja Meri, kun otitte kutsuni vastaan. Nyt olen siis tavannut teidän lisäksenne Jokivarren Maaretan (joka myös oli iloinen ja ravitseva tapaaminen) Isompi blogitapaaminen tulee vielä, ehkäpä Helsinkiin ainakin jos mie olen kokoonkutsujana. Muutama teistä olisi varmasti tulossa messiin. Mutta sitä ennen, pidetäänpäs kunnon loma heti, kun työpäivät ovat tältä rupeamalta kasassa. Rentoa viikonloppua kaikille!

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Tarve kuulua yhteisöön

Forget me not- lemmikki Lauttasaaresta

Heipsan kurkkijat! Olen nyt tehnyt kokonaisen viikon töitä työpaikassani, josta lähdin virkavapaalle 2 vuotta sitten rintojenpienennysleikkauksen jälkeen. Tässä välissä 2 vuoden aikana, olen tehnyt töitä aika lailla itekseni erilaisten ryhmien kanssa eli olen harjoittanut toista ammattiani = työnohjaajan ammattia. Ryhmiä on ollut vaihtelevia määriä, kevät 2008 oli varsin täysi 12 ryhmän pyörittämisessä, mutta väliin on ollut reilusti väljempää ja silloin olen tehnyt keikkaa vanhaan työhöni.

Ikoni Seurasaaren rajakarjalaisessa talossa

Miksikö palasin? Sitä kysyn itseltänikin ja pikkuhiljaa vastaus alkaa hahmottua. Ensinnäkin tämä muuttunut taloustilanne Suomessa on vaikuttanut niin paljon, että syksystä mulla jatkaakin vaan 6 ryhmää, muilla laitettiin rahat niin tiukille, että työnohjaukseen ei ollut varaa budjetoida. Ryhmistä suurin osa olisi kyllä halunnut jatkaa. Myös pääkaupunkiseudun kuntien talous on laitettu sellaiselle nälkäkuurille, että sijaisia ei yksinkertaisesti palkata keikkatöihin kuin ihan pakkotilanteissa. Tästä seurasi se, että mulla oli varsin väljä syksy mitä töihin tuli ja vielä väljempi oli kevät. Aikaa olisi ollut tehdä vaikka mitä omaa juttua kotona, mutta mikään ei oikein hotsittanut, eikä rahaa paljon kirstuun kilahtanut. Kotitöitä tuli kyllä tehtyä enemmän, mutta niistähän tunnetusti maksun saa "luonnossa". Vitsi-vitsi.



Lauttasaaren näkymiä vielä silloin, kun oli hellettä
Kaikkein suurin syy kuitenkin paluulleni oli aikamoinen tarpeettomuuden tunne. Liian monta päivää oli sellaista, että kukaan ei mua kaivannut yhtään mihinkään. En ollut tärkeä juuri kenellekään. Se on kestämätön paikka meikäläiselle, joka on aika lailla tottunut siihen, että mulla on oma ja arvostettu paikka työyhteisössä. Eli seikkailin Maslowin tarvehierarkian kolmostasolla, missä ovat rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tarpeet. On ihanaa kuulua työyhteisöön ja olla osa kokonaisuutta varmistamassa sitä, että homma pelittää. Oikeasti, tämä asia on mulle nyt suht selkiytynyt näiden kahden vuoden aikana. Vaikka tykkään välillä tehdä omia juttuja yksin, löytyy minusta myös tämä vahvasti yhteisöllinen puoli, joka kertakaikkiaan kärsii, jos se ei pääse yhteisöön ja tiimiin töitä tekemään ja näkemyksiään jakamaan.



Eli toistaiseksi näin. Palasin työhön, joka ei sisällöltään ole ihan mun ykkösjuttu, mutta josta saan taas niin paljon sitä muuta, mikä tekee elämäni mielekkääksi. Luojan kiitos, en ole ollut ikinä työttömänä. Se olisi mulle varmaan todella kova paikka. Siispäs syksystä teen töitä kuin pieni eläin, koska teen normaalin viikkotyön lisäksi noin 6 työnohjausryhmää. Nyt on valoisaa, mutta saattaa tietenkin olla, että syksyllä uuvuttaa, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Tällaisia ajatuksia tänään. Tuntui jotenkin tärkeältä laittaa nämä paperille. Kerropas kokemuksista sinä, joka olet jollain vapaalla tai työttömänä, miten polla kestää? Onko sulla samanlaisia ajatuksia, vai nautitko vaan? Toki tilanne on erilainen, jos kotona on lapsia. Silloin ei varmaan tunne itseänsä tarpeettomaksi.

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Uudet pokat



Mulla on uudet pokat. Sain könttäkauppaan moniteho-, luku-, ja aurinkolasit vahvuuksilla hintaan 425€. Olo on kylläkin kuin Pelle Hermannilla. Uudet pokat tuntuvat niin isoilta minien jälkeen , mutta kyllä näkyvyys parani. Hitto vieköön, maailma suorastaan rynnii päälleni. Totta kun puhutaan, niin vahvuuskin lisääntyi +1 verran.


Näkyväistä viikonloppua kaikille kurkkijoille!

Lissäys. Tässä siis vanhat pokat vertailun vuoksi. Katsoin useimmiten yli linssien, kun ne oli niin kapeat. Oli kiva lepuuttaa silmiään, kun näki vain sumeasti. Nyt tuntuu informaatiota tulevan ähkyyn asti silmien kautta. Näkee kaiken niin selvästi ja päällekäyvästi. Huh.