sunnuntai 29. heinäkuuta 2007

Kaupunkiretkeilyä






Yllä sunnuntain kävelyretken saalista. Eipä ole vielä kummoisia nuo näppäilyt.
Loma on pärähtänyt käyntiin. Eilen kävimme Stadissa päiväelokuvissa katsomassa Simpsons- pätkän. Ihan ok, pitempi vaan kuin telkkarista tulevat jaksot. Mutta sanoisinpa, että kovin paljosta ei jää paitsi vaikka leffaa ei kävisi katsomassakaan. Sitä paitsi yleisö oli täynnä varhaisnuorison edustajia, jotka tunnettuun tyyliin mässäilevät, piereskelevät ja potkivat tuolin selustaa elokuvissa käydessään. Pari kertaa käännähdin napakkaan tyyliin ja annoin tulla piiskansivallusäänellä : "ÄLÄ POTKI!" Siis minusta on selkeästi tullut kärtty keski-ikäinen täti-ihminen, joka haluaa katsoa elokuvansa rauhassa silloin kun niitä ylipäätänsä viitsii katsoa.


Illalla grillasimme vartaita partsilla, tällä kertaa tikussa oli BBQ maustettua naudan ulkofilettä, herkkusieniä, kesäkurpitsaa ja paprikaa. Viini oli todella hyvää niin tuoksultaan kuin maultaankin. Kyseessä oli jenkkiviini zinfandelrypäleestä eli "Gnarly head".


Innostuimme lähtemään tänään uudelleen Stadia kiertelemään jalkapatikassa. Kävelimme pitkin Pohjoisrantaa ja tulin käyneeksi eka kertaa elämässäni Tervasaaressa. Matkan aikana harjoittelin samalla uuden digikameran käyttöä. On siinä taas kova opettelu, mutta innostus on taas vallannut minut - kiitos bloggailun. Täytynee taas alkaa opisleluhommiin tässä bloggailussa, kun edelleenkin kaikki kuvat janttautuvat peräkkäin jutun alkuun. Joku asetusjuttu se on, kun vaan löytäsin oikean paikan, jossa asiaan voisi vaikuttaa.
Nälän vallattua menimme syömään Memphisiin. Oli oikein maukasta, mulla oli chicken curry. Se vaan ihmetytti, että ruoan kanssa tuotiin lusikka. Curry oli tosiaan enemmän keittoa, ei olisi haarukassa pysynyt. En ole mikään curry asiantuntija, mutta luulisin, että kyllä ne on yleensä vähän tanakampaa tekoa. Olen currya syönyt ennen vain ulkomailla.
Jälkkäriksi mun piti välttämättä saada Jenkeistä tänne rantautunutta Ben& Jerry´s jäätelöä. Virhe. Tai ainakin mun jätskivalintani oli virhe, otin sellaista Piece of cake-jätskiä, jossa oli mukana mansikkajuustokakkua. Siis liian tanakkaa tavaraa eli rasvaista. Alkoi ällöttämään jo 5 lipaisun jälkeen. Tutkailin netistä, että kyllä niiltä olisi löytynyt köykäisempiäkin vaihtoehtoja. Tämä oli siis rasvaprosentiltaan 14!! Siitä puuttui jäätelön raikkaus. No, ensi kerralla olen viisaampi. En syö paljoakaan jäätelöä laktoosi probleeman vuoksi (kuljen entsyymipillerit laukussa aina), mutta parasta on mielestäni Helsingin Jäätelötehtaan jäätelöt. Kaikkia en ole niiltä maistanut, mutta kirsikkajäätelö maraschino on yks mun lemppareista. Niillä on nyt hyvä myyntipiste Forumissa.
Huomenna siis alkaa tuntua lomalta, kun on arki ja muut painuu töihin. Ihan mukavaa olla eka viikko kotosalla, niin ehtii taas bongata joitain Stadin kohteita. Nyt tämän päivän näkökulmasta ajateltuna rintojen pienennysleikkauksen ajankohta oli parahultainen eli tisut ehtivät parantua kunnolla ennen loman alkua. Kyllä siinä siis 2 kk meni ainakin mulla. Ihmisillä on vaan niin erilainen kudos, jotkut tuntuvat paranevan leikkaushaavoistaan nopeammin ja jotkut taas selkeästi hitaammin. Kärsivällisyyttä paraneminen kyllä vaatii. Herkkuhetkiä kaikille kurkkijoille!


perjantai 27. heinäkuuta 2007

Tyyntyvää loman alussa


Nyt se alkoi. Nimittäin 5 viikon kesäloma. On tätä ehtinyt jo odottaakin. Kuvassa mielenkiintoinen mansikka eilisestä mansikkasatsista. Mulla on ollut tapana vähintään joka toinen päivä ajaa töistä torin kautta ja ostaa pari litraa mansikoita. Moneen vuoteen en ole pakastanut yhtään marjaa, mutta perheessä sitten syödään mansikka-aikaan paljon tuoreita mansikoita. Nyt on jo paras satokausi ohi, marjat ei tunnu olevan enää niin kiinteiltä, mutta makeutta on sopivasti.
Arvatkaas, mitä tein ekaksi kun tuliin kotiin? Aloin siivoomaan. Meidän asunnossa on niin kuuma, että työ sujui parhaiten pelkissä pikkareissa. On vaan niin ihana herätä lauantai- aamuna suht siistissä huushollissa. Varsinkin, kun loma on alkanut. Talviaikaan mie pyrin siivoamaan aina torstai-iltaisin sen vuoksi, että viikonloppu ikäänkuin alkaa heti perjantaina töitten jälkeen.
Tyttären kanssa ollaan taas sovussa. Pieni räjähdys laittoi taas hetkeksi asiat reilaan: tytär laittoi keskiviikkona safkaa päivän aikana (makaronilaatikkoa, jota tilasin...) ja eilen hän oli täällä järjestellyt valmiiksi, että pääsin suoraan siivoamaan. En kylläkään kuvittele, että tästä lähtien asia olisi kunnossa. Äipän on räjähdeltävä säännöllisin väliajoin- luulen ma. Mutta toivonpa, että tämä viimeinen yhteinen vuosi kolmen aikuisen perheessämme vallitsisi konsensus näistä kotitöistä. Vihaisena olo kuluttaa muuten kamalasti energiaa, tai siis sitoo energiaa. Huomasin sen tuossa tyttärelle vihotellessani.
Lomasäät eivät heinäkuussa ole olleet kovin kummoiset, saas nähdä, miten meille käy, kun loma onkin elokuussa. Elokuussa lomamme ei ole ollut vuosikausiin. Elokuuhan on kaikista vilkkain lomakuu Keski-Euroopassa, saattaapi olla melkoinen sutina Saksan moottoriteillä. Onneksi mie perinteisesti en aja lomalla ollenkaan. En erityisemmin tykkää autolla ajamisesta. Ajan kyllä silti viikottain jonkun verran, että taito pysyy tallella. Olemme pitkään ajatelleet autosta luopumistakin, mutta tyttären takia se nyt vielä laitettiin. Täällä pääkaupunkiseudulla pärjäisi kyllä ilman autoakin, julkinen liikenne on siksi toimivaa.
Ei hitsi. nyt täytyy rynnistää kauppaan ja hakea jotain hyvää grillattavaa. Täytyyhän tätä loman aloitusta vähän juhlia. Mukavaa viikonloppua kaikille töihin palaaville ja vielä lomaansa jatkaville. Vielä on kesää jäljellä...

tiistai 24. heinäkuuta 2007

Lentoon lähdön aika

Tänään oli taas töistä tullessani tosi kiukkuinen. Eikä ihme. Tytär on kaksi päivää lukenut putkeen tuota Harry Potteria ja eipä juuri mitään tee täällä kotona. Kuin käskemällä- eikä aina sittenkään. Tänä aamuna laitoin lapun pöydälle tekstillä: Käy ostamassa suodatinpusseja. Pese edes pyykkiä. Sain tyttäreltä puhelun töihin, että saako hän ottaa auton. Kysyin, oletko hakenut suodatinpusseja (siis kahvinkeittimeen) Ei ollut hakenut. Sanoin , että ne on haettava ennen kuin lähtee minnekään autolla. Siipalta kuulin, että tytär oli tullut vastaan rappukäytävässä ja oli ollut vasta hakemassa suodatinpusseja noin 16.30... Ja koko päivän on täällä maannut, saakeli. Muutama rätti oli pesty sentään. Kuulostanko pikkumaiselta? Nyppii vaan niin perusteellisesti, että tytär asuu täällä kuin hotellissa. Ruokaa ollaan kyllä heti kyselemässä, kun tulen kotiin. Kyseessä on kaksikymppinen nainen, ei siis enää pikkulikka. Syytä mulla on varmaan katsoa peiliin siinä, että olen ollut liian lepsu joissain asioissa.

Summa summarum: alan olla täysin valmis siihen, että tytär muuttaa pois kotoa omiin nurkkiinsa hautautumaan roskiin, pölyyn ja puolipitoisiin vaatteisiin. Näin se luonto hoitaa tämän vieroituspuolen. Ajattelen lämmöllä niitä lintuemoja , jotka tökkäävät poikasensa yli pesän laidan, jotta ne löytäisivät siipensä ja lentotaitonsa. Ihmettelen italialaisia mammoja, jotka sietävät jälkikasvuaan nurkissaan loputtomiin. Mulla alkaa mitta täyttyä. Siitäkin huolimatta, että meillä on aina ollut tyttären kanssa varsin hyvät välit. Mutta jotta ne pysyisivät jatkossakin hyvinä, olisi aika vaihtaa omaan pesään. Se on saletti, että minä en tunge hänen kämpilleen siivoamaan. Kylläpäs helpotti, kun sain tähän laittaa tämän raivoni. Ongelma tuntuu kyllä olevan universaali, olen asiasta keskustellut työkaverien kanssa. Olen saanut ymmärtäväisiä kommentteja: "Ai, teillä on nyt tuo vaihe menossa..."

On tämä bloggailu muuten huippujuttu. Saas nähdä, milloin tämä yleistyy enemmänkin keski-ikäisten naisten keskuudessa. Mulle tämä on avannut aivan uuden maailman, värikkäämmän ja monimuotoisemman.

maanantai 23. heinäkuuta 2007

Vihdoinkin uimaan

Viikonloppu meni vauhdikkaasti ja sääkin oli suopea. Olimme käymässä ystävien kesäpaikassa ja vihdoinkin sain toteuttaa tämän kesän unelmani: pääsin uimaan. Nyt on tisut siis olleet kutakuinkin viikon ihan kiinni, vain pari rupea on viimeisten reikien kohdalla. Tuntui tosi ihanalta lillua lämpimässä järvivedessä saunan jälkeen. Enpä muista, milloin olisin noin nauttinut uimisesta. Talviturkki tuli siis heitettyä 21.7. tänä vuonna.

Nyt alkaa jo tuleva loma kuumottamaan mieltä, vielä 4 työaamua ja sitten on edessä 5 viikon kesäloma. Ekan viikon olen vielä yksin lomalla kotosalla ja hömppäilen siellä täällä ja toisella viikolla vuoret kutsuvat. Vuoria on tullut kaluttua varmaan kohta 10 kesälomaa, mutta aina löytyy uusia reittejä ja maisemia ihmeteltäväksi. Muistan kyllä, että ekat vuodet koin olevani vain "perässähiihtäjä". Oma innostus syttyi vasta 3. vuotena, kun olin pudottanut painoa 9 kg ja jaksoin paremmin kiivetä. Nyt sitten paino on hiipinyt pikkuhiljaa takaisin, mutta olen silti jaksanut vaeltaa. Kesäloman jälkeen olen siis yleensä hyvässä kunnossa. Tosin laihtumaan reissussa ei pääse, kun vaelluksen vastapainoksi tulee syötyä paljon ja hyvää ruokaa.

Nyt on jännittävää tarkkailla myös sitä, mitä tämä rintojen pienentäminen vaikuttaa vaeltamiseen. Villi arvaukseni on, että ainakin iho pysyy parempana. Isojen rintojen alta hikoili kauheasti ja mulla oli joka kesä karmea ihottuma rintojen alla. Rintaliivejä olen ostanut kiihtyvällä vauhdilla. Tosin varsinaisia urheiluliivejä olen hankkinut vasta yhdet, nyt näkyy sopivan joko koko 80 B tai rinnakkaiskoko 75 C. Koko on siis pienentynyt 3 kuppia. Ennen leikkausta käytin 80 E / 75 F. Kyllä olen tosi tyytyväinen, että leikkaus on nyt takanapäin, eikä enää tarvitse odotella. Luulen, että mitä vanhempana leikkaukseen menee, sen hitaampaa on parantuminen. Onhan se kyllä ihan järkeenkäypä juttu, että koska aineenvaihdunta on hidastuvaa iän myötä, uusiutuu myös iho hitaammin.

Nyt näyttää siltä, että vierailut ovat tyssänneet tältä kesältä. Taitaa olla parasta, että laitamme vierasfutonin kasaan jo tänä iltana. Ylimääräisen patjan sain eilen vietyä kellariin. Vihdoinkin. Arvatkaas, mitä tytär on tehnyt toista vuorokautta? On tietenkin lukenut uusinta Harry Potteria. Mie olen yrittänyt lukea ekaa osaa kahteenkin kertaan. Mutta kun ei kiinnosta- niin ei kiinnosta. Kai mie olen tullut vanhaksi.

perjantai 20. heinäkuuta 2007

Saldovapaa

Ihanaa olla vapaalla näin arkena. Hyppäsin bussiin aamulla ja kävuin ensin kastelemassa kukat tulevassa toimipaikassani lähellä Tullinpuomia. Hämmästyin sitä, että siinä 9 maissa siellä oli tosi hiljaista, missä hitossa kaikki hesalaiset ovat? Autojakin näkyi vain muutama hassu liikenteessä. Siis Suomi on kiinni heinäkuussa, tosi on. Turisteja näkyi poukkoilemassa siellä täällä ymmyrkäisen näköisinä. Ihmettelivät varmaan samaa kuin minäkin, missä ihmiset ovat?

Suunnistin Hakaniemen halliin. Se on mun yksi lempparipaikoista Hesassa. Siellä hallin toisessa kerroksessa on kaikkia metkoja liikkeitä. Siellä myydään mm. kotitakkeja (mun äidillä ainakin oli sellaisia 70-luvulla) ja ihania lohenpunaisia trikookerrastoja. On siellä sitten Marimekon liikekin, jossa oli -20% jo alennetuista vaatteista. Tarttui sieltä mukaan mustavalkoinen (leveät raidat) lyhythihainen pusero karvan verran alle 19 €. Olisin mielelläni ostanut myös kerniliinan, mutta ale-kuosit olivat niin vahvoja, että jäipä ostamatta. Nautin kaffet ihanan sikarasvaisen omenaleivoksen kera. Kassalla kertoivat, että ko. omenaleivos tulee heille Tammisaaresta saakka ja sillä on aivan vakiosyöjänsä. Sanoisin, että pikkuisen liian rasvainen mun makuun, ei siitä mun vakkari tule.Kävelin pitkän sillan yli Kaisaniemen Anttilaan, jossa oli jo enemmän kuhinaa. Varmaan tunnin pällistelin, enkä lopulta ostanut mitään. Kaikenlaista kodin tekstiiliä olisi ollut kaupan pilkkahintaan.

Kaisaniemen metroasemalta Pick& Mixistä löysin hyvännäköisiä pistaasipähkinöitä. Viemme ne tuliaisiksi huomenna viinipullon ja valkohomejuuston kera. Siis aikalailla hukkaan heitettyä aikaa siellä kaupungilla, mutta mie nautin. Kukaan ei ollut hoputtamassa mihinkään suuntaan. Enemmän olen siis virtuaalishoppaaja. Hauska juttu oli se, että mun työkaverini soitti Kemiöstä, että siellä on tarjolla antiloopin ja kengurun lihaa, että kannattaako hänen ostaa. Mie siihen tuumasin, ettei kannata, koska samaa tavaraa on paikallisessa Seilorissa. Hän vaan totesi, että arvasi mun tietävän asiasta jotain... maineení herkkuperseenä on siis levinnyt hyvin ainakin lähipiirissä.

Tänään on perjantai. Perjantai on herkkuilta. Olen ostanut taas karitsan paahtopaisteja, jotka grillataan illalla. Eihän muuten viikonloppu tunnu miltään. Tyttären poikaystävä pääsee eka kerran lomalle tänään armeijasta, jospas hänkin ehtisi meille syömään. Tytär nauroi mulle, että mun olisi pistänyt ostaa kengurunlihaa, että olisi ollut "vävykokelaalla" taas ihmettelemistä täsää meidän perheen sapuskakulttuurissa. Kenguru saa jäädä toiseen kertaan.

Ai-niin, mulla iski illalla aivan tajuton "pullahimo" ja kävin ostamassa Pågensin kaakaomuffinseja - joista en ole koskaan tykännyt. Aamulla "nautin " yhden kahvin kanssa. Oli todella yököttävä, mutta sinnillä söin. Kammottavan keinotekoisen makuista paskaa. Siis makuni niitten suhteen ei ole muuttunut pätkääkään, se on nyt testattu taas 10 vuodeksi eteenpäin. Pulla minun makuuni on mm. Fazerin Kilopitko ja Eromangan puolukkapiirakka. Eivät ole vielä koskaan pettäneet. Tähän mennessä. Herkullista viikonloppua kaikille!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2007

Umpeutuu

Alan pikkuhiljaa uskoa siihen, että molempien tisujen haavat ovat oikeasti menossa kiinni. Tänään oli eka päivä, kun liivinsuojuksissa ei ollut yhtään täplää työpäivän jälkeen, jess!! Arvet ovat tosin aika tummanpuhuvia, varsinkin niiltä kohdin, jossa repeämät/reiät olivat pisimpään. Mutta EHKÄ olen siirtynyt uuteen vaiheeseen parantumisprosessissa.

Tänään on ollut viuhuva päivä eli tuulen puuskat ovat pyörittäneet kaikenlaista roskaa ja siementä ilmassa. Töistä palatessa pyörällä piti olla tarkkana, että pysyi pystyssä paikka paikoin. Toivottavasti pääsen vielä huomennakin pyörällä töihin, perjantaina mulla on nimittäin saldovapaapäivä. Nyt työssä oloon on jo palautunut vanha rutiini.. . ollaanko tässä joskus muka oltu sairaslomalla???

Ruoasta puheenollen. Tarjosin kuopiolaisille läksiäisiltana taas kerran niitä täytettyjä herkkusieniä, joihin yleensä laitan pestoa sisään ekaksi, sitten savupororouhetta ja lopuksi juustoraastetta. Nyt oli käynyt niin, että pestopahus oli sattunut homehtumaan. Siispäs laitoinkin tällä kertaa aurinkokuivattua tomaattisiivua ja juustona olikin halloumikuutiota. Erittäin hyviä tuli sienistä niinkin. Sieniä kannattaa myös vähän voidella tavallisella öljyllä tai sillä aurinkokuivatun tomaatin säilytysöljyllä. Nam! Laitan uuniin ensiksi grillivastukselle ja kun väri on hyvä, vähäksi aikaa ylä/alalämpöön, yhteensä noin 15 min.

Muuten vaikka tykkäänkin laittaa ruokaa, olen oikeasti aika huono maustaja. En kerta kaikkiaan hallitse maustamishommia kovinkaan hyvin. Ihailen ihmisiä, joilla on maustamistaito hyppysissään. Siinä mulla riittää vielä kehittämistä. Ai-niin, täytyypä vielä kertoa, mikä on meidän perheen ehdoton grillimakkaroitten kunkku: se on Maalaisserkun tuottama lammasbratvursti. On muuten tosi hyvää ja mukavan hoikkaa tavaraa, jota voi syödä pitemmänkin pätkän. Samalta firmalta on myös Lampurin makkara hyvää, maistuu suurin piirtein samalta, mutta on muodoltaan paksumpaa pötäkkää. Kokeilkaapas! Tähän asti kaikki vieraat ovat ihastuneet siihen. Ja aina meille maistuu myös perus Kabanossi, ei siis kevytversio. Makkaraterveisin!

maanantai 16. heinäkuuta 2007

Kotipesä haussa

Tyttäreen on nyt varmistuneen opiskelupaikan myötä iskenyt halu päästä omaan kotiin. Hyvä niin.Täällä pääkaupunkiseudulla se ei vaan ole kovinkaan yksinkertaista. Asuntoja on tavoittelemassa niin moni uusi opiskelija ja maakunnista tulevat ovat varmaan etusijalla opiskelija-asuntoihin. Olen siis soitellut tuttavapiiriäni läpi ja kysellyt, josko jollakin olisi vuokrayksiö vapaana. Vielä ei ole tärpännyt. Kurkkijat, antakaahan vinkkiä, jos tiedossa olisi joku kämppä nuorelle opiskelijaneitoselle. Opiskelupaikka on Helsingin keskustassa, mutta pääkaupunkiseutu käy, kunhan liikenneyhteydet ovat hyvät.

Luin tuossa suomi 24 plastiikkakirurgian palstaa ja totesin, että mullahan on aika hyvin nämä haavat umpeutuneet kumminkin, kun mistään hopealevyistä ei ole tarvinnut vielä edes puhua. Nyt on reiät tosi matalana ja ruvet päällä, jospas lopullinen umpeutuminen olisi tapahtumassa. Olen nyt uskaltanut niitä öljytäkin, kun ei ihan veri tirsu. Muuten kolmas paketti näitä liivinsuojuksia on jo menossa, en ollenkaan pärjäis yhtä hyvin ilman näitä.

Rakkaat Kuopion ystävät olivat meillä kylässä 2 yötä ja kyllä juttua ja ruokaa piisasi. Harmi, etteivät joutaneet olla pitempään. Vierasfuton pidetään yhä auki, jos vielä joku tuttava eksyisi meille ennen oman loman alkua.

Kävimme syömässä kuopiolaisten kanssa kirkkonummelaisessa Arsene Flipo ravintolassa. Sitä voi todella suositella, käykääpä kurkkaamassa netissä ruokalistaa. Ruoka oli mainiota, ainoa mistä pientä miinusta tuli tällä kertaa, oli kanaruoan kastike, joka oli tikkusuolaista. Kokki oli varmaan juuri rakastunut. Olen syönyt ko. paikassa kolme kertaa ja aina se on elämys. Osan elämyksestä tuottavat ranskalaiset? tarjoilijat, jotka osaavat ihanasti liehitellä ja flirttailla asiakkaille. Siitä tulee oikeasti hyvä mieli, - tuttavarouvan mielestä myös. Ravintola sijaitsee ihanalla paikalla ja aivan maalla, kauniit järvinäkymät ikkunasta. Muistakaa varata pöytä, välillä siellä on tosi tungosta.

Työpäivä oli tänään vähän iisimpi, kuin viime viikon päivät ja en ole ihan naatti nyt kotin tultuani. Säkin suosi niin, että kävin töissä polkupyörällä.

Nyt täytyy kipaista kirjastoon, olen lukenut kaikki kirjat, jotka ovat olleet mulla lainassa. Nyt maistuisi joku jännittävä dekkari. Viimeksi luin Outi Pakkasen "Kuolema käy jatkoilla" oli ihan hyvä.

lauantai 14. heinäkuuta 2007

Sekapämppääjä

Juhlat olivat oikein onnistuneet ja ruoka oli juuri niin hyvää, kuin etukäteen ounastelinkin. Tarjolla oli vaikka mitä ja mie söin ainakin näitä : uusia perunoita, lampaan - ja poronpaistia, mozzarella-tomaattisalaattia, parmankinkkumeloneita, savulohta, ihanaa merellistä salaattia, jossa oli mm. pikkuisia, kokonaisia mustekaloja, herkullisia leipiä, juustoja, erilaisia suklaita, jäätelöä, mansikoita, keksejä.

Juomien suhteen unohdin oleellisen: juomia ei kannta kauheasti sekoitella. Tuli siis viinin lisäksi juotua kuoharia, siideriä ja viskiä. Seurauksena tänä aamuna jokseenkin jopelo olo ja vatsa sekaisin. Mie olen erityisen herkkä näille kuohujuomille. Viski oli muuten aivan mainiota 12 vuotista "Punarintaa", jota olen saanut maistaa kerran aikaisemminkin. Paikalla oli kolme pariskuntaa lapsineen isäntäpariskunnan lisäksi. Ilta oli niin lämmin, että olimme lähes koko illan pihalla. Kiitos, ystävät mukavasta illasta!

Tämä päivä on sitten mennyt vähän sordiinolla, enemmän kyllä väsymyksen kuin krapulan vuoksi. Kotona olimme puoli kahden maissa ja sitten oli vuorossa vaate-esittely. Tytär esitteli kaikki reissulta ostamansa vaatteet ja niitä ei ollut ihan vähän. Edullisia kauppoja oli kuitenkin tehnyt, monet puserot olivat maksaneet 3 euroa. Mie sain tuliaisiksi ihanan WWF:n pandalla koristellun valkoisen topin. Olen itsekin lähdössä Saksaan muutaman viikon päästä, toivottavasti siellä on vielä ale menossa. Uni maistui, paitsi tyttärelle, joka alkoi vielä innoissaan tutkimaan opiskelupapereitaan aamuyöstä.

Tänään pitkäaikaiset ystävämme Savosta tulevat meille ja menemme porukalla syömään ulos ravintolaan, jossa ainakin tähän mennessä olemme aina saaneet loistavaa ruokaa. Siitä sitten myöhemmin. Voitte arvata, että moponrengas vyötäröllä on edelleen tukevassa "ilmassa" ellei peräti kasvussa auton renkaaksi.

perjantai 13. heinäkuuta 2007

Vieraaksi pippaloihin

Ihanaa, on perjantai 13. päivä, palkkapäivä ja pippalopäivä. Olemme tänään menossa ystävillemme kylään pippaloihin. Kiva päästä herkuttelemaan muiden tekemillä ruuilla, itse on tullut laitettua aika monta ruokaa vieraille tänä kesänä ja nyt pääsemme valmiiseen pöytään. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, tarjoilut tulevat olemaan ensiluokkaisia.

Paluukyytikin juhlista on järjestyksessä. Tytär tulee ulkomailta, ottaa taksin alleen, ajelee juhlapaikalle ja illan lopuksi meidät kaikki kotiin. Tässä iässä on ylellistä, että meillä on jo oma "juoppokuski", joka hakee meitä juhlista, ettei tarvi olla kuivin suin...=) Viikko on ollut rankka töitten puolesta ja siksikin on ihanaa vietää iltaa hyvien ystävien seurassa. Heitä näemmekin aika harvoin muutoin, koska he ovat asuneet jo useamman vuoden ulkomailla. Perinteeksi on alkanut kuitenkin muodostua, että tapaamme kerran kesässä ja sitten yleensä uutena vuotena eli aikoina, jollolin he ovat käymässä Suomessa.

Kävin pesemässä työpölyt pois ja totesin, että reiät rintojen haavoissa yhtä lukuunottamatta ovat tällä hetkellä todellakin matalia. Ehkä umpeutuvatkin joskus viikon sisällä- toivon mukaan. Mutta en uskalla nielaista, ennen kuin tipahtaa. Niin monta kertaa olen jo joutunut pettymään.

Nyt lähden kaffelle, föönaan tukan kuivaksi ja alan katselemaan, mikä mahtuisi päälle ja olisi kesäisää ja sievää. Meikkaamiseen en viitsi käyttää aikaa, huulipunaa laitan vähän, siinäpä kevyt kesämeikki keski-ikäiselle naiselle. Ja eiku baanalle!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2007

Hyvien uutisten päivä

Töitten jälkeen siivottiin kotona. Eipä ole enää paikat kondiksessa, kun äippä on päivät töissä. Huushollin siivouksessa meni toista tuntia ja lopuksi teimme retken roskikselle, jonne veimme pari pussia sekajätettä, yhden kassillisen lehtiä ja yhden kassillisen lasitavaraa. Lasitavara tyhjennettiin lähellä olevaan lasinkeräyspisteeseen. Yllättävän paljon tulee lasipurkkeja ainakin meidän huushollista, vähintään joka toinen viikko saan viedä muovipussillisen keräysastiaan.

Tämä päivä oli hyvien uutisten päivä, eli saimme välittää tyttärelle ulkomaille tiedon, että hän sai opiskelupaikan sinne, minne eniten halusi. Hakijoita oli alussa ollut noin 1300, joista osa pääsi toiseen vaiheeseen ja sisälle otettiin sata onnellista. Äippä ja iskä ovat ylpeitä ja onnellisia asiasta. Onnelliselta vaikutti tytärkin puhelimessa. Itse asiassa hän haki kaiken kaikkiaan viiteen paikkaan ja neljään niistä pääsi sisälle, mutta ykköstoive on aina ykköstoive. Nyt vaan toivotaan, että löytyy vähitellen oma kämppäkin opiskelijalle.

Kävimme saunassa ja hoitelin tisukoita sen jälkeen. Yhä on vasemmassa rinnassa reikiä noin 5 siinä tikkuosassa, mutta näyttäisi, että ne ovat vähän mataloituneet ja ompeleita ei ole tullut ulos ainakaan pariin vuorokauteen. Tänään oli taas yksi konkari vastannut suomi 24 keskustelupalstalle asiallisen kommentin näistä reikä jutuista. Eli että saattaa olla niinkin, että omat kudokset hylkivät näitä "itsestäänsulavia" ompeleita. Tosin se tuntuu kummalliselta, että ilmiö on selvästi pahempi vasemmassa rinnassa. Luulisi ainakin, että samoja aineita on käytetty molempiin rintoihin. Leikkauskertomuksen mukaan vasen rinta on tehty toisena ja sen ompeleet ovat silmilläkin katsottuna vähän roisimmat- olisko tullut kiire tai väsy? Ihmisiä ovat plastiikkakirurgitkin. Luin tuosta leikkauskertomuksesta senkin, että on käytetty Vicryliä ja Monocryliä haavan sulkemiseen. Nuo ovat ilmeisesti ne ompeleitten nimet?? Ihan hebreaa nuo aineet meikäläiselle.

Se on juhlan paikka, kun on eka vuorokausi niin, ettei yksikään reikä aukea. Jos näitä on vielä ennen lomamatkalle lähtöä, varaan kyllä haavahoitajalle Jorviin ajan ja hän saa katsoa, mitä asialle olisi tehtävissä.

tiistai 10. heinäkuuta 2007

Konsertteja ja tekniikkaa

Työ vaatii veronsa, joka päivä ei jaksa kirjoittaa. Vielä on edessä 13 työpäivää ennen kesälomaa, eiköhän se mene. Paitsi työ, tänään väsytti eilinen valvominen. Olimme kotona vasta noin puolen yön aikoihin, koska aloitimme "konserttikesämme" Hatrwall Areenalla Whon keikalla. The Who ei sanonut mulle paljon mitään etukäteen, eikä juuri jälkeenpäinkään. Ihan ok musiikkia, mutta ei koskettanut parkkiintuneita korviani. Tai jos ollaan tarkkoja. kosketti korviani (kovat volyymit) mutta sydän jäi koskettamatta. Show oli ajoittain ihan hieno ja mielenkiintoista on aina katsella muuta yleisöä. Jotkut olivat tosi sfääreissä suosikkiaan kuunnellessaan.

Ainoa konsertti, jossa mie muistan olleeni tosi sfääreissä, oli John Fogertyn eka konsertti Suomessa vuosia sitten ja eka ja alkuperäinen "Mestarit lavalla "konsertti. Muita mieleenpainuneita syystä tai toisesta ovat Erik Claptonin ja Cherin konsertti. Claptonin musiikkianti oli ehkä parasta, mitä live konserteissa olen kuullut.Cheriä kävin kuuntelemassa juuri siinä 40-vuotis päiväni tienoilla ja kyllä oli eukossa virtaa vaikka muille jakaa. Vaihtoi vaatteetkin ainakin 7 kertaa shown aikana, siis elämystä riitti kaikille aisteille. You 2 taisi olla eka iso stara Stadikalla, olipahan show...muistan vielä sen jättiläissitruunan.

Kotimaisista artisteista J. Karjalaista on aina ilo käydä kuuntelemassa varsinki Tavastialla, kun jengi osaa laulutkin ulkoa. Eppu Normaali oli loistava. Maaritia käyn kuuntelemassa suht säännöllisesti ja tietenkin Jorma Kääriäistä joko Agentsilla tai ilman. Elämys on riippuvainen aina myös konserttiseurasta ja päihtymyksen asteesta :)

Sijoitettiin siipan kanssa uuteen digikameraan. Nyt pitäisi sitten alkaa opettelemaan tämän uuden käyttöä, se on aina rasittava vaihe, sillä en ole tekniikan ihmelapsi. Kamerakierrokset vaan nopeutuvat, nyt jo muutaman vuoden vanha digikamera on auttamattoman vanhanaikainen. Saattaapi olla, että seuraavat tänne ilmestyvät kuvat ovat sitten jo uudella kameralla otettuja ja toivottavasti tarkempia.

Tisuosasto on tältä päivältä tsekkaamatta aamun jälkeen. Reikiä edelleen on, mutta pariin päivään ei ole enää tullut ompeleitten pätkiä. Se saattaa olla hyvä merkki. Uiminen edelleen houkuttaa, mutta pakko on odottaa vieläkin.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2007

24 yhteistä vuotta

Jeps, tänään olemme viettäneet siipan kanssa 24-vuotishääpäiväämme. Tuntuu aika uskomattomalta, että häistä on jo niin kauan. Mie olen ollut enemmän elämässäni tässä liitossa kuin ilman sitä. Olin 23-vuotias nuori morsian silloin aikoinaan. Hääpäivänämme oli tosi kuuma, hellettä piisasi. Tänään ei ole yhtä lämmin, mutta onneksi tämä suhde on pysynyt lämpimänä kaikki nämä vuodet.

Vietimme hääpäivää tällä kertaa yhdessä Espoon ulkoilusaarista, nimittäin Isossa Vasikkasaaressa. Nautimme siellä sijaitsevassa kesäravintola Gula Villanissa hyvän myöhäisen lounaan. Mie söin mozzarella-basilikasalaattia hunaja vinegretten kera, pääruokana pinaattilammasta ja jälkkärinä talon jäätelön. Siippa söi merellisen keiton ja entrecoten, jälkkärinä köyhät ritarit. Palan painikkeena oli chileläistä punkkua. Kaikki oli hyvää, joskaan ei gourmet-tasoa. Lisäpointseja tulee ihanasta merellisestä ja luonnonläheisestä ympäristöstä. Se jäi vaan harmittamaan, että en älynnyt ottaa jotain astiaa mukaan, sillä saari oli täynnä kypsiä, isoja, ihania mustikoita. Oltais hyvin ehditty poimimaan kunnon kipolliset ennen vuoroveneen tuloa. Onko parempaa, kuin pullapohjataikinalle tehty mustikkapiirakka?

Olimme palatessa ainoat matkustajat vuoroveneessä, siis saimme aivan privaattikyytiä. Outoa, että ihmisiä ei ollut liikkeellä enempää, kun sääkin oli ihan ok. Jos ei nyt ihan paistanut, niin ei kyllä satanutkaan. Espoota on kiva tsiikailla mereltä käsin. Monenlaista rakentamista sieltä näkee ja huomaa, että rahakkaita ihmisiä täällä asuu paljon. Olisivatko sitten niitä Nokia-miljonäärejä? Jotkut pytingit rannoilla ainakin ovat sellaisia, että ei niitä ihan tavallisella palkkatyöllä pystytetä.

Kyhmyjoutsenia poikueineen oli aika paljon liikenteessä. Ison Vasikkasaaren laiturin vieressä oli äkäinen kyhmyjoutsenäippä, joka silmä kovana vahti 7 poikastaan. Lähelle ei kyllä olisi uskaltanutkaan mennä. Pääskysiä näkyi myös paljon lähellä veden pintaa hyönteisiä metsästämässä. Lisäksi tietenkin näkyi sorsia, silkkiuikkuja ja paljon lokkeja. Meriharakkaa ei näkynyt, harmi, se on yksi mun lemppareista.

Se on huomenna työpäivä taas. Olin jo unohtanut, miltä tuntuu sunnuntai-ilta, kun seuraavana päivänä on töihin lähtö. Mutta mullapas onkin vuosiloma vielä edessäpäin. Se alkaa suurin piirtein silloin, kun kaikki muut palailevat töihin. Silloin hymyilen minä.

Mikäkö on pitkä parisuhteen salaisuus? Mun mielestä resepti voisi olla jotain tälläista. Se on molemminpuolinen kompromissien teko taito, "kauhun tasapaino" (molemmat kunnioittavat toisiaan- joskus pelkäävätkin), riittävästi yhteisiä juttuja (harrastuksia) ja riittävästi omia juttuja molemmilla. Jokaisessa pitkässä suhteessa on monenlaisia vaiheita, pitää muistaa, että vastamäen jälkeen tulee aina myötämäki, vaikka et sitä näkisikään. Kuuluisa sielunhoitaja Erik Ewalds on sanonut aikanaan viisaasti: "On olemassa vain kolmenlaisia avioliittoja: vaikeita, erittäin vaikeita ja mahdottomia. "

Jokainen ihmissuhde, varsinkin parisuhde vaatii molemminpuolista työtä suhteen hyväksi, jotta se pysyisi voimissaan vuosien saatossa. Tätä työtä on meidänkin suhteessa tehty paljon, emme muuten olisi selvinneet näinkään pitkälle. Pian tässä suhteessa alkaa uusi vaihe nimittäin se kuuluisa "pesän tyhjenemisvaihe". Silloin mitataan se, mikä muu meitä yhdistää kuin yhteinen lapsi. Moni aviopari huomaa siinä vaiheessa, että lapset olivatkin ainoa yhdistävä tekijä. Onnellisia parisuhteita kaikille toivoen!

lauantai 7. heinäkuuta 2007

Stressiä ja maratonia

Stressi iski kolmantena työpäivänä. Eilen olin niin väsynyt, etten jaksanut kirjoittaa mitään. Nyt on takana hyvät 9 tunnin yöunet ja fiilis on parempi. Näin pitkästä aikaa uniakin, jotka muistan,tai ainakin pätkiä niistä. Mulla oli unessa pitkä poikakaveri, jolla oli valkoinen Opel Kadett.

Tänään ajattelimme lähteä siipan kanssa vähän pyörälenkille. Olen nyt pyöräillyt jo kolmena päivänä, niin takamus kestää jo kipeytymättä. Liikuntaa pitäisi lisätä koko ajan, ettei paino nousisi. Tai sitten pitäisi vähentää syömistä, mikä on näillä ruokahaluilla varustetulle ihmiselle kuolleena syntynyt ajatus. Harmi, että olen tähän ikään mennessä löytänyt vain muutaman lajin, jotka minusta ovat kivoja ja joita viittisi ylipäätänsä harrastaa. Tässä mulle sopivat lajit: vaeltaminen, vesijuoksu, sauvakävely, pyöräily ja sulkapallo. Sulkapalloa en ole nyt harrastanut muutamaan vuoteen, mutta se on oikeasti hauskaa. Salit vaan ovat turhan kaukana, eivätkä kovin halpojakaan. Hyvä maila mulla on kaapissa odottamassa parempia päiviä.

Kun rinnat pieneni, ajattelin heikkona hetkenä, että jospas alkaisin hölkkäämään. Tähän saakka olen aina perustellut, että en voi juosta , kun rinnat hölskyy ja repeää. Nyt mulla ei ole enää "tissialibia", mutta hölkkääminen tuntuu edelleen ajatuksenakin epämiellyttävältä. Ottaa varmasti polviniveliin, kun on tätä ylipainoakin. Eräs tuttavani kommentoikin kuullessaan leikkauksestani, että "Mitä, aiotko sinä alkaa juoksemaan maratonia? " Hyvin todennäköisesti, maraton jää tässä elämässä suorittamatta. Tarttis silti tehdä jotain, että saisi elettyä hyvän loppuelämän. Surullista katsoa ikä-ihmisiä, joilla pää pelaa, mutta kroppa ei. Tosin he ovat ehkä kuitenkin läheisilleen helpompia, kuin ne, joilla pää ei pelaa, mutta kroppa on hyvässä kunnossa... Jos tulen äitiini, on tulevaisuus valoisa. Hänellä pelaa sekä pää, että kroppa, vaikka ikää on jo 79 v.

Huomenna on tärkeä päivä. Ai miksi? No, siitä kerron sitten huomenna. Liikkuvaa viikonloppua kaikille kurkkijoille!

torstai 5. heinäkuuta 2007

Vertaistukea

Ihanaa, että vertaistuki toimii ainakin suomi 24 plastiikkakirurgian keskustelupalstalla. Kyselin siellä muiden ihmisten kokemuksia "mato- asiasta" ja sain aika pian palautetta. Helpotti.

Aika usein on hyödyksi, että avaa suunsa, kun on joku ongelma, joka askarruttaa. Tosi usein jollain lähimmäisellä on jotain tietoa asiasta, oli sitten kyseessä mökin vuokraaminen tai ompeleitten sulaminen. Eläköön vertaistuki!!! Juuri sen vuoksi aloin pitää tätä blogiakin. Ajattelin, että jos joku muu saisi rohkaisua näistä mun jutuistani. Aika vähän olen kirjallista palautetta saanut, mutta muutama rohkaiseva yhteydenotto/kommentti on tullut rintojen pienennysleikkausta odottavilta. Jotkut ovat kyllä enemmän nauttineet mun muutamasta ruokajutusta. Aina parempi niin. En haluaisikaan leimautua vain yhden asian naiseksi, siis "tisublogin" pitäjäksi. Elämässä on niin paljon muutakin kuin rinnat- ainakin minun elämässä, vaikka toistaiseksi nämä tisuasiat ovat päivittäin esillä. Kunreiät umpeutuvat, laajenee bloginikin käsittelemään kaikkea keski-ikäisen naisen elämään kuuluvaa. Sitä matskua on paljon.

Toinen työpäivä meni jo rutiinilla ja miksei menisi, kun vastavaa duunia on tehnyt jo vuodesta -81. Hitto, että sitä on jo vanha työyhteisössäkin. Silloin kun aloitin ammatissani, olin 21-vuotias, huisia! Nyt ne kaksikymppiset työkaverit pitävät minua jo erittäin kokeneena kollegana, väliin varmaan fossiilinakin.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2007

Matofarmari

Eka työpäivä kuuden viikon sairasloman jälkeen on takana. Ihan mukavasti meni ainakin fyysisen kunnon puolesta, mutta huomasin ottavani työn vastuun varsin vakavasti tauon jälkeen. Yö ennen työpäivää oli vähän levoton ja näin painajaisia kummallisista möhkyröistä, jotka roikkuivat kropastani...

Nyt sitten ollaan tässä matofarmari vaiheessa eli ompeleitten pätkiä nousee rei´istä koko ajan ja erityisesti suihkuttelun jälkeen. Ymmärrän kyllä, että niitten täytyy tulla pois, että haava voisi umpeutua, mutta silti harmittaa. Kuvittelin, että olisin jo ihan ok sairasloman jälkeen. Pikkusen jännittää sekin, että jos nämä reiät nyt tulehtuvat loppusuoralla. Muuta konstia ei tiettävästi ole, kuin suihkutella ja noukkia "madot" veke. Että näin. Nyt vaan jäitä hattuun, edistystä on kuitenkin tapahtunut koko ajan. Viime viikolla aukko oli noin 1,5 cm pituudelta auki, mutta nyt siinä on vain muutama pyöreä reikä läpimitaltaan noin 3 mm. Siis edelleenkin liivisuojukset ovat kovaa valuuttaa.

Nyt on helle, partsilla on niin kuumaa, ettei siellä jaksa kauaa istua. Uimaan tekisi mieli, mutta se jää edelleenkin haaveeksi. Reikien on ensin umpeuduttava.

Ilahduttavaa tässä päivässä oli myös se, että jaksoin ihan mukavasti polkea pyörällä töihin. Olin varannut aikaa matkaan niin paljon, että olin jo varttia ennen työvuoroni alkamista perillä. Nyt on aloitettava kunnon kohotus vuoria varten, muuten loma tulee olemaan kärsimystä.

tiistai 3. heinäkuuta 2007

Viimistä viiään

Nyt se sitten on - sairasloman viimeinen päivä. Uskomattoman nopeasti on kuusi viikkoa mennyt, monta asiaa jäi tekemättä, mutta toisaalta monta sellaista asiaa tuli tehtyä, joita en olisi etukäteen uskonut. Siis tasapainossa ollaan.

Tänään kävin toisen kerran fysioterapeutilla ja juttelimme siitä, kuinka mun täytyy löytää nyt uusi tapa kantaa kehoani, kun painopiste on muuttunut. Olenkin naureskellut, että varmaan vuorille kiivetessäni lähden vierimään alas rinnettä, kun ei olekaan enää reppua takana ja edessä, on vaan takana. Äkkiä tähän uuteen kehonkaavaan on kyllä tottunut. Katsoin eilen valokuvia, joissa olin entisessä olemuksessa ja totesin, että kauhian isot tissit. Nyt on iso tuo maha, joka röllöttää omienkin silmien ulottuvissa. Mutta huomenna alkaa uusi elämä: lähden pyöräillen töihin ja surkeille sapuskoille. Syksyllä alkaa armoton vesijuoksu. Siinä sulaa moponrengas vyötäröltä (toivossa on hyvä elää...)

Perhe on tottunut sairasloman aikana turhan hyvälle. Kaffet ja ruoat ovat odottaneet kotiin tulevia. Nyt se loppuu ja jokainen saa passata itteänsä. T. veljentyttäreni teki eilen ihanaa porkkanakakkua, pistin sen suurimmaksi osaksi pakkaseen odottamaan paskapäivää. Saattaa olla, että sellainen on jo huomenna. Vaikka olen mie aina töissä viihtynyt, parin päivän päästä en muista sairaslomalla olleenikaan ;)

Fysioterapeutin jälkeen mie sain kuningas-ajatuksen: marssin seuraavassa talossa olevaan kampaamon ovesta sisään ja kysyin, sattuisinko pääsemään lennosta leikkaukseen. Oli juuri kolmen vartin väli kampaajalla ja ei muuta kuin pukille istumaan. Kampaaja oli puhelias ja mukava ja leikkasi oikein mukavan, siistin kesätukan mulle mielestäni aika edullisestikin. Leikkaus maksoi pesuineen 31€, paikka oli Ruoholahdessa kampaamo Octobussy.
On mulla kammottaviakin kokemuksia vastaavista nopeista tempauksista. Kerran mut kynittiin noin 2 cm sängelle, kun pyysin siistiä lyhyttä tukkaa. Siippa järkyttyi silloin niin, että aikoi laittaa mut olohuoneeseen nukkumaan, kun tuntui kuulema niin ankealta nukkua poikaviikarin vieressä. Oli siitä silloisesta katatrofista hyötyäkin. Mun tukka kasvoi tosi vankaksi sen kyninnän jälkeen. Siis hiukset ovat uusiutuva luonnonvara.

Tänään on ihana auringon paiste ja mulla on possun sisäfile marinoitumassa. Illalla grillataan partsilla omalla porukalla. Huomenna tulee taas vieraita, ulkomailla kävijät palaavat Suomeen. Kesäkuun aikana on saanut olla kokoa ajan vierassänky auki, trafiikkia on riittänyt. Saas nähdä, jatkuuko meno heinäkuun aikana. Ilo on ollut meidän puolella, on ollut ihanaa tavata ystäviä. Nyt vaan alkaa taas työelämä ikävästi häiritsemään vapaa-ajan viettoa. Elämä on laiffii.

maanantai 2. heinäkuuta 2007

Pärnäsen korjaamolle...molle

Terveiset siis Pärnusta, jossa olimme siipan kanssa pari yötä. Puitteet kaupungissa ovat hienot, sääli vaan, että on vielä paljon römöä ja korjaamatonta rakennusta keskustassakin. Yövyimme vanhassa "neukkuhotellissa", johon oli tehty pientä remppaa : Best Western Pärnussa. Huone oli pieni, siisti sentään. Vessassa ei ollut mitään kaatoa lattiassa eli suihkun jälkeen koko lattia oli märkä. Äänieristeet surkeat: kaksinkertaiset lasit päästivät katumelun hyvin huoneeseen, mutta kanssamatkustajat eivät meitä kyllä häirinneet. rauhallista porukkaa, tai sitten he istuivat lasit seinissä ja kuuntelivat meidän ääniä??? Ehdoton plussa hotellille oli sijainti, eli kaikki oleellinen oli lähellä, suorastaan kivenheiton päässä.

Tuli käveltyä kaupungissa ristiin rastiin, hienot rannat siellä oli. Sää oli vaan niin tuulinen, että uiminen ei tullut mieleenkään. Kaupungissa oli yhtä aikaa monenlaista turnausta: nuoria jalkapalloilijajoukkueita ja rantalentis ja rantajalisporukoita kans. Virolaiset naiset ovat pääsääntöisesti itsestään huolehtivia ja muodikkaita. Jatkossa siellä on varmaan tulossa runsaati vaivasenluuleikkauksia, niin uskomattomia korkkareita siellä väliin näki.

Ravintoloiden tarjoilupuoli oli vaihtelevaa: väliin sitä koko itsesnsö suureksi häiritsijäksi ollessaan asiakkaana ja väliin taas saimme todella hyvää ja nopeaa palvelua. Parhaat safkat ja palvelu saatiin Alex majasta. Tuliaisiksi ostimme Hansapäiviltä (keskiaikaismarkkinat) villisikameetvurstia ja torilta kesän ekat kantarellit, jotka syödään tänään, nam.

Tisut ovat nyt rupivaiheessa eli vähän väliä repäisen jonkun ruven irti tahallaan tai vahingossa ja veritäpliä tulee joka paikkaan, ärsyttävää. Onneksi nämä rintasuojukset ovat varsin toimivia rintsikan sisällä, mulla on menossa jo toinen 50 kpl satsi, Pirkka-merkkisiä halpureita. Kyllä tämä tästä. Nyt kyllä huomaan välillä olevani jo hieman kärsimätön haavojen paranemisen suhteen. Muuten vointi ihan ok. Olen varmaan lihonut saikun aikana, hyvä kun pääsen töihin laihtumaan.

Ai- niin, ostin reissulta ekan niru-naru-topin, se on vaaleanpunainen ja uskomatonta, että tisuni oikeasti mahtuvat niihin kuppeihin... Huvittavaa asiassa on se, että ostin sen Pärnun Seppälästä, maksoi euroissa noin 7€.

Tänään olen siivonnut . Mulle tuli siivousapulaiseksi veljentyttäreni T. T. on kolunnut mun keittiön kaappeja ja heittänyt roskiin mm. noin 5 vuotta sitten vanhentuneita lääkkeitä ja mausteita. Tosi hyvä, että joku ulkopuolinen tonkii nuo kaapit, itse ei sais heitetyksi pois juuri mitään. Mie olen imuroinut ja pyyhkinyt lattiat. Nyt lähdetään kauppaan hakemaan kevytsafkaa eli salaattiaineksia. Onkin nälkä. Muuten minkälaisia lomasuunnitelmia sulla on? Minnen menisit, jos olisi paljon rahhaa ja mihin oikeasti menet? Vai pysytkö kotona?Pistääkäpäs vähän kommenttia kurkkijat, laskuri väittää, että aika moni käy näitä höpinöitä lukemassa, mutta kommentit ovat vähissä.