Tahtoo syödä ja säästää kakun...

Onkohan tässä hyvät ajo-ominaisuudet ?

Olimme Noan 1-vuotissynttäreillä sunnuntaina. Päivänsankari oli hiukan karhealla päällä johtuen varmaankin vauvarokosta, joka oli vielä loppumainingeiltaan päällä. Herra olisi halunnut nukkua, mutta kun halusi valvoakin tietty, kun oli vieraita. Väsytti, mutta piti sinnitellä valveillakin. Lahjat olivat moninaiset ja kortit kiinnostivat kovasti. Makupuolikin piti tutkailla aina välillä. Kakussa se yksi kynttilä oli aivan yliveto ja se kans kun Noa kerkesi nopeasti sohaista kakkua tiikerinkämmenellä. Kakkuun jäi mukava jälki kaikkien vieraitten ihmeteltäväksi.

Täällä Noa 1- vuotta, huomaako isotäti 49-vuotta...kuuluuko???

Rouhasin tuohon puumerkkini, että muistavat kenen kekkerit nämä ovat

Kyllä huomasi, että ymmärrys oli kovasti kasvanut. Ei Noa pojalta enää salassa pysty mitään juuri puhumaan, ellei sitten englanniksi. Välillä hän innostui oikein poseeraamaan kameralle sillä kohtaan, kun väsymysaalto ei ollut pahimmillaan. Veimme Noalle punaisen Ferrarin, punaisen steiner-tontun ja tytär lainasi hänelle omaa pikkutuoliansa sieltä 20 vuoden takaa. Passaapi Noan istuskella omassa tuolissaan ja nauttia lasten ohjelmista telkkarissa.


Tiikeritassun rouhaisu

Illalla tulivat odotetut Kuopion vieraat ja jutua riitti yömyöhään. Kyseinen rouva asui kanssani opiskeluaikoina ja tutustuimme heihin myös pariskuntana ihan silloin nuorina. He kerkesivät naimisiin noin kuukauden ennen meitä. Maanantain siippa oli töissä ja me lomalaiset pörräsimme Ikeassa. Siellä nautimme lounastakin ja jouduin taas kerran toteamaan, että Ikean lihapullat on oikeasti sikahyviä. Pitäisköhän tarjota niitä 50-vuotis kekkereillä??? Erityisen kiinnostuksen kohteenamme olivat itämaiset matot. Sitä päivittelimme rouvan kanssa, että kuinka sitä ihminen muuttuu. Vielä 10 vuotta sitten ei olisi voinut kuvitellakaan laittavansa jotain tuollaista mattoa lattialleen ja nyt ne näyttää silmään ja tuntuu jalkaan aivan ihanilta. Mie vielä joudun pehmittelemään siippaa, että saisin joskus hankkia sellaisen maton oikein kunnon itämaisilla kuvioilla. Vielä kun saisi sen lento-ominaisuuden siihen mattoon. Mulla on kyllä yksi nepalilainen terrakotan värinen matto, ihanan tuntuinen, mutta ei siitä varsinaista väriloistoa löydä. Voikohan tässä käydä nin, että joku päivä alan vielä tekemään kuivakukka-asetelmia ?? Itämaisista matoista viehättymisen lisäksi elämääni ovat salaperäisesti sukeltaneet iän myötä esim. oliivit, olut, sinihomejuusto, pinkki väri. Siis kaikki asioita, jotka ovat ollleet mitä vastenmielisempiä vielä silloin nuorena rouvana. Kyllä ihminen muuttuu ja maku laajenee tai makusilmut vähenevät... Mitä outoa "entistä yökötystä" on sinun elämääsi tullut iän myötä?

Remontti etenee ja yllätyksiä tulee eteen. Seinä kun purettiin, löytyi alta aivan laiton liitos pesukoneen liitännässä. Sitä sitten kävi ihmettelemässä ukko jos toinenkin. Putkimies teki uuden hitsauksen laittoman systeemin tilalle teknisen isännöitsijän vahtiessa. Väliin on ukkoa kuin joulutonttua tuolla pikkuvessassa. Nyt on saatu seinät levytettyä ja seuraava vaihe on käsittääkseni lattian kosteussuojan teko ja taas ukot vahtimaan toistensa tekemiset. Kaikilla on omat intressinsä, milloin taloyhtiön milloin huoltoyhtiön näkökulmasta . Olen tässä funtsinut, että jos naisten aloillakin tarvittaisiin niin monta eukkoa joka vaiheeseen, jäisi kyllä työt tekemättä.

Kuopiolaispariskunta starttasi tänään Savoa kohti ja autossa oli rullalla aivan upea iranilainen käsinsolmittu matto. Matto lähti vielä erittäin kohtuulliseen hintaan alle 700 euron, kun lähtöhinta oli 1600 tienovilla. Se matto oli todella kaunis. Onneksi ottivat mukaansa, sillä olen jokseenkin varma, että suuri harmistus olisi iskenyt viimeistään illalla kotosalla, kun kattelevat ankeaa puuvillamattoa, mikä siellä nyt istuupi. Muuten nyt on juuri oikea aika ostaa kunnon matto, jos siihen on tarvista, kyseinen ihanuus löytyi Toivematosta, mutta on niitä varmasti muuallakin.

Näissä tunnelmissa. Huomenna alamme pakata, sillä Euroopan kylmin pääkaupunki Vilna kutsuu meitä. Täytyypäs ladata kameran akut piripintaan, että pääsen räpsimään.

Jos niin sattuu, että olet 33333. kurkkija, niin laitapas kommenttia. Jokin outo ja omituinen vickimäinen yllätys tulee postissa.

Ihmeellinen valoilmiö

Kaislat ovat saaneet juhlakauluksen jouluksi

Hyvin nukutun yön jälkeen iski aamusta siivousvimma. Jopa järjestin taas kerran uuteen uskoon yöpöytäni päällyksen, joka tunnetusti on kaikkien rytöläjien äiti. Siivousintoni johtuu tietenkin siitä, että saattaa olla, että saamme mieluisia vieraita Kuopiosta huomenissa. Nyt sitten tapahtuu jotain ihmeellistä: AURINKO PAISTAA!!! Siippa lähti sauvakävelylle ja mie jäi siivoamaan/bloggaamaan.

Joku lähti Joulupäivänä kalaan

Sitä en ole teille kertonutkaan vielä, että kun kävin sauvakävelyllä joulupäivänä keuhkoihini sattui aivanko ne olisivat vereslihalla ja kuinka ollakaan eilen Tapanina heräsin karmean limantulon keskeltä. Olen tässä nappaillut limaa irrottavaa yskänlääkettä nyt vuorokauden ja rykinyt sisuksistani mitä kammottavimpia limakökkäreitä, jotka välillä meinaavat suorastaan tukehduttaa. EN ole ole ollut sairas naismuistiin, siispäs vain kiitollisena siitä ryiskelen ja odota päivää parempaa. Tänään on jo päivä parempi. Olen sitä mieltä, että tuo mun uusi astmalääkkeeni ei kertakaikkiaan sovi mulle. Se ärsyttää aivan sikanaan mun kurkkua ja ylähengitysteitä. Heitän lääkkeellä kuikkaa, monta vuotta olen muutenkin pärjännyt ihan ilman lääkkeitä ja saan luvan pärjätä nytkin. Voin harkita douppausta sitten pahimpaan siitepölyaikaan.

Pieni riite meren päällä

Eilen kävimme mutkan anoppilassa ja mie sain istua auton takapenkillä rauhassa siipan ja tyttären hoidellessa ajohommat- kerrankin. On sairastelusta sentään jotain hyötyä. Anoppilassa olikin vähän eri jouluruoat kuin meillä ja sikäli oli mukavaa vaihtelua, siellä söin graavilohta, kinkkua, rosollia ja riisipuuroa sekametelisopan kanssa (mainitakseni ne, joita en vielä tälle joululle ollut syönyt) Jääkaappimme ammottaa jo tyhjyyttään oikein mukavasti. Se on hieno juttu, sillä minusta on puuduttavaa syödä samoja safkoja neljättä päivää. Kalkkunan ranka kaluttiin eilen ja sekin on nyt jo mennyttä. Ruokaa oli kaikenkaikkiaan oikein sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän, great.

Innostuin katsomaan eilen illalla telkkaria aika myöhään ja katoin Grimmin veljeksistä kertovan elokuvan. Se oli oikein mainio sadunhenkisyydessään. Siippa kärsii univaikeuksista ja on huvittavaa seurata, kun hän vetelee miniunia pitkin päivää siinä olohuoneeseen siirretyssä mainiossa lepotuolissa. Joulupäivältä mulla on muutama mainio kuva olkkarista. Niissä sekä siippa että tytär vetelevät hartaina sikeitä fleecepeittojen alla olohuoneen sohvalla ja lepotuolissa. Näky on suorastaan hellyttävä. Mie en osaa nukkua päikkäreitäkään missään muualla kuin omassa sängyssä. Siis on täällä nukuttukin jos on valvottu kans.

Tytär teki aatoksi suklaakääretortun, jonka väliin tuli sitruunarahkaa ja mangopaloja. Ne mangot olisi pitänyt jättää pois, koska ne maistuivat ihan saippualta. Samaan ilmiöön olen aina silloin tällöin mangon kanssa törmännyt, vaikka parhailmmillaan mango on aivan ihanan makuista. Tietenkin olemme syöneet myös urakalla koko perheen suosikkiamme hunajapomeloa. Ne sattuivat olemaan tarjouksessa juuri joulun alla 99 senttiä kilo ja nyt niitä on rivissä keittiön vitriinin päällä odottamassa syöntivuoroaan.

Unohdin kertoa joulun eettisestä lahjasta. Siippa lahjoitti tyttären ja mun nimissä tänä vuonna lukiovuoden kenialaiselle tytölle. Meillä on ollut jo aika monen vuoden ajan tapa antaa tällainen lahja myös. Lehmästä se kaikki alkoi. Tuntuu ihmeelliseltä ajatella, että jossain Afrikassa joku lypsää sitä lehmää ja saa sitä paitsi ravintoa myös toimeentuloa koko perheellensä. Telkkarista kuulin, että tänä vuonna on erityisen paljon lahjoitettu varoja hyväntekeväisyyteen. Se on hieno juttu. Taantumassa on mielestäni aina hyvääkin, arvot tervehtyvät, luonnon tuhoaminen ja tuhoutuminen hidastuu. Sitä paitsi mie en edes usko jatkuvaan kasvuun. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista ekä edes tarpeellista. Sen sijaan tarpeellista on hyvinvoinnin tasaaminen niin Suomessa kuin koko maailmassa. Työttömyys on kyllä kova juttu, varsinkin kun se kolahtaa nuoren perheen kohdalle, jossa on rankat asuntovelat päällä.

Varista janotti. Ei muuta kuin reikä jäähän...

Menipäs nyt vakavaksi nämä ajatukset. Lataan muutaman kuvan joulupäivän kävelyltä ja sitten odotan siippaa kotia saapuvaksi, jotta pääsemme kaupoille. Nyt pitää hakea tuoretta ruokaa taloon. Imuria pitää varmaan käydä lainaamassa alakerran naapurista, sillä roskia on kasaantunut joulun jälkeen. Mitäs sulle kuuluu? Mitä söitte? Tuliko lahjoja? Oletko sairastanut joulun aikaan ? Lähtikö mopo käsistä suklaan suhteen? Nyt on julkisen ripin aika. Antaa palaa.

Vickilän joulu

Tapiolan Stockan jouluikkunasta osa

Alkupalat on katettu ja joululiina löytyi (tiedoksi Katriinalle)

Vatsa pönöttää kunnolla, vaikka jouluruokia oli entisestään selvästi vähennetty. Lounaaksi söimme suppilovahverokeittoa noin klo 13. Se maistui hyvältä, vaikka jouduin sen tekemään soijakermaan tyttären vuoksi.

Tytär ompelee kiinni kalkkuna Pääreikää...

Siippa toimi kalkkunamestarina. Kalkkuna täytettiin aprikoosi-leipä-sipuli-pekoni-sitruuna-mausteet -möhnällä ja sitä valeltiin säännöllisesti viini-vesiliemellä. Paisto kesti noin 4 h ja sitten herkku oli valmis. Lisäksi tarjottiin: suutarin lohta, graavisiikaa, silakkarullia, mätiä, ranskankermaa, sipulia, viininlehtikääryleitä, imellettyä perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, puikulaperunoita, juustotarjotin, hyvää punaviiniä ja valkoviiniä, lakritsia, suklaata ja tietenkin purkkiherneitä, jotka ovat siipan ja mun suosikkeja aina jouluisin. Ihan omalla pikkuperheellä istuttiin pöydässä ja nautittiin. Kaikki meillä ymmärtävät ruoan päälle. Tosin tytär ei vielä kovin perusta viineihin. Ennen ruokailua saunoimme vielä vanhassa saunassa. Saunahan on menossa kans remonttiin heti uuden vuoden puolella. Joimme siipan kanssa saunassa lauteilla olutpullon puokkiin ja hyvältä maistui. Muistelin sitä, että olut maistui suussani tosi pahalta aina 35 vuotiaaksi asti, mutta sitten suussani tapahtui joku outo muutos: olutkin alkoi maistua ihan hyvältä sopivan ruoan tai seuran kanssa.

Emännällä... eiku kuusella perä leveä

Lahjoja tuli enemmän kuin osasin odottaakaan: Muumi-mamma muki, Loirin uusi kasaribiisi levy, keittiövälineitä ja DVD tv- sarjasta "Tahdon asia". Siitä sarjasta tykkäsin tosiaan ja nyt on mahdollisuus kattoa se uudestaan. Olo on tosi tyytyväinen ja sokerihumalainen. Lakua tuli vedettyä yli sallitun määrän. Soitin muuten siskolleni. Hän oli päässyt sairaalasta kotilomalle jouluksi ja oli todella onnellinen, rollaattori on mukana huimauksen vuoksi, mutta muuten hän selviää hyvin. Miehensä oli valmistellut siellä joulun ja kutsui myös mun vanhempani heille syömään. Ihana asia, että isä ja äiti pääsevät valmiiseen joulupöytään. Pyhät jatkuu, ottakaa rennosti, niin teen minäkin.

Topakkana

Espoon vanha kirkko on suosittu vihkikirkko

Aamulla hain jo jäähtyneen muusikattilan saunan lauteilta ja lisäsin imeltyneeseen seokseen maitoa, suolaa ja voita. Muusista tuli neljä noin litran astiallista perunalaatikkoa. Kaikki mahtuivat nippa nappa yhtäaikaa uuniin ilman kiertoilmatoimintoa (jota en vaan osaa, enkä tule käyttäneeksi juuri koskaan) laitoin uuniin ajastimella pysähtymään klo 12.20 ja lähdimme siipan kanssa kätköille.

Tällä kertaa seikkailimme rumuudestaan kuuluisan Espoon keskuksen tienovilla. Espoon keskukseksi kutsutaan Espoon aseman seutua, jossa sijaitsevat kaupungin isot virastorakennukset ja Kaupungintalo. Useimmat rakennukset ovat jostain 70 -luvulta ja oikeasti aika rumia. Virastotaloissa on myös aina ollut hankalia sisäilman laatuongelmia, homettakin kait joskus. Meillä Espoossa nyt keskustellaan siitä, pitäisikö jyrätä koko kompleksit pois maisemaa rumentamasta vai rempataanko viimisen päälle. Virastorakennuksissa työskentelee satoja kaupungin työntekijöitä. Olen siellä minäkin viettänyt muutaman vuoden ja muutamat elämäni riehakkaimmista pikkujouluista silloin iloisella 80-luvulla. Minun puolesta rakennukset voisi pistää uusiksi, mutta eihän se halpaa lystiä ole.

Espoon aseman tuntumassa näyttää tällaiselta, boring....

Aivan poronkuseman päässä asemalta sijaitsee Espoon vanha kirkko eli nykyäänhän se on Tuomiokirkko. Sen ympäristö taas on varsin kaunis ja idyllinen, vanhaa espoolaista kulttuurimaisemaa. Näin täällä vieri vieressä ollaan vanha ja uusi, ruma ja kaunis. Kauneushan kyllä on aina katsojan silmässä. Etsimme geokätköjä ja kaksi kolmesta löysimme. Olimme varmaankin aika epäilyttävän näköinen pariskunta kuikuilemassa outoihin rakosiin. Joskus geokätköjen hakijoiden perään on soitettu poliisit, saattaa olla meidänkin kohtalo joku kerta.

Kirkon edustalla virtaa Espoojoki. I`m dreaming of the white Christmas

Kirkon kiviaitaa

Lopuksi kävimme uudessa Entresse kauppakeskuksessa, joka lähes kumisi tyhjyyttään. Kyllä olisi ollut hyvä tehdän joululahjaostoksia kaikessa rauhassa, jos sellaista harrastaisi. Nojaa, kaksi pikkupakettia lähti matkaan, toinen tyttärelle ja toinen pian vuoden täyttävälle Noalle. Jihaa, meidät on kutsuttu Noan 1- vuotispirskeisiin 30.12.

Rapussamme asuu paljon vanhempia naisihmisiä, joista osa on ollut jo leskiä pitkään ja osa on leskeytynyt tämän 19 vuoden aikana, jonka olemme tässä asuneet. Kävin eilen yhden ihanan kahdeksankymppisen leskirouvan luona tuolla alhaalla ja kuulin järkyttävän uutisen. Hänen ihana miniänsä oli saanut liiikenneonnettomuudessa surmansa joulukuun 11. päivä. Kyllä tuli itku silmään. Ihan meikäläisen iässä oleva naisihminen, jolla kaikki oli hyvin: mukava työ, ihana perhe ja lapset juuri löytäneet mieleisensä opiskelupaikat. Juttelimme siitä, kuinka jumalanpalveluskaavassa rukoillaan varjelusta äkkikuolemalta. Se kohta oli tullut ystävälleni mieleen. Hän oli siitä kiitollinen, että sai aikanaan saattaa miehensä rauhassa- syöpädiagnoosin saamisesta kuolemaan aikaa oli 3kk, mutta hänen poikansa ei aamulla tiennyt, että vaimo ei enää koskaan tule kotiin. Kova paikka. Laitan rukouksiin tuon perheen.

Tänään sitten riisutaan pikkuvessa kaikesta, sillä aamulla alkaa rytistä. Vesikatko on tilattu ja sen aikana sitten irrotetaan kaikki vesikalusteet. Kuvittelen, että purku saataisiin tehtyä kahden päivän aikana ja sitten homma jatkuu välipäivinä. Meillä oli keittiöremontti 8 vuotta sitten ja komeroremontti noin 4 vuotta sitten,että tiedämme kyllä sen kaaoksen. Luvassa on , että tila alipaineistetaan purkutyön ajaksi. Sen pitäisi vähentää pölyn kulkeutumista koko huusholliin.

Näissä mietteissä tänä touhukkaana sunnuntaina. Piti imuroidakin koko asunto, koska meidän keskuspölynimuri on poissa käytöstä nyt pari viikkoa. Täytynee käydä lainaamassa alakerran ihmisiltä imuria joskus viikon päästä. Tämän joulun tulemme muistamaan remonttijouluna. Sellaista meillä ei ole vielä tähän mennessä ollutkaan.

Mukavaa joulun valmistelua kaikille, tehkää hommat omalle tyylillenne uskollisena. Niin teen minäkin.

Katson taaksepäin, vain kiskot sinne jää. Juna jyskyttää, vanhaa ystävää en mä nää. Mulla kauas menolippu on.

Lähden reissuun uuden vuoden päivänä. Kohteena Euroopan kulttuurikaupunki Vilna. Laitan raporttia tulemaan, kun mesta on kateltu.

Huppeliskissa

Tässä koristeellinen joulupöytämme: uusi kynttelikkö, joulutähti ja kortit

Heipsan kurkkijat ja kiitokset runsaasta kommentoinnista. Se piristää aina satunnaisen bloggaajan mieltä. Nyt on perjantai ilta. Takana rankka työpäivä eli aamulla työnohjausryhmä ja perään vielä työkeikalle, joka kesti aina 17.30 saakka. Sitten sikanälkäisenä kotiin, ( lounaana oli herkullista, mutta ei niin nälkääpitävää kasvissosekeittoa) äkkiä safkan laittoon: karitsan paahtopaistit pannulle ja uuniin vihannesperunasekoitusta. Siippa teki tuoresalaatin ja avasi viinipullon. Kiskoin ruokaa kuin henkeni hädässä ja menihän siinä tietty puoli pulloa punkkuakin. Nyt olo on hyvä ja tyytyväinen, kun kello on 19.17. Siippa huutelee kahvin perään, mutta mie bloggaan. Viikko on ollut hyvinkin hektinen, mutta siitä olen vaan kiitollinen, sellaista hissuttelua on ollut pari aikaisempaa viikkoa, että alkoi miltei tympiä.

Ankea pikkuvessamme ennen remppaa

Urakkasopimus on sitten allekirjoitettu ja maanantai-aamuna klo 8 ukot ryntäävät purkamaan pikkuvessaamme. Otin tuossa muutaman kuvan ja totesin, että kameran läpi se tila näyttääkin aivan kaamealta: ankealta ja kulahtaneelta. Täytynee pyytää Katriina apuun uuden vessan suunnitteluun, sillä olen kuullut, että Katriinalla on maailman viihtyisin vessa vai oliko se kylpyhuone?? No tosi asiassa vessa on jo suunniteltu meidän heikolla maulla ja kyvyillä, mutta valmista pitäisi olla joskus tammikuun puolen välin tienoilla.Ihan vakavasti puhuen mua inhottaa se ,että mulla ei ole oikein minkäänlaista esteettistä silmää. Olen vaan pirun käytännöllinen ja askeettinen. Olen aina ihaillut ja tulen ihailemaan ihmisiä, joilla on silmää kauniille ja makua ja rahaa toteuttaa sitä. Tuttavapiiriini kuuluu muutama tällainen ihminen, ihme , että sietävät minua. Käytännöllinen toki olen ihan tappiin saakka, niin ja mukavuudenhaluinen kans. Tosin kerran olen saanut palautetta eräältä rouvalta tuttavapiiristäni siitä, että hän ihailee mun juhliani, missä ulkonainen ei ole koskaan viimisen päälle, mutta ruoka on aina hyvää ja juhlat hauskat. Pidän noista kiinni, koska muuhun en pysty.

Ainoa koriste vessassa. Patsas, jonka sain eräältä asiakasperheeltä.

Todellakin remppa alkaa tosissaan ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan on löylyhuone ja pikkuvessa uudessa kuosissa tammikuun loppuun mennessä. Rahaa palaa, mutta palakoot. Tässä asunnossa tulemme kait asumaan, kunnes meidät kärrätään palvelutaloon. Kämppä on yhdessä tasossa, rapussamme on hissi ja tilaa on ihan riittävästi meille ja tuleville lapsenlapsille... Ihan oikeasti tätä lapsenlapsi teemaa sivuttiin,kun suunniteltiin löylyhuoneen uusia lauteita. Tytär on vielä onnellisen tietämätön siitä, että löylyhuonetta suunniteltiin myös lapsenlapsien näkökulmasta. Passaa siinä sitten vannassa istua lapsen välilauteella. Saunaremppa käynnistyy vasta pikkuvessan jälkeen, laitan kuvia, kun aika lähestyy ennen ja jälkeen. Mukavaa viikonloppua kaikille kurkkijoille, olitte sitten huppeliskissa tai vesiselvinä. Nyt lähen kahavile.

Hissuttaen

Valtava siirtolohkare metsässä lähellä kätköä

Eilen tuli illalla soitto, että mitä mulle kuuluu, kun blogiin ei ilmesty kuulumisia. Kyseessä oli Noan äiti, sukulaistyttö. Korjataanpas nyt asia ja laitetaan pientä infoa siitä, onko täällä Itsenäisyyspäivän jälkeistä elämää.

Toinen viikko yksin meni nopsakasti. Päivät olivat täynnä tekemistä, vaikka palkkatyön osalta viikko olikin todella laiha. Mutta onneksi tilille ropsahti noin 400 eukkaa veronpalautuksia joulukuun alussa, jotta niillä olen sitten elellyt. Yöt nukuin pääsääntöisesti huonosti. Kyllä se siipan läsnäolo ja kuorsaus siinä vieressä tuo turvallisuuden tunnetta.

Maanantaina siivosin oikein olan takaa. Otin esille höyrypesimen ja höyrytin mm.pikkuvessan. Höyrytyksestä huolimatta siellä haisee lievästi pissa??? ja ostin ilmanraikastimen. Onneksi koko vessa on menossa remppaan ja silloin vaihtuu seinät ja lattia ja pönttö kans, eiköhän saa pissan hajut kyytiä. Maanantai-iltana mulle tulikin kaksi mukavaa naisihmistä minipikkujouluihin. Kelpasi kutsua puhtaaseen kotiin.

Tiistaina tuli sitten odotettua postia Husista, eli mulle tuli aika pään verisuonten tutkimukseen tammikuun lopulla. Siinä tutkimuksessa selvinnee, onko mulla aikapommeja päässä eli pullistumia, jotka saattaisivat revetä. Tutkimus tehdään varjoaineen kanssa ja on käsittääkseni paras mahdollinen tämän asian selvittämiseksi. Käsitin,että siinä sitten näkyy aivojen pehmytosatkin ja mulla on oivallinen tilaisuus kysyä neurologilta, joko siellä näkyy Alzheimerin varhaismerkkejä. Taipumusta on siihen, jos isän sukuun tulen.

Keskiviikko oli ainoa palkallinen päivä, jihuu! Illalla olin vanhan ystäväni T:n luona ja laitoimme hyvät sapuskat: pizzaa ja lohta kunnon viinin kera. Pääsin kylästä kotiin eka kerran kummityttöni kyydissä ja hienosti hän ajoi, vaikka ajokortti on ollut vasta kuukauden päivät.

Torstaina kävin rintojen lopputarkastuksessa. Ihan hyviksi havaittiin ja epikriisiin liitettiin vielä loppukuvat uusista tisukoista vanhojen lämysköjen seuraan. Sairaalan valokuvaaja kävi kuvaamassa rinnat ja ajattelin, että on se tuokin homma, kun saa räpsiä kuvia kaikenmaailman kehon osista. Hyvin kundilla piti pokka vaikka aika nuori olikin.

Perjantaina siippa palasi reissusta hyvinvoivana ja tyytyväisenä, kun koti ja vaimo olivat kunnossa. Tytärkin tuli perjantai-illaksi kotiin herkuille, pitkästä aikaa pieni perheemme oli koolla. Vaikka perheemme on pieni, on se meille kaikille tosi tärkeä triangeli.

Muuten se täytyykin kertoa, että juttelin sisareni kanssa eka kerran puhelimessa hänen sairastumisensa jälkeen. Ihan sisko kuulosti omalta itteltään, ei hänen tarvinnut sanoja hakea. Muisti pelaa aika hyvin vanhoihin asioihin, mutta lähimuisti kuulema pätkii. Liikkuminen on vielä aika vähäistä, mutta rollaattorilla hän pääsee eteenpäin. Nyt on luvattu, että hän mahdollisesti pääsisi käymään kotona jouluna. Se tuntuu varmasti upealta 3 kk sairaalajakson jälkeen. Olen syvästi kiitollinen siitä, että sisko sai jatkoaikaa. Kiitos myös kaikille teille, jotka olette kanssani myötäeläneet hurjia vaiheita.

Remppa kuviot käyvät kiivaina. Kaikki 5 tarjousta tulivat viime viikon aikana ja hintahaitari oli melkoinen eli työn osalta noin 3000 euron haitari. Päätynemme tekijään, joka ei ollut halvin, mutta vaikutti ehdottomasti luotettavimmalta. Jos kaikki menee putkeen loppuneuvotteluissa, homma alkaa purkutyöllä jo tällä viikolla. Meidän on siis selvittävä yhdellä vessanpöntöllä joulun aika, täytynee laittaa vessavuorot.

Tänään kävimme taas siipan kanssa geokätköillä, löysimme kaikki 4 kätköä, joita haimme ja nyt kävi eka kertaa niin , että olimme yhtä aikaa yhdellä kätköllä toisen pariskunnan kanssa. Pariskunta oli hiukka meitä vanhempi, kävelysauvoin liikenteessä, niin kuin mekin. Tultuamme kätköiltä, laitoin pitkästä aikaa silakkafileitä. Kyllä oli ihania, kun väliin laitoin yrttisuolan lisäksi tomaattipureeta ja vähän parmesanlastuja. Paistoin ihanuudet uunissa ja siippa teki perunamuussia. Edullista ja maukasta ruokaa. Täytyypäs pitää silakka mielessä vastaisuudessakin.

Blogi-innostukseni on alkanut hiipua. Saattaa olla, että lopettelen tätä hommaa piakkoin. Sen kuitenkin lupaan, että salaa en häviä. Laitan kyllä tiedotteen ja sähköpostiosoitteeni, jos lopettamiseen päädyn. Miksikö? No, kun minusta tuntuu, ettei mulla ole oikein mitään sanottavaa enää. Ei ainakaan sellaista, mikä ihmisiä kiinnostaisi. Aikansa kutakin sanoi pässi, kun päätä leikattiin.

Huomenna menen palkalliseen työhön keikalle. Kiva, kun joku tarttee. Voikaa hyvin kaikki kurkkijat ja valmistakaa joulua omaan tahtiinne. Vain niitä ruokia, jotka teille maistuvat. Mie sitten tilasin tuoresuolatun kalkkunan Stockalta, jonka paistamme uunissa hyvien kyytipoikien kera. Näihin tunnelmiin.

Terveisiä Tampereelta

Ilotulitusta hotellin ikkunan läpi katsottuna

Nonniin. Olin vajaan vuorokauden mittaisella Tampereen matkalla ja nyt olen montaa kokemusta rikkaampi. Siippa olikin jo meitä muita vastassa Hotelli Ilveksessä. Ilves osoittautui oikein siistiksi ja viihtyisäksi hotelliksi keskellä kaupunkia. Erittäin paljon työn puolesta reissannut tuttavapariskunnan mies noteerasi Ilveksen varsin korkealle ja siihen vaikutti mm. se ,että huoneessa oli kunnollinen kattoyleisvalaisin kaikkien muiden hämyvalaisimien lisäksi. Tunnelmavalaistukset oli upeasti toteutettu epäsuorana valona. Oikein viihtyisä, kaunis ja moderni huone, jonka varustuksesta löytyi mm. höyrysilitysrauta ja tietenkin silityslauta.

Noin klo 17.30 paukautimme shamppanja pullon auki, kun se oli ensin kylmennyt jäissä biojäteroskiksessa ja suureksi hämmästyksemme pian alkoi paukkua ulkopuolellakin. Seurasimme ensin soihtukulkuetta hotellin ikkkunasta ja klo 18 alkoi paukkua oikein olan takaa. Kyseessä oli kuulema perinteinen tamperelainen itsenäisyyspäivän ilotulitus kaupunginjohtajan puheen jälkeen. Tämän asian meille valaisi aito tamperelainen herrashenkilö ravintola Kellari-Tillikassa myöhemmin illalla.

Miksiköhän hevosfiguurit koristavat joulukatua?

Sitten vaan juhlakamppeet päälle ja nyt täytyy sanoa, että en tunnekaan siippaa niin hyvin , kuin luulin tuntevani: EI siippa pistänyt ollenkaan hanttiin mun ränikän ripustusta ja siinä se komeili rintapielessä koko ruokailun ajan. Vasta yökerhoon päädyttyämme otin sen pois, ettei vaan häviäisi hippaamisen melskeessä.

Ränikkä rinnassa repsottaen

Olimme varanneet pöydän jo pari viikkoa sitten perinteikkäästä Ravintola Astorista ja todellakin varaus oli aiheellinen, sillä paikka oli täynnä kuin Turusen pyssy. Ruoka oli IHANAA! Mie söin alkupalaksi savuankkasalaattia ja pääruoaksi lohta pinaattikastikkeella vehnärisoton kera. Jälkiruoaksi jaksoin vain espresson, kun olin niin täynnä. Siinä sivussa pöydässämme meni kans pari pulloa viiniä. Tarjoilu oli joustavaa ja väliin jopa turhankin nopeaa, mutta emme ottaneet siitä kihtiä: istuimme ja turisimme rauhassa. Ehdottomasti suositeltava paikka, hinta-laatusuhde oli hyvä.

Savuankka oli juuri parahultaisen vaaleanpunertavaa



Tämä maistui myös erinomaiselta, vaikka ulkonäkö ei ehkä niin kummoinen ole

Ruoan jälkeen lähdimme kävelemään pitkin entistä Finlaysonin tehdasaluetta ja yritimme sisälle Plevnaan, mutta siellä oli yksityistilaisuus. Meiltä puuttu ne nahkaliivit, ettei sitten ollut asiaa sinne. Tampere vaikutti näin satunnaisen matkailijan silmään todella kauniilta kaupungilta, otin kuviakin aika huppelissa, mutta tässäpäs öistä Tamperetta iloksenne:

Tillikkaan, Tillikkaan...

Kaunista, vai mitä? Ilves-hotelli seisoo siellä taustalla

Palasimme Tillikan glögien jälkeen hotellille ja painuimme yökerhon humuun. Pikkuylläri oli se , että Ilveksen yökerhon asiakkaan keski-ikä oli noin 25 vuotta... Seurasimme siinä aikamme nuorten soidinmenoja ja kuuntelimme paskaa konemusiikkia sillä varsinaisella tanssipuolella. Keljutti huono musiikki. Mutta Avot,kun palasimme toiselle puolelle siellä soi Hurriganesin Get on, get on baby get on... ja se oli menoa. Muu seurueemme kattoi hetken silmät pyöreinä, kun meikä painui postimerkin kokoiselle tanssilattialle jammaamaan kuin valkotornado.Seurasivat sitten aika pian perässä. Jengi kattoi ensin vähän pitkään, mutta innostuivatpas muutkin tanssimaan. Siinä sitten tuli oikein antaumuksella reviteltyä, varsinkin kun DJ laittoin vanhan toivomuksesta soimaan CCR:n Up around the bend, joka on mun ihan suosikki tanssikipale. Siinä biisissä soi mun nuoruuteni. Hitto , että nautin. Kyllä toisetkin seurueestamme yrittivät pysyä mukana, vaikka varsinkin miehet väittivät , että tanssiminen ei kiinnosta heitä sitten pätkääkään. Siippakin veteli muutaman kipaleen, kun oli saanut hyvät pohjat. Kyllä juttu on niin, että niin kauan kuin jalat kestää, mie tanssin aina kun on tilaisuus, se on vissi se. Harmi vaan, että tilaisuuksia on mulla aika harvoin. Toisaalta ne on sitä hauskempia.

Uni tavoitti minut joskus 2 aikaan ja nukuimme 9.30 saakka, jolloin oli aika lähteä kipin kapin aamiaiselle. Aamiainenkin oli todella monipuolinen ja runsas. Vetelin mustat makkarat heti alkuunsa ystävärouvan kanssa, ukkojen katsoessa inhoten. Olenkin ollut niin täysi siitä aamupalasta, että vasta äsken söin vähän juustopiirakkaa, jonka tein huomista varten, kun tulee pari naista kylään illalla.

Ystäväpariskunta lähti autolla kohti Espoota ja me menimme siipan kanssa silmät suurina ihmetyksestä pällistelemään Lempäälän Ideaparkia. Olipahan kolossi. Täynnä tarpeellista ja tarpeetonta roinaa ihan joka lähtöön. Ovien takana oli jonot jo ennen klo 12 ja autojen jono mateli koko ajan kohti parkkikenttiä. Ei me juuri mitään ostettu , mutta saatiin hyviä saunavinkkejä siellä yläkerran sisustusliikkeissä.

Lopuksi siippa saatteli minut junaan ja tulla kötkytin kottiin. IHANA, VIRKISTÄVÄ JA HAUSKA Tampereen matka todella hyvässä seurassa. Tuntuu, kuin olisin ollut pitempäänkin lomalla. Olen ihmetellyt, miksi se Simo Frangen on aina sinne Tampereelle menossa. En ihmettele enää. Täytyy minunkin käydä siellä useammin. Mukavaa alkavaa viikkoa, kamut!

Juhlavaa Itsenäisyyspäivää!

Malja Itsenäiselle Suomelle ja sen itsenäistyville upeille naisille!

Mutta minä lähden Tampereelle. Olen täällä pessyt tukkani, täyttänyt pientä perässä vedettävää matkalaukkua juhlavaatteilla (unohtamatta ansiomerkkiä) Olen menossa siis Itsenäisyyspäivän viettoon poikkeuksellisesti Tampereelle, mutta seura on tuttua ja turvallista Itsenäisyyspäivän seuraa: siippa ja se viime vuonna vielä Sveitsissä asunut pariskunta. Ai miksikö? No ihan vaan huvikseen. Siippa sen keksi, että vuokrataan hotellihuone Tampereelta ja tavataan siellä... tämähän on jännittävää, kuin treffeille olisin menossa. Saimme sitten houkuteltua ko.pariskunnan mukaan ja meillä on ohjelmassa juhlava illallinen eräässä sikäläisessä ravintolassa. Annan sitten ruoka-arvostelut myöhemmin.

Keksin tuossa, että mullahan on tosiaankin ansiomerkki 20 vuoden kunnallisesta palvelusta. Jos siippa ei revi pelihousujansa, niin mie lykkään sen rintaan ja kuljen rinta rottingilla. Missä ja milloin noita ansiomerkkejä voi käyttää, jos ei sitten itsenäisyyspäivänä??? Olisin voinut valita ansiomerkin sijasta myös kynttilänjalan, mutta se vasta metkalta näyttäisi, jos sen laittaisin kaulasta roikkumaan :) Tosin epäilen, että siippa ei päästä mua hotellihuoneesta ulos, jos yritän sen laittaa rinnuksiin. No, yrittänyttä ei laiteta...

Sain hauskan synttärikortin marraskuussa ystävältäni Annelta ja se sopii hienosti myös juhlistamaan tämän päivän postausta.

Ystävät, nostakaa malja tai useampi itsenäiselle Suomelle!

Yksikseni yskiskelen

Siis olen yksin, ei mulla oikeasti yskää ole. Ainakaan vielä. Sain yllättävän hyvin nukuttua, vaikka siippa ei siinä vieressä kuorsannutkaan ja vaikka katsoin hurjan dinosauruksista kertovan ohjelman illalla telkkarista. Mie olen oikeasti niin herkkä, että joudun paljonkin rajoittamaan sitä, mitä illalla telkkarista katson. Jännittävät kauhujutut eivät sovi ollenkaan.

Kiitokset muuten kaikille kurkkijoille, sillä ihan salaa on kurkkijoitten määrä mennyt yli 30.000. Mutta tehdäänpäs sitten niin, että kurkkija n:o 33.333 palkitaan jollain vickimäisellä yllätyksellä. Muistuttelen sitten lähempänä.

Outoa on oikeastaan se, että normaalisti mie en katso telkkaria iltaisin juuri ollenkaan, vaikka se on päällä yleensä aina. Siippa nimittäin istuu sohvalla läppärinsä kanssa ja katsoo puolella silmällä jotain ohjelmaa, mie taas touhuan kotihommia tai olen omalla läppärilläni työhuoneessani. Mutta kun siippa on poissa, yllättäen istun olohuoneeseen siirretyllä punaisella valtaistuimella ja katson telkkaria ja juuri sitä, mikä mua sattuu kiinnostamaan. Katsoin myös eilen sen hulvattoman komedian keski-ikäisten miesten bändistä... ihmettelin, että onko Santeri Kinnunenkin jo ihan aikuinen... Itsestään löytää uusia puolia, kun on itekseen.

Täällä ollaan taas siinä vesisade-pimeä-paljas-märkä vaiheessa ja sitä lumikautta ei uskoisi edes todeksi, jos en olisi ehtinyt noita kuvia räppäistä. Laitoin radion päälle, Radio Aalto soittaa aika lailla mun mieleistä musiikkia. Hyvin melodisia kipaleita ja vain vähän puhetta. Hmm... nytpäs haenkin tänne varastoistani muutaman kesäisen kuvan todisteeksi siitä, että kesä oli joskus ja mitä todennäköisemmin se myöskin tulee uudestaan, ainakin useimmille meistä. Oli pakko lisätä tuo, kun siskon sairauden myötä on tullut lähemmäksi elämän rajallisuus ainakin tässä olomuodossa.

KUN HERÄÄN JA OLEN VIELÄ UNTA

Kun herään ja olen vielä unta

ovelta ovelle

huoneista pienimpää

etsin vain lapsen mahtua sisälle

herätä siellä

kesät kerällä

kuin yksi päivä yksi perhonen

ohikiitävä helletuoksu niityllä,

rakkaus, sen miniuni.

Kirsi Kunnas (Unen veräjä on auki -kirjasta)

Kohti kesää