Menneen talven lumet

Ortodoksilaulu kuulosti upealta oudoissa puitteissa

Enää hienoista lumimaisemista ei ole tietoakaan, vain muutama likainen lumiläjä muistuttaa vielä viime viikonlopun pöräkästä. Tällainen se on Espoon talvi useimmiten. Oli kyllä hauska huomata, kuinka lapset ja lapsenmieliset ottivat kaiken irti näistä lumipäivistä. Mie tietenkin kuuluin siihen joukkoon.

Loppuviikko oli töitten suhteen niin hektistä, etten ehtinyt postailla. Kaiken lisäksi olen operatiivinen johtaja huushollissamme tässä remonttijutussa. Täällä on siis käynyt 3 ukkoa tähän mennessä mittailemassa ja tuumailemassa kiinnostaisiko tämä meidän löylyhuone/ pikku wc: n remontti. Kaikki miehet ovat olleet asiallisia ja sulavakäytöksisiä. Tarjous on nyt tullut yhdeltä, mutta odotellaan vielä muiltakin. Siippa on plärännyt innolla vessaposliinien esitteitä ja hän on myös perehtynyt kiuas-asioihin. Ihan kaikkia emme ole vielä lopullisesti ratkaisseet, mutta kyllä ne ratkaisut pikkuhiljaa tulevat. Ajatuksemme on, että jospas pikkuvessa saataisiin työn alle jo ennen joulua ja sauna sitten ensi vuoden puolella. Se on käynyt jo selväksi, että nyt on oivallinen aika remontoida: hyviä työntekijöitä löytyy ja kilpailu pitää hinnat kohtuullisina. Jännittävää seurata, millaisia tarjouksia saamme.

Saarnamiesten joukkoa ja on siellä yksi naiskanttorikin

Torstaina olimme Oopperan Alminsalissa seuraamassa mielenkiintoista Markus Fageruddin ja Ilpo Tiihosen koululaisoopperaa "Sotajoulukuu" Kyseessä oli Oopperan ,Päivänkehrän koulun musiikkiluokkien ja Espoon Sotaveteraanikuoron yhteinen projekti. Esitys oli vaikuttava, laulupuolesta vastasi kuorojen lisäksi neljä oopperalaista. Tippa oli linssissä muillakin kuin minulla, kun vanhat ja nuoret lauloivat yhteisesityksenä "Veteraanin iltahuudon". Seurueessamme oli mukana ystäväni sotaveteraani-isä, kaikki kunniamerkit takin pielessään. Loppulaulun sanat jäivät soimaan mieleen: "Voisi kai kuvitella...ei köyhyyttä, ei nälkää, ei yhtään syytä käydä sotimaan." Harmi, että tilaisuutta ei juurikaan mainostettu ja käsittääkseni se oli ainutlaatuinen esitys.

Huolella tehty jouluseimi

Eilen illalla meillä oli mieluinen vieras Punkaharjulta, jossa itse vierailimme kesälomamme alussa. Syötii porukalla kanasalaattia retsinan kera. Retsina liittyy sillä tavoin ystävyyteemme, että olemme tutustuneet Kreetan lomalla noin 13 vuotta sitten tyttäriemme suosiolla avustuksella. Ystävyys lähti sieltä ja on yhä elävä, vaikka kovin usein ei tavatakaan. Rouva säikäytti minut pahanpäiväisesti tänä aamuna, kun heräsin klo 7. Olin menossa vierasta herättämään ja totesin, että vierashuone on tyhjä ja jopa sänky oli pedattu??? Mysteeri selvisi. Vieras oli kaikessa rauhassa lukemassa Hesaria keittiössämme ja olipas jo keittänyt kahvitkin meille unikeoille. Oli hän kyllä touhunnut todella hiljaa, kun en ollut kuullut kertakaikkiaan mitään. Siunattu omatoiminen vieras, jonka kanssa ei tartte jännitellä suuntaan eikä toiseen. Vieras jatkoi sitten aamulla matkaansa Helsinkiin opiskeluihinsa liittyvään seminaariin.

Käväisimme Isossa Omenassa nyt aamulla ja onneksi oli kamera mukana. Isossa aulassa oli ilmeisesti ekumeeninen hartaustilaisuus menossa, siellä oli ortodokseja, luterilaisia ja vapaitten suuntienkin edustajia toivottelemassa hyvää joulun odotusaikaa kaikille. Me pyörimme lähinnä kirjakaupassa ja löysimmekin etsimämme: pienen muiston uudelle tohtorille, jonka tohtoriskahveille poikkeamme huomenna. Tänään menemme saunomaan ystävillemme ja tiirailemme tarkkaan, saammeko hyviä vinkkejä omaa saunaamme varten heidän uudesta saunastaan. Näin sosiaalista viikkoa en muista kokeneeni aikoihin.

Seuraavat pari viikkoa olen itekseni kotona, kun siippa on työmatkalla. Toivottavasti saan nukutuksi, viimeksi kun siippa oli reissussa, nukuin tosi huonosti ainakin kaksi ekaa yötä... Täällä on mörönpelättimen paikka vapaana, jos joku tarvii kortteeria viikolla. :) Näihin sosiaalisiin tunnelmiin tällä kertaa. Voikaa paksusti, mutta älkää haljetko.

Lumesta sekaisin aamulla 25.11.

Heräsin 6.45. Söin aamupalan: teetä ja leipää aladobin kera. Kävin suihkussa.Puin . Ryntäsin ulos kameran kanssa ja tältä siellä näytti:

En ole pitkään aikaan ottanut kuvia yösäädöllä ja unohdin, että valotusaika on pitkä

Roskiksella oli tunnelmaa kuin Lapissa

Koululaiset matkalla lähikouluun

Rannassa

Katu vie rantaan

Kuuset ovat vuosien saatossa kasvaneet

Jopa talojen väleissä on kivat näkymät

Näihin tunnelmiin ja kuviin päätän tänä lumisena aamuna raporttini täältä Espoosta. On hyvä jatkaa päivän touhuja. Nyt lähen kahavile. Voimaantukaa lumesta.

Anova saa...

Laitetaanko turvat kohti tuulta porukalla?

Haikailin tuossa viime postauksessa lisälumen perään ja pyyntöni kuultiin ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Lunta alkoi puottaa tuossa puolenpäivän jälkeen ja SITÄ TULI. Kerkesimme juuri käydä tallilla katsomassa kummityttäremme uljasta ratsastamista ja pyörimme geokätköillä, kun tuuli alkoi ensin voimistua. Tallilla ponit selvästi odottivat kunnon myräkkää ja seisoivat kaikki hauskasti samaan suuntaan tuulen suhteen . Pystyin olemaan tallilla vain muutaman minuutin, kun aloitin aivan hillittömän pärskimisen. Oli pakko häipyä, ettei hevoset olisi hermostuneet mun aivasteluun. Kotona piti vielä oikein ottaa avaavaa lääkettäkin, ennekuin olo alkoi helpottaa. Mun on vieläkin vaikea käsittää, että olen niin allerginen hevosille. Hevoset olisuvat kyllä ihania katseltavia, mutta on tyydyttävä kuviin.


Kiva talviturkki ponilla

Illalla olimme Tuomiokirkossa hyväntekeväisyyskonsertissa, jossa oli todella vaihteleva ohjelmisto ja hienoja taiteilijoita: oopperalaulajia, kuoro, lauluyhtye, musikaalitähtiä ym. Oikein mukava konsertti ja ulkona oli niin paljon lunta, että Tuomiokirkon portaita olisi voinut laskea persuksillaan. Konsertti kesti lähes 2 tuntia ja sen jälkeen kävimme vielä tyttärellä kaffilla. Kotona olimmekin sitten vasta lähellä 22 ja sitten alettiin piirtään uusiksi saunaremppatoiveita. Nukuin poikkeuksellisen huonosti. Sellainen inhottava tunne, että on ollut vain "koiranunessa", kiuas asiat tulivat uniinkin: Pikkutonttu vai höyrykiuas. Ai-niin, onko kurkkijoilla kiuas suosituksia tai kokemuksia ylimaallisen ihanista löylyistä? Meille kynnyskysymys saunarempassa on se, että leveä ylälaude säilytetään (syvyys 80 cm) Siellä me kaksi vanhaa varista istumme kasvot ja jalat vastakkain koko ruhoinemme ylhäällä. Sääli vaan, että nykyiset standardi lauteitten tekijät eivät tunnu ymmärtävän tälläisen lauteen päälle. Ennen vanhaankin Suomessa oli leveä ylälaude vaan, jonne johti tikkaat. Erään viisaan saunasivuston mukaan löylyhuoneen ainoa hyötyalue on ylälaude ja olen asiasta aivan samaa mieltä.

Hän taisi olla Porkkana nimeltään

Tässä välissä soi ovikello ja olin siitä kovin ihmeissäni. Postinkantaja toi mulle paketin. Arvatkaas mitä oli paketissa? Siellä oli ihka uusi pehmo-BASSET. Muistanette R-kioskin pieleen menneen koirakampanjan, jossa kiinalaisten pehmokoirien nenistä löytyi liian suuria myrkkypitoisuuksia. No, nyt mulla on upouusi "terve" basset.

Lumet kinostuvat parvekkeelle

Nyt mulla on nälkä. Lämmitän siis maissikananrinnan tuolta jääkaapista ja ehkä voisin vaikka perunan mikrottaa. Taustalla mulla laulaa Juha Tapio. Mukavaa oikein mun korvan mukaista musiikkia. Voimia alkuviikkoon. Taistelkaa tienne läpi lumikenttien, niin teen minäkin.

Lumen valo

Lunta Espoonlahdella

Jihuu. Satoi meillekin lunta viime yönä ja maisema on aivan erilainen: valoisa ja puhtaan tuoksuinen. Olin illalla mukavissa pippaloissa työpaikallani, siis siellä, josta olen virkavapaalla. Eräs ex-työntekijämme Valkeakoskelta tuli vierailulle ja kutsuimme "vanhoja pieruja " kokoon - ihmisiä, jotka ovat työskennelleet Vip-vieraamme kanssa joskus samassa talossa. Vip-vieraamme on muuttanut Valkeakoskelle jo 10 vuotta sitten, mutta yhä hän kokee olevansa meidän jengiä. Naisia oli läsnä 17, eläkkeellä heistä on jo ainakin 8. Hyvin säilyneitä ja mukavia naisihmisiä kaikki. Illassa tarjottiin sitä kana-kookoskeittoa, jonka reseptiä olen täälläkin levitellyt ja salaattia ja patonkia. Tuttuun tyyliin omat juomat mukaan. Mie revin irti viinibagin sisuspussin, kun se oli jo aika vajaa ja kuljin sitten hanallisen "kusipussin " kera. Olipahan näky.

Väriskaala on kaventunut. Ihan kuin olisi musta-valkokuva

Oli hauskaa, vaikka kuulumiskierroksella kuultiin, että monenlaista sairautta ja murhetta oli ihmisten elämässä ollut. Mutta se täytyy sanoa, että kaikki olivat säilyttäneet hurtin huumorintajunsa ja osasivat nauttia toistensa seurasta. Niitä eläkeläisiä kun katsoi, näytti siltä, ettei se eläkkeellä olo ole välttämättä ollenkaan huono asia. Kiirettää tosin tuntuu olevan ja tulee stressi jos on useampi meno/ homma samalle päivälle. Sitä ihmettelivät, että miten sitä on ehtinyt töissä käydä... Tällä kertaa emme tanssineet ja laulaneet, vaan pitäydyimme ruoassa ja juttelussa. Kotona olin 00.30, nappasin vielä pikkuviskin jäillä ja aloin nukkumaan. Aamulla maistui herätessä viski suussa, niin kuin asiaan kuuluu.

Keskiviikkona vanhenin taas vuodella. Tällä kertaa pidin pienet keittobileet ja aloitimme ensi vuoden pyöreitten suunnittelun tuolla 5 hengen "työrukkasella". Pakko pysyä hengissä ja rahoissa siihen saakka, että ne juhlat saadaan pidettyä. Mie olen aina ollut syntymäpäiväfriikki ja en muista että olisin ollut niitä täysin juhlimatta koskaan. Pienimmät eli kahden hengen juhlat oli siipan kanssa yhtenä vuotena, kun olimme juuri silloin Prahan matkalla.

Lumi on antanut odottaa itseään, mutta aivan ihanaa, että nyt sitä tänne pasahti. Soitin tuttavalle Arabianrantaan ja siellä kuulema ei ole lunta. Lumi on siis paikallinen ilmiö täällä pääkaupunkiseudulla. Heti lapset ovat napanneet pulkat ja kelkat ulos mukaansa ja viisasta se onkin, silä tämä juhla saattaa olla jo huomenna ohi.

Eilen olin taas uniryhmäohjaajakurssilla ja oli ihanaa. Seitsemän hengen porukkamme + opettaja Anne on jo tiukasti hitsautunut yhteen. Unet ovat niin viisaita, että ei sitä voi kuin ihmetellä. Seuraavalla kerralla saan luultvasti oman uneni käsittelyyn, sillä kaikkien muiden unia on jo käsitelty. Yhteen uneen menee aikaa sellaiset 1½ tuntia tässä ullmannilaisessa unityöskentelyssä. Mun tarttisi pikkuhiljaa alkaa hamuta kasaan sitä mun omaa uniryhmää. Olen ajatellut, että ottaisin siihen 6 ihmistä, koska kokoontumiskertojakin on kuusi. Silloin jokainen saisi käsittelyyn oman unensa. Pari ihmistä mulle on jo ilmaissutkin, että haluaisivat mukaan, mutta muutama paikka on vielä auki.

Nyt alkaa nälättää. Kävimme siipan kanssa aamulla kaupassa. Tänään laitetaan täytettyä lihamureketta ja huomenna maissikanan rintoja. Ruokavieraista ei ole tietoa vielä tässä vaiheessa, mutta saattaapi olla, että joku tuleekin. Ruokaa ainakin on reilusti, niin kuin aina meidän perheessä. Mie en itse asiassa oikein osaa tehdä 2 hengelle ruokaa. Tytär saattaa liittyä ruokakuntaamme jompana kumpana päivänä. Mukavaa viikonloppua ja lisää lunta kaikille!

Miksei aina voi olla perjantai... ?

Soukan satumetsää

Maanantai- aamua täältä pilvisestä pikkupakkasen Espoosta. Aamulla meidän mittarissa oli -1,8 C . Mie olen vähän joutilas tänään. Tai en oikeastaan joutilas, vaan kotirouva, eli ei keikkaa ei ryhmiä, ei rahaa. Mutta puolensahan tässä toki on. Saa rauhassa siivota ja laittaa järjestykseen myös päänsä sisältöä. Olen siis imuroinut vimmalla alushousuissa ja kinttanassa T-paidassa (maha pullahtaa vähän väliä esille) koko huushollin. Sen jälkeen otin vielä lattiarätin käteen ja konttasin keittiön lattian rätin kanssa perinteiseen tyyliin. On muuten varmaan härski näky, mutta eipäs täällä ollut kukaan kurkkimassa. Kylläpä siitä lähtikin rätti tahmaiseksi, piti vetää jääkaapin ja pöydän väli useampaan kertaan. Siinähän se trafiikki käy eniten, tietty. Sinänsä tuo uiva luonnonkorkkilattia, jossa on muovipinnoite, on erittäin käyttäjäystävällinen. Siinä ei näy minkään sortimenton liat. Kuvio on niin elävä ja vaihteleva. Lian huomaa oikeastaan siitä, että alkaa jalat tai sukat tarttumaan kiinni kävellessä :=0


Kivi kukkii

Näitä metsän pieniä pikareita rakastan

Eilinen päivä meni nopsasti, sillä unta riitti aina tuonne 10 saakka, hyvä me! Kunhan saatiin kuteet päälle, suunnistimme taas siipan kanssa mettään eli geokätköille. Löysimmekin niitä 4 ja yhdelle arvoituskätkölle laskettiin oikeat koordinaatit, mutta sitten yllätti melkoinen sade ja sitä ei ehditty löytää. Mulla muuten on melkoinen silmä näille kätköille, sen on siippakin huomannut ja ottaa kai siksi minut mielellään matkaan. Ainoa hankala puoli on se,että mie mielellään menisin aika hiljaa, että ehtisin kuvatakin metsässä ja siippa painaa kuin ajokoira. Laitan tänne kuvia reissusta, niin voitte kuvitella olleenne matkassa.

Olo on väliin, kuin tuolla puulla- tosi alaston ja yksinäinen

Tänään menemme illalla konserttiin. Tytär on muutaman vuoden tauon jälkeen liittynyt puhallinorkesteriin klarinettinsa kanssa ja heillä on tänään konsertti. Mielenkiintoinen orkka, jossa suurin osa on miehiä -varsinkin tekniseltä alalta. Olen yrittänyt sanoa tyttärelle, että kattelepas sieltä sopiva tyyppi ittellesi, mutta tyttären mielestä, kaikki yli 25-vuotiaat ovat jo ikäloppuja vanhoja ukkoja. Sääli. Mie olin 22- vuotias, kun tapasin siipan. Etäseurustelimme sellaisen vuoden ja menimme naimisiin sitten seuraavana kesänä, kun olin 23-vuotias. Lohdutan tytärtä, että mies tullee kuin roska silimään, kun on tullaksensa. Ei sitä voi estää. Mutta saattaa olla, että nämä minun neuvot on ihan paskoja ja paikkansa pitämättömiä tänä päivänä. Kyllähän sitä äitinä tietty kantaa varmaan aina murhetta jälkikasvustansa ja heidän pärjäämisestään maailmassa. Hyvään elämään kieltämättä kuuluu toimiva parisuhde ja mieluinen työ.

Soukan Kasavuorelta on komeat näkymät, ruoppaaja siinä etualalla puksuttelee


Espoonlahti avautuu Kasavuoren päältä

Nyt alkaa kahvihammas kolottaa. Juon aina aamulla teetä, kun vanha vatsa ei muutakaan kestä, mutta sitten aamupäivän kuluessa juon sitten kahvit yleensä töissä. Nyt olen ollut kotitöissä ja on kaffen aika. Sitten lähden kauppaan ja ostan itelleni ruokaa. Itse asiassa jo nälättääkin. Ruoka kyllä ei maistu niin hyvältä yksin kuin seurassa. Voikaa hyvin rakas seurapiirini ja tsemppiä alkaneeseen pimeään, märkään ja synkkään viikkoon. Palakoon sisällänne lämmin tuli. Sitä samaa toivon itselleni.

Viimeistä kätköä siippa sai hakea yksin sateessa, mie istuin autossa ja kuuntelin Radio Rockia. Kätkö jäi läytämättä, kun geokoira istui autossa.. Palataan poudalla.

Lisäys: Laitan vielä tänne yhden kuvan lattiakeskustelun innoittamana eli tässäpäs meidän uiva luonnonkorkkilattiamme keittiöstä. Ei hevin lika näy tässä kuviossa. Värejä ja malleja on kyllä paljon, kun käytte Korkkipisteen sivuilla. Omasta puolestani kyllä voin suositella ko. materiaalia

Perjantai-illan huumaa

Ylempänä purjekala ja alempi voikalafile, nam

Perjantai-ilta on jo hyvässä vauhdissa eli perjantai-pullo viiniä on jo kumottu siipan kanssa maínion kala-aterian kera. Tänään oli tarjolla purjekalan ja voikalan filettä. Turha kysyä tarkemmin, minulla ei ole aavistustakaan, mistä ko. kalat tulevat ja minkä näköisiä ovat elävänä. Mutta sen tiedän, että jos joskus jossain on tarjolla voikalan filettä, ostan välittömästi, maksoi mitä maksoi. Tänään maksoi 19,90 € kiloa, eli oli varsin edullista. Purjekala sen sijaan oli maultaan ihan ok, mutta koostumus oli pannulla paiston jälkeen niin napakka ja kuivakka , että suorastaan naukui hampaissa. Voikala taas mm..... mikä kosteus ja ihana mehevyys. Ostakaa ihmeessä, jos tiellenne sattuu. Molemmat kalafileet oli pakattu vakuumiin ja olivat tuoreita. Voikala oli raakana ihan valkoista ja purjekala tummahkoa, mutta paistettuna näyttivät aika samanlaisilta. Palan painikkeena oli itävaltalaista Gruner Veltlineriä nimeltään Steinschaden. Viinikin oli ihan maukasta, aika makeaan vivahtavaa ollaksensa kuivaa viiniä, mutta suosittelen. Kesäisin tulee juotua aika usein Itävallassa vaellusmatkoilla Gruner Veltlineriä ja täytyy sanoa, että Alkon sisäänostajat ovat siltä saralta tehneet taas onnistuneen oston. Hyvä Alko!

Muuten viikko on ollut hyvin repaleinen ja työntäyteinen, vaikka mahtuu sinne kyllä yksi vapaapäiväkin eli maanantai. Silloin kävin moikkaamassa työterveyslääkäriäni ja sain häneltä nikottelematta ajan neurologiselle polille. Siellä tullaan ties milloin tutkimaan, mitä mun pääni on syönyt eli tarkemmin ottaen, löytyykö aivoistani aneurysmia (verisuonipullistumia) Täytyy myöntää, että pikkusen jännittää, sillä jos niitä löytyy, joudun luultavasti tekemään päätöksen, tehdäänkö niille jotain vain jätetäänkö tikittämään. Se aneurysmien leikkauskaan ei ole ihan riskitön juttu, jos olen asian oikein ymmärtänyt. Ei kai koskaan ole riskitöntä, kun joudutaan kalloa poraamaan...

Täällä etelässä on raskain vuodenaika vahvasti käsillä= pimeää, märkää ja enimmäkseen vit..taa. En muista, että pohjoisessa asuessani olisi koskaan ollut näin ankeaa. Lumi tuli yleensä marraskuussa ja sitten pääsi nauttimaan talven riemuista eikä pimeä tuntunut niin pimeältä lumen vuoksi. Tosin olen kuullut huhuja, että talvet sielläkin olisivat muuttuneet, sääli, jos se on totta. Miten on asian laita, Maaretta?

Näin kaunista oli pari viikkoa sitten

Näin tähän viikonloppuun. Huomenna taas lähdemme aamusta geokätköille ja iltapäivällä tytär on luvannut viedä isänsä syömään hyvään thai- ravintolaan. Lupaus iskälle asiasta annettiin jo iskän synttäreillä, joista on ehtinyt jo kulua puolisen vuotta, mutta parempi myöhään, kun ei koskaan. Mun täytyy nyt sitten miettiä, mitä syön huomenna, koska mua ei ole kutsuttu geimeihin mukaan. Toki suon siipalle ja tyttärelle tämän tapaamisen, sillä mie olen maanantaina viimeksi lounastanut tyttären kanssa kaupungilla kahden.

Eipä tämän kummempaa, sillä elämäni on välillä ihan perusarkea, niin kuin kaikilla kuolevaisilla. Nauttikaa vapaasta viikonloppuna ja pitäkää mielessä tuo voikalavinkki, jos sellaista tiellenne sattuu. Tosin ajattelin, että onkohan tämä jotain uhanalaista kalalajia, jota eettisesti ajattelevan ihmisen ei tulisi syödä, mutta eipä ole tietoa... Mielelläni söisin myös kotimaisia kaloja, mutta ei niitä niin kauhean paljon ole saatavilla. Kotimaisen kalan filehinta on myös lähennellyt 30 € meillä päin ja se ei hirveästi kyllä innosta ostamaan. Olet sitä mitä syöt. Gulp.

Isänpäivä

Kätkössä- siippa ja tytär

Ulkona on ankean näköistä. Tytär soitti, että milloin on isänpäivälounas ja vastasin, että sitten kut sie tulet sitä tekemään... Tytär on ollut pirskeissä eilen illalla ja taitaa olla hiukka väsymyksen vallassa nyt aamusta.

Silmut ovat näin pulleroina, odottavat kevättä jo

Kattelin illalla Frida elokuvan jo toistamiseen. Elokuva ei kyllä vedä vertoja kirjoille, joita Frida Kahlosta on kirjoitettu. Fridan taulujahan oli näytteillä Helsingissä vuosia sitten ja täytyy sanoa, että ne tekivät vaikutuksen. Että joku on osannutkin kuvat niin hyvin sisäisiä asioita ja tuntemuksiaan maalaamalla. Siis meikäkin valvoi poikkeuksellisesti noin 23.30 saakka. Siippa jäi vielä valvomaan ja kömpi viereeni joskus hiukan ennen klo 3. Poikkeuksellisesti heräsin 2 kertaa yöllä vessareissulle, mutta en unen pöppyrässä huomannut mitään kummallista. Aamulla totesin, että jassoo, yrittää pukata virtsatieinfektiota. Siispäs vanha kuivis alkoi juomaan oikein urakalla, teetä, vettä, mehua, kahvia, vettä. Tällä konstilla olen joskus aiemmin saanut torjuntavoiton vaivasta. Nyt olen sitten hypännyt vessassa ja juomassa vuorotellen ja vaikuttaa, että jo helpottaisi vähän. En millään haluaisi lähteä päivystykseen jonottamaan mokoman tylsän vaivan vuoksi.

Katsoin ensin, että ompas komea kääpä puussa...

Tämä on nyt toinen ihan kotiviikonloppu ja oikein mukavalta tuntuu, paitsi että ens viikonlopuksi voisi jo kehitellä jotain tekemistä kodin ulkopuolella. Kävimme taas eilen geokätköillä ja niille siippa painui nytkin. Mie alan valmistella pikkuhiljaa lounasta, kunhan saan tyttären kaveriksi. Kakkuna tarjosin aamulla Frödingenin vadelmakakkua. Korttia en laittanut, sillä siippa ei ole mun isäni vaan mieheni.

..mutta sieniähän ne olivatkin

Mukavaa Isänpäivää kaikille kurkkijoille, oli sitten ankee sää tai ei. Käykää ulkona tai sitten älkää. Tehkää niin kuin minä, viettäkää päivä yöpuvussa ja kalsareissa vettä hörppien ja vessassa laukkoen.

Marraskuu

Heipsan kurkkijat! Täällä ollaan taas hyöritty kameran kanssa siellä täällä ja nappailtu näkymiä omasta ympäristöstä. Viime sunnuntaina olimme siipan kanssa taas geokätköjä hakemassa ja löysimmekin taas pari kätköä. Olo oli kuin lapsena aarteita hakiessa. Mulla muuten on tapana aina liikkua vähän maata pälyillen, että jos löytyisi vaikka jotain jännää. Monenlaista on vuosien aikana löytynytkin: rahaa, kyniä, koruja. Suurin maasta löytynyt rahasumma taitaa olla Jenkeissä löytämäni 20 dollarin seteli, joka oli siipan kengän alla, kun jonotimme pääsyä laivalle, joka vei meidät Alcatrazin vankilasaarelle. Se oli iso raha silloin vuonna 1991. Siis pälyily kannattaa. Sunnuntaina kulmillamme törötti myös aito limousine. Olisi se hulppeeta ajella joskus tuollaisen kyydissä. Samppanjalasit näkyivät esillä. Ei passaa olla köyhä, eikä kipiä, kun tuollaisen tilaa. Saas nähä, milloin mie olen tarpeeksi varoissani, että tuohon turhuuteen panostaisin.

Tyttäret, lähettekö kyytiin?

Täällä on ollut nyt muutama aivan ihana päivä: kirkas, auringonpaisteinen ja kirpakka. Öisin on ollut pakkasta ja aamulla olen lähtenyt untuvatakilla töihin. Meikätyttö ei voi sietää palelemista. Villasilkki kalsarit ovat olleet käytössä varmaan jo kuukauden. Ostin lisäksi vaihtareiksi parit uudet puuvillakalsarit, kun Anttilassa sai niitä 4 eurolla.

Aika lähellä meitä sijaitsee uusi asuntoalue, jolta löytyy tämännäköisiä taloja. Taisi olla pari vuotta sitten paikallislehdessä aprillijuttu, että Matti Nykänen hyppää kuvassa olevan talon katolta kohti moottoritietä klo 12. En ollut odottelemassa kohuhyppyä, mutta eiköhän jotkut sentään käyneet tarkastamassa tilannetta.

Kun tulin töistä, toin repun sisälle ja kävin kiireen vilkkaa hakemassa kamerani. Taas kerran iltarusko oli aivan upea, siis tämä iltahan näyttäytyy tällaisena jo klo 17.35.

Täytyy sanoa, että viikot vierivät melkoista vauhtia. Huomenna on taas perjantai, jihuu! Ihan mukava viikko tämä on ollut. Mulla oli tiistaina vapaapäivä ja Lene-ystäväni oli käymässä luonani. Kylläpäs vaan lounaskin maistuu sata kertaa paremmalta, kun sitä ei syö yksin. Mutta ruokaakin parempaa olivat jutut. Kuinkas kävikään niin, että jutut juontuivat siihen, että tulin pitkästä aikaa kertoneeksi tyttären syntymän. Niin vain kävi, että loksahdin muinaisiin tunnekokemuksiin eli siihen miltä tuntui, kun oli juuri synnyttänyt hätäsektiolla tyttären, joka sai apgar-pisteitä peräti yhden. Kyyneleet puhdistivat ja loppupäivän oli tosi hyvä olo. Kiitos, Lene, ystävyydestäsi! Lene kuuluu niihin ihmisiin, joita tapaan aika harvoin, mutta kun tapaamme, jatkamme aivan sujuvasti siitä, mihin jäimme muutama kuukausi sitten. Vanhat ystävyyssuhteet ovat kultaakin kalliimpia. Uusia syntyy tässä iässä enää harvoin, mutta joskus kuitenkin.

Kestäkää vielä perjantai töissä kaikki blogisiskot! Nyt voi alkaa jo miettiä "perjantaiherkkuja."

Voihan Vitalis!

Vuoden pimeimmät kuukaudet alkavat olla käsillä. Mutta se tunnelin pää on olemassa.

Sain Maarettalta V-kirjaimen käsittelyyni. Tässä tulee vapaata assosiaatiota V-sanoista ja mielivaltaisessa järjestyksessä 10 sanaa. 10 minua puhuttelevaa V-sanaa.

Pyhänpäivän osmankäämit rehottavat auringon paisteessa

1. VAUVA . Vauvan katse ja hymy lumoavat, ennen kun tulee se rankka vierastusvaihe. Bussissa otan aina katsekontaktin vauvoihin. Jotkut vauvat lähtevät heti mukaan ja alkavat poseerata ja flirtata. Sellaisilla vauvoilla on varmaan jo kokemus siitä, että ihmiseen voi ottaa kontaktin ja se ei ole vaarallista. Sitä väliin mietin, että on paljon vauvoja, joilla ei muodostukaan kiintymyssyhdetta aikuiseen. Se pelottaa. Millainen aikuinen tulee vauvasta, joka ei ole saanut peiliä aikuisesta itsestään, eikä koskaan koe olevansa ilon aihe kenellekään.

Tuon pikarin voisin täyttää ja juoda pohjaan saakka

2. VILLASUKKA. Mie tykkään villasukista sekä mielikuvissani, että jalassa oikeasti. Villasukka on aivan välttämätön kumisaappaaseen. Monilla nykylapsilla ei ole villasukkia, eikä mummoja , jotka niitä kutoisivat.Villasukkia voi olla niin monenlaisia. Itse opin kutomaan villasukan kantapään vasta, kun olin työttömänä muutaman kuukauden yo-kirjoitusten jälkeen. Äiti opetti. Olen sen taas unohtanut. Mummoni kutoi villasukkia aina 95-vuotiaaksi asti. Sitten meni näkö silmänpohjien rappeutumisen vuoksi.

3. VISKI. Jalo juoma, josta tykkään. Tosin viskimakuni ei ole kovin "kehittynyt. " Tykkään nimittäin hyvälaatuisista blended viskeistä enemmän kuin mallasviskeistä. Viski pitää juoda jäiden kanssa. Mun luottoviskini on musta Johnny Walker, mutta nykyisin olen ehkä jopa innostuneempi irkkuviskeistä, perushyvä ja edullinen viski on Jameson. Viski maistuu suussa vielä aamullakin, jos ottaa usiamman paukun. Riittoisa maku siis...

4. VAURIO. Kukaan ei selviä elämästä vaurioitta. Miten tunnistaa vauriot itsessään ja osaisi etsiä niihin korjausta? Siskon vakavan sairastumisen vuoksi olen myös miettinyt fyysisiä vaurioita, joita tulee väkisinkin iän myötä. Vaurio, josta ei ole tietoinen , voi olla vaarallinen. Jotkut vauriot voidaan korjata, joitakin ei.

5. VELTTOUS. Hele..tin tuttu tunne mulle. Joudun aika usein valtavan velttouden valtaan, jolloin en viittisi tehdä mitään muuta kuin nukkua. Väliin voisi pitää vähän aikaa silmiä auki ja lukea jotain, sitten taas voisi nukkua. Velttous ja velvollisuudentunto tappelevat sisälläni keskenään. Usein velvollisuudentunto voittaa, siksi en ole niin usein velttouden vallassa.

6. VARPUNEN. Tuttu tirskuttaja. Niin arkinen ja tuttu, että moni ei kiiinnitä niihin mitään huomiota. Kuitenkin Raamattu puhuu siitä, kuin Taivaan Isä pitää huolen varpusistakin. Ripulin yllättäessä sanotaan, että p. tuli ihan varpusparvena ulos. Tiedätte tilanteen. Kukapa meistä voisi murehtimisella lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa. Eläköön varpuset, arjen ilahduttajat.

7. VALLANHIMO. Vallanhimo sokeuttaa. Toiset ovat sille alttiimpia. Itse en katso olevani erityisen vallanhimoinen, mutta tunnistan herkästi ihmiset, joilla on siihen suuri taipumus. Valta juovuttaa ja vallanhimoinen himoaa valtaa aina lisää. Joka himoaa valtaa saa myös paljon vastuuta. Ehkä siksi ei vallanhimo houkuta. Vallan voisi vielä ottaakin, mutta se vastuu rasittaisi.

8. VINKKELI. Huopatossuja sanottiin vinkkeleiksi mun lapsuudessa. Vinkkeli voi olla myös näkökulma, mistä asiaa katsoo. Mistä vinkkelistä, sinä katsot? Valitsetko itte vinkkelisi vai otatko sen vinkkelin, jota sinulle tarjotaan?

9. VIHA. Olen huono vihan ilmaisija. Viha on kuitenkin tärkeää energiaa ottaa käyttöön, kun haluaa asioihin muutosta. Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Opettelen olemaan vihani kanssa sinut. Viha, jota ei ilmaise, kääntyy sisäänpäin. Se muuttuu masennukseksi.

10. VARIS. Varikset ovat puhtaanapitolaitoksen miehiä. Älykkäitä ja oppivaisia lintuja, joita pyörii vähän joka puolella niin kuin varpusiakin. Varista ei ole siunattu lauluäänellä, mutta jotain sympaatista siinä minun mielestäni on. Tämän päiväisellä kävelyretkellämme näin monta varista yhtaikaa puussa. Taisivat pitää torikokousta.

Ennenkuin huomaammekaan, on pimein vaihe taas ohi ja kuljemme valoa kohti. Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille kurkkijoille. Saisiko olla KIRJAIN? Tarjoilen kirjaimen sille, joka haluaa lähteä sanoilla leikkimään.