torstai 28. kesäkuuta 2007


Jälkien tarkastelua

Menin sitten hyvissä ajoin Jorviin jälkitarkastusta varten. Aika oli 8.30 ja mie olin paikalla jo ennen klo 8. ajattelin nimittäin , että saisin lukea lehtiä rauhassa. Sain tosiaan. Olin päivän ensimmäinen asiakas ja minut otettiin vastaan klo 10.10. Kuulin sivusta, että plastiikkakirurgi olikin joutunut leikkaukseen aamusta.

Eipä siinä muuta kuin paitaa pois ja totesin itse, että olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Lääkäri totesi siihen, että sitten on hänkin tyytyväinen. Tsiikaili rinnat ja totesi, että ovat hyvin parantuneet. Kysyin törröttävistä langanpätkistä- käski leikkaamaan itse puhtailla saksilla. Vuoden päästä on sitten vielä toinen jälkitarkastus, johon ainakin pitäisi tulla kutsu kotiin. En ole kyllä siitä aivan vakuuttunut. Tietojärjestelmien muutokset sotkevat näköjään systeemeitä koko ajan, tänään mun ei onnistunut edes maksaa käteisellä poliklinikkamaksua, siispäs 22 € lasku tulee perästä. Olin sisällä noin 5 minuuttia. En jäänyt pahemmin lärpättelemään, kun tiesin, kuinka pitkältä aika tuntuu niistä muistakin jonottajista, joita tupa oli täysi. Sen verran vielä sanoin , että ihmettelin, kun ei ollutkaan "ankkuriarpia", johon lääkäri totesi, että hän teki tälläiset säästävämmät arvet. Lollipop-viilloille on kuulema tyypillistä, että aluksi jää sellainen reikä siihen tikun ja pallon risteyskohtaan. Juuri niinkuin mulla on ollut - vieläkin tihkuttaa niukalti.

Valokuvista mie en muistanut puhua yhtään mitään. Eikä nyt otettu mitään kontrollikuvia, ehkäpä sitten vuoden päästä. On se vissiin vähän jännittävää tuo lääkärissä käynti, kun ei muista puhua mistään, mitä etukäteen aikoo...

Kahvihammas kolotti pitkän odotuksen jälkeen niin, että suunnitin kuppilaan kaffelle ja omenapiirakalle. Ja ylläri-ylläri, sinne kuppilan nurkkaan oli joku maahantuoja iskenyt vaateputiikkinsa pystyyn. Aika harvalla on Jorvin kuppilasta ostettua tunikaa ja puseroa. Mulla on ja toin vielä tyttärellekin. Hän oli oikein tyytyväinen tuliaiseen. Maksoin kahdesta tunikasta ja yhdestä puserosta 45€. Kuvassa ostamani tunika mun päällä ;) siis mulla on samanlainen tunika, mutta tuo kroppa on kyllä lainassa.

Lähden huomenna Pärnuun siippani kanssa. En siis kirjoittele muutamaan päivään. Yrittäkää kestää. Miekin yritän.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2007

Kassi-Alma surutyössä

Nukuin tänään 9.15 saakka, luin rauhassa Hesarin ja söin pari leipää teen kanssa. Noin klo 10.30 starttasin auton ja suunnistin kohti työpaikkaa.Tarkoituksenani oli luovuttaa työpaikan avain ja tyhjentää sieltä viimeinen saarekkeeni : pukukaappi. Pukukaapissa olikin aika runsaasti kamaa: toppatakki, toppahousut, lapaset, villaponcho, uimapuku, pyyhe, liian pienet farkut, pitkä hame, talvitoppakäsineet, nahkahanskat, yksi joulukortti ja kynä. Kaiken huipuksi pukukaapin päällä oli teleskooppivaellussauvat, joita olin lainannut eräälle työkaverilleni viime syksynä. Jokaista tavaraa muovipusiin sulloessani , ajattelin, milloin olin niitä tarvinnut. Jonkinlaista surutyötä ja luopumista oli tuo pukukaapin purku. Aivan lopuksi irrotin pukukaapin avaimen avainnipustani ja jätin sen kaapin oveen. Kolmen tursuavan muovipusiin kanssa suunnistin autolle, en sentään itkenyt.

Tavaroista puheenollen työkaverini kysyi vielä ovella, että olinko muistanut kumisaappaani, sadehousuni ja talvilenkkarini... enpä ollut muistanut. Päätin jättää ne siemeneksi, jos vaikka palaan sitten noin vuoden päästä jolloin työlomani loppuu. En irrottanut nimeäni pukukaapin ovesta- siihen minusta ei vielä ollut. Sen voi irrottaa sijaiseni. Jännää huomata, miten vaikeaa on luopua, vaikka sen tekisi omasta tahdostaankin. Onneksi mun ei tarvi luopua niistä tärkeistä ihmissuhteista, jotka olen vuosien aikana työkavereihini luonut. He ovat oikeasti minulle tärkeitä ihmisiä- ehkäpä minäkin olen sitä heille.

Kävin sitten tyttären kanssa Ale-huumassa Tapiolassa, mutta pysyin tiukkana, enkä ostanut muuta kuin ruokaa. Tosin mansikat unohtuivat, niinpä tein vielä uuden reissun lähikauppaan ja hain 3 litraa mansikoita - litran jokaiselle perheenjäsenelle. Oli hyviä ja makeita ja nyt on lievä ähky. Mie en pakasta enää mansseja, mutta syön niitä paljon tuoreena näin manssiaikaan. Joskus syön liikaakin. Se ei liene enää yllätys lukijoilleni.

Huomenna menen siis jälkitarkastukseen ja jos kaikki on ok sairaslomani loppuu ensi keskiviikkona jolloin paukkasen töihin päivystävään yksikköön. Hain tänään työvuoronikin. Tuntuu oudolta ajatus töihin menosta. Siihen ajatukseen on nyt vaan totuteltava.

tiistai 26. kesäkuuta 2007

Fysioterapiaa

Arki on taas alkanut so. vieraita ei ole tänä iltana. Menimme aamulla ulkomaan vieraani, A:n, kanssa bussilla Hesaan. Mie menin fysioterapiaan ja hän meni siskonsa luo jatkamaan Suomen lomaansa.

Olipas ihanaa olla fysioterapiassa. Ystäväni M. on mm. fysioterapeutti ja hän antoi hartioilleni vähän "mobilisoivaa" hierontaa. Teki kyllä eetvarttia ja oli jännittävää nähdä ystävänsä ihan uudessa roolissa eli työroolissa. Laadulla on tekijänsä. Olen ollut aika monen hierojan, kuntohoitajan ym. asiantuntijan käsittelyssä ja osaan kyllä arvostaa, kun kohdalle sattuu "hyvää kyytiä". M. totesi., että hartiani ovat aika jumissa. Ei ihme, kun ei tässä ole oikein voinut jumpata vielä ja hartiat kuvittelevat vielä kantavansa niitä E-kippoja... Muuten ulkomaan ystäväni A. totesi heti kättelyssä jo kentällä, että mun ryhtini on muuttunut paremmaksi. Jess!! Niin miekin olen ajatellut, mutta kukaan muu ei ole sitä sanonut ääneen aiemmin.

Huomenna mulla on vapaapäivä. Tarkoittaa sitä, että mulla ei ole mitään sovittua menoa tai tapaamista kalenterissani. Katselin tuossa kalenteriani ja totesin, että sairaslomani aikana mulla on ollut tosi vähän päiviä, joilla ei olisi mitään sovittua... lähinnä olen tapaillut ihmisiä, joko kutsumalla heitä kotiini syömään tai olemme tavanneet jossain kahvittelun merkeissä.

Kun olin jo valmiiksi Hesassa fysioterapian jäljiltä, päätin vähän pyöriä siellä. Ensin suunnistin Hietalahden ortodoksiselle hautausmaalle - olisin halunnut käydä Kirkan haudalla. En kuitenkaan hänen hautaansa löytänyt, en käynyt joka käytävää läpi. No, joka tapauksessa oli mukava kävellä hautausmaalla, siellä on jotenkin hyvä, kiireetön tunnelma. Kirkaa arvostin taiteilijana kovasti, olen ollut häntä muutaman kerran kuulemassa livenä ja en ole voinut muuta kuin ihailla sitä ammattitaitoa ja yleisön kunnioitusta.

Sitten kävelin leijonan kitaan. Menin Stockalle ALE-hulinaan. Tulin ostaneeksi Olsen- merkkiset caprit, jotka istuivat yllättävän hyvin tähän keski-ikäisen naisen turvonneeseen ruhoon. Ei ne ihan halvatkaan olleet, maksoivat 42 € , vaikka olivat -40% alessa. Hyvät ovat, ovat päällä nytkin. Olen mie sen oppinut, että jos mua joku miellyttää, niin kandee ostaa heti pois, niin vähän mie yleensäkin innostun vaatteista.

Aurinko paistaa taas, vaikka lämpötila on kyllä romahtanut eilisestä. Se on hyvä, sillä asuntomme vähän viilenee sään myötä ja silloin saa paremmin nukutuksi. Nukkuminen on ihanaa. Ja hyvin nukutun yön jälkeen on aina ilo nousta uuteen päivään.

maanantai 25. kesäkuuta 2007

...juhannuksen puitteet...




Juhannusaattoiltana saunoimme tuntitolkulla ja klo 23.45 sytytimme kokon, joka oli kyllä komein sillä järvellä. Meidän näkösällä oli vaan kaksi kokkoa omamme lisäksi. Ihailimme kokkoa laiturilta ja sieltä on tämä kuvakin otettu. Juhannuspäivänä päivänä kävimme kävelyllä kylillä ja siippa nappasi kesäisen kuvan suomalaisesta koivikosta.


Että tämmöinen juhannus oli meillä. Mitenkäs teillä? Nyt taas ollaan kotosalla ja ulkomaan vieras haettiin kentältä eilen. Grillasimme lampaan sisäfilettä partsilla, vaikka tuuli olikin melkoinen. Nam.


Tisut olivat saunassa moneen otteeseen, mutta uimassa en uskaltanut käydä, kun edelleenkin vasen rinta on parista kohti hieman auki ja tihkuttelee kudosnestettä. Yritän päästä jälkitarkastukseen taas torstaina ja ensi viikolla alkaakin sitten työt... huh-huh. Kesän selkä on nyt sitten taitettu, mutta eipäs mennyt Juhannus ohi huomaamatta. Toivottavasti ei mennyt teillä kurkkijoillakaan.

Juhannuksen eläinosio




Viehättävä juhannuskoiramme on tässä. Sessukka oli hoidossa isäntäpariskunnallamme ja oli todella viehättävä tappaus. Vei sydämen myös siipaltani , joka perinteisesti on vahva kissaihminen :) Ohessa myös kuvia naapurin haasta löytyneistä hevosista, siellä eleli tamma varsoineen. Kyllä hevoset ovat uljaita eläimiä. Niitä ei voi kuin ihailla.

Here I come again...


Edessä muutama kuva kauttauksista.

Juhannuksesta voi selvitä hengissä ja vieläpä hyvässä lihassa. Oli oikein mukava juhannusreissu Keski-Suomeen järven rannalle. Läsnä maalla meitä oli 2 pariskuntaa isäntäpariskunnan lisäksi ja kaiken huipuksi mukana oli viehättävä juhannuskoira. Ruokaa ja juomaa oli riittävästi ja meitä emäntiä hääräsi keittiössä useimmiten kolme. Miehet keskittyivät tulihommiin eli grillin ja saunan lämmitykseen. Matka Keski-Suomeen olo jo sinänsä elämys, sillä etenimme pitkin Päijänteen itärantaa aivan pikkuteitä, jossa tunsimme olomme teitten kuninkaiksi. Liikennettä ei ollut nimeksikään torstaina. Upeimmat maisemat autosta käsin olivat siinä Luhangan tietämillä, sinne täytyy joskus lähteä oikein ajan kanssa. Mulla on nyt ongelma noitten kuvien kanssa , jostain syystä ne aina kerääntyy jutun alkuun , yritän sitten sijoittaa niitä mihin vaan...outoa. Siispäs laitan jutun julkaisuun ja aloitan uudelleen, että saan kuvia tasaisemmin. Help me, viisammat bloggarit, kuinka kuvat saa pysymään siinä missä haluaa!!! ???




keskiviikko 20. kesäkuuta 2007

Erehtyminen on inhimillistä

Kävin sitten jälkitarkastuksessa. Lähdin hyvissä ajoin, että ehtisin juoda aamukaffet Jorvin kuppilassa. Menin kuitenkin ensin potilastoimiston kautta, jossa nainen pyörittää päätään: " Ei teille kyllä mitään aikaa löydy" Näytän hänelle lappusen, johon aika on merkitty, hän räpläilee konetta ja toteaa, että se aika on koneella merkitty vasta huomiseksi samaan aikaan. Täti soittaa plastiikkakirurgian klinikalle ja pyytävät minut sinne. Sieltä minut pian pyydetään kansliaan, jossa taas ihmetellään, että mun lapussa on eri aika kuin heidän koneella. Tänään on ihan eri kirurgi päivystyksessä. Totean,että huominen ei kyllä mulle onnistu, kun olen jo matkalla Keski-Suomeen Juhannuksen viettoon. Eipä hätiä, mulle sitten varataan aika viikon päähän ylimääräisenä potilaana heti aamusta. Se mulle sopii, sitten on paikalla myös minut leikannut plastiikkakirurgi itse toteamassa työnsä jäljet. Pitäähän ihmisellä olla siihen oikeus.

Kaikki kyllä hoidettiin erittäin ystävällisessä hengessä ja pahoiteltiin kovasti sitä, että olin joutunut tulemaan turhaan paikalle. Eihän se turhaa ollut. Kuppilan kahvi maistui oikein hyvälle rahkapiirakan kera. Tosin mie tykkään enemmän rahkapiirakasta, joka on tehty pullataikinapohjalle.

Sitten päätinkin lähteä Ikeaan pällistelemään. Kattelin mahdollisia uusia ruokalautasia, mutta eipä mikään oikein sytyttänyt. Tulin kuitenkin Ikeasta nyssäkkä kainalossa, ostin uuden kauniin, tikatun, valkopohja- kukallisen päiväpeiton hintaan 59,95€. Niin ja tietty söin lounasta. Lounas oli bulguri, jossa mukana vihanneksia, kanafile ja kermaviiliaprikoosikastiketta, ihan hyvää kevyttä oivaan hintaan eli 5,30€. Ikean kuppila oli täynnä äitejä jälkikasvuineen ja kakruille kannettiin massoittain ranskalaisia ja nakkeja. Haluaisinpa nähdä samat lapset 15 vuoden kuluttua... Kun jo kaksivuotiaasta totutetaan kunnon rasvaroskaruokaan, niin miten mahtaa makuaisti kehittyä? Kuitenkin paikassa oli tarjolla paljon ihan hyviä kevyitä ja ravitsevampia vaihtoehtoja, outoa...

Nyt pitäisi alkaa duunaan pientä "silmänlumesiivousta", kun niitä yövieraita on tulossa. Työhuoneen lattia pitää kuitenkin imuroida kunnolla, että siellä voisi joku nukkuakin. Illalla väännän taas massoittain ruokaa, kun meitä syöjiäkin on peräti kuusi. Sää näyttää selkeältä, että luulenpa, että laitamme grillin kuumaksi ja istumme parvekkella iltaa.

Lähden Juhannusreissuun huomenna, enkä ehdi kirjoittelemaan muutamaan päivään. Älkää säikähtäkö siis, että juttusuoni olisi ehtynyt. Ei se ainakaan vielä ole. Tosin seuraava yövieras haetaan kentältä sunnuntai-iltana, että saattapi olla, että kirjoittelu jää vahemmälle ensi viikollakin. Mutta ei hätää. Vain yksi ihminen on tähän mennessä ilmoittanut olevansa "riippuvainen" mun blogista eli seurailee sitä päivittäin. Hänelle saattaa tulla kylmä kalkkuna eli vahvat vieroitusoireet. Muut eivät blogiasioita muistakaan juhannushöyryissä hortoillessaan.

HAUSKAA, YSTÄVÄLLISTÄ, LÄMMINTÄ, SEURAKASTA, RUOKAISAA ja JUOMAISAA JUHANNUSTA kaikille blogiani seuraaville! Yritän muistaa ottaa kameran mukaan- sille voi sitten ikuistaa Jussin parhaat palat... =)

tiistai 19. kesäkuuta 2007

Timakkaa tiistaita

Ihanaa, nestetankkaus näytti tepsivän. Ei ole enää ollut mitään vaivaa rakon kanssa. Vessassa tosin on saanut hypätä koko ajan, kun sitä nestettä nyt sitten on putkistokierrossa runsaasti.

Olen taas ollut lietsussa eli tapaamassa muinaista työkaveriani, "pikkusiskoani" S:a. Emme ole ainakaan nähneet viiteen vuoteen eli juttua piisasi ensin omien asioitten päivittämisessä ja sitten kaikista yhteisistä tuttavista. S. on pitänyt kaikki nämä vuodet huolta siitä, että ainakin ohut kontakti on säilynyt tekstiviestien ja e-mailien muodossa - arvostan ihmisiä, jotka jaksavat ylläpitää kontaktia, vaikka työkaverit ja paikkakunnat vaihtuvat. Nyt asumme taas aika lähellä ja voidaan välillä treffailla.

Olen todellakin ollut supersosiaalinen sairaslomani aikana. Sitä jaksaa ihan toisella tavalla kohdata ihmisiä, kun kontaktikiintiö ei tule jo työaikana aivan täyteen. Työssäni tapaan päivittäin kymmeniä ihmisiä, nyt vaan muutaman päivässä, mutta sitäkin intensiivisemmin. Great! Vieraita on myös tulossa huomenna ja pitkästä aikaa oikein yövieraita. Meille tulee ystäväpariskunta ja heidän aikuinen tyttärensä. Ovat koko porukka jatkamassa torstaina ulkomaille. Kivaa, että ovat järkänneet meille mahdollisuuden treffata tässä välissä.

Olen mie vähän ehtinyt lukemaankin. Mutta tosi vähän verrattuna tavalliseen aikaan. Luin Timo Teräsahjon "Thaimaalainen vaimo"- romaanin. Oli ihan mielenkiintoinen asetelma, kun sisarukset pohtivat vuorotellen traagisia kokemuksia yhteisestä lapsuuden kodistaan. Katalysaattorina tapahtumiin on sisarusten äidin kuolema. Ihan luettava kirja.

Toiseksi luin paljon julkisuudessa näkyneen Sofi Oksasen kirja "Baby Jane". Kirjailija on minusta näyttänyt kummajaiselta, eikä mitenkään kiinnostavalta, mutta täytyy sanoa, että tyttö osaa kirjoittaa mielenkiintoisesti ja mukaansatempaavasti. Aiheena oli lepakko/lesbo suhde naisten välillä. Enpä tunnen kirjailijan seksuaalista suuntautumista, mutta kyllä sisäpiiritietoa tuntui asioista olevan. Hyvin kirjoitettu kirja. Täytyypä lukea se "Stalinin lehmät" -teoskin.

Ostin vielä yhdet uudet halpuririntsikat. Maksoivat Citymarketissa 5€, kun olivat puoleen hintaan. Sopivat hyvin tässä vaiheessa, kun haavat vielä vähän tihkuttavat, puuvillla tuntuu ihoa vasten paljon paremmalta kuin tekokuidut. Ovat olevinaan jonkinlaiset sporttiliivit merkkiä Illusions (joku cittarin oma halpuri) Oikein kauniiden pitsiliivien ostoa vielä lykkään siihen, että olen aivan parantunut. Ja sitten ei euroissa pihtailla. Muutenhan mie olen aika pihi vaateostoksissa. Siis en osta oikeastaan mitään normaalihintaan. Siltä mie kyllä näytänkin, en todellakaan ole mikään tyyli-lyyli.

Jos en rahaa käytäkään vaatteisiin, annan sitten palaa kunnolla, kun on kysymys matkustamisesta, palveluista, elämyksistä ja ruoasta. Silloin mie en ole köyhä, enkä kipiä. Saattaa tosin olla, että pitää alkaa pihtailla silläkin puolella, kun syksystä ei enää palkka tulekaan säännöllisesti tilille. Itse asiassa, jos en tee töitä- ei tule rahaakaan. Osaan kyllä tulla todella vähälläkin toimeen, olen elämässäni ollut joskus taloudellisesti paljon tiukemmilla. Niinhän sitä sanotaan, että Siperia opettaa.

Ostin tämänkesän kolmannet mansikat. Onneksi ovat hyviä, viimeksi sain hyvännäköisiä , mutta homeenmakuisia. Mansikkaisia päiviä kaikille uskollisille kurkkijoille!

maanantai 18. kesäkuuta 2007

Tavoitteena torjuntavoitto

En sitte tiiä, palellutinko alapääni eilisellä retkellä vai joinko liian vähän nestettä, mutta heräsin yöllä ikävään jomotukseen alavatsalla. Parin vessassa käynnin jälkeen, totesin, että perskules, tämähän vaikuttaa alkavalta virtsatieinfektiolta. Aloin juomaan lasitolkulla homeenmakuista vettä (Espoossa maistuu aina vesi homeiselta tähän aikaa vuodesta) ja keksin, että mullahan on jäljellä vielä Burana 600 leikkauksen jäljiltä, nappasin sen ja uudellen unta odottelemaan. Uni tuli joskus 3.30 jälkeen ja nukuin aamuun asti. Sitten aloin taas kitata vettä ensin, kunnes kipaisin kauppaan ja ostin karpalo-vichyä. Oli ainakin paremman makuista, vaikka siinä taitaa olla karpaloa vain nimessä. Nyt vaan olen jännityksellä seuraillut, mitä tapahtuu, pitääkö lähteä lääkäriin vai onnistuuko kotikonstit.

Mie olen kovin kuiva ihminen. Juon ja olen aina juonut erittäin vähän. Mua vaan kertakaikkiaan ei hotsita lipittää vettä kuin se pakollinen noin lasillinen ruoan yhteydessä. Tiedän, että ei ole hyvä juttu, mutta kun en parempaan pysty. Sitten joskus tuntuu, että rakko tilttaa, kun tulee nesteet niin vahvoiksi. Olen aina ihmetellyt niitä vesipullon kanssa kulkijoita, joita tänä päivänä näkee paljon. Miten ihmiset pystyvät juomaan niin paljon? En väitä, että oma systeemi olisi hyvä, mutta miten oppia siitä uuteen, kun vedenjuonti suorastaan äklöttää isommissa määrin?

Tänään on siis ollut vähän paskempi päivä. Sekin keljuttaa, että vasemman "tikun" haava on räpsähtänyt auki sieltä melko alhaalta. Siinä on semmoinen noin sentin reikä, joka tihkuttaa verta, kudosnestettä ja sieltä roikkuu ainakin kolme tikinpäätä. No, onneksi on se jälkitarkastus ylihuomenna, niin saa asiantuntija-arvion tilanteesta.

Kävin tänään edullisella luonaalla Citymarketissa ystäväni TK:n kanssa. Siellä me söimme eläkeläisten ja duunarien joukossa "kotiruokaa". Naapuripöydässä raksamies veteli suoraan litran purkista täysmaitoa palan painikkeeksi. Ruoka ei ollut kummoista, mútta kyllä sillä nälkä lähti, sortteja oli monenlaisia: Kanakeittoa, perunapalleroita, muusia, makkarakastiketta, kanapastaa ja sitten vielä salaatit, leivät ja kahvi. Lysti maksoi 6,95.

Että näin nyt. Huomenna ehkä valoisempaa, jos torjuntavoitto on onnistunut. Vielä en mene varmaksi sanomaan. Kun vielä vasen tisukin umpeutuisi. Olisi kiva, niin voisi Jussina saunoa ja uida.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2007

Missä ollaan?






Pääsin tutustumaan tänne tänään monen vuoden toiveen jälkeen. Paikkaan on noin1,5 h laivamatka Hangosta. Reissu oli oikein mielenkiintoinen ja siellä sai kuulla Suomen lähiaikojen historiasta oleellisia asioita. Sää ei vaan suosinut, kuten kuvasta näkyy, mutta pahin vesisade oli kyllä vasta paluumatkan aikana.






Matkailu avartaa, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, Suomen sotahistoria on mulla ollut aika lailla hämärän peitossa. Joskus, kun olisi aikaa, siihen voisi perehtyä, muitten 1000 mielenkiintoisten asioitten joukossa...

Jännittävin paikka oli tietenkin torni ja siellä se lyhtyhuone. Yllättävän pieni paikka, ei sinne mahtunut kuin muutama ihminen kerrallaan. Mulla oli Muumi-piirretyistä tullut sellainen kuva, että lyhtyhuone olisi aika tilava... Kierreportaita oli ylöspäin monta kierrosta ja ikkunanaukkoihin oli laitettu vanhoja esineitä. Kiva matkailukohde, kannattee käydä, jos siihen on mahdollisuus. Jos et vielä hokannut, mistä on kyse, niin vastaus on tässä : BENGTSKÄR

Tällaista tänään. Meri-ilma väsyttää, eikä jaksa enempää kirjotella. Toinen kuva on lyhtyhuoneesta peili/heijastushäkkyrästä, joka oli keskellä lyhtyhuonetta. Ja sen jälkeen kuva kierreportaista sinne ylös. Nämä ovat eka kuvat blogissani, sain ne jotenkin tänne laitettua, mutta en osannut vielä niitä sijoittaa sivulle niin kuin olisin halunnut. Nyt olen liian väsynyt tutkiakseni asiaa.


Tisut kulkivat retkellä matkassa mukavasti, ei kolottanut, eikä särkenyt. Hyvä näin.













lauantai 16. kesäkuuta 2007

Nuoren juhlaa ja liikutuksen kyyneliä

Olimme pitkästä aikaa rippijuhlissa. Siellä oli mukavan lämmin tunnelma, läsnä sukua ja meitä tuttavia noin kolmisenkymmentä henkeä. Rippilapsen äidillä ja siskolla oli kyyneleet tosi herkässä - ilon ja liikutuksen kyyneleet, kun perheen nuorinkin on päässyt jo ripille. Rippilapsi soitti hienosti bassoa, siinä on juttu, joka nuorta miestä kiinnostaa.

Puhuin nuoren äidin kanssa siitä, että muutaman vuoden päästä sulla on sitten pesä tyhjänä ja olet taas miehesi kanssa lähtöruudussa eli kuin nuori pari ennen lasten tuloa. Ja taas itketti. Kieltämättä on tosi hämmentävää se, kuinka nopeasti se aika on ohi, kun lapset pyörivät kodin ympyröissä ja tuntuu, että on itse pallo jalassa, ei juuri koskaan saa toteuttaa omia toiveitaan ja unelmiaan. Mutta, aikansa kutakin. Nautitaan lapsistamme niin kauan kuin he ovat lähellä, lainaa he vain ovat. Tulevat toiset ihmiset, jotka vievät heidät mukanaan uusille poluille. Hyvä on, jos olisi osannut lapsensa reppuun antaa jotain sellaista "evästä", josta hän kokisi olevan hyötyä elämässä. Lapsiinsa ei voi jääda roikkumaan. On päästettävä irti ja luotettava siihen, että rakkaus kantaa ja tuo heidät aina välillä lähelle kaukaakin.

Luopumisen teema on pyörinyt mielessäni aika paljonkin männä kuukausina. Luopuminen ihmisistä ja asioista on välillä kovin vaikeaa. Vaikeaa, vaikka tietää sen olevan välttämättömyys, jos ja kun haluaa tilaa jollekin uudelle. Tuttuus luo turvallisuutta, mutta pahimmillaan vain tutussa ja turvallisessa pysyttäytyminen näivettää ihmisen pystyyn. Yllättävän syvällä kuitenkin minussa tuntuu olevan turvallisuuden kaipuu. Menipäs filosofiseksi.

Löysin juhliin päälleni puseron, joka ei ole aikoihin mahtunut päälle, jesh! Kokeilin myös kahta pellavamekkoa, mutta niiden kohdalla toteutuu kierrätys. Tisujen alle jäi sellainen tyhjä pussi. Eivätpä olleet onneksi kalliita, maksoivat 20€ kipale Saksan alennusmyynnissä kolme vuotta sitten. Alan etsiä mekoille sopivaa kroppaa ystävien joukosta. Vaateasioissa on myös osattava luopua, että saa tilaa uusille.

Aurinko paistaa ihanasti. Tänään istumme pitkään partsilla ja nautimme kesästä. Paras ja pitkäaikaisin ystäväni T. tulee iltaa istumaan. Olemme tunteneet toisemme 11-vuotiaasta saakka ja olemme olleet enemmän tai vähemmän tekemisissä koko sen ajan. Siihen mahtuu paljon elämää ja vaiheita, itkua ja naurua. Siis todellakin, olemme olleet ystäviä 36 vuotta, näyttää tosi hurjalta näin numeroina kirjoitettuna. Pitkissä ihmissuhteissa on ihanaa niiden helppous, ei tartte selitellä mitään taustoja, aina ollaan kartalla siinä, missä toinen menee.

En ole pitänyt tänään "ikkunankarmiteippauksia". Alkoi niin kutittamaan iho teipin alta. Vajaan viikon päästä voin jättää rintsikat pois yöksi. Siinä on hieno seuraava etappi parantumisessa.

perjantai 15. kesäkuuta 2007

Sosiaalista toipumista

Täytyy sanoa, että sosiaalisesti on ollut vilkas viikko ja jatkuu... Joka päivä olen tavannut ihmisiä, ystäviä, matkan varrelta milloin ulkona milloin kutsunut heitä kotiini. Töissä ollessa ei juurikaan jaksa kutsua ketään, sitä on niin uuvuksissa jatkuvista ihmiskontakteista ja työpäivän rasituksista, mutta nyt a`vot.

Tänään tulee taas pariskunta kylään illalla. Ruokapuoli sujuu eilisillä systeemeillä..eli samat reseptit käyttöön ja uudet raaka-aineet on jo haettu kaupasta. Aika lailla tulee kelattua samoja noin 20 ruokalajia niin perheen kuin ystävienkin kanssa. Nuorena jaksoi enemmän kokeilla kaikkea outoa ja uutta, nyt haluaa, että ruoka onnistuu ilman suurempia ponnisteluita. Laiska olen. Leipominen ei kiinnosta mua oikeastaan yhtään, se on niin pikkutarkkaa hommaa. Ei kärsi alkaa mittasuhteita muuttelemaan kesken homman. Ruoan laitto on luovempaa ja suurpiirteisempää ainakin sillä tasolla, millä mie kokkaan.

Kaasuhellasta en enää hevin luopuisi. Mulla on ollut kaasumoduuli ( 2 poltinta) 7 vuotta ja muistan, että aluksi hirvitytti. Uskaltaako täällä edes nukkua, jos vaikka räjähtää koko kämppä. Kaasuvaroitin meillä kyllä on. Se toimiikin. Tuli nimittäin testattua, kun tyttären vanhojen päivien kampausta lakattiin tarmolla keittössä. Alkoi yhtä äkkiä kuulua helevetinmoinen ulina. Kyllä säikähdettiin, tarkistin, että kaasupullo oli kiinni, eikä siis voinut vuotaa...sitten vaan pyyhkeellä huiskimaan. Kaasua se on ponnekaasukin, jota oli hiuslakassa. Helpottikin, kun tiedän nyt, että se kaasuvaroitin oikeasti toimii.

Meillä on talossa vesikaton remontti meneillään, urakka etenee ilmeisesti vauhdilla, kun pojat ovat jo ennen klo 7 aamulla katolla kolistelemassa. Eipä saa nukuttua meitsikään kovin pitkään, kun se kolina ja suhina alkaa.

Kävin aamulla kaupassa aikaisin ja ihmettelin, kun siellä oli jo paljon porukkaa. Kaikki fiksut kynnelle kykeneväiset ja eläkeläiset käyvät perjantaisin aamusta kaupassa, ennen kuin työssäkäyvät rynnistävät tukkimaan kassajonot. Hyvä niin. Samaistuin eläkeläisiin. Se vaan harmitti , että niitä hollantilaisia edullisia jättiherkkusieniä ei ollut saatavilla. Nämä suomalaiset ovat paljon pienempiä, niihin saa vaan vähän menemään täytettä ja kalliitakin ovat.

Pitäisi varmaan tarkistaa Jorvista, kuinka kauan näitä "ikkunankarmiteipityksiä" piti pitää nipukoitten ympärillä. Muistikuvan mukaan 3kk... mutta nämä kutiaa kamalasti. Siispäs nykäisin ne aamulla veks. Ylipäätänsä tisuja kutittaa kauheasti, se on sitä paranemista. Täytyy kuitenkin pitää kynnet kurissa, ettei tartuta jotain basiliskoa noihin melkein kiinni oleviin haavoihin. Saunassa en ole käynyt yli kolmeen viikkoon, kun kovat löylyt on kielletty 4 viikon ajan. Kyllähän saunassa pitää kunnon löylyt ottaa. Olen ajatellut, että Juhannuksena sitten suon ekat kunnon löylyt ittelleni.

Bloggaaja ystäväni Lene soitteli ja yhdestä suusta totesimme, että tämä bloggaus on tärkeää. En tiedä, kuinka tärkeää lukijoille, mutta kirjoittajalle tärkeää.

Huomenna lähdemme perhejuhliin. Kiva päästä itse vieraaksi välillä, kun on itse häärinyt niin monille emäntänä tällä viikolla. Siitä sitten myöhemmin.

torstai 14. kesäkuuta 2007

Ystävien kanssa viihtyy

Menipäs nyt myöhään tämä blogin päivitys. Juuri ystävät lähtivät ovesta ulos. Oli mukavaa perinteiseen malliin eli syötiin, juotiin, laulettiin ja puhuttiin henkeviä: elämästä, kuolemasta ja kaikesta välimatkalla. Vieraina olivat tulevan työyhteisöni jäsenet.

Kävin sitten aamulla terveyskeskuksessa ("arvauskeskuksessa" joittenkin mielestä) Ja vähän yli tunnin odotettuani pääsin sairaanhoitajalle näyttämään uusia tisujani ja minua huolestuttanutta vasenta "tikku" haavaa. Hän totesi, että näyttää yllättävän hyvältä ollakseen 3 viikkoa sitten leikatut.... Föönaaminen pantiin kieltoon, sen sijaan rupiakin pitää öljytä ahkerasti ja ennen öljyämistä max 3 minuutin suihkutus.

Tapasin tänään lounaalla vanhaa työntekijääni LE:aa, oli mukavaa jutskailla. Hän oli myös sairaslomalla iskias-vaivansa vuoksi - siis siunattu sairasloma, jolla ehtii hoitaa ihmissuhteitaan.

Sää on nyt sateinen. eikä ilta-aurinko parvekkeesta ole mitään hyötyä. Grilliherkutkin piti loihtia tällä kertaa uunin grillivastuksella. Sain juuri myönteistä palautetta vävy- ehdokkaalta illan ruoista, jihuu!!!

Tänään ei synny mitään henkeviä ajatuksia, se on varmaan sään syy. Nukkukaa hyvin!

PS. Kyllä Mamma Rosassa kannattee käydä eilisen illan perusteella. Hinta-laatusuhde ruoassa oli kohillaan. Meitä oli 11 hengen porukka ja kaikki nauttivat ruoasta.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2007

Tuut-tuut-tuut ei vastausta

Yritin tuossa soittaa haavahoitajalle soittoaikaan kysyäkseni, onko haavahoitoni kohdallaan, mutta kukaan ei vastannut. On kieltämättä tosi turhauttavaa toimia ohjeen mukaan, joka ei sitten kuitenkaan toimi eli kukaan ei vastaa puheluun. Siispäs jatkan omatoimista haavahoitoa, suihkuttelua ja föönausta. Haluaisin nähdä sen ilmeen, joka yllättäisi minut kylppäristä tisuja föönaamassa ;) Siis edelleenkin tuo vasen haava on vähän repsahtaneen oloinen ja tihkuttaa vähän eritettä. Ei isosti, mutta epäilen, että se saattaa vaikuttaa arven muodostumiseen. Ehkä yritän huomenna soittaa uudelleen, tai sitten en.

Tytär oli pääsykokeessa 4. opiskelupaikkaan. Toivottavasti tämä tärppää, ainakin motivaatio on tyttärellä kohillaan. Tulee mieleen ne omat pääsykoe muistot yli kahdenkymmen vuoden takaa. Aika vähän tuntuu systeemit muuttuneen, edelleenkin siellä on raati tuijottamassa ja joku vaan kirjoittaa ynseen näköisenä. Sinänsä kyllä välivuoden pito lukion jälkeen on tehnyt hänelle hyvää, on tullu joku ajatus siitä, mikä kiinnostaa. Eikä ole omena kauas puusta pudonnut.

Tänään lähden illalla syömään työkavereitten kanssa. Toivottavasti ruoka ei tuota pettymystä. Tulen tosi kiukkuiseksi, jos saan huonoa safkaa kalliilla. Sen sijaan ei harmita, jos on kalliimpaakin, mutta hinta-laatusuhde on tasapainossa. Tanssiminen ei kyllä näillä tisuloilla vielä onnistu, harmi.

Söin tuossa pienen kevyen kenttälounaan: uusia perunoita ja tomaattisilliä. Hyvältä maistui nämä suomalaiset uudet perunat, ruotsalaiset, joita söin viime viikolla olivat vetisiä.

Suomi 24 keskustelupalstalla (plastiikkakirurgia) käy taas kova kuhina rintojenpienennys asioissa. Minusta yllättävää on se, että aika nuoria naisia käy läpi tätä juttua. Leikkaukseen on varmasti helpompi päästä tätä nykyä ja leikkaustekniikka on parantunut. Ei tähän silti huvin vuoksi kannate lähteä, on tämä kova juttu. Leikkaus kesti mulla 3,5 tuntia, suurin osa kai siitä menee ompelemiseen, varsinaista askartelua.

Aika monet nuoret haaveilevat silikoneista. Sitä on aika vaikea käsittää, kun on itse ollut melonitehtailija jo nuoresta. Mutta tosin, olisihan se ankeaa olla aivan rinnaton. Kun nainen kantaa rintansa hienosti ja pystyssä päin, hän näyttää aina hyvältä - oli sitten melonit, appelsiinit tai uunikintaat. Kuinkahan paljon me itse asiassa katsomme/arvotamme itseämme miesten silmin tässä rinnankoko asiassa?

Nyt lähden päivätirsoille. Siinä on sairasloman suuri nautinto. Jaksaapi sitten taas syödä. Hyviä ruokahaluja kaikille kurkkijoille!

tiistai 12. kesäkuuta 2007

Siivousta ja hemmottelua

Heräsin oikein topakkana aamulla ja siinä aamupalan syötyäni ja lehden luettuani, oli tarkoitus alkaa siivoamaan. Herätin tyttäreni avuksi ja laitoin hihat heilumaan. Siis tyhjensin pikkuvessan kaikesta ylim. kamasta ja harjalla pesin koko lattian. Oli ilo käyttää vettä kunnolla. Kaivoin sitten lattiakaivon allaskaapin alta esiin. Kyllä yökötti, se oli täynnä kaikkea ryönää: hiuksia ja pa..aa. ei muuta kuin lattiakaivon kimppuun kumihanskat kädessä ja loppuvaiheessa käytin jopa hammasharjaa (en pese samalla harjalla hampaita!) Että oli likasta. Ei ihme, että siellä pikkuvessassa on haissut oudolle, semmonen määrä puoleksi mätänemistilassa olevia hiuksia... Siivouspuoli ei ole mun vahvimpia alueitani, mutta kylläkin vahvin tässä huuhhollissa asuvista. Tuli pikkuvessaan puhdas miellyttävä tuoksu. Passaa siellä nyt päkistellä niin isommat kuin pienemmätkin hädät.

Seuraavaksi hyökkäsin kylpyhuoneen lattian kimppuun, se ei ollut yhtä paha tapaus kuin pikkuvessa. Sinnekin tuli hyvät vibat. Kun märkäpuoli oli hoidettu, kävin itse suihkussa. Harmikseni huomasin, että vasemman rinna haava on vähän auki just nännipihan alta ja erittää vähän keltaista. Suihkuttelin sitä aikani ja puhtaat rintsikat päälle. Rintsikan sisään sujautin vasempaan kuppiin imetyssuojaimen. Ne on osoittautuneet mainioiksi tässä paranemisen vaiheessa, eivätkä ole kalliita. Suosittelen!

Energiaa oli vielä jäljellä ja imuroin osan huushollista, jatkan huomenna urakkaa. Liikerajoituksia käsissä ei tunnu enää olevan, kaikki liikkeet sujuvat jo.

Siirryin hemmotteluosastoon. Sain asiakkaalta lahjaksi jalkahoidon. Ihanaa, kun joku kylvettää, rapsuttaa ja hieroo jalat. Tietty varpaat saivat myös kauniin lakan. Se hierontaosuus tapahtui lopuksi lähes pimeässä hoitohuoneessa rentoutusmusiikin soidessa. Kyllä kaikkien pitäisi joskus päästä moiseen. Olen tosi kiitollinen asiakkaalle, joka antoi näin miellyttävän lahjan. Siinä sivussa juttelin kosmetologin kanssa tästä pienennysoperaatiosta ja hän oli siitä kovasti kiinnostunut. Bosat olivat ihan samaa luokkaa, kuin meitsilläkin ennen leikkausta ja vaivoja oli ollut jo pitkään. Sovittiin, että kun seuraavan kerran tulen, hän on pienennysjonossa.

Itsekin nykyään suosin kuluvia lahjoja eli joko ruokaa tai palveluksia. Ihmisillä pakkaa tähän ikään mennessä olemaan kaikennäköistä roinaa nurkissa ihan tarpeeksi. Joskus tietty on kiva ostaa jotain pysyvämpää, ainakin jos tasan tietää, mikä toiselle sopii. Tyttärelle ostan lahjaksi aika paljon koruja - Kalevala koruja.

Radio Suomessa on menossa humppailta. Muistelin tuossa aikaa, kun opin humppaamaan, olin silloin 13-vuotias. Mielelläni lähden nykyisinkin humpalle, jos vaan joku hakee. Siinä on mukana oikein liikkumisen riemua. Tykkään kyllä kaikesta tanssimisesta, mutta se jää aika vähälle, kun siippa ei välitä ollenkaan. Parisuhteessa täytyy tehdä kompromisseja. Joskus käyn kuitenkin tanssimassa työkavereitten kanssa ja haen itse koko ajan. Ei mulla ole aikaa odotella, joskos joku tulisi hakemaan, käyn niin harvoin lattialla. Harmittaa, että Hesassa on niin vähän enää kunnon tanssipaikkoja. Muinoin oli Maestrossa vientiä.

Loppuviikko mulla menee vierailijoiden merkeissä, olen kutsunut nyt useammankin porukan käymään, kun on aikaa päivällä valmistella ruokia. Kyllähän ruoka ja hyvä seura on pettämätön yhdistelmä. Luulen kyllä, että en ala brassailemaan ruokien kanssa, tarjoan nopeaa ja helppoa : kanafilepihvejä vuohenjuustosalaatin kera, alkupalana voisi olla niitä poronliha- pestotäytteellä olevia herkkusieniä. Jälkiruoissa en ole hyvä, en jaksa väkertää. Mieluummin isken jätskipätikän pöytään kahvin seurana. Se aussi- viinibägi on vielä suht täynnä, luultavasti lauantai-iltana se on tyhjä, ihmisiä käy noin 8 ennen lauantaita.

Tuulettelen vasenta tisukkaa. Sitä kuulema pitää suihkutella ja sitten kuivailla huolellisesti vaikkapa föönillä. Saattaapi tulla rumempi arpi, kun se niin ikävästi repsottaa. That´s life! Olisi se outoa, jos ei mitään takapakkia tulisi missään vaiheessa. Huomiseen ja kiitos kommentoijille! Mukavaa kuulla, että näitä jorinoita ainakin jotkut jaksavat lukea.

maanantai 11. kesäkuuta 2007

Päikkärit ovat ihmiselle hyväksi

Heräsin juuri. Toista kertaa tälle päivälle, sillä vetelin yhden syklin (1½h) kaupungilta tultuani. Mua säälittää ihmiset, jotka eivät osaa nukkua päivällä, niin ainakin väittävät. Mie kun vetäsen rätin silmille ja asetun makuuasentoon, niin alta kolmen minuutin olen sikeässä, virkistävässä , ihanassa unessa. Rätti, eli puuvillainen tumma huivi tosin on tarpeen näin kesäaikaan, kun valoa on niin paljon. Kokeilkaapas! En suosittele niitä valmiita silmäsuojuksia, kun useimmissa niissä on sisällä jotain muovia ja siinä alkaa silmänympärykset kuumua ja hiota. Siis testattu juttu.

Nyt on kyllä oikeasti väsyttänyt muutaman päivän ajan enemmän kuin tavallisesti, ihan kuin elimistö olisi nyt vasta tajunnut, että tässähän on ollut kriisi päällä. Kyllä leikkaus on aina elimistölle aika kova juttu nukutuksineen ja parantumisineen. Energiaa kuluu paljon, kun pitää luoda uusia hermoyhteyksiä ja päästä tasapainoon uudessa tilanteessa. Näin maallikkona ajateltuna. Siis siunattu sairasloma,että on mahdollisuus tirsoihin. Töissä sitä ei ole. Kenties tulevaisuuden työpaikoissa on, luovuus kohentuisi merkittävästi, jos saisi nukkua päivällä. Hävetkööt ne ihmiset, jotka haluaisivat riistää lapsilta päiväunet!

Ruokapuolelta havaintoja. Söin ihanaa suklaa-banaani kakkua siinä Havis Amandan vieressä olevassa kuppilassa, jossa on punavalkoruudulliset pöytäliinat. Kakku taisi olla jonkun Alenin leipomon ...tai ainakin sinne päin. Sikäli yllättävää, että mie en yleensä tykkää suklaakakuista, mutta tämä oli ehdoton poikkeus, kannatti luottaa tarjoilijatytön suositukseen. Siinä oli siis suklaapohja ja välissä lähinnä banaania, päällä kulki nauhana suklaa ja toffee raitoja.

Tapasin myöhemmin tyttären ja menimme lounaalle Southern Chickeniin. Söin Iskender-kebabin ja oli oikein maukasta sekin, siis ei tässä pelkkiä gourmetruokia syödä, väliin pitää saada näitä etnisiä pöperöitä. Itse asiassa ei juuri ole ruokaa, josta mie en tykkäisi. Yksi on. Kesäkeittoa en voi sietää, yöök! Veriruoista en juuri välitä, mutta siinä poikkeuksen tekee Tapolan mustamakkara, jota vetelen silloin tällöin suurella halulla. Rakkaudella, hyvistä tuoreista raaka-aineista tehty ruoka on aina hyvää. Ja paranee vielä hyvässä seurassa ja viinin kanssa nautittuna. Olemme tässä siipan kanssa kyllä todenneet, että pitäisi muuttaa ruokavaliota enemmän kasviksia suosivaksi, molemmilla kolestroli on koholla - mulla enemmän. Lihaa tulee popsittua vähän liiankin kanssa. Kalasta tykkäämme molemmat kovasti, mutta aina ei ole saatavilla kalaa kovin monipuolisesti.

Taidamme lähteä kohta kävelylle. Otin käyttöön erään pieneksi jääneen T-paidan. Menee hienosti ja kauniisti päälle rintojen kohdalta, mutta vatsa ei meinaa pysyä sisällä. Olin vähän väliä napapaidassa Hesassa kulkiessani. Nolon näköistä, kun keski-ikäinen pallukkamaha vetää napapaidassa. Tolle vatsalle on tehtävä jotain, mutta ei vielä.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2007

Sorry, liikaa luvattu

Paljastui juuri tässä, että tissikuvat ennen leikkausta ovat vahingossa tuhoutuneet. Rakas tyttäreni alusti uudelleen muistikortin ennen pyöräilyretkeänsä, eikä muistanut, että tissidokumentaatio oli sillä kortilla, siis gone by the wind. Tapaan leikanneen lääkärin parin viikon kuluttua jälkitarkastuksen merkeissä ja voin kysyä, joskos hän lähettäisi mulle kuvat, jotka otettiin juuri ennen leikkausta. Sanoisinko, että harmittava takaisku. Ottakaa opiksenne, siirtäkää kuvat heti koneelle, ettei käy näin ohrasesti.

Ruoasta puheenollen. Eilinen grillattu kala-ateria oli LOISTAVA, tonnikala marinoituna oli maukasta, mutta vielä parempaa oli sähkögrillissä halstaroitu siikafile. Halsteri oli siksi väljä, että siikafileet laitettiin päällekkäin vastakkain. Ennen grillausta pintaan pippuria, suolaa ja oliiviöljyä. Tosi hyvää, onnistui ehdottomasti yli odotusten.

Tänään lähdimme Kaivopuiston konserttiin Radio Novan 10 v. juhlan kunniaksi. Istuimme solumuovialustoilla kaksi tuntia ja sitten riitti. Idols Ari Koivunen esiintyi ekana ja oli hyvä livenä, siis aivan loistava, toinen samanmoinen oli Irina. Mutta sen sijaan vaikutusta eivät tehneet Uniklubi ja PMMP. Sitten persus puutui niin, että täytyi lähteä kotiin.

Kotona taas grilli kuumaksi ja tosi toimiin. Alkupalaksi katkarapuvarras (valmis pakastejuttu, indonesialaisia isoja katkarapuja) ja sitten marinoidut entrecote- pihvit täytettyjen herkkusienien kera (sisällä savustettua poronlihamurenaa, punaista pestoa ja juustoraastetta) ja vihannessalaattia. Nam! Jälkiruoaksi kaffetta mascarpone- jäätelön ja mesimarja-vadelma liköörin kera - hyvää!! Tytär totesi siinä syödessä, että viimeksi oli pettymys syödä ravintolassa,(Raffaello) kun kotona saa parempaa ruokaa. Hieno tunnustus, joka lämmitti äidin ja isän sydäntä.

Tisurintamalla vähän tapahtumia. Pitkin päivää on vähän viillellyt ja itsestään sulavien tikkien päitä tipahtelee esiin sieltä täältä. Edelleenkin mietityttää, tuleeko arvista oikeasti siistit. Iho on yhä aika rypyillä tikkien välistä. Ehkä soitan haavahoitajalle arkena ja kysyn , ollaanko tässä normaalissa aikataulussa.

Viime yönä hikoilin kuin porsas. Kävi mielessä, että näinköhän uuteen kalliiseen sijauspatjaan syöpyy taas hiestä naisen profiili...

Tukka mulla on karmea. Nuorena mulla oli kaunis, kiiltävä lähes musta tukka, joka taipui kauniisti. Nyt mulla on harmaanpuhuva kuontalo ja alan muistuttaa päivä päivältä enemmän Outi Heiskasta... Siispäs tilaan huomenissa kampaajan ja vedän itselleni siilitukan. Sekin olisi takuulla naisellisempi, kuin tämä katkenneitten harmaitten hiuksien muodostama epäsiisti pörrö. Näihin kuviin ja arkea päin!

lauantai 9. kesäkuuta 2007

"Huh, hellettä", sanoi jänis pakkasella

Tarkenee mukavasti. Meidän asunnossa on kesällä tuommoiset +29 astetta lämmintä eli kätevä kotiasu on olla alushoususillaan. Leikkauksen vuoksi käytän nyt myös poikkeuksellisesti rintsikoita... siis jos poikkeat, niin tule kevyessä asussa. Tyttärellämme onkin tapana huutaa oven raosta " Onko teillä vaatteet päällä? " ennen kuin tulee kavereineen sisälle. Siis jos joudut odottelemaan meidän oven takana, älä hermostu, haemme jotain vaatetta ylle.

Illalla istuimme eka kertaa parvekkeella ja söimme mozzarellasalaattia. Siellä on hyvä olla ihan puolille öin, valoa ja lämpöä riittää. Pieni ruokavinkki: älä osta Pirkka- mozzarellaa valmiiksi siivutettuna , ihan pa... kaa kamaa, kuivaa mautonta käppänää.

Lähdin sitten vaatimaan rahojani palautetusta viinibagista lähialkoon ja rahat sain. Samalla tyttö katsoi koneelta, mistä Espoon Alkosta saisi samaa viiniä. Se kuului vaan Omenan ja Sellon Alkon valikoimiin, siis suunnistin Omppuun. Ja arvatkaapas mitä, siellä oli 6 bagia sitä viiniä ja yksi niistä kuudesta oli ihan samaa erää kuin se mun palauttamani vanhentunut. Huomautin asiasta henkilökunnalle ja se bagi poistettiin hyllystä ja sainpas vielä kiitokset tarkkaavaisuudestani. Alkolla siis toimii palautussysteemi. Olen sitä ennenkin testannut korkkiviallisten viinien kanssa. aina olen saanut uuden tilalle, vaikka pullosta olisi suurin osa juotukin.

Tein tänään urotyön. Siivosin eteisen kaapin ja poistin sieltä talviasusteita (pipoja, huiveja, kaulaliinoja, vanttuita etc.) ja vieläpä pesin koneessa ne kesäteloille pantavaksi. Pikkusen jo koskin myös yöpöytäni päälliseen. Se nimittäin on uskomaton näky, suorastaan legenda meidän perheessä. Kaiken elämässäni oleellisen nimittäin laitan joko yöpöydälle tai yöpöydän laatikoihin. Pöytä tursuaa papereita, rasvatuubeja, silmälaseja, kirjaston kirjoja, opiskelupapereita ym. ym. Mutta kaikkihan johtuu vain siitä, että mulla on liian vähän omaa tilaa tässä huushollissa. Isännällä on työhuoneensa, tyttärellä oma huone ja mulla ei mitään omaa. Odotan siis kieli pitkällä, että tytär muuttaa jossain vaiheessa kotoa ja saan miekin OMAN huoneen. Eipä silti kova paikkahan se tulee olemaan, kun ainokainen nostaa kytkintä...olen henkisesti valmistautunut siihen, että se tapahtuu vuoden sisällä.

Tänään grillaamme parvekkeella. Tarkoitus on grillata sekä siika- että tonnikalafilettä. Tonnikala on jo marinoitumassa jääkaapissa. Tonnikala on pakko marinoida, jos siitä haluaa maukasta, liha on rasvatonta. Marinointiin siippa laittoi oliiviöljyä, pippuria, teriyaki-kastiketta ja sellaista thaimaalaista lemon grass kastiketta. Vielä en osaa sanoa, onnistuiko.

Soittelin hyvälle ystävälleni T:lle eilen illalla. Hän vastasi ruuhkasta jossain Hämeenlinnantiellä. Oli ostanut mökin viikko sitten, huisia! Meidän mökit ovat ympäri maapalloa, milloin missäkin. Seuraavat mökit siellä Itävallassa ja sitä seuraavat ties missä. Ainakaan vielä en ole tullut niin vanhaksi, että haluaisin mennä aina samalle mökille. Minusta ne mökit vaikuttavat enimmä
kseen työsiirtoloilta, aina pitäisi olla jotain kohtaa korjaamassa tai sitten pihamaata rapsuttamassa. Ei ole meitsin hommaa, mutta kukas sen tietää, miten sekaisin vielä vanhemmuuttaan menee.

Tisuista irrottelin aamulla vähän törröttäviä tikkejä. Yllättäen oikea tisu on rynnännyt edelle paranemisprosessissa. Muuten aika paljon kutittaa tisuja, varmaan ne tikit siellä sulailee ja hermoradat korjaantuvat, vihloo ja nipistelee ajoittain.

Mukavaa viikonloppua kaikílle, kommentit ois kivoja. Sinne niitä pääsee kirjoittelemaan ihan anonyyminä.

perjantai 8. kesäkuuta 2007

Tsekkaa aina bagin tiedot!

Kauhia tappaus. Avattiin sitten se viinikirjan kehuma autralialainen bagi ja juotiin lasilliset, ihan ok. MUTTA: kun lähdin hakemaan seuraavaa lasillista hokasin viinibagin kyljessä päiväyksen, täytetty 6/ 2006 ja best before 20/4/2007. Ääk, olin siis juonut vanhentunutta viiniä.

Tänä aamuna bagi kassiin (varmistelin vielä illalla kerran, että vanhentunutta oli) ja lähialkoon. Siellä hyllyjen täyttäjä täti otti bagini vastaan ja rynnisti takahuoneeseen. Sieltä tultuaan, hän totesi, että koska ko. bagi ei kuulu juuri tämän Alkon valikoimaan, heidän pitää perustaa se?? ja saan bagista korvauksen huomenna. Annoin kuitin ja siihen kirjoitettiin mun nimeni ja puhelin numeroni. Itselleni ei jäänyt tapahtumasta mitään dokumenttia... Siellä varmaan nyt juovat mun bagini loppuun takahuoneessa ja huomenna ei kukaan tiedä mitään mun palautetusta bagistani saati sitten rahallisesta korvauksesta. No, huomenna olen viisaampi. Janoisilla ei olekaan meille asiaa ennen lauantai-iltaa.

En tiiä, onko sitten vanhentuneen viinin syy, mutta nyt on ollut vähän huono olo koko aamun, vatsa on sekaisin ja alimpia kylkiluita kolottaa. Saattaa nuo luukivut johtua siitäkin, että nyt olen pystynyt nukkumaan jo vähän kyljelläkin, eikä luuparoilla olekaan enää sitä pehmeää tissimattoa alustanaan. On se jännä, kun vatsa on sekaisin, niin tuntuu kaikki muutkin kivut ja raihnaisuudet: oikea polvikin ilmoittelee olemassaolostaan.

Liikunta, kävelyä lukuunottamatta on ollut nyt vähissä. En mie mikään himoliikkuja ole ikinä ollutkaan, mutta kyllä mie vesijuoksemisesta tykkään vaeltamisen lisäksi. Vesijuoksu ei pääse nyt ohjelmistoon vielä aikoihin leikkaushaavojen takia, mutta kunhan syksy saapuu uimahalli taas kutsuu. Vaellus kutsuu jo aiemmin. Taas on hommat järjestetty siihen malliin, että vuorille lähdetään elokuussa, ensin viikoksi Ötztaliin ja toiseksi viikoksi Kalsiin. Molemmat ovat meille uusia paikkoja, Itävalta maana on vanha tuttu jo kymmenen kesän ajalta. Ihanaa, että nyt on reppu vain takana, toivottavasti en kaadu selälleni ja vieri vuoren rinnettä alas, kun painopiste on muuttunut.

Oli itsestäni niin ylpeä eilen, kun osasin tilata sivulleni kävijälaskurin. Sen asentaminen sivulle ei kylläkään onnistunut ilman miestä. Onhan se kiva vaan tietää, lukeeko näitä juttuja kukaan. Laskuri alkoi siis toimia vasta eilisestä illasta eli lukemat ei vastaa koko totuutta lukijoitten määrästä.

Kun eilen kuljin kaupungilla tuli katseltua naisten tissejä, kyllä niitä oikeasti on moneen lähtöön. Joidenkin kohdalla oli suuri kiusaus pysähtyä ja kysyä: Kuule, oletko koskaan ajatellut rintojen pienennystä?" Eipä silti, hienosti suurin osa naisista kantaa isommatkin rintansa ja kyllä tämä on niin henkilökohtainen juttu, haluaako lähteä tälle tielle. Mulle tämä on ollut hyvä juttu, jollekin toiselle varmaan ei. Pelkistä esteettisistä syistä en omien rintojeni kanssa olisi lähtenyt operaatioon, kyllä mulla on ollut näistä jo vuosikausia vaivoja. Mielestäni rintani olivat ihan kauniit ennenkin, sellaiset isot pehmeät pallukat. Miinuspuolena jatkuva hartioitten kiristys ja väliin päänsäryt iltapäivisin. Kauhea ihottuma oli rintojen alla aina kesäisin, kun enemmän hikosin ja ne oikeasti painoivat tosi paljon. Onhan siinä painoa ollut, kun poistettiinkin toisesta rinnasta 570 gr ja pienemmästä 420gr. Niin olihan ne tietty aika erikokoisetkin, mutta niin taitaa olla suurimmalla osasta naisia.

Jokohan uskaltaisi juoda kahvia, oudosti pörisee tuo maha. Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoilleni!

torstai 7. kesäkuuta 2007

Kesää ja poikasia

Köröttelin aamusta Hesaan asioille ja huomasin eka kerran tälle suvelle poikueen sekä hanhen, että joutsenen perässä siinä Lehtisaaren siltojen tienovilla.On ne kyllä suloisen näköisiä räpiköidessään jonossa siinä äipän perässä. Joutsenelta kerkesin laskemaan 4 poikasta ja hanhella oli lähes 10. Kyllä minä olen päässyt varmaan helpommalla, kun mulla on vaan yksi poikanen.

Eka kerran tuntui tosi kesältä...siis jopa mulle vilukissalle tuli kuuma. Asuvalintani ei ehkä mennyt ihan nappiin: tummansiniset farkut ja farkkutakki päällimmäisenä, meidän lämpömittarissa on tällä hetkellä +25,8 C ja tässä rannassa on aina vähän viileämpää kuin sisämaassa.

Viralliset hommat hoidettuani tuli taas nälkä ja ravintoloiden ovet kutsuivat minua kuin seireenit. Päädyin lopulta vanhaan kauppahalliin siinä Kauppatorin kupeessa ja söin herkullisen Räkan skagenin (vai olikohan se nimi tuommoinen?) Joka tapauksessa siinä oli alla paahtoleipä ja päällä noin kahvikupíllinen katkarapu-majoneesi möhnää, koristeena vähän mustaa kaviaarijäljitelmää otaksun , pari kokonaista katkarapua ja sitruunaviipale. Oikeasti: NAM! Ravut oli tosi tuoreita ja raikkaita. Göteborgissa olen saanut yhtä hyviä katkarapuja, Suomessa en. No, sitten vielä tormasin Kauppatorille pällistelemään mitä uutta näkyvissä. Ostin kuitenkin sitä vanhaa tyypillistä eli kahvia raparperipiirakan kanssa. Siinä paikassa on pöytiin tarjoilu, se on kiva. Olin tarkkana, ettei lokit päässeet osingoille herkuistani. Olette jo varmaan huomanneetkin, että olen sitä ihmistyyppiä, joka elää syödäkseen- eikä vain syö elääkseen. Näin on.

Nyt on alkanut väsyttää jotenkin enemmän. Se ei kyllä ole kumma, silla on mulla ollut melkoinen haipakka. Eilen laitoin pitkästä aikaa normaalisti nukkumaan klo 22, luin loppuun sen Shizukon tyttären. Kirja oli minusta juoneltaan ihan kiinnostava, mutta tosi elämyksiin tarvitaan nykyään jo enemmän, kielen tulisi olla todella kaunista.

Tisuistapa ei ole juuri sanottavaa.Mitään kummempia ei ole tapahtunut, lukuunottamatta sitä, että tänä aamuna ei niin paljon ollut ryppyä tikkien välillä, turvotus siis on edelleen laskenut. Raportoin taas, kun jotain uutta merkkipaalua ilmenee. Nyt ollaan tasaisessa paranemisvaiheessa viiltelyineen ja nipsauksineen. Särkylääkkeitä en kyllä koe tarvitsevani, oikoseksi pitäs vetää ainakin kerran päivässä.

Ostin viinibagin vieraiden varalta ja palatessani kaupungilta laitoin sen bussissa lattialle penkkini eteen . Sattui sitten niin, että kuski jarrutti vähän kipakammin pysäkille tullessaan. Mun viinibagini lähti eteenpäin kuin ohjus pitkin bussin lattiaa. Ystävällinen ulkomaalainen rouva palautti sen mulle pari penkkiriviä edempää. Vähän nolotti. Tarinan opetus: viinibagia ei kannata laittaa bussissa lattialle. Mutta onneksi se näytti selviävän syöksystään ehjänä ja on nyt kylmenemässä jääkaapissa. Nyt vaan odottelen, että joku janoinen piipahtaa käymään. Sillä niin viini kuin ruokakin vaatii hyvää seuraa.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2007

Eikö kukaan huomaa?

Muistan aikoinani, kun menin kihloihin, niin mulla oli sellainen tunne, että sormus suorastaan tuikkii kaikkien silmiin. Sama kuvitelma on ollut nyt, "kaikki varmaan heti huomaavat, mitä mulle on tapahtunut" Väärin, väärin. Oikeasti kukaan ihminen, joka ei ole tiennyt operaatiosta ei ole sitä myöskään itseksensä huomannut. Ei edes vaikka olen antanut vahvasti vinkkiä "Etkö huomaa minussa mitään uutta?"

Vietin eilen ihanan hulvattoman hauskan illan mukavassa tutussa naisseurassa ruoan ja viinin kera. Kaksi naisista tiesi, että olen sairaslomalla ja sanoin, että heidän pitäisi kyllä nähdä, miksi. Mutta eivät he kerta kaikkiaan hokanneet, mitä on tapahtunut, ennen kuin kerroin.
Sitten kyllä tuli kommenttia, että olet sinä jotenkin pienemmän näköinen, kuin laihtunut...

Summa summarum: entiset rinnat oli niin isot , että ne pötköttivät tuossa rintakehän päällä aika littanana kumminkin ja ryhtini oli varmasti huonompi. Uudet rinnat ovat huomattavasti pienemmät (990gr) mutta töpöttävät terhakkaasti pystyssä. Vaikea on erottaa, että jotain muutosta on tapahtunut. Ehkäpä rintojen suurennus huomataan paremmin. Tai voihan tietty olla, että ihmiset huomaavat,mutta eivät hienotunteisuuttansa mainitse mitään. Eilisessä tapauksessa ei kylläkään ollut siitä kyse, me ollaan tuttuja niin kaukaa jo. Enpä minäkään menisi jollekin tutulleni täräyttämään: " Ai, sää oot näköjään pienentänyt rintasi!"

Vihdoinkin menin mieheni vieraan nukkumaan ja uudelle patjalle, vautsi. Siippa ei yskinyt ollenkaan enää yöllä, ylös noustuaan alkoi taas rykiminen. Kyllä on eroa uudella patjalla verrattuna vanhaan jo antautuneeseen. Pylly pysyi yllättäen samassa tasossa muun kehon kanssa- ennen se sukelsi pieneen kuoppaan. Vähän vierastin uutta patjaa, siksipäs mulla oli aikaa kuunnella lintujen upea aamukonsertti klo 2.30-3.00. Upeaa visertelyä, viheltelyä ja sirkutusta, kandee kuunnella vaikkapa ensi yönä, jos ei uni tule silmään.

Kyllä oli ihanaa ruokaa eilen illalla, juusto-porokeittoa, johon oli vielä lisätty leipäjuustonpalasia - taivaallista. Jos saan sen reseptin, laitan sen jakoon tänne. Ruoan hyvät maut vielä korostuvat mainiossa seurassa, kiitos naiset ihanaiset! Muuten luin Hesarista tässä viikolla, että parhaiten kestävät avioliitot, jossa vaimolla on hyvä sosiaalinen verkosto. Uskon tuon, kun pääsee välillä akkaporukassa syömään , juttelemaan ja nauramaan, sitä jaksaa taas kotonakin ihan eri tavalla touhuta ja on tyytyväinen, eikä ikävä nariseva keski-ikäinen eukko. Siis, naiset, pitäkäämme toisistamme huolta, niin koko muu perhekin saa siitä osansa.

Tulipas taas itellekin nälkä, kun ajattelen niitä eilisiä safkoja. Tällä hetkellä jääkaapistani ei löydy mitään raflaavaa, siellä taitaa olla vain grillatun broilerin jämät, mutta alan kehittelemään siltä pohjalta jotain juttua. Lounasseura on taas kyllä huippuluokkaa: oma tytär! Hyvää ruokahalua ja mukavia syöntiseuralaisia kaikille blogiani seuraaville.

tiistai 5. kesäkuuta 2007

Liskojen yö

Takana on yksi niistä öistä, jolloin on aamulla väsyneempi kuin illalla nukkumaan mennessä. Siis painajaisia. Eikä mitä tahansa painajaisia, vaan maapallon tuho painajaisia: korkeita, paikallisia tornadoja, jotka repivät ihmiset kappaleiksi silmieni edessä. Ja minä vain odotin, voí kun tulisi silpoja tornado jo omalle kohdalle, että päättyisi tämä kuoleman odotus...

Näen todella harvoin painajaisia, sen sijaan näen paljon ja usein värikkäitä unia, jotka muistan hyvin aamullakin. Unet ovat opettaneet minulle paljon itsestäni: missä menen ja mitä oikeasti ajattelen, kaiken hämmennyksen ja toisten ihmisten miellyttämisen takana. Luulen, että viimeöinen painajaiseni inspiroitui siitä, että kuuntelin eilen aika paljon radiosta juttua siitä, kuinka nyt on aika tehdä muutos hiilidioksi- ym. päästöihin, jos maapallo aiotaan pelastaa. Jäätiköt sulavat ja ilmastokatastrofit seuraavat toisiaan, nyt on vielä aikaa kääntää kelkkaa. Kurja olo huonosti nukutun yön jälkeen, luulenpa, että otan kunnon päivätirsat.

Illalla poistin haavateipit rinnoista, rasvailin huolellisesti ja tutkiskelin tilanteen. Analyysi tutkimuksesta: Haavat nännipihan ympäri ovat varsin siistit, vain pientä punotusta ja kutinaa tikkien kohdalla. Vain haavan risteyskohdat (joista lähtevät viillot rinnan alle) ovat vähän hurjemman näköiset, tummanpuhuvat ja röpelöiset. Lollipop-arpien tikku (siis viilto rinnan alle) on molemmissa rinnoissa kuin harvalla sik-sakilla vedetty ja kangas, siis tässä tapauksessa iho tursuaa = on rypyllä joka tikin välissä. Että näin. Vaikea uskoa, mutta luotan silti, että tuosta "tikkuosastakin" tulee vielä järkevän näköinen. Rinnat saivat olla nyt teipeittä yön. Kunhan olen käynyt suihkussa, kehystän taas hienot "nipukkataulut" haavateipillä. Mustelmia on enää aika vähän, jonkin verran keltaisuutta havaittavissa , mutta muhkuroita piisaa rintojen sisällä, varsinkin rintojen alapuoliskoilla. Rintojen yläpuoliskot ovat jo aika pehmeät ja kauniin naisellisesti pyöristyvät. Tänään on leikkauksesta kulunut tasan kaksi viikkoa.

Isäntä yskii edelleen, mutta ensi yöksi aion muuttaa takaisin omaan makuuhuoneeseen. Laitan sitten vaikka korvatulpat yöksi, jos rykiminen ottaa pannuun. Pakko päästä testaamaan viikon vanhoja uusia patjoja.

Jee!!!! olen saanut ensimmäisen kommenttini, eli mulla on todistusaineistoa siitä, että joku lukee näitä turinoita ainakin susirajalla. Kiitos, kiitos Lene kommentoinnista! Yksi kommentti on kyllä tullut Sveitsistäkin muuta kautta, kiitos myös siitä!

Olen tässä tsiikaillut eilisen aikana vähän ihmisten blogeja ja todennut, että olen todellakin vielä alkumetreillä. Taidot ovat vielä niin surkeat, mutta toivottavasti paranevat bloggailun myötä. Joku päivä järkytän porukan vielä ja täräytän tänne tissikuvani/ tisukuvani ennen ja jälkeen leikkauksen ;) . Jännä juttu muuten, että ennen leikkausta en ikinä olisi sanonut rintojani "tisuiksi" nimittäin, mie koen tuon sanan jotenkin niin pientä ja sievää kuvaavaksi, ettei se mitenkään sopinut asiaan mun tisseistä puhuttaessa. Nyt on eri juttu: "tisut" on juuri oikea sana kuvaamaan näitä tulevia kaunokaisia.

Nyt alkaa kahvihammasta kolottamaan. Harmi, että talossa ei ole mitään pullaa. Mie olen koukussa pullaan, tuoreeseen hiivapullaan niin ja luulen, että kohta mie olen koulussa myös bloggailuun. Kahvintuoksuista aamua kaikille ja toivon, että vältytte "liskojen öiltä"!

maanantai 4. kesäkuuta 2007

Suvea ja siunausta

Huomenia!

Tisuista puheenollen, huomasin ja muistin tuossa noustessani patjaltani, että aina aamuisin sattuu tisuihin noin minuutin ajan kun on noussut ylös. Olen ajatellut, että siinä paine vaihtuu, kun makuuasennosta kömmitään pystyyn. Ei se kipu mikään kauhea ole , mutta tuntuva. Särkylääkkeistä olen ollut kuivilla jo muutaman päivän. Eipä oikeasti ole herkkua ihmisillä, jotka joutuvat syömään särkylääkkeitä kroonisesti. Suussa maistuu p...a ja vatsa meni ainakin mulla kovalle. Toivottavasti niihin ei tarvitse palata, kuin satunnaisesti.

Ihana päivä oli eilen säänkin puolesta, tuuli on vähän hellittänyt. Istuimme mieheni kanssa tuossa lähellä rantakalliolla ja ihastelimme ohi lipuvia purje - ja muita veneitä. Aurinko lämmitti ihon pintaa niin, että oli pakko laittaa takki suojaksi päälle, siinä olisi muuten iho palanut. Eivät ole turhia nuo Ilmatieteen laitoksen varoitukset. Palatessa kävelyretkeltä, näimme aivan parin metrin päästä, kun peipposkoiras kylpi pienessä lätäkössä. Linnulla oli upean kirkkaat värit- pakko olla, jos meinaa naista saada ja vielä lauluäänenkin pitäisi olla kohdallaan.

Illalla pääsin ortodoksisen perinteen mukaan tehtävään uuden kodin siunaamistilaisuuteen. Olen ollut vastaavassa juhlassa pari kertaa ennenkin (saman perheen muuttaessa) ja aina tilaisuus on yhtä juhlava ja kaunis. Paljon porukkaa about 60, paljon pappeja (3), moniäänistä laulua, ikoneita, kynttilöitä ja runsaasti hyvää ruokaa ja viiniä. Isä Veikko vihmoi kaikki huoneet siunatulla vedellä ja seurakunta lauloi ja teki ristinmerkkiä moneen otteeseen. En tunne hyvin ortodoksista uskontoa, mutta täytyy sanoa, että tilaisuudet siellä ovat esteettisiä ja kaikkia aisteja ruokkivia.

Parasta juhlassa kuitenkin olivat ne ihmiset. Aina sieltä löytää mielenkiintoisia tyyppejä eri elämän aloilta, siinä sitten syödään, juodaan ja jutskataan. Asunto oli myös kiva. Toista sataa neliötä Hesan keskustassa, josta pääsee kävellen minne vain. Isäntäpariskunta kertoikin, että he ovat alkaneet kävellä huomattavasti enemmän muutettuaan keskustaan. Se näkyi myös isännän hoikentuneena olemuksena. Siis jos on tsaanssia päästä joskus tuollaiseen kodin siunaamisjuhlaan, niin menkää ihmeessä.

Tänään menen käymään työpaikalla. Vien sinne lääkärintodistuksen ja täytän KELA:n päivärahahakemuksen. Töitä en ole ehtinyt kaipaamaan, mutta työyhteisöni ihmisiä kyllä. Ovat muuten upeita tyyppejä ja ovat minua kannustaneet mukavasti näissä tisutaistoissa. Mulla on itseni kanssa aika tiukkaa ajatellessani, että en menekään sinne töihin kuin vasta vuoden päästä. Heinäkuuksi palaan töihin toiseen yksikköön, elokuun olen vuosilomalla ja syyskuusta aloitan virkavapaan ja uudet kujeet työelämässäni.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2007

Rockia ja rasvausta

Maija Vilkkumaa osoittautui esiintyjäksi, joka veti settinsä kybällä. On aina ihana nauttia konsertista, johon on selvästikin hyvin valmistauduttu. Yleisö oli enimmäkseen nuoriso-osastoa kahdenkympin molemmin puolin, mutta olihan siellä muutama meitä vanhoja pierujakin mausteena joukossa. Olemme aika ahkeria Tavastian kävijöitä mieheni kanssa ja vaikka se paikkana on tosi tunkkaisen oloinen, on meno ja tunnelma siellä lähes poikkeuksetta aivan mahtava. Muistan vielä sen, kun aloimme harrastaa Tavastialla käyntejä, minua vaivasi se, että olimme aina sieltä vanhimmasta päästä yleisöä. Enää ei vaivaa, ihminenhän on juuri sen ikäinen kuin sisäisesti kokee olevansa. Toki hämäännyn välillä, kun katson peiliin: "Kuka hemmetissä on tuo harmaantuva keski-ikäinen nainen...?"

Jess!! tälle tupakkalain tiukentumiselle, vaatteet eivät enää haise alusvaatteita myöten tupakalle konsertti-illan jälkeen! Mulla olikin ennen tapana hakea pyykkikorista vaatteet Tavastia-keikalle, nyt kannattaa laittaa puhtaat päälle ;)

Valvominen on ainoa juttu, mikä mua ottaa päähän näissä Tavastian konserttijutuissa, lähes tulkoon kaikki artistit alkavat soittaa vasta puolen yön tuntumassa, jolloin minä olen normaalisti ollut jo unten mailla pari tuntia. Olen oppinut varustautumaan konsertti-iltoihin nukkumalla kunnon 1½ tunnin tirsat päivällä, se on ainoa tapa selvitä pilkkimättä.

Tuli nukuttua vähän pitempään ja yhä siis työhuoneen lattialla. Huomasin, että iho on alkanut huutaa kuivuuttaan nyt muuallakin kuin rinnoissa- suoritin perusteellisen rasvauksen suihkun jälkeen. Selän rasvasi mieheni ja ihmetteli, kun sama selkä sekä hilseilee kuivuuttaan että pukkaa pientä finniä.

Huvittavia nämä "itsestään sulavat" tikit. Leikkaushaavoista töröttää sieltä täältä ohuita rihmoja, jotkut irtoavat, kun vähän nykäisee. Tuskinpa nämä kaikki itseksensä sulavat, varmaan joutuu nypityttämään parin viikon kuluttua. Niin haavahoitaja kyllä kehottikin käymään siellä näytilla jossain vaiheessa.

Ruoasta puheen ollen, eilinen grillattu lohi maístui taivaalliselta. Lohen päällä oli teriyaki- kastiketta, pippuria ja myllyllä rouhittua merisuolaa. Kävimme ostamassa halsterin, että pystyimme grillaamaan kalaa sähkögrillillä. Kyllä itsehillintä joutuu tosi koville näiden kesäisten grilliherkkujen kanssa. Palan painikkeeksi maistui rose-viini. Laihduta tässä sitten mopon rengasta vyötäröltä, kun on herkkupeppu luonteeltaan.

On aurinkoinen aamu ja linnut suorastaan huutavat - ovi parvekkeelle on auki. Lämpö antaa vielä odottaa itseään ja meillä päin tuulee aina. Illalla on taas mielenkiintoinen happeninki tulossa- siitä huomenna.

lauantai 2. kesäkuuta 2007

Blogin opettelua

Heleijaa!

Selailin nyt eka keran tämän blogisysteemin syövereissä ja totesin, että huisisti tässä on opettelemista tällaisella taviksella. Sen verran kuitenkin älysin tehdä, (senkin mieheni opastuksella) että saatiin tämä systeemi suurinpiirtein "suomi-aikaan" jenkkiajan sijaan ja nyt pitäisi päästä kommentteja heittelemään kaikkien, joille jokin tekstissä kolahtaa.

Pääsi kesäkuukin yllättämään, kun mun blogissa oli eilen aamulla vielä Amerikan toukokuu. Tänään on monella odotettu päivä: juhlia, kukkia, kakkua ja lahjoja. Meillekin tuli yksi yo-juhlakutsu, mutta juhla on niin kaukana, ettei näillä tisuilla jaksa istua autossa vielä niin pitkään.

Tyttäreni tuossa jutteli eilen siitä, että miksi juuri mikään juhla ei tunnu enää miltään verrattuna lapsuuteen... Niinpä, kyllä ne onnen tunteet on aikuisena kaivettava ja huomattava arjen pienissä jutuissa, muuten saattaa olla tylsää. Tänä aamuna minä olen iloinen näistä ihanista uusista tisukoista, jotka näyttää päivä päivältä paremmilta, kun turvotus ja mustelmat alkavat häipyä.

Iloa myös jo etukäteen tuottaa Maija Vilkkumaan konsertti, johon olen menossa illalla. Siinäpä artisti, jonka äänestä olen tykännyt aina ja on kiva päästä bongaamaan ihan livenä. Huhuja olen kuullut, että hän on loistava ja ammattitaitoinen esiintyjä- huomenna olen viisaampi. Viimeksi olin katsomassa Jorma Kääriäistä Riku Niemen orkesterin solistina Finlandia-talossa. Olen ollut Jorma ja Agents fani jo vuosia, niin kuin kai suurin osa meistä keski-ikäisistä tavis-naisista?? Oli muuten hulvaton tämä Riku Niemen orkesteri, konsertissa riitti virikkeitä kaikille aisteille.

Mainitsen profiilissani, että yksi harrastuksistani on lukeminen. Lempikirjaani en maininnut, koska niitä on kymmeniä ellei satoja. Nyt viikon aikana olen lukenut Juha Itkosen: Anna minun rakastaa enemmän. Tykkäsin siitä, mutta vielä enemmän tykkäsin Itkosen "Myöhempien aikojen pyhät"- kirjasta. Toisena kirjana luin Juha Vuorisen "Veljekset Vaselin", mutta se ei minuun enää kolahtanut niin hyvin, kuin Vuorisen aiemmat kirjat. Niitä muuten en suosittele tiukkapipoisille. Seuraavana otan "työn alle" Kyoko Morin: "Shizukon tytär". Kirjailija on mulle ihan uusi,kirja kuului kirjastonhoitajan suosituksiin. saas nähdä, onko meillä yhtenäinen maku. Minä luen yleensä päivittäin tai pitäisi kai sanoa illoittain eli joka ilta ennen nukkumaanmenoa noin ½-1h, vuodessa tulee luettua arviolta noin 80-100 kirjaa. Televisiota sen sijaan katson tosi vähän, ei mulla ole siihen aikaa eikä kiinnostusta. Noin paria ohjelmaa seuraan viikossa eli nyt on vuorossa "Maajussille morsian" ja "Haades-virus", joka on jo loppumassa.

Ostin taas yhdet uudet ritsikat, urheilurintsikat Anttilasta. Kokeilin niitä tässä aamulla ja tyttäreni totesi "Äiti, sullahan on kohta pienemmät tissit, kuin mulla" Sama tyttö totesi 4-vuotiaana uimahallin saunassa silmäiltyään porukkaa lauteilla : "Äiti, kellään täällä ei ole niin isoja tissejä kuin sulla!" Kaikella on aikansa.

perjantai 1. kesäkuuta 2007

Munkit ja munkin puolikas

Aamutoimet on suoritettu : juotu kuppi teetä parin ruisleivän kera ja sen jälkeen kuppi kahvia munkin puolikkaan kanssa.

Nämä varsinaiset munkit (rinnat) öljysin huolellisesti ja totesin, että selvää pehmenemistä on jo tapahtunut kahdessa päivässä, vaude, rasvaus siis tehoaa. Sitä paitsi totesin siinä rasvatessani, että kyllä mulla tunto tuntuu jo olevan ainakin jonkinlainen jo nipukoissakin, joillakin kuulema on näitä tunto-ongelmia pitkään.

Lopetin sitten tulehduskipulääkkeenkin syönnin. Nimittäin mulla alkoi maistua suussa sellainen inhottava lääkep...a, piti koko ajan syödä jotain sen vuoksi. Tyttäreni totesi, että haisinkin epämiellyttävälle, siispäs lopetin. Tosin tämä hajuilmiön olen havainnut usein myös antibioottikuurin jälkeen, kun se tappaa elimistöstä osan niistä hyvistäkin bakteerikannoista. Katsotaan nyt, onnistuuko tämä lääkeettömyys kokonaan.

Lääkkeen sijaan otin illalla pienen lasillisen punaviiniä ja kyllä se maistui. Uni sen sijaan ei maistunut viime yönä, sillä yritin nukkua uudella patjalla mieheni vieressä, mutta sain tunnissa tarpeekseni siitä rykimisestä ja palasin ruotuun eli vanhalle patjalle työhuoneen lattialle. Taidan nukkua suosiolla näin vielä muutaman yön, niin molemmat saavat paremmin nukutuksi.

Huusholli on kuin petolinnun pesä. En ole uskaltanut vielä alkaa siivota ja muita juuri ei tunnu tämä huushollin pölyisyys häiritsevän. Ehkä tänään tartun imuriin ja laitan sen laulamaan, ei tätä kestä katella, vaikka en todellakaan ole mikään siisteysfriikki. Tänä aamuna huomasin, että pienen pieni hämähäkki oli tehnyt verkkonsa yhden korin korvasta ikkunankarmiin keittiössä. Että näin steriili koti täällä.

Uskomatonta, miten nopeaa tämä sairasloma on tähän mennessä mennyt. Koko ajan on ollut puuhaa, eikä ehdi edes tekemään kaikkea , mitä on ajatellut. Niinpä, nopsaa tuntuu etenevän koko elämä. Vauhti vaan kiihtyy, mitä enemmän ikää tulee, outoa...