Eka viikko rintojen pienennyksen jälkeen

Heippa kaikki! Olen 47-vuotias nainen Espoosta. Kävin kauan kaipaamassani rintojen pienennysleikkauksessa 22.5. 07 ja keskustelin aluksi asiasta suomi 24 plastiikkakirurgian aihepiirissä. Keskustelu oli siksi vilkasta, että ajattelin laittaa asian tiimoilta blogin. Toki elämässäni on muutakin kuin pienentyneet rinnat. Olen jäämässä syksystä 9 kk virkavapaalle työstäni lasten parissa. Siinä hommassa olen ollut noin 25 vuotta.
Virkavapaani aikana on tarkoitus tehdä työnohjauksia, joita olen jo tehnytkin sivutoimisesti neljän vuoden ajan. Siis suuria elämänmuutoksia meikäläisen elämän kannalta. Tässä nyt kuitenkin ajatuksia rintojen pienennysleikkauksesta menneen viikon varrelta.


Rinnat paketissa pienempänä 23.5.2007 klo 09.32

Olin eilen kauan kaipaamassani rintojen pienennysleikkauksessa päiväkirurgiassa (aamulla sisään ja iltapäivällä ulos pienennettynä) Nyt vajaan vrk:n kotona olon jälkeen olo on mitä hyvä, tosin on kipulääkitykset päällä ja antibiootti tulehduksen välttämiseksi.Iltapäivällä saan eka kertaa purkaa "paketin" ja katsoa millaiset uudet rinnat siellä luuraa... Olen vasta toipumisen alussa, mutta semmoinen fiilis on nyt, että olen tehnyt hyvän ratkaisun, mutta katellaan nyt ajan kanssa.


Kotona parempi 23.5.2007 klo 10.02

Heräämössä herättyäni ajattelin eka tunnin aikana, että en selviä iltapäiväksi kotiin, mutta kun sain juotua (kurkku kipeä ja möräkkä ääni hengitysputken vuoksi) elämä alkoi voittaa. Niinpä tyttäreni haki minut kotiin. Illan painelin lähinnä kainalonaluksia pyyhkeeseen vuoratulla kylmäkallella, joka laski turvotusta huomattavsti.Yön tyttäreni nukkui varmuuden vuoksi vieressäni (mies työmatkalla) mutta nukuinkin oikein hyvin.Palvelu sairaalassa (Jorvi) oli huippuluokkaa. Aah, odotan sitä päivää, kun ostan itselleni eka kerran kunnon kauniit pitsiliivit...


3.aamu kotona 25.5.2007 klo 08.36

Heräsin juuri ja totesin , että waude, olo on mitä mainioin. Uskomatonta, miten nopealta tämä toipuminen tuntuu. Tosin yritän henkisesti varautua myös takaiskuihin, jota ihmisillä kuuluu olleen. Turvotus kainaloista on laskenut miltei kokonaan, rinnat on tosi mustelmaiset, mikä kuuluu asiaan, mutta vertakaan ei ole tihkunut noin vuorokauteen. Hei te empijät, menkää ihmeessä toteuttamaan haaveenne. Minäkin olin sijoittanut tämän asiaan ketegoriaan "sitten kun joskus rikastun", mutta täytinkin yllättäen ihan reilusti kunnallisen hoidon kriteerit.


4. aamu kotona 26.5.2007 klo 08.58

Huomenia! Tämän aamun yllättävä havainto on, että vähän särki rintoja aamulla, kun nousin sängystä. Eipä ihme, nimittäin vähensin särkylääkkeiten käyttöä eilen, jätin paracetomalin (reseptissä 1-2 tabl 3-4 krt /pv) pois ja otin ibuprofeiiniakin (reseptissä 1 tabl. 3krt/vrk) vähemmän. Parac. olen ottanut tähänkin asti minimiannoksen eli 1 2-3/krt päivässä.Eli ei ne turhaan määrää noita kipulääkkeitä, kipuja on jonkin verran , jos ei niitä käytä. Lahjoitin eilen illalla ystävälleni noin 8 jättirintsikat (80 DD-F) hän oli niistä tosi onnellinen. Taidanpa käydä taas itsekin rintsikka ostoksilla ensi viikolla, kun nyt on vaan kahdet, jotka käy. Pesen ja pidän vuorotellen. Tsemppiä leikkausta odottaville ja muille tästä toipuville!


5. aamu kotona, jumppaa? 27.5.2007 klo 09.32

Heippa, toipuminen jatkuu taas suotuisasti, tämän aamun herääminen oli oikein miellyttävä- ei kipua missään. Siispäs jatkan vielä ibuprofeiinin syöntiä suositusten mukaan eli 3 tabl päivässä- onhan se tulehduskipulääke. Olen poistanut toisesta rinnasta haavateippiä, kun sieltä vähän tihkuu kellertävää nestettä. Eilen illalla ajoin autoa eka kertaa leikkauksen jälkeen ja ihan se onnistui, vähän jäykkyyttä lihaksissa. Hei te konkarit, kuinka monesti päivässä olette jumpanneet ohjeitten mukaan?


6. aamu kotona arvet ok? 28.5.2007 klo 08.15

Huomenia, nykäisin nyt alimman haavateipinkin rintojen alta pois, kun sieltäkin vähän tihkutti kellertävää. Nyt on haavateipit vain nipukan ympärillä. Olo on ok edelleen, rinnat ovat iloisen keltaiset. Sitä tässä funtsii, että nyt tuo pitkittäishaava on tosi rosoisen näköinen, vähän niinkuin harvalla siksakilla tehty),että tuleekohan siitä oikeasti yhtä siisti, kuin vanhoista sektio ja umppariarvista? No, aika näyttää. Kertookapa kokeneet arpikokemuksistanne? Milloin aloi näyttää suht siistiltä?


7. aamu kotona, haavahoitajalle menossa 29.5.2007 klo 08.29

Huomenia, tänään täällä kotona makaa potilaita 2, sillä mieheni jäi flunssan takia kotiin sairastamaan. Minä tosin tunnun olevan se huomattavasti parempikuntoisempi. Nappasin viimeisen antibiootin huuleen aamiaisen kera ja parin tunnin kuluttua lähden sairaalan haavahoitajalle näytille. Omasta mielestä haavat näyttävät tosi siisteiltä ja kudosnesteen tihkutus loppui, kun nykäisin eilen viimeisenkin haavalaastarin pois rinnan alta. Taitaa olla totta, että ilma tekee gutaa rintojen paranemiselle. Ibuprofeiinia olen vielä syönyt aamuin illon, mutta paracetomali on jäänyt, kun näitä kipuja ei ole ollut. "Tuntemuksia" rinnoissa on, sellaisia nipsaisuja, mutta eivät mitenkään kivuliaita ja hankalia. Kuvittelen, että siellä luodaan uutta välikudosta rikkirevittyjen osasten väliin. Siis luovaa nipsahtelua, tai sitten mulla nipsahtelee vaan päässä :) . Tuntuuko "nipsahtelu" tutulta teille, jotka olette olleet edelläkävijöitä?