Liskojen yö

Takana on yksi niistä öistä, jolloin on aamulla väsyneempi kuin illalla nukkumaan mennessä. Siis painajaisia. Eikä mitä tahansa painajaisia, vaan maapallon tuho painajaisia: korkeita, paikallisia tornadoja, jotka repivät ihmiset kappaleiksi silmieni edessä. Ja minä vain odotin, voí kun tulisi silpoja tornado jo omalle kohdalle, että päättyisi tämä kuoleman odotus...

Näen todella harvoin painajaisia, sen sijaan näen paljon ja usein värikkäitä unia, jotka muistan hyvin aamullakin. Unet ovat opettaneet minulle paljon itsestäni: missä menen ja mitä oikeasti ajattelen, kaiken hämmennyksen ja toisten ihmisten miellyttämisen takana. Luulen, että viimeöinen painajaiseni inspiroitui siitä, että kuuntelin eilen aika paljon radiosta juttua siitä, kuinka nyt on aika tehdä muutos hiilidioksi- ym. päästöihin, jos maapallo aiotaan pelastaa. Jäätiköt sulavat ja ilmastokatastrofit seuraavat toisiaan, nyt on vielä aikaa kääntää kelkkaa. Kurja olo huonosti nukutun yön jälkeen, luulenpa, että otan kunnon päivätirsat.

Illalla poistin haavateipit rinnoista, rasvailin huolellisesti ja tutkiskelin tilanteen. Analyysi tutkimuksesta: Haavat nännipihan ympäri ovat varsin siistit, vain pientä punotusta ja kutinaa tikkien kohdalla. Vain haavan risteyskohdat (joista lähtevät viillot rinnan alle) ovat vähän hurjemman näköiset, tummanpuhuvat ja röpelöiset. Lollipop-arpien tikku (siis viilto rinnan alle) on molemmissa rinnoissa kuin harvalla sik-sakilla vedetty ja kangas, siis tässä tapauksessa iho tursuaa = on rypyllä joka tikin välissä. Että näin. Vaikea uskoa, mutta luotan silti, että tuosta "tikkuosastakin" tulee vielä järkevän näköinen. Rinnat saivat olla nyt teipeittä yön. Kunhan olen käynyt suihkussa, kehystän taas hienot "nipukkataulut" haavateipillä. Mustelmia on enää aika vähän, jonkin verran keltaisuutta havaittavissa , mutta muhkuroita piisaa rintojen sisällä, varsinkin rintojen alapuoliskoilla. Rintojen yläpuoliskot ovat jo aika pehmeät ja kauniin naisellisesti pyöristyvät. Tänään on leikkauksesta kulunut tasan kaksi viikkoa.

Isäntä yskii edelleen, mutta ensi yöksi aion muuttaa takaisin omaan makuuhuoneeseen. Laitan sitten vaikka korvatulpat yöksi, jos rykiminen ottaa pannuun. Pakko päästä testaamaan viikon vanhoja uusia patjoja.

Jee!!!! olen saanut ensimmäisen kommenttini, eli mulla on todistusaineistoa siitä, että joku lukee näitä turinoita ainakin susirajalla. Kiitos, kiitos Lene kommentoinnista! Yksi kommentti on kyllä tullut Sveitsistäkin muuta kautta, kiitos myös siitä!

Olen tässä tsiikaillut eilisen aikana vähän ihmisten blogeja ja todennut, että olen todellakin vielä alkumetreillä. Taidot ovat vielä niin surkeat, mutta toivottavasti paranevat bloggailun myötä. Joku päivä järkytän porukan vielä ja täräytän tänne tissikuvani/ tisukuvani ennen ja jälkeen leikkauksen ;) . Jännä juttu muuten, että ennen leikkausta en ikinä olisi sanonut rintojani "tisuiksi" nimittäin, mie koen tuon sanan jotenkin niin pientä ja sievää kuvaavaksi, ettei se mitenkään sopinut asiaan mun tisseistä puhuttaessa. Nyt on eri juttu: "tisut" on juuri oikea sana kuvaamaan näitä tulevia kaunokaisia.

Nyt alkaa kahvihammasta kolottamaan. Harmi, että talossa ei ole mitään pullaa. Mie olen koukussa pullaan, tuoreeseen hiivapullaan niin ja luulen, että kohta mie olen koulussa myös bloggailuun. Kahvintuoksuista aamua kaikille ja toivon, että vältytte "liskojen öiltä"!