sunnuntai 16. syyskuuta 2007

Syksyinen sunnuntai



Taas alkaa viikonloppu olemaan putkessa. Nopiasti meni rankan työviikon perään. Tämä viikko näyttää vielä tässä vaiheessa rennolta, mutta keikkaa saattaa pukata ihan yllättäen. Huomiseksi olen varannut itselleni kampaajan, niinpäs en kaipaakaan töitä.





Olen todella metsittyneen näköinen. En ikinä ole onnistunut pääsemään sopivaan tahtiin tässä tukanleikkuuasiassa. Lyhyt tukka on oikeasti kallis tukka. Jos sen nimittäin aikoo pitää mallissaan. Mie en ikinä onnistu siinäkään. Viimeksi kävin leikkauttamassa 3.7. ja ihan uudessa paikassa. Tulos tosin oli mielestäni niin hyvä, että tilasin nyt sinne uudestaan ajan. Tämä mun luonnontaipuisa tummmanruskea/ harmaa (kostealla kihara) tukka ei nimittäin ole helppo leikattava ollenkaan. Tummaruskean joukossa on jo paljon harmaita, lasimaisia sojottavia hiuksenpätkiä. Vanhuus ei siis tule yksin. Jos mun tukkaa yrittää kasvattaa, alan muistuttaa Outi Heiskasta. Siippa yhä haaveilee välillä pitkätukkaisesta vaimosta - pitäs vaan vaihtaa koko eukko tässä tapauksessa.



Värjäysrumbaan tämän kuontaloni kanssa en lähde. Sitä ei kestä rahat eikä kärsivällisyys. Raitoja ajattelin kuitenkin nyt kokeilla. Niitäkin mulla on ollut vain pari kertaa elämäni aikana. Jännittävää katsoa, miltä uusi looki sitten näyttää.


Tyhjän huoneen projekti on vähän liikahtanut. Kävimme eilen rautakaupassa ostamassa Maalipesua, tasoitetta ja "maalarinvalkoista" Remontti-Ässää. Kellarista haettiin valmiiksi suojapaperit, tela ja muut vehkeet. Siis urakka alkanee joku iltapäivä. Emme ole mitään remonttireiskoja kumpikaan, vähän jännittää, onnistuuko seinän maalaus kahdelta tumpelolta. Yritystä meissä kuitenkin on. Tämä pohjatyö on tylsää, mukavampaa olisi päästä sisustamaan. Mutta oikeasti sen huoneen seinät ovat kaameassa kunnossa, kun tytär on siinä asustellut viimeiset 10 vuotta. Kyllä täällä paikat rupeavat vuorotellen huutamaan apua, kun on asuttu tässä asunnossa pian 18 vuotta. Isoimmat rempat on tehty nyt muutaman vuoden sisällä, mutta tätä pintaremppaa riittää vielä.


Ostin eilen onneton sitä Fazerin sinisen "Lontoonrae" versiota. Jäin heti nalkkiin. Lakun ja suklaan yhdistelmä on mulle vastustamaton. Nuorempana olin intohimoinen salmiakin syöjä, mutta se on jäänyt nyt vanhempana pois ja tilalle on tullut lakun popsinta. Parasta lakua mun mielestä on Pandan lakut. Paksu Pepe pitää pirteänä. Kyllä mie tykkään myös niistä Leafin täytelakuista. Karkkipusseista mun suosikki on Pandan Laku-Mix. Kokeilkaapa. Suklaata syön silloin tällöin, (siis eilen) mutta tavallisesti vain kohtuullisia määriä kerrallaan eli noin patukallisen. Mitkäs ovat kurkkijoitten lempparinamit? Antaakapas tulla salaisten paheittenne esille!! Mun suuri heikkouteni makean puolelta on kunnon hiivapulla. Varsinkin puolukkapiirkka ja rahkapiirakka tai ylipäätänsä hiivataikinaan leivotut jutut tuoreena, NAMMM!! Mutta makeaa enemmän arvostan ja syön kunnolla tehtyä ruokaa. Kesäkuun arkistoa jos kaivelette, niin huomaatte, että siinä on kalori jos toinenkin päässyt muutumaan energiaksi tai läskiksi. Tosin tuo ruoanlaitto innostus on mulla vähän sellaista kausittaista. Mutta säännöllinen ruokailu säännöllisen unen lisäksi pitävät minut kunnossa. Siippakin on oppinut vuosien saatossa, että minua ei kannata päästää nälkäiseksi, tulen nimittäin pirun kiukkuiseksi silloin. Alhainen verensokeri ei sovi minulle. Tsäpäkkää alkavaa viikoa kaikille!

"Varjot meidän vain, käy aina rinnakkain... "vasemmalla äippä, oikealla muutaman sentin pitempi tytär . Tuo "Varjot" biisi Maaritin laulamana on hieno.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No mun salainen paheeni on se, kun laittaa toiseen poskeen kaksi ranskanpastillia ja toiseen yhden sokerittoman sisun! Makiaa on, kokeile ittekin.

Vicki Li kirjoitti...

Kiitos vinkistä. Resepti on niin tarkka, että kokeilen joku päivä.

Vicki Li kirjoitti...

Katriina, hoi!! Mulla on ongelma sun sivusi kanssa, Vasemmasta laidasta puuttuu noin sentti, eikä esim. kommentoiminen ole mahdollista. Siippa saa kattoa, kun tulee töistä. MUTTA: Ihanan näköistä safkaa, pääsisinpäs pöytääsi joskus.Ja vielä vihaisena tehtyä. Kyllä meilläkin välillä ollaan päivä puhumatta. Mutta aika harvoin, on se niin piinallista. Nyt sitä paitsi olis vielä piinallisempaa, kun ei ole tytärkään enää juttukaverina. Toiv. solmu kohta aukeaa.

TuuliS kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Kiitos viestistä, Vicki Li. Johtuukohan tämä siitä näytön resoluutiosta? Hopolahan sanoi sulle jotain vastaavaa. Mulla näkyy nimittäin Firefoxilla hyvin. En osaa muuta sanoa.

Tukasta kyllä osaan: minä leikkautan kuuden viikon välein. Nyt olen menossa ylihuomenna ja kuontalo roikkuu jo mallista ulos kasvaneena. Itse vetäisen vaalennusraidat ja kestovärjään kulmakarvat, siitähän saisi pulittaa muuten hurjan summan.

Anonyymi kirjoitti...

Kävinpäs pitkästä aikaa lukemassa sivujasi ja ihailemassa kuvia.

Ei liene yllätys, että mun lemppari nami on salmiakki. Reilu viikko sitten oltiin Tukholman risteilyllä ja P osti laivasta Pingvin Salt Pastilleja (sellainen kirkas purkki, jossa valkoinen kansi). Purkin se on jemmannut ja kerto, et tuo sit sairaalaan kun vauva on syntynyt... yrittää pitää mun paineista huolta.