maanantai 3. syyskuuta 2007

Yleisnäkymä ensimmäiseltä vuorireissulta Rotkogeljochhuttelle






Äippä ryntäsi heti lapsen kämpille, kun aamulla tuli tekstari, että tyttärellä on ihan kurkku liman tukkima ja ääni pois. Vein samalla vähän siipan graavaamaa Norjan lohta (NAM! Tytär totesi, että "paljonpa toit" kun mukanani oli vain pieni muoviastia) Tytär oli saanut järjestettyä kämppäänsä jo ihmismäiseen olomuotoon. Kahvit piti viedä mennessänsä, sillä nykynuoriso ei kahviin perusta.


Sitten aloin hoitelemaan omia asioita. Tässä on nyt päällimmäisenä ajatellut muiden juttuja, mutta tosiasiassa palkaton virkavapaani vaki duunistani alkoi tänään ja nyt, jos en tee töitä, ei tule rahaakaan. Soitin verotoimistoon ja sain tilattua uudet verokortit, koska tuloni tulevat huomattavasti pienenemään. Aatella, mie saan oikein "freelancer" verokortin, josta sitten vaan otetaan kopioita joka paikkaan, mihin töitä tekee. Tarkoitus olisi tehdä töitä kuitenkin kahteen eri firmaan, eikä ihan minne sattuu. En ole koskaan aikuis-iässäni aiemmin ollut tälläisessa tilanteessa, että en tietäisi, paljonko rahaa on tulossa ja milloin. En uskaltaisi heittäytyä nytkään, jos en tietäisi, että mulla on siipan niin henkinen kuin taloudellinenkin tuki takana. Olen mie yhä niin turvallisuushakuinen ihminen. Henkisesti tämä tuntuu hurjalta, ihan kuin hyppäisin laskuvarjolla eka kertaa. Nähtäväksi jää, avautuuko varjo.




Wetterkreuzin (2581 m) huipulle vain muutama askel


Lomaan palatakseni. Längenfeldistä teimme viikon aikana kolme vuorivaellusta ja yhtenä päivänä lähikävelyn kylästä lähtevän "hyllyn" päälle, jolla sijaitsivat 2 pikku-pikkukylää : Brand ja Burgstein. Ekan varsinaisen vuorireissun jälkeen Rotkogeljochhuttelle olin tosi sippi, vaikka nousua oli vain 400 m. Mun keskisykkeeni oli tuolla reissulla 134 ja maximi 164. Siis kuljen useimmiten sykevyö päällä ihan mielenkiinnosta. Samainen vyö näytti , että kaloreita tuolla reissulla 5 tunnissa tällä painolla kului 1615 kcal, eli oihan se ihan reipas aloitus. Seuraavan päivän reissu Wetterkreuzille (2581 m) sujui jo helpommin, vaikka nousua oli jo 630 m. Säät oli todella epävakaiset, sade muuttaa vuoripolut todella liukkaiksi.





Tyhjällä vatsalla ei jaksa vaeltaa. Tiroler Brettljause, josta riittää kahdelle




Viimeinen reissu Längenfeldistä tehtiin mielenkiintoisesti. Ensin autolla Söldeniin, sieltä bussi Tiefenbachgletcherin reunaan ja Panoramawegiä aina Ventin kylään saakka. Kyseinen reitti on varsin suosittu ja matkasta teki ongelmallisen se, että mulla oli puolesta välistä saakka aivan kauhea pissahätä. Puskia ei ollut, siis melkoista haipakkaa vedeltiin loppukilometrit. Kuvat puhukoon puolestaan. Sää oli harvoin ihan kirkas, niinpä kuvatkin ovat usvaisia.







Vieköhän tämäkin tie Roomaan?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia! Voin vain hämärästi kuvitella, millaista on kiivetä ja vaeltaa tuolla, mutta arvelen sen olevan jotain ylimaallista, kun katsoo korkealta kauas. Reppu on selässä ilmeisesti, käytetäänkö sauvaa tai sauvoja tukena? Pääseekö siellä koko päivänä naiset vessaan?

Vicki Li kirjoitti...

Heippa Katriina! Kyllä se touhu on kaukana ylimaallisesta, mutta näköalat ovat kieltämättä huikaisevia aika ajoin, mutta kaikkeen silmä tottuu. Pian sitä ajattelee"Onhan näitä nähty..." Reppu on selässä ja uudet vaellussauvat ostin tällä lomalla (teleskooppisauvat)Kaikilla hütteillä on aina vessa, mutta välillä voi olla pitempi välimatka, kuin mitä keski-ikäisen naisihmisen rakko vaatisi. Välilläkin voi polun viereen lorauttaa, mutta tämä kyseinen reissu oli sellainen strada, että porukkaa oli vähän väliä vastassa. Ei pokka pitänyt, että olisin alkanut siellä pyllistelemään. Miehet pääsee helpommalla :) Kyllä tämä vaellustouhu on sellaista, että siihen vähän hurahtaa. Eka kerran elämässäni olen vaelluspolulla ymmärtänyt/ kokenut, mitä ne mielihyvähormoonien eli endorfiinien eritys vaikuttaa= hommasta nauttii, vaikka se on raskasta. Suosittelen.Olen lopullisesti päässyt siellä myös hikoilukammostani. Haju on melkoinen niin ylä- kuin alapäässäkin vaellustuntien jälkeen. Alapäällä tarkoitan tässä jalkoja...

Anonyymi kirjoitti...

Tuollainen matka olisi ihan unelma. Tosi työtä tietenkin vaeltaa noilla reiteillä. He, pissaaminen tulee tosi tärkeäksi vaelluksella, huomasin Lapissa.

Vicki Li kirjoitti...

Kyllä mie aion ens kesäksi hommata sen naisten pissapussin. Täytyy rauhassa treenata kotona sen käyttöä. Sukupuolinen tasa-arvoisuus ei kyllä toteudu näissä jutuissa anatomian vuoksi. Kuulin tässä taannoin suomalaisesta naisihmisestä, joka kävi talviaikaan savotoissa miesten kanssa. Hällä oli kuulema pukinsarvi mukana pissaamista varten. Mistähän sellaisen "luomupussin " löytäisi... Sitä funtsin kans, että oliko siinä reikä terävässä päässä, vai oliko se vaan keräysastia. -30 asteen pakkasessa varmaan kätevä.