perjantai 5. lokakuuta 2007

Perhepizzaa



Se on perjantai ilta taas. Omatekoinen pizza tuoksuu... päällä savupororouhetta ja toisessa päässä katkarapuja. Tytär tuli yökylään, koska lähdemme huomenna porukalla anoppilaan heti aamusta. Tarkoitus olisi käydä välillä myös eräässä huonekaluliikkeessä katsomassa La-z-boy- nojatuolimalleja. Oman työhuoneen luominen on taas vähän liikahtanut eteenpäin. Käytiin eilen hakemassa Ikeasta kevyt työpöytä, jonka päälle mahtuu läppäri ja tulostin.




Viikko on ollut työntäyteinen. Olen tavannut kahta eri ryhmää ja yhtä yksilöä. Hämmästyttävää on se, että oikeasti kommunikointi työyksiköissä on niin vaikeaa. On todella vaikeaa ottaa esille asioita, jotka vaikuttavat jokapäiväiseen työntekoon ja perustehtävän suorittamiseen. Mieluummin puhutaan vaikka aidanseipäästä, kuin siitä, että miten me voitais hoitaa työt järkevämmin ajatellen vaikka asiakasta tai vaan työyhteisöä. Tunteista puhuminen on myös vaikeaa. Tunteita työssä syntyy aina ja vielä enemmän, jos työtä tehdään ihmisten kanssa ja ihmiset ovat työn kohteena. Usein asiakaskunnan tunteet siirtyvät työntekijöitten kannettavaksi. Rankka asiakaskunta tietää aina rankkuutta tunnepuolelle myös työntekijöille. Tosin ilonpilkahduksiakin näkee. Olen tavannut työyhteisöjä, joissa oikeasti osataan käsitellä monenlaisia tunteita ja uskalletaan yhdessä syviinkin vesiin, jos se nähdään tarpeelliseksi. Näissä työyhteisöissä myös viihdytään, vaikka niiden perustehtävä onkin monella tapaa haastava- suurimmalle osasta ihmisiä "mission impossible".




Kävin alkuviikosta työterveystarkastuksessa. Työterveyshoitaja haastatteli mua kokonaisen tunnin ennakkoon täyttämäni lomakkeen tiimoilta. Ihan mukava puhua ittestä ja luvan kanssa. Verikokeesta selvisi, että mun kolestroli on vähän laskenut, se on nyt 5,7 (ennen 6,1) Muuta muutosta en ole tehnyt, kuin että olen käyttänyt Benecol- margariinia toukokuusta saakka ja siitäkin elokuu pois. Hemari oli käsittämättömän hyvä eli 144, enpä muista, milloin mulla olisi ollut noin hyvä. Yllättävin kuitenkin oli verenpaineen lasku, se oli 108/79 kun se on ollut männä vuotena noin 140/89. Voisiko se johtua siitä, että en tee enää töitä ihan joka päivä ja mun viikot on väljempiä kuin ennen, who knows??? Mun kroppani näkyy ainakin äänestävän tämän nykyisen työelämän puolesta.




Menen vielä ensi viikolla työterveyslääkärille. Ajattelin näyttää näitä tisujen arpia, jotta kannattaisko aloittaa jonkun sortin arpihoito. Arvet on aikalailla koholla ja ennen kaikkea ne kutisee kamalasti aina ajoittain. Olen ollut tiukkana ja raapinut hillitysti, mutta mieli tekisi raapia ihan verille välillä. Tyytyväinen olen silti leikkaukseen, olo on todellakin ryhdikkäämpi ja on kevyempi hengittää. Ja se on ihanaa. Tiedän sen kin, mitä on hengittää raskaasti ja vinkuen, koska olen sairastanut astmaa 11 -vuotiaasta saakka. Tosin astma on ollut todella vähäoireinen ja viimeiset 10 vuotta, siltikin "piippu" kulkee melkein aina matkassa vanhasta muistista.




Kevyitä hengittelyjä kurkkijoille!












9 kommenttia:

TuuliS kirjoitti...

Oikein hyvää viikonloppua toivotellen!

Anonyymi kirjoitti...

Heissulivei!!
Minulle kirurgi antoi, tarkastuksessa kun kävin, mukaan sitä silikonilaataa. Käski aloittaa sen käytön jos arvet rupeaa kohoamaan. Leikkauksesta vasta 9 viikkoa eikä ole arpia vielä edes kutissut, mutta siihenhän voi mennä kuukausia ennenkuin ne "aktivoituu"... Vähänkös on muuten kiva kun voi käyttää pieniä sieviä rinsikoita =D
Suunnittelin tässä et rupeen harrastaan sauvakävelyä, niin sais nuo jumit hartijoista pois... se vaan on niiin kauhean näköistä, metsään lähteä ettei kukaan näe ;)

Viikonloppua sinne etelään!!

T: Toinen...

Anonyymi kirjoitti...

Pizzaa täälläkin on tarkoitus vääntää, Jamie Oliverin malliin, kun saadaan yövieraita. Aina ei viitsi viimeisen päälle kokata, jälkiruoaksi saa jäätelökone kirnuta jotakin kevyttä.

Avauduin naapureille, kun eivät osallistuneet talkoisiin, vaan olimme taas miehen kanssa yksin. Tästä kehkeytyi hyvä keskustelu ja loppujen lopuksi he kertoivat omista paineistaan vaikeasta viikostaan ja tulivat kuitenkin mukaan. Huomasin taas, että suoraan sanominen kannattaa, kun varoo vähän sanojaan.

Työkuviosi kuulostavat suorastaan ihanteellisilta. Saat paneutua uuteen, kiinnostavaan hommaan vähän vähemmillä paineilla kuin toisen palveluksessa.

Olivia kirjoitti...

Upeita maisemakuvia, hienostihan olet oppinut kuvaamaan.
Tuosta arpihoidosta ajattelin kirjoittaa.
Jos arvilla on taipumusta kasvaa, niin yksi hoito mataloittamaan niitä on silikooni teippilevy, Mepiform . Sitä saa apteekista. Ostat ison levyn, ( 10 cm x 18 cm ) siitä voit leikellä sopivia suikaleita. Samaa suikaletta voi käyttää vaikka parikin viikkoa irrottamatta, jos et käy saunassa.Muutenkin teippiä voi käyttää niin kauan kun se liimautuu uudelleen ihoon. Hoitoa täytyy jatkaa useita kuukausia ja levyt on melko kalliita. Tuo yksi levy maksaa n. 20 euroa.
http://www.molnlycke.com/Files/FI/Muut%20pdf/folder_FIN.pdf
http://www.molnlycke.com/item.asp?id=3756&lang=5&si=32
Tässä jotain liitteitä. Hyvää viikonloppua kaikille.

Olivia kirjoitti...

No, ei nuo linkit tainnut tullakaan jostain syystä siten, kuten halusin.Ainakaan minulle eivät avaudu tuosta kirjoituksestani.
No, joka tapauksessa voit katsoa Googlesta ; Mepiform , sieltä lisätietoa.

Vicki Li kirjoitti...

Tuulis, toivottavasti sinunkin viikonloppusi on sujunut mukavasti.
"Toinen" ja Olivia,tuota Mepiformia mainostettiin kyllä jo sairaalassa. Mutta ongelma mun arvissa on se, että se kutiseva kohollaan olevaa on juuri tuo arpi nännipihan reunalla, eli kaarevaa muotoa kokoa ajan. Mitenkähän siinä saa ko. tuotteen pysymään ja ja muodon takia hävikki on melkoinen. No, neuvottelen lääkärin kanssa, onko mitään muuta vaihtoehtoa. Tikkarin tikkuarvet ei ole koholla ollenkaan, ovat kylläkin aika tummat violettiin vivahtavat.Tuntuu muten tosi mukavalta, kun joku ottaa kantaa mun arpihuoliini. Kyllä ihminen on yhteisöllinen eläin- kaikesta huolimatta...
Katriina, olitpa rohkea, kun otit puheeksinaapurien kanssa talkooasian, sehän poiki hyvää. On todella taito avata tuontyyppinen keskustelu niin , että ei heti aiheuta luukkujen sulkeutumista. Olen tosiaan ollut jo 27 vuotta työelämässä ja yhtä äitiyslomaa lukuunottamatta koko ajan kokopäivätyössä. Tuntuu ylelliseltä, että saan viettää tällaisen 10 kk.

Anonyymi kirjoitti...

OLIVIA kirjautumatta sanoo..

Kyllä nännien ympärille saa teipin tarttumaan oikein hyvin. Leikkaat vaan esim. neljä lyhyttä suikaletta ja kiinnität ne sitten.
Suomessa ei taida olla erikoisia nännimuotoiltuja silikoniteippirenkaita, kuten jenkeissä. Jotkut käyttää myös silikonigeeliä, mutta se ei ole niin kestävää.

Sinähän pääset vähällä teippien käytöllä. Toisilla kun on n. 50 cm pitkät abdominoplastia arvet tai ankkurit rinnoissa hoidettavana.

Olen muuten kuullut, ettei monet lääkärit osaa edes suositella näitä teippejä tai ylipäätään kiinnostus on heikkoa. Mielestäni tämä kuitenkin yksikertaisempi keino kuin esim. kortisonipistokset haavoihin.
Tsemppiä vaan !

Vicki Li kirjoitti...

Hmm, kiitos Olivia vinkeistä. Sie tunnut olevan näistä asioista perillä.Pitäisköhän tuottaa Jenkeistä joltakin silikoniteippejä. Tosin tällä hetkellä kukaan tuttavani ei siellä asu, mutta joku saattais tehdä reissua. Mie saunon pari kertaa viikossa, ei taida teipit sitä kestää. Mutta kaipas tässä jotain pitäs yrittää.

Anonyymi kirjoitti...

OLIVIA kirjautumatta...
Eihän se mitään , kun otat teipit saunan ajaksi pois ja laitat takaisin.
Noita Mepiform teippi levyjä voisi saada Tallinnasta tai sieltä päin edullisemmin kun mitä Suomesta, siis ihan sieltä lähiapteekista.
Ja niitä erikoismallia, pyöreitä saa jenkeistä.