tiistai 25. joulukuuta 2007

Joulupäivä- hiljainen päivä


Yksi tontuistamme on lintujen ystävä


Jouluaatto on jo takanapäin ja eletään hiljaista joulupäivää. Muistan lapsuudesta sen, että joulupäivä oli tosi pitkä ja tylsä päivä. Tylsä siksi, että oli saanut ihania joululahjoja, joita ei kuitenkaan saanut mennä näyttämään kavereille. Joulupäivänä ainakin meillä oli pakko olla vain ja ainoastaan kotona, ketään "vierasta" ei saanut häiritä ovikellon saati sitten puhelimen rimputuksella. Oliko teillä yhtä tiukkaa?

Tapaninpäivä olikin sitten vierailupäivä. Yleensä surautimme mummolaan, jonne oli noin 30 km matka. Omassa kodissa en ole enää perustanut tälläisiin juttuihin, rimpauttelen tai lähetän tekstareita hyville ystäville ihan milloin vain , jos sattuu hotsittamaan. Jouluaatto menikin loppujen lopuksi omalla porukalla, koska pian äidiksi tuleva ei enää uskaltanut lähteä kotoa ja kolottaakin vähän joka asennossa. Sellaista se on ,lapsen odottaminen viimeisillään. Itse ainakin muistan olleeni kovin sisäänpäinkääntynyt henkisesti jo viimeiset viikot. Mieli valmistautuu suureen muutokseen.

Olen mie ainakin ollut aika kiltti. Sain ihanan Nasun lahjaksi ja esitin suuresti yllättynyttä. Nasun olin tietty ostanut itelleni Anttilan viime hetken alesta -40%. Siipalta sain Ikihanat Loirin Ivalo ja Inari- levyt. Niitä sitten kuuntelin valtaistuimella löhöttäen, törpäkät korvilla pimeässä ja pehmeä Nasu kainalossa. Oli tunnelmaa. Siippa ja tytär kuulema nauroivat mulle olkkarissa, kun hoilasin parhaita biisejä mukana antaumuksella. En kuullut heidän nauruaan, hyvä niin. Saimme tyttären kanssa myös erittäin ekologisen ja hyvän lahjan. Siippa oli lahjoittanut nimissämme World Visionin kautta varat esikoulun perustamiseen johonkin köyhään maahan. Eläköön koulutus, varsinkin tyttöjen ja naisten koulutus, koska se toimii tutkitusti koko perheen hyvinvoinnin edistämiseksi. Tytär oli löytänyt mulle suloiset sisätossut, vaaleanpunaiset ja palloiset.




Nasu-ystäväni jakaa kanssani valtaistuimen ja tykkää Loirista



Koko tonttukööri hommissaan


Ruokapuoli toimi hyvin. Laitettiin vain sitä, mikä meille oikeasti maistuu. Alkupaloina rosollia, sienisalaattia, viherpippurimaksapateeta, suutarinlohta, itse tehtyä sinappisilliä, mäti-smetana-sipulia, graavisiikaa. Pääruokana puikulaperunoita, imellettyä perunalaatikkoa, perinnekinkkua, poronpaistia, sienikastiketta, purkkiherneitä. Jälkkärinä lakkarahkaa ja juustoja Eisweinin kera. Tällä safkalla selvittiin mukavasti. Pullo chileläistä punaviiniä meni ja runsaasti kivennäisvettä. Illan viimeisenä kippasin tölkin olutta, kun juustoista tuli kova jano. Oli aika suolaisia juustoja, varsinkin se herkullinen ranskalainen sinihomejuusto, nam.

Tänään meille tulee ruokavieraita, jihuu. Laitetaan taas safkat pöytään ja saadaan nyt syödä isommalla porukalla. Kyllä jouluna on kiva jos ja kun porukkaa on vähän enemmän. Tytär on innokkaana lukenut kaikki välit. "Työn alla" näkyy olevan Stephenie Meyerin New moon, joka on kuulema jatko-osa, ekan nimi taisi olla Twilight. Tytär kehuu, lukee sitä englanniksi. Mie sain loppuun sen Pepi Reinikaisen "Täyttyvä matala" Tykkäsin kyllä, mutta ei ole ihan helposti selitettävissä oleva kirja.


Tässä välissä meillä kävi hauskat ruokavieraat, pari äitiä, joiden lapset olivat isillä (ex-miehillä) joulun ajan. Ruoka maistui taas mainiolta ja lisänä eilisiin ruokiin, oli toisen ystävän itse tekemä porkkanalaatikko ja marjajäädyke, joka tarjottiin karpaloiden ja kinuskikastikkeen kera.
Hyvässä seurassa hyvä ruoka maistuu ,jos mahdollista, vielä paremmalta, kiitos T ja M! Bonuksena lähetimme koiralle poronpaistin keskeltä löytyneen luun. Toivottavasti siitä on iloa eräällä Novascotian noutajalle.


Alkaa olla tämä joulu pulkassa. Vatsa tuntuu tynnyriltä ja mieli on hyvä. Nyt sukellan sänkyyn lukemaan seuraavana vuorossa olevaa kirjaa, joka on Tuula-Liina Variksen "Toshiro Mifunen tiikeri" Olen lukenut paljonkin Varista ja tähän mennessä olen aina tykännyt.
Iloisia kohtaamisia ja tapaamisia myös teidän Tapaninpäivälle!





Joulupäiväaamu läheisessä marinassa, puoliksi uponnut troolari



Venepaikat ammottavat tyhjyyttään, kunhan Vappu joutuu

...venosen mieli....








8 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

Tämä oli hauskan välitöntä Vickiä! Suupielet kääntyy väkisinkin ylöspäin täällä käydessä. Saatan kuvitella perheen riemun, kun hoilaat kuulokkeet korvilla :D

Purkkiherneet -ne olen kokonaan unohtanut, äitini käytti ennen niitä, maistuvat ihanalta talvella. Mummani teki kuivatuista herneistä muhennoksen kinkun seuraksi.

T-L Variksen Maan päällä paikka yksi on, oli minulle tärkeä kirja. Kävin katsomassa kaupunginteatterin näytelmänkin kaksi kertaa, se kosketti niin syvästi omia lapsen tunteitani.

Mulle toinen nuoripari antoi viinikarahvin ja viiniä tietysti, toinen antoi sushi-tarvikkeet. Nyt on mamman opeteltava.

noeijoo kirjoitti...

Leppoisaa ja mukavaa joulua tuntui olevan teillä. Niin meilläkin. Perinteistähän voi tosiaan noukkia ne, jotka miellyttävät ja loput unohtaa. Mukava oli, kun joulupäivänä ilmoittautui vieraita ja niin pelasimme Trivial pursuittia antaumuksella pitkän illan.

Vaan ei oo paljon teillä lunta kuvista päätellen. Täällä tuli tänään urakalla taas lunta ja keli oli aika huono, kun perinteisesti tapanina lähdettiin sukuloimaan.

Hyviä välipäiviä!

Virpi P. kirjoitti...

Sanoitko sinä Vicki jossakin, että pidät Suklaata iholla -leffasta? Sitä ei nimittäin tunnu saavan mistään, olen etsinyt jo pari vuotta. Englannista tilaamalla saisi engl. tekstityksellä. Onko siitä olemassa versio suomenkielisillä teksteillä?

Vicki Li kirjoitti...

Meillä oli se aikanaan videolla nauhoitettuna telkkarista. Myöhemmin siippa tilasi sen mulle lahjaksi muistaakseni Amazonista.Siinä kyllä teksti on englanniksi ja pari kohtaa on kait jenkkien sensuroimia: Viiriäisten kaulan katkaisu ja päähenkilön nenän rusauttaminen paikoilleen (Tytär muistaa)Ei taida olla suomenkielisellä tekstityksellä enää missään, kun se videonauhakin tuhoontui vanhuuttaan. Se on oikeasti tosi hyvä leffa,katson kerran vuodessa about ja itken ja nauran.Se leffa on nyt lainassa vävykokelaalla.

Anonyymi kirjoitti...

Mukavan kuuloinen joulu näyttää sullakin olleen! Tuo Nasu on yliveto lahja, meillä on myös kotona pikkuinen Nasu (ja Puh myös). Pehmiksetkin saavat jouluna tonttulakit päähänsä...

Vicki Li kirjoitti...

Ai-niin, Katriina. Älä suotta tilaa leffaa ulkomailta.Kun seuraavan kerran tulet pääkaupunkiseudulle, niin ilmoita. Toimitan sulle sen leffan. Pääset sitten siekin itkemään ja nauramaan. Se on muuten yksi erittäin yllättävä ja mieluinen lahja siipalta. Tytär kans tykkää siitä kovasti.

Iines, Tervetuloa kurkkimaan,! Mie käyn kans aina kattomassa, millaisia jalokiviä on poimittavissa kulloinkin.

Noeijoo- täällä nähdään vain unta lumesta

Anonyymi kirjoitti...

Minusta näyttää tulevan sinun ruokakommentoijasi, vaikka paljon muutakin olisi sanottavaa. Uuniperunoista ja lampaastahan se kyllä alkoikin...
Tuo poronpaisti jouluna. Meillä on jo muutaman vuoden ollut perinteenä, että Mies käy mökkiä lämmittämässä muutamana päivänä ennen joulua joulusaunaa varten. Hän on samalla savustanut savustuslaatikossa lammasta joulupöytään. Tänä vuonna ei saatu lammasta, mutta löytyi poronlapaa savustettavaksi. Meilläkin siis oli tänä vuonna eka kerran joulupöydässä poroa... Hyvää.

Vicki Li kirjoitti...

Poro on hyvää. Tänä vuonna kävi vielä erityisen hyvä tsäkä, koska poronpaisti putkiluulla oli tuore. Seilorin lihamestarilla on kuulema henk.koht. suhteita Lapin Lihan johonkin työntekijään (???) että hän sai ostettua tuoreen paistin näin joulun alla, mikä ei ole kuulema helppoa. Viimeiset siivut porosta vetelimme eilen, siis se on entinen poro. Paistokin sattui nappiin noin 3,5 h 125 asteessa, niin että sisälämpö oli 70, olihan mehevä. Joskus olemme paistannet liikaa, silloin menee paisti ihan mäskiksi. Viime vuonna paitoimme hanhen ja sitä ennen muistaakseni lammasta. Suosimme aina jotain muuta possuun kustannuksella.