perjantai 29. helmikuuta 2008

"Miksi sä haluat näyttää ikäistäsi vanhemmalta?"


Meitä sorsiakin on moneksi

Tämän otsikon kysymyksen kuulin esitettävän itselleni tänään. Olin siinä vähän ymmyrkäisenä, kunnes juttu jatkui: Miksi sä et värjää tukkaasi? Kysymyksen esittäjä on mulle työkuvioista tuttu kaunis ja huoliteltu nelikymppinen, joka näyttää nuorekkaalta noin 30-vuotiaalta Barbielta.



Hmm. kysymys kieltämättä sai minut vähän mietteliääksi. Hän jatkoi vielä juttua siitä, että kun mulla on niin nuoren ihmisen iho, mutta tukka antaa huomattavasti vanhemman vaikutelman. Totesin siinä, että miehän en tukkaani värjää, koska se on niin työläs (ja kallis) tapa näyttää nuorelta tai minun tapauksessani siis "ikäiseltäni". En todellakaan ole valmis värjäämään tukkaani 4 viikon välein, jotta näyttäisin hyvältä ja nuorekkaalta. Perhana, mie olen 48-vuotias harmaantuva naisihminen, joka on sinut vanhentumisensa kanssa. Toki mua harmitti alkuun tämä tukan harmaantuminen, mutta ei tunnu enää. Ehkäpä saan tiettyä arvokkuutta harmaantumisen myötä tähän muuten aika villikkoon olemukseeni. Suon kaikille muille naisille kyllä kaikki keinot , enkä katso kieroon. Itte vaan olen tälläisen naturaalin linjan kannattaja.



Olen tasan kerran elämässäni värjäyttänyt hiukseni ja silloin mun tummanruskeaan tukkani laitettiin säväys sinistä. Lapsena mua aina sanottiin "mustatukkaiseksi" tytöksi ja se minä näin suomalaisesti ajateltuna olinkin. Isäni geenit perittyä, löysin ensimmäisen harmaan hiuksen itseltäni 26-vuotiaana ja nyt yli nelikymppisenä harmaantuminen on vain nopeutunut.


Isäni on nyt 80-vuotias ja hänen hiuksensa ovat aivan valkoiset. Minustakin tulee blondi- vihdoinkin. Värjäättekö hiuksianne? Onko joku samoilla linjoilla kuin minä? Kyllä mie oikeasti olen myös niin mukavuudenhaluinen ihminen, että en yksinkertaisesti viitti lähteä tuohon värjäysrumbaan, jolle ei loppua näy. Voin katsella valokuvia itsestäni männä vuosilta, kun olin vielä tumma kohtalokas nainen. Siipan tukka ei juurikaan ole harmaantunut, mutta parta ja viikset ovat erittäin charmantit harmaat.



Ylipäätänsä käytän erittäin vähän mitään kosmeettisia aineita. Tänään kuitenkin ostin apteekista Bellavitaa. Kosmetologi, jolla käyn nypittämässä kulmani kertoi, että hänen äitinsä on käyttänyt vain Bellavitaa ja iho on todella hyvä ja kaunis. Nythän on myös aika paljon tutkimustietoa siitä, että nämä hiusten värjäysaineet aiheuttavat erittäin paljon allergisoitumista. Nykynuoret värjäävät hiuksiaan noin 13- vuotiaasta alkaen, pelottavaa tulevaisuutta ajatellen. En myöskään ajele säärikarvojani. Miksi ajelisin? Ei mulla ole koskaan niin hienoja juhlia, että säärikarvojen törötys sukkahousujen läpi häiritsisi. Ei varsinkaan, kun yleensä käytän vain pitkiä housuja. Taian mie olla vähän outo lintu, ettekä te edes tiedä kaikkea....


Tälläisia mietteitä täällä. Kaivelen tähän vähän vanhoja (kuukauden sisällä otettuja)kuvia lisukkeeksi. Tällä viikolla olen painanut duunia, että kuvaamaan en ole ehtinyt. Mukavaa viikonloppua kaikille säärikarvaisille ja karvattomille, värjätyille ja luonnollisesti harmaantuneille naisihmisille! Taidan ottaa viskin jäillä. Kippis.

19 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

Että sattuikin, Vicki, ihan justiinsa pesin Poly Blonde -vaalennusraidat päästäni! Luulin kyllä hymykuvastasi, että olet samanlainen maantieblondi kuin minäkin. Tätä väritystä raikastavat vaaleat raidat, jotka teen itse vitosella per kerta, kampaaja ottaisi 70eukkoa. Tätä olen tehnyt viimeiset parikymmentä vuotta.

Mutta oikeasti harmaantuminen on minusta okei. Se näyttää aidolta, varsinkin kun olet tuollainen luonnonkihara ja luonnonkaunis tyypiltäsi. Yksi ystäväni on aikaisin harmaantunut mustasta sekavan teräksenharmaaksi. Nyt hän on ottanut muutamia tummia raitoja eteen ja ne kyllä raikastavat olemusta. -Ja hyvä että ostit Bellavitaa, sanoo "isosisko", kyllä voide on iholle tarpeen!

noeijoo kirjoitti...

Karvajalka liittyy seuraan. Ei paljon farkkujen alta näy.
Mutta yritys kasvattaa vaaleat raidat pois ei onnistunut ja nyt taidan olla jotain punertavaa sorttia, vaihteeksi. Raidat kyllä tein itse ja värjäyksenkin.
Olen toivottoman huono huolehtimaan ihostani tai rasvauksesta. Ennemmin huolettaa, kuinka sitä muuten jaksaa taaplata eteenpäin.

Vicki Li kirjoitti...

Nostan hattua, että jaksatte tuota värjäysrumbaa, mutta kai siihen tulee hyvä rutiini, jos 20 vuotta harjoittelee.
Katriina- tuo omanväristen raitojen otto eteen saattaisi olla mun juttu joskus.
Onhan mulla raitoja ollut muutaman kerran ja syksyllä otetuista on vielä jämiä. Tyttäreni kyllä sanoi, että nämä "kusenväriset" raidat eivät mun väreihin sovi. Saattaa olla oikeassa.
Laivalla havahduin siihen, että joku puhui minusta "tuo vaaleatukkainen" Hahaa- minäkö vaaleatukkainen??? Harmi, että ei ollut digikameroita mun nuoruudessa, etä saisin tänne näytteen omista väreistäni. Miten saa paperikuvasta tänne laitettua kuvan?

Anonyymi kirjoitti...

Huomenia Vicki li!

Minäkään en jaksa tuota värjäysrumbaa, mut pakko värjätä kun tuo juurikasvu on niin kamalan näköinen. Aina joskus saan päähänpiston yrittää kasvattaa sitä pois, mutta on se 5cm maantienvärinen raita niiiin hirveä näky kullanruskean värjäyksen tyvessä =D Pakko jatkaa...

Paperikuvat saat laitettua scannaamalla ne tietokoneeseen. Nykyisissä tulostimissa taitaa olla aikalailla kaikki varusteet?

Minäkin olen ihonhoidossa aika laiska, yritän jaksaa ainakin puuterit ja ripsivärit laittaa aamuisin, kouluun sillä nyt ei oo niin väliä, mutta kun olen nyt sijaisuuksia tehnyt koulun lisäksi (päivät koulussa ja sieltä suoraan töihin) niin tuntuu että on pakko maalata naamaa et näyttäis edes vähäsen elävältä...
Meinaa väsyttää ja tuskastuttaa ja syyllisyys painaa kun näkee lapsia niin hiton vähän, onneksi tämä on ohimenevää, enään neljä viikkoa...

Mutta ihana kun aurinkokin on ruvennut viipymään taivaalla taas hieman kauemmin. Kevättä kohti mennään!

T:minävain

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen myös käynyt monenlaista vaihetta tuon naturaali/apukeinot linjalla ulkonäköni suhteen. Minulla on ollut ilo periä luonnonkiharuuden lisäksi myös taipumus nuorena harmaantumiseen. Olin vähän päälle 30 v kun hiukseni alkoivat harmaantua. Enkä ollut silloin ollenkaan valmis harmaantumaan.

Olin punapää reilut kymmenen vuotta ja lähempänä viittäkymppiä olen pikkuhiljaa siirtynyt lähemmäs luonollista väriäni, ruskeiden eri sävyihin. Kokeilin muutama vuosi sitten harmaata kautta, mutta en kokenut sitä olenkaan omaksi. Joten kampaajani värjää hiukseni noin kuuden viikoin välein. Näin toistaiseksi. Siirryn kyllä harmaapääksi sitten kun niin tunnen. Ja ajelen myös säärikarvani. Nautin sileistä sääristä. Se kuuluu lauantaisaunan rutiineihin, vartalovoide päälle ja samalla kynsien siistiminen. Ah niin naisellista! Muuten en ole mikään kosmetiikkatuotteiden suurkäyttäjä eikä merkilläkään ole väliä.Naturaalina olen viikonloput, töihin tai jonnekin lähtiessäni kyllä meikkaan vähän.

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen myös outolintu siinä suhteessa, etten edes yritä rasvata naamaani ties minkämoisilla voiteilla :) Rypyt kuuluvat ikääntymiseen ja ne kertovat elämnänkokemuksesta ja eletystä elämästä :D Hiuksiini laitatan kyllä raitoja, ihan vaan omaksi iloksi :) Kulmakarvat saavat rehottaa :D

Anonyymi kirjoitti...

Mulla on luonnostaan melko vaaleat hiukset eikä harmaita ole näkynyt. Tummatukkaisempi äitini alkoi harmaantua vasta noin 7-kymppisenä, isä oli siinä iässä jo aika harmaa. Väriä laitatutan päähäni silloin tällöin ja siitä kiitos kuuluu parturi-kampaajalleni, joka asiaa ehdotti. Talven mittaan hiukset tummenevat ja silloin pieni piristys on välillä tarpeen. Viimeisestä värikäsittelystä on jo aikaa ja tukka on nyt aika luonnollisen värinen. Onneksi aurinko alkaa kohta tehdä luonnon raitoja hiuksiini, niin käy joka vuosi.

Ylimääräisiä karvoja ajan epäsäännöllisen säännöllisesti, riippuen vähän harrastuksista. Kun kävin aikoinaan uimassa, niin oli vähän pakko siistiytyä hallin muita asiakkaita ajatellen. Oikein mustat ja pitkät säärikarvat eivät kaunista ketään ja samaa mieltä olen tuuheista kainalokarvoistakin. Mutta mun mielipiteistä ei tarvitse välittää, koska mullahan on täysin nyppimättömät kulmakarvat. Kauheeta! ;D

Anonyymi kirjoitti...

Moi! Minä värjään hiuksiani. Olen värjännyt just jostain 14-vuotiaasta asti. =) Aloitin hennalla jota käytin vuosia, sitten siirryin kovempiin aineisiin (minusta tuli nimittäin mustatukkainen), nyt olen taas hennautunut. Musta ja punainen vuorottelee, nyt on punainen vaihe menossa. Oma väri on niin vaaleanruskeantummanharmaansekasotku että mikä vaan sopii... Ja näin kolmekymppisellä ei kuitenkaan vielä niitä _oikeita_ harmaita ole.

Sorsakuva oli ihana... Varsinkin se yksi tyttösorsa joka siinä kurottaa eteenpäin, se on liikkis!

Vicki Li kirjoitti...

Paikalliskyselyn mukaan siis kuulun todellakin vähemmistöön tässä värjäysasiassa.Mutta selvä enemmistö värjää itse tukkansa, varmaan säästösyistäkin, onhan tuo kampaajalla käynti aika tyyristä. Mullakin nämä "kusiraidat" maksoivat 90 euroa, mutta, jos ottaa raidat kerran 10 vuodessa, ei tule päivää kohti kalliiksi.Kulmien/ripsien värjäys ja nypintä maksoi 20 euroa.
Mulla kainaloiden raakauskin on vain kesähommia. Taidan ostaa kohta lahkeelliset uikkarit, ettei tarvi tuota alaosastoakaan raakkailla. Se on minustakin nimittäin roisin näköistä, jos sieltä uikkarin lahkeesta rehottaa. Joku raja siis meikäläiselläkin. Muuten , mitä mieltä olette karvattomista miehistä? Se on kait jonkin sortin muotia. Mie kyllä tykkään miehistä karvoineen päivineen (sen nyt saattoi arvata :D )

Anonyymi kirjoitti...

Onko niitä karvattomiakin?Juuri tulin saunasta yhden karvallisen miehen kanssa ja tykkään sekä miehestä että karvoistaan. Rintakarvoja on mukava hypistellä...
Sitäpaitsi mieshistoriassani ei ole kyllä karvatonta miestä kohdalle osunutkaan, eikä luonnolliseti eikä
luonnottomasti karvatonta!

meri kirjoitti...

Olen aika tummatukkainen, minäkin, ja harmaita on vain muutama, mutta olen kyllä värjännyt tukkaani silti harvakseltaan melkein koko ikäni. En raski värjäyttää kampaajalla, mutta se on minusta aika helppoa itse. 20-30-v. hennasin, myöhemmin olen välillä tummentanut ja välillä punertanut. Vaihtelu virkistää!

Säärikarvani ovat yhtä tummat kuin hiukseni ja siksi ajelen niitä kesäkauden. Talvella en viitsi. Mutta kulmakarvoja nypin ihan siitä syystä, että ei ole kiva olla ihan Breznevin näköinen!

noeijoo kirjoitti...

Täällä on muuten oikein kauniita hämyisiä kuvia nykyään, mm. käkkyräpuu ja edellisen postauksen silta.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä sivupohja, yksi suosikeistani! Mulla on tämä sama pohja erivärisenä kuvablogissani.

titu kirjoitti...

hiukseni värjäytän kyllä punaiseksi tai kuparinruskeaksi tai ruskeammaksi tai oranssimmaksi, ihan miten kampaajani ehdottaa. Valitettava menoerä, mutta muutakaan ei voi.

Harmaita hiuksia on löytynyt jo useita vuosia, niistä en vielä välittäisi. Äitini harmaantui myös jotain vähän päälle nelikymppisenä -tai ainakin aloitti silloin- nyt hänellä on todella upeat, kauniin hohtavan harmaat hiukset. Toivottavasti omani saavat saman hohteen -sitten hiukan vanhempana.

Kampaajani on puhunut minut pois kotivärjäyksestä, sisältävät ne aineet jotain metallia. Ja edellinen kotivärjäys vuosia sitten sai yllättäen hiukseni vihertämään. Siihen loppui itse-värjääminen,ainakin kestoväreillä. Kevyemmät värit hankin kampaamosta, silloin kun siihen on tarvetta.

No, punapäänä on kiva olla. Ehkä ennätän harmaammaksikin. Mutta minusta se on jokaikisien ihan oma asia, mitäs näistä, ulkoisista kuorista, sisin on tärkein!

Anonyymi kirjoitti...

Kevytvärejä tulee joskus itse käytettyä, kun haluaa vaihtelua ja yksinkertaisesti ei saa aikaiseksi mennä kampaajalle. Kevytvärejä siksi, ettei tulisi sitä juurikasvua, kun kuluu tasaisesti pois. Muutenkin tukkamallin täytyy olla sellainen, että aamulla kun pesulla käy, niin saa rauhassa kuivua ja siinä se. Mitään "tukkatahnoja" ei tule käytettyä. Minulla on tukka alkanut pikkuhiljaa harmaantua tuosta kolmenkympin iästä asti. Ensimmäisen harmaan hiuksen irroitin muistaakseni jo ennen 25 vuoden ikää.

Minusta kasvojen ryppyyntyminen on luonnollista, mutta oma atooppinen ja cuperosa-ihoni ei kyllä tule ilman hoitoa toimeen. Niin paljon kutittaa ja hilseilee, ja lopulta tulee ihottumaa, että on pakko tehdä jotain. Onnelliset he, joilla ei ole tällaista vaivaa.

Säärikarvoja ei pahemmin minulla olekaan, muutama harva karva, jotka joskus kausittain nypin pinseteillä pois, kun sopiva innostus iskee. Kainalokarvatkin leikkaan joskus ja toisinaan taas sitten saavat rehottaa rauhassa...

Vaihtelevaa siis tämä. On sitä maailmassa muita tärkeämpiäkin asioita sentään! =o)

Anonyymi kirjoitti...

Hei Vicki. Tulin sivuillesi sisko 2. eli Ireenen kautta ja löysin kivat sivusi.
Hiusten väjäämisestä. Itse käytän väri ja pehmennystä, mutta en sen takia että näyttäisin ikääni nuoremmalta. Mullon vain niin maantienvärinen tukka muuten ja kun siihen iskee harmaat, niin mies väittää mun olevan mustansävyisen ruskeine silimineni ja tumminen kulmineni. Mitä sitä ei miehen mieliksi tekisi. Kallistahan se on ja aina ei ole rahaa siihen käyttää ja sitä menemistä pitkittää.
Hyvä juttu, kun osaat olla oma oittesi;).

Anonyymi kirjoitti...

Karvaiset miehet on ihania! En tykkää ollenkaan karvattomista, ne eivät sytytä, ovat liian feminiinisiä. Jos haluan karvatonta pehmeää ihoa silitellä, seurustelen sitten naisen kanssa.

Ajelen säärikarvoja lähinnä vaan kesällä, talvella joskus jos yrittää vähän miellyttää miestään. =) Sitä ei kyllä kiinnosta säärikarvat ollenkaan, joten ihan sama vaikka en ihoani höylällä rikkoisikaan...

Kasvojen ihoa hoidan, muuten se menee ihan tukkoon.

Kampaajalla värjäytin hiuksia joskus vuonna miekka ja kivi, mutta se on niin kallista, ja viimenen kokemus oli se, että tukka oli violetti ja väriä oli valunut puoleenväliä otsaan asti eikä se siitä sitten heti lähtenytkään.

Nyt tulee karu "vitsi" jonka kaikki ovat varmasti jo kuulleet, liittyy karvoihin: "Miksi Taku kaivaa Tikulla persettään? No kun Tikun persekarvat ovat Takussa. Siisti pitää olla."

Eevis kirjoitti...

Saitpa, Vicki Li, keskustelun heräteltyä! Minä lopetin värjäämisen pari vuotta sitten ja olen niin tyytyväinen. Kyllästyin juurikasvuun ja toisaalta olin aikani katsellut mm. Espanjassa upeasti harmaansa kantavia senjoritoja ja ihastellut hopeisia rantuja perheystävä-miehillä. Miksi ei muka nainen saa harmaantua! Sääret on kuitenkin pakko välillä hoidella - sinne kasvaa vähän, mutta sitäkin pitempiä ja leyhyvämpiä karvoja. :+

Vicki Li kirjoitti...

Jess. Mukavaa ja monipuolista kommentointia puolesta ja vastaan Suurin osa kurkkijoista jaksaa laittaa tukkansa. Ehkä munkin pitäisi? Edes joskus.Tulin juuri ristiäisistä, jossa näin sukulaisia ja veljentyttäreni totesi: Että kylläpä sie oot harmaantunut. Olet ihan vaihtanut väriä.Siis kaikki mustatukkaiset, edessäne saattaa vielä olla blondin elämää.