lauantai 8. maaliskuuta 2008

Hauskaa Naistenpäivää!


Ruusut meille kaikille. Olemme ne ansainneet. Monen elämä olisi tylsää ilman meitä.


Heleijaa siskot ja muut kurkkijat, täällä ollaan taas ja huisi tarina on tiedossa. Pistäkää Tenat housuihin, ainakin mie oisin tarvinnut sitä eilen illalla. Vai tulikohan luvattua liiikoja?

Vanhat kurkkijat tietävät, että meitsi tykkää tanssimisesta ja ei olekaan siinä lajissa pöllömpi. Tosin käyn aika harvoin tanssimassa johtuen siitä, että siippa ei välitä ollenkaan koko lajista ja harvoin saan sopivaa tanssikaveria. Sen verran on mullakin estettä, että yksin en tanssipaikalle lähde. Syy on varmasti se, että yksinäisen naisen todennäköisesti oletetaan hakevan tanssipaikoilta miesseuraa ties mihin tarkoituksiin ja kun mulla ei nyt ole muuta intressiä, kuin tämä hillitön tanssijalan kutina. Seuraa mulla löytyy kotoa, vieläpä hauskaa ja korkeatasoista.

Ystäväni M on samanlainen kuin minä tanssimisen suhteen. Pyörii kuin hyrrä lattialla ja rakastaa tanssimista. Mie olen M: n opettanut siihen, että kannattaa hakea itte, eikä jäädä odottelemaan ronkkeli ukkoja turhaan koko illaksi. Meillä on yleensä systeemi, että ensin tsiikaillaan parketin reunalla, ketkä osaa tanssia mieleiseen tyyliin ja ei kuin hakemaan... Ja aina saadaan tanssia ja niin paljon kuin vaan haluttaa. Sitten voikin lähteä ajoissa nukkumaan, kun rupiaa jalkoja väsyttämään. Tämä esipuheeksi minua tuntemattomille.



Olin sopinut M:n kanssa bussin, jolla lähdetään. Hän nousee samaan bussiin hiukan myöhemmin keskustaan mentäessä. Istumme siis hiukan ennen 21 bussissa ja bussi on Kampissa noin 2 minuuttia ennen 21. No, siinä meillä sitten kenkäkassit heiluu ja mie vilkaisen kassiini juuri ennen kuin bussi tulee laituriin. Kassissani on kengät. Mutta mitä he...ttiä? Kassissani on kaksi mustaa tanssikenkää, mutta eri paria ja vielä niin, että molemmat ovat oikean jalan kenkiä!!! Voi halavattu, lähde siinä nyt tanssimaan, kun kengät on kyllä mukana, mutta oikein kaksin kappalein oikealle jalalle. Mie sain aivan hysteerisen naurukohtauksen ja niin sai myös M. Valehtelematta me nauroimme 5 minuuttia (vain pienet Lapin lisät) putkeen tilanteen komiikkaa. Hädissämme huomaamme, että kaikki kaupat sulkeutuvat juuri, eli uusien kenkien hommaamiseen ei ole mahiksia. Muistan, että Asematunnelin liikkeet ovat auki klo 22,ryntäämme sinne - ei kenkäkauppaa. M:n nuoruudenystävä on tulossa seuraamme myöhemmin illalla ja soitamme hänelle nauramisen välillä, että olisko hällä lainata mulle vasemman jalan mustaa kenkää numeroa 37. Hänen kenkänsä ovat kokoa 39, että se siitä. No, vaihtoehdot ovat vähissä, joko takaisin kotiin tai on hiihdettävä kumipohjaisissa talvinilkkureissa. Valitsen tietty tämän vaihtoehdon. Kysyn vielä narikassa, jos olis joltain joskus sattunut jäämään tanssikengät narikkaan, mutta on vain kuulema yksi miesten tanssikenkä. Siis ei apua.



Ilta on hauska. Onneksi nämä nilkkurit ovat olleet mulla jo pari talvea, että pohjat on aika kuluneet. Hiton kuumat ne kyllä on. Tunsin velvollisuudekseni selittää kaikille tanssipartnereilleni, että tökkivä menoni johtuu kengistäni, jotka nyt sattumoisista syistä eivät oikein luista. Saan kovasti sympatiaa kahdelle erilaiselle oikean jalan tanssikengälleni. Mutta aika vähäksi jää tanssipuoli tällä kertaa, kun en oikein kehtaa hakea näissä nilkkureissa. Nimittäin kaikki tanssi-ihmiset katsovat kyllä kengät, koska kengistä yleensä näkee, onko ihminen tanssi-intoinen vai ei. Talvinilkkuri-ihmistä kumipohjineen ei siinä kisassa oikein korkealle rankata.Kotiin lähden 0.31 bussilla virkistyneenä lähinnä paljosta nauramisesta. Kyllä mie kuitenkin 4 kertaa parketilla kävin, kolme kertaa hain ite ja kerran mua haki joku, joka ei kattonut kenkiin.



Tälläinen tarina tällä kertaa ja tämä on taivahan tosi. Laitan tähän vielä kuvat "rikosvälineistä". Aika käsittämätöntä, että näin pääsi tapahtumaan. Luultavasti on käynyt niin, että joku muu asia on vienyt huomiotani juuri, kun olen ollut laittamassa kenkiä laukkuuni. Mulla on kolmet mustat tanssikengät: kahdet avokkaat ja yhdet parhaat ovat nämä remmilliset.
En tiedä, onko tämä tarina niin hauska kerrottuna, kun siinä tilanteessa oli niin mieletön tilannekomiikan viritys. Oletteko te joskus sählänneet kenkien kanssa? Muuten jos ne kengät olisi olleet eri jalkaan, olisin ihan pokkana laittanut eripari kengät. Luisto ainakin olisi ollut parempi. Oikein mukavaa viikonloppua kurkkijoille sekä tanssihinkuisille, että muille.

7 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

KYmppi plussa sulle, kun et antanut mokan pilata koko iltaa! Sait hauskan illan näinkin. Minä olisin kääntynyt takaisin hakemaan kenkiä.

Hyvää naistenpäivää!

Anonyymi kirjoitti...

Hihi! Mahottoman hauska juttu kenkiesi kanssa! Hyvä, että osasit ottaa asian huumorilla, etkä antanut sen haitata. =oD Nauroin ihan katketakseni, kyllä niin hyvin kommelluksestasi kirjoitit!

Olivia kirjoitti...

No, ei tuo nyt nyt vielä paha moka ollut.
Itse ajelin kerran töihin tyytyväisenä eripari kengät jalassa. Riitti, kun olivat vaalean ruskeat molemmat ja kävelykenkämallia. Eipä edes tuntuneet erilaisilta. Kyllä nolotti !
HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ vaan kaikille !

Hanne kirjoitti...

Hyvää naistenpäivää myös sulle! Tuun kohta ahdistelemaan sua koulujuttujen kaa. Saat lukea koko moskan läpi. Hähää! Sitä se teettää kun hommaa lapsia;)!

noeijoo kirjoitti...

Hyvää naistenpäivää! Sinä oletkin oikea nainen, joka ei pienistä hetkahda. Tanssikenkä sinne tai tänne, pääasiahan on tanssi. Pieni mokailu tuo vaan väriä elämään.

Hauska juttu.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos naistenpäivän parhaista nauruista! Johonkin lähiöbaariin nuo talvinilkkurit olisivat sopineet loistavasti, mutta kieltämättä ne eivät oikein tanssikengistä käy.

Iloista viikonlopun jatkoa!

meri kirjoitti...

Ohhoh, minun kommentti ei ole tullut talteen ollenkaan. Nauroin täällä tanssikengillesi ja sille, että sinä sait entistä enemmän hauskuutta tuon mokanderin ansiosta, joku toinen ois istunut baarissa murjottamassa koko illan. Eläköön ilo!