tiistai 25. maaliskuuta 2008

Pääsiäistunnelmissa

Terveiset Tuulikselle tämän kuvan myötä. Tunnistatko paikan?



Tuli käytyä reissussa. Hyvä reissu: tapasin isän ja äidin, enot, enon vaimon, vanhemman siskon ja monia nuoruuden ystäviä, erityisesti K:t , joilla majailimme. Ohjelma oli monipuolinen. Kiirastorstaina osallistuimme messuun (hämmästyin kovasti, että luterilaisenkin kirkon palveluksia kutsutaan nykyisin messuksi) paikallisessa kirkossa. Oli mukava pällistellä ympärille nuoruuden ajoilta tutussa kirkossa. Muutaman tutun bongasin-olivat kovasti vanhentuneet, niin kuin varmasti ajattelivat minustakin, jos ylipäätänsä edes tunnistivat.

Pitkänäperjantaina kävimme pilkillä. Pilkillä olen viimeksi ollut yli 30 vuotta sitten, emäntämme osoittautui pilkkikuningattareksi, sillä hän vetäsi 4 pikku ahventa samasta rei´ästä, isäntämme sai yhden ja meillä muukalaisilla ei nykäsykkään.





Ei nykäisyäkään


Lauantaina kävimme moikkaamassa Leneä ja hänen perhettään lumisessa erämaassa. Ihailin taas kerran Lenen taidetta. Alla kuva Herkosta ja Elviirasta, aika riitaisesta huovutetusta pariskunnasta. Mie olen niitä, joka tekee käsillään , mitä osaa, mutta Lene tekee, mitä haluaa. Ihana lahja. Jäämme odottelemaan poikkitaiteellista näyttelyä, jossa Lene esittelisi töitään suurelle yleisölle ja toivomme pääsevämme kutsuvieraitten joukkoon.


Tässäpäs vähemmän sopuisa pariskunta : Herkko ja Elviira ala Lene



Sunnuntaina vierailimme mun mummolassa. Olen viettänyt siellä lapsuudessani hyvin paljon aikaa varsinkin kesäisin. Mummo kuoli jo useita vuosia sitten 98-vuotiaana ja elämästä kylläänsä saaneena. Nykyisin pihapiiriä asuttavat kaksi enoani, toinen vaimonsa kanssa. Enoni ovat molemmat eläkeläis- käsityöläisiä, toinen tekee veneitä ja toisen pääartikkeli ovat puukot. Upeita kaikki, nämä käsityögeenit ovat kyllä hypänneet mun yli.


Enon kuivalihat riippuvat jo räystään alla. Vielä ei olut valmista, harmi.


Kävimme tietenkin useaan otteeseen tapaamassa isää ja äitiä. Äiti on todellakin ikäisekseen erittäin hyväkuntoinen ja pirtsakka mummeli. Isä on monien sairauksien uuvuttama, mutta huumorintaju tuntuu säilyneen Alzheimerista huolimatta. Isä on välillä kotona ja muutaman viikon välein intervallihoidossa palvelutalossa. Upeasti kotikuntani hoitaa vanhukset. Myös vanhempi sisareni, joka asuu lähellä äitiä ja isää pitää tarkasti silmällä vanhuksia, käy kylässä, siivoaa ja vie heille välillä ruokaa. Se on palvelua, jolle ei edes hintaa voi laskea. Kunnan kotipalvelun työntekijät käyvät myös päivittäin kaksi kertaa ainakin silloin, kun isä on kotihoidossa. Tuli oikeasti sellainen olo, että vanhemmat saavat osakseen paljon huolenpitoa ja välittämistä. Kyllä he ovat sen ansainneet, elämä ei ole ollut helppoa.


Maanantaina veimme isäntäpariskunnan ulos syömään. Oli oikein gourmet-ruokaa ja ihanan paikallista lähiraaka-aineista: poroa, Inarin siikaa, nieriää, kuningasrapua, hillaa.... Maistui koko porukalle. Emäntä loihti myös hyvät pöperöt joka päivä, ihanaa muuten syödä väliin toisen tekemiä ruokia, kunomat maistuu aina samanalaisilta.




Että tälläinen reissu. Vettä on Kemijoessa virrannut paljon ja ihmisten elämässä on tapahtunut suuria muutoksia 25 vuoden sisällä. Ystävyys kuitenkin säilyy tuoreena niiden kanssa, jotka ovat omia ittejänsä, vaikka nahka on mennyt kurtulle, tukat harmaantuneet ja vatsakummut kasvaneet. Se on laiffii. Elämän rajallisuutta tuli myös pohdittua. Ihan kuin eilen olisimme olleet nuoria ja nyt useimmat meistä ovat jo tulleet tai tulossa isovanhemmiksi.
Konkreettisena muistona mummostani, toin repussa kotiin mummolta perityt Myrna-kahvikupit. Niistä sitten tarjoilen kaffetta arvovieraille. Niitä oli puoli tusinaa leipälautasineen, sokerikko ja kermakko puuttuivat. Hommaan, jos joskus eteeni sattuvat.

9 kommenttia:

meri kirjoitti...

Onpa teillä ollut hieno reissu. Paljon ehdittekin yhdelle pääsiäiselle!
Ainoa mikä tuntui vähän murheelliselta jutulta, oli sen yhden enon kuivalihat riippumassa seinällä...

Vicki Li kirjoitti...

Niinpä. Mietin kirjoittaessani, että miten sen nyt sanoisi... Mullakin alkaa tämä liha olla kohta kuivaa. Ainakin nahka rapisee ja hilseilee mukavasti.
Kuivalihaa tehdään sekä naudasta, että porosta. Jotkut pitävät poron sydäntä parhaimpana raaka-aineena. Se on suomalaista parmankinkkua tai serranonkinkkua.

noeijoo kirjoitti...

Kiitos reissukuvauksesta. Kotikonnut antavat juuret, joita ei korvaa mikään. Vanhemmillasi on onni, että jossain palvelu pelaa, se ei olekaan nykyään itsestään selvyys.

Anonyymi kirjoitti...

Tuossa reissussa onkin sulattelemista - muutenkin kuin ruoan puolesta. Oman vanhenemisensakin näkee parhaiten vanhemmistaan ja ystävistään, eihän sitä itse juurikaan muutu...

Virpi P. kirjoitti...

Tapahtuma- ja tunnekylläinen pääsiäinen, Vicki! Tuollainen reissu tekee hyvää sielulle, kun teiltäkään ei sinne varmaan kovin usein ajella.

Anonyymi kirjoitti...

Noormarkun kirkossa on saman taiteilijan alttarifresco, hyvin samantapainen kuin tuo kuvasi.
Toitko lumen etelään tullessasi?

Anonyymi kirjoitti...

Aivan hurmaavat pääsiäiskukko ja -kana! Elviiran silmät ovat niin hassut... =D Hieno se kirkon maalauskin. Alttaritaulu lienee kyseessä?

TuuliS kirjoitti...

Juu-u, kotikonnuilta on kuva. En laita tähän osoitetta, mutta tuossa oikealla on mun lapsuudenkoti ja sen ympäristö.
Mulla on kuivalihaa pakasteessa, sain sen viime syksynä ja olen oikeastaan "unohtanut" sinne. Iso kimpale, pitääköhän syädä yksin - muu perhe ei ole maistanut aikaisemmin.
Mun vanhemmat on myös tyytyväisiä kaupungin palveluihin, kaikkea saa mitä osaa hakea. Helmikuussa olivat veteraanien kuntoutuksessa 2 viikkoa molemmat ja nyt taas jaksavat eteenpäin.
Ja vielä viimeksi: on tuo aina vaan yhtä kaunis tuo alttaritaulu!!!

Olivia kirjoitti...

Kaunis alttaritaulu !
Meilläkin pilkittiin pääsiäisenä. Taisi poika saada tuossa "pihapiirissä" järvellä istuessaan kolme ahventa. Se oli kyllä sitten "pyydystä ja vapauta" kalastusta. Säälittää vaan kala parat kun suuta revitään.