sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Shoppailua ja pelastuspartio

Naistenpäivän ruusu loppumetreillä, jotain kaunista on tässäkin


Ruusu vielä kukoistuksen päivänään

Ihana viikonloppu. Kauhean kiireisen viikon jälkeen ohjelmassa on ollut rauhallinen viikonloppu. Vähän shoppailua ja paljon pyykinpesua. Takitkin on pesty. Kun vielä osaisi päättää, mikä otetaan mukaan matkalle.

Perjantai- illaksi tytär tuli "perjantaiherkuille" ja tällä kertaa söimme erittäin runsasta jokirapusalaattia. Rapuja oli salaatissa peräti 400 g johtuen siitä, että ne olivat tarjouksessa Stockan Hulluilla päivillä ja päiväys oli huhtikuun loppuun. Röyh, olipas kerrankin rapusalaattia, josta rapuja ei tarvinnut hakea suurennuslasilla. Palan painikkeena oli argentiinalaista Trapiche Sauvignon Blanc viiniä, joka ainakin meidän suuhun tuntuu sopivan.




Viime viikko oli täällä rannikolla ainakin niin kylmää, että olen taas uskollisesti pitänyt kalsareita päällä ja kalsareitten lisäksi untuvatakkia ulkona. Että tämmönen kevät. Yllättäen lauantai aamu valkenikin aurinkoisena ja mulla pälähti päähän, että haluaisin käydä vielä katsomassa , josko löytäisin hyvät kävelykengät matkaa varten. Selloon suunta heti aamusta koko perheellä ja tyttären assisteeraamana kokeilin varmaan noin 30 kengät noin 5 liikkeessä. Sello on kenkien ostajien paratiisi. Jee, löysin Halosen remonttimyynnistä kahdet hyvät ja tarkoituksenmukaiset kengät -50% enkä meinannut millään osata päättää, kummat ottaisin. Siippa pelasti tilanteen tokaisemalla, no, osta molemmat. Ja mie ostin.


Olen nyt onnellinen Camel Active Sportien ja Sievin kävelykenkien omistaja, nämä laatukengät lähtivät yhteensä hinnalla 87,35 € eli erittäin kohtuulliseen hintaan. Meillä on tyttären kanssa samankokoinen jalka, että hän voi lainata kans mun kenkiä. Sievit ovat kuulema liian mummomaiset hänen makuunsa, mutta Camelit kelpaa. Sieveissä on se hyvä puoli, että niiden pitäisi estää staattisen sähkön purkautumisia. Mulle se on merkittävä ominaisuus. Saan nimittäin säkäreitä metallipinnoista päivittäin, se on tosi ärsyttävää. Taidan olla sellainen sähköpää. Olen tuttavapiirissäni ainoa sähköiskutyyppi, siippakaan ei käsitä, mistä se voi johtua. Löytyykö kurkkijoista säkärityyppejä?





Vasemmalla Sievit ja oikealla Camelit, kummat ottaisit?


Lauantai illaksi kutsuin meille kylään alakerran n. 75-vuotiaan rouvan . Olemme asuneet samoissa taloyhtiöissä jo yli 20 vuotta. Hän jäi leskeksi asuttuaan tässä talossa 2 vuotta, tunsin hyvin hänen miehensäkin. Tämä rouva on todella ihana, moderni, sivistynyt ja mukava keskustelukumppani, mutta yksinäisyys ajoittain vaivaa. Tein poropiirakkaa, joulutorttuja ja nautimme kaiken espanjalaisen punaviinin Campo Viejon kanssa, nam! Pakastin pitäisi saada tyhjennettyä ja sulatettua ennen kesää. Siellä on ihan kammottavat huurteet, kun ovi on unohtunut välillä vähän raolleen.


Sunnuntai aamu ei taas valjennut ollenkaan eli vettä tihkuttaa teräksenharmaalta taivaalta ja on alle 2 astetta lämmintä, hrrr.... Heräsin 9 maissa, lueskelin rauhassa lehteä ja nautin aamupalaa, kun kännykkäni soi. Tytär soittaa aivan tukkoisen kuuloisena ja toteaa hän on ihan kipiä ja töihin pitäisi mennä klo 12. Raasu kuulostaa tosi säälittävältä. Kaikkihan me taannutaan kipeänä. Ei muuta kuin palttoota niskaan, lääkearsenaalia mukaan ja ajoin Tapiolaan tyttären kämpille pelastuspartioimaan ( kai te olette lukeneet lapsillenne Palatuspartio Bernard ja Bianca kirjaa?) Tytär makaa vuoteessaan keuhkot pihisten ja ääni tuskin kulkien. Syötin lapselle heti alkuun 2 Coldrexia ja aloin sitten tiskaamaan JÄTTItiskiä, jota oli tiskipöytä, hella ja ruokapöytä täynnä. Tunsin itteni niin äipäksi ( Terveiset Olivialle!) ja tarpeelliseksi ihmiseksi. Tytär yritti estellä, mutta mie vaan tiskasin, että olisi hänen ainakin mukavampi palata kämpille sairastamaan rankan työpäivän jälkeen. En mie yleensä siivoa, enkä tee tuollaisia hommia tyttären kämpillä, mutta nyt se jotenkin kuului asiaan . Sitä pohdimme ääneen, että hänellä taitaa olla liikaa astioita, kun selviää oikeasti tiskaamatta vaikka kaksi viikkoa.


Tytär heitti minut kotiin, sai meidän auton käyttöönsä ja meni sillä töihin tropattuna. Toivottavasti selviää. Ainakin itsesääli hävisi äipän avun ja myötätunnon ansiosta. Useimmiten tytär tulee sairaana tänne alkukotiin sairastamaan, mutta nyt sovittiin , että hän pysyy omalla asunnollaan, ettei tartuta meitä ennen reissua. Varsinkin siippa on tauti-imuri. Tosin tytär oli perjantai-illasta lauantai-iltapäivään jo meidän seurassa...

Vielä 3 päivää reipasta työntekoa ja siinä ohessa pakkailua. Kauhean vaikea päättää, millaisia vaatteita ottaisi mukaan. Japanin säät tuntuvat vaihtelevan kovasti. Väliin siellä on +10 ja onpas Kiotossa ollut +26 männä viikolla. Saattaapi olla, että ehdi enää postaamaan ennen reissua. Toivotan kaikille mukavia keväisiä viikkoja. Mie kohotan teille saket Japanissa ja ajattelen teitä lämmöllä ja sillä uskolla, että joku odottaa mun kirjoituksiani ja matkakertomusta.

10 kommenttia:

noeijoo kirjoitti...

Miten musta taas tuntuu, että on ihan mahdotonta noin vain lähteä jonnekin Japaniin. Odotan TOSI innolla matkakertomusta, miten muuten sitä pääsisi matkalle kuin muitten siivellä? Lentokoneen siivellä?? No, ehkä joskus, kun rahalle ei ole enää muuta käyttöä (mihin se oikein menee???).

Sähköiskutyyppi ilmoittautuu. Se on jokapäiväinen riesa työmaalla, annan kaikille sähköiskuja ja koskettaessani niin ovenkahvaa, puhelinta, kätellessäni. Eikä ne ole mitään pikkusia vaan sininen valo välähtää ja asiakkaat kavahtaa taaksepäin. Samoin autosta saan jatkuvasti sähköiskuja, minkä vuoksi suhtaudun tankkaamiseen pienellä jännityksellä..

Vicki Li kirjoitti...

Eikka- Kyllä me ollaan sukulaisia. Tuo sähkärijuttukin.Liekkien kera oikein. Mie jo pelkään avata esim. pukukaappia ja todellakin napsahtelee päivittäin. Ehkä meidän aivot käy niin kovilla kierroksilla...

Siivelläpä siivellä. Siipan siivellä ainakin taloudellisesti. Omilla siivillä en Japaniin saakka lähtisi, enkä minnekään kaukomaille. Meillä on yhteiset rahat ja elämäkin. Se on molempien etu laajasti ajatellen.

Virpi P. kirjoitti...

Vielä yksi Salama-Saara ilmoittautuu! En tiennytkään, että Eikkakin on. Eilen sain dvd-laitteesta oikein sinisen sähköiskun, autonovesta aina, töissä koskiessani ihmisiin, mikä on harmi varsinkin lasten kanssa. Työtuolini on mikrokuitua kuten sohva kotona, siitä se tulee.

On hankalaa yrittää etsiä vieraasta kaupungista lämpimiä vaatteita, siksi otan mukaan varalta kaikenlaista. Prahassa palelin kerran puoli viikkoa, kun en tahtonut löytää omanlaistani hupparia mistään.

Kaikki ne noin kaksi ihmistä, jotka ovat tuttavapiiristäni käyneet Japanissa, ovat menettäneet sydämensä sille. Kuulemma paras matka kaikista. Toivottavasti se on sitä teillekin, Vicki! Hyvää matkaa!

Anonyymi kirjoitti...

Tämäkin tahtoo toivottaa ihanaa matkaa yhdessä Siipan kanssa. Yhteiset kokemukset ovat mukavia!!!
Joskus tuntuu, että tiskaus on juuri sitä, mitä voi tarjoutua tekemään silloinkin, kun ei oikein muuta osaa. Se on tarpeeksi persoonatonta.
(Entisten japanilaisten naapureiden ystävyyden takia voin sanoa, että kaiken sen kohteliaan ja kiireisen ulkokuoren alla löytyy ihan tavallisesti tuntevia mukavia ihmisiä.)

Eevis kirjoitti...

Luulin, että KAIKKI iskevät kipinää. Olen jo oppinut koskemaan johonkin pintaan ennen kuin kosken asiakkaaseen... Muuten napsuu.
Mukavan näköiset kengät olet löytänyt. Varmaan hyvä kävellä.
Otan aina mukaan kaikenvaralta-vaatteita ja iso osa jää käyttämättä. Pakkaaminen on kauhiaa. Mutta tylsä olisi jotain huppariakin etsiä.
Odotan matkakertomuksia. Ihanaa matkaa!

Anonyymi kirjoitti...

Ottaisin nuo Camelit, kiitos! Mulla on tismalleen samanlaiset, lähes puhkikäytetyt Sievit, jotka eivät ole lainkaan mummomaiset! Ne ovat erinomaiset kengät, joten hyvän ostoksen teit. Muistaakseni maksoin Sievin kengistä 85 euroa 4-5 vuotta sitten, kun ne ostin.

Olivia kirjoitti...

Joo, kengät on tosi sievät, ottaisinpa minäkin vaikka molemmat.
Tuo matkalle kenkien valitseminen on aina hiton vaikeaa.
Olin viime viikolla Tukholman risteilyllä ja kahden vaivaisen yön takia piti olla neljät kengät mukana, huh,huh.
Niin, kiitos vaan äipän "terveisistä" . Ennätinkin jo ajatella lukiessani, että nythän olet sitten ottanutkin minun tavat. Kyllä se on vaan on aina "ihan pakko" auttaa noita lapsosia tiskeissä ynnä muissa.

Oikein hauskaa ja rentouttavaa matkaa teille !

meri kirjoitti...

Mitä, Japaniin! Meidän pojat halkeaisivat kateudesta, varsinkin keskimmäinen unelmoi Japanista niin, että on omatoimisesti opetellut kieltäkin aika tavalla.
Olen aina ajatellut, että Japanin matkat ovat niin hirmuisen tyyriitä, että vain Nokian insinöörit voivat käydä siellä työmatkoilla.
Toivotan teille upeaa kaukomatkaa ja hienoja kokemuksia. Matkakertomusta odotetaan, kuvien kera. Ovatkohan kirsikkapuut kukassa?

noeijoo kirjoitti...

Hyvää matkaa! Samoin mun tyttöni on Japani -fani ja aikoo sinne vaihto-oppilaaksi. Jos päästetään. Ehkä joskus pääsen itsekin, odotan innolla kuvia matkastasi.

noeijoo kirjoitti...

Täytyy muuten lisätä vielä yks juttu -meilläkin on yhteiset rahat. Mua se ei ole koskaan estänyt mistään, mutta mies joutuu jäähdyttelemään autohaaveitaan..