tiistai 13. toukokuuta 2008

Hiroshima

Yksityiskohta 1000 kurjen tytön patsaasta


Melko moni ihminen kysyy, kun kuulee minun käyneen Japanissa, että kävinkö Hiroshimassa. Kävimme Hiroshimassa päiväretkellä Shinkansenilla ja asemalla meitä oli sitten vastassa Juki-opas ja bussi.

Bussi matkoilla oli aikaa harjoitella origamia, tulossa on samurai-hattu


Miyajiman kuuluisa portti





Aloitimme tutustumiskierroksen Itsukushiman pyhäköstä Miyajiman saarelta. Kyseinen saari on suuren luokan turistikohde ja sen pyhäkön portti on yksi tavallisimpia kuvauskohteita. Nousuveden aikaan portti ikäänkuin kelluu veden päällä ja laskuveden aikaan, se on kuivalla maalla. Täytyy sanoa, että tuohon mennessä olimme jo käyneet niin monella shrinella, että tämä ei sen kummempaa vaikutusta tehnyt. Sen sijaan hyvän vaikutuksen teki saarella syöty lounas: aluksi grillattuja ostereita ja pääruokana sikäläistä "pizzaa" eli aivan ohuen lättysen päällä paljon nuudelia ja sittenvielä siinä kaikenlaista: sipulia, kaalia, pekonia ym. niin kuin pyttipannukamaa. Oli oikein maukasta ja nälkä lähti. Mie en ole ennen syönyt ostereita, mutta nämä grillatut olivat oikeasti ihan hyviä härskistä ulkonäöstä huolimatta.




Hmmm...ostereita







Itsukushiman shrine



Hiroshiman pommista säilynyt rakennus





Samassa linjassa muistokaari, ikuinen tuli ja säilynyt dome



Jälkiruoaksi ostimme oikeaa jamaikalaista Blue Mountain kahvia, joka jauhettiin pavuista siinä silmien edessä ja suodatettiin suoraan kuppiin. Oli hyvää ja tyyristäkin eli 700 jeniä kuppi, mutta siltikin sen väärti. Suomesta ei edes saa Blue Mountain kahvia kovin monesta paikkaa. Kahvin kanssa nautittiin saaren omia pikkuleipiä, sellaisia vaahteranlehden mallisia taikinapalleroita, joissa oli monenlaisia täytteitä.



Saari retken jälkeen oli sitten tutustuminen Peace Memorial puistoon, joka oli sanalla sanoen: VAIKUTTAVA. Hiroshimassahan pommi räjähti 6.8.1945 klo 8.15. Silloin aika pysähtyi ja historiaan kirjoitettiin todella musta lehti. Aikaa on kulunut jo niin paljon, että ulkonaisesti Hiroshima ei eroa muista Japanin kaupungeista. Ensin katseltiin se säilynyt rakennus (Dome) ja sitten käveltiin puistossa ja lopuksi oli museokierros, joka alkoi puolen tunnin videolla tapahtumista. Pommin räjähdyksestähän säilyi muistaakseni 9 rakennusta, mutta vain tämä yksi on säästetty jälkipolville. Hiljaiseksi veti. Puiston alueelle momet ryhmät esim.koululaiset ja opiskelijat olivat tehneet omia muistopaikkojaan. Yksi kuuluisimista on nuoren säteilysairauteen kuolleen tytön patsas. Hän uskoi paranevansa, jos taittaa 1000 paperikurkea. Tyttö kuoli, mutta tuhannet ja taas tuhannet koululaiset vievät hänen muistopatsaalleen paperikurkia.





1000 kurjen tytön patsas, kopperoissa ympärillä oli paperikurkia ympäri maailmaa




Patsaan alla oli metallikurki, jonka yläpuoliseen kelloon varpuspariskunta oli tehnyt pesänsä








Enpäs muista olleeni ennen museossa, jossa ihmiset kulkisivat niin hiljaa. Ei siinä voinut muuta kuin lukea faktoja ja tutustua esineisiin. Sulaneisiin kelloihin ja lasipulloihin, valokuviin ja kaikkeen siihen vähään mitä jäi jäljelle. Ulkonaisesti Hiroshiman kaupunki on nykyään erittäin kaunis. Saattaa olla, että siihen on erityisesti panostettu.


Laitan tähän lopuksi vielä yhden kuvan shrinen portista.





8 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Kiitos taas ihanasta ja vaikuttavasta kierroksesta.
Voin kuvitella sen hiljaisen, järkyttyneen ja hartaan tunnelman, joka museossa vallitsi.
Anne Frankin museossa Amsterdamissa oli myös hyvin hiljaista kun siellä vuosia sitten kävin..

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, kun välitit näitä tunnelmiasi.

Vastaavaa hiljaisuutta koin, kun japanilainen collegen rehtori toi opiskelijoitaan Thaimaahan Kwai-joelle katsomaan, mitä japanilaiset siellä olivat tehneet. Tuo rehtori sanoi, että kaikkea ei ole syytä unohtaa, ettevät pahat asiat toistu.

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis portti ja kaunis muistomerkki! Hiroshiman muisto ei unohdu ja se on hyvä.

meri kirjoitti...

Hienoja kuvia.
Voin kuvitella sen järkyttyneen hiljaisuuden Hiroshiman museossa. Se tuhon totaalisuus on jotain niin pysähdyttävää, ettei se unohdu jos joskus on niitä kuvia nähnyt.

On suorastaan vaikea kuvitella, että niille raunioille on noussut uusi kaupunki. Miten sieltä on saatu radioaktiivisuus pois?

noeijoo kirjoitti...

Vaikuttavaa.

Eevis kirjoitti...

Mieleenpainuvia retkiä olette kokeneet. Ja hienoja kuvia. Käsittämätöntä, mitä kärsimystä ihmiset voivat saada aikaan toisille. Samaa ajattelin kuin Meri; joko säteily on poissa?

Miehitysmuseo Riiassa on myös vaikuttava.

Vicki Li kirjoitti...

Aika kuulema hoitelee radioaktiívisuuden, siippa ei nyt muistanut uraanin puoliintumisaikaa. Tuuli ja sade huuhtelee kans.Tämä on oikein tieteellinen kysymys ja mulle liian vaikea.

Anonyymi kirjoitti...

Upeita kuvia ja varmasti ikimuistoinen matka. Kadehtien katselemme kuvakertomustasi saunapuhtaina Kemijoen rannalta, tosin räntäsateessa. Myös M. tervehtii teitä molempia.
t. suurperheinen