sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Matka alkaa, täältä tullaan Tokio

Portti sintolais-shrinelle, portin keskeltä ei saanut mennä läpi, koska keskus oli varattu hengille


Huomenia! Takana vähän heikosti nukuttu yö, mutta olo on jo parempi. Eilinen meni pyykkiä pestessä ja ihmetellessä kevään tuloa. Täällä Espoossa on toellakinlehti puussa ja valkovuokot kukkivat täysillä. Illalla olimme konsertissa Kulttuuritalolla. Kuuntelimme irkkubändi Clannadia. Konsertti oli tosi hyvä, mutta aikaerosta johtuen me suurinpiirtein pilkimme siipan kanssa. Siis tällä kertaa vähän niinkuin helmiä sioille... Laitoin nukkumaan heti kymmeneltä, mutta pari jaksoa valvoin yöllä ja hyppäsin vessassa. Suolisto on yhä Japanin ajassa eli 6 tuntia aikaisessa.


Hypätkää siivelle. Kertomus Japanista Vicki Lin subjektiivisesta näkökulmasta alkaa.
Lennon alkuun tuli pieni ylläri, Muumi-hahmoin koristeltu kone jouduttiin rullaamaan varikkoalueelle, koska koneen ovessa oli joku häikkä.Matka alkoi siis tunnin myöhässä. Kone oli todella täysi, matkustajat koostuivat kyllä suurelta enemmistöltään japanilaisista. Palvelu oli Finnairiksi erittäin hyvää, näyttää siltä, että ko. reitti on kovan kilpailun alla. Tilasimme heti vinkkua ja kilistelimme alkaneelle lomalle. Pienryhmäämme kuului siis 4 ihmistä. Lento kesti noin 10 tuntia ja heti kun laskeuduimme Naritan kentälle, maiseman vihreys yllätti. En tiedä, miksi vihreä näyttää Japanissa vielä vihreämmältä. Meitä oli paikallisen matkatoimiston Sunrise Toursin edustaja vastassa oikein nimikyltin kanssa ja hän johdatti meidät "lentokenttälimousineen", joka vei meidät Tokion hotelliin. Se matka meni aika usvassa, oli vähän sateista ja silmät lupsuivat kiinni vähän väliä. Hotelli osoittautui ihan mukavaksi, joskin hieman parhaat päivänsä nähneeksi. Hotellihuoneessa meitä odotti yukatan ("aamutakki-kimono") ja tohvelit (niin kuin kaikissa hotelleissa) palvelu oli erittäin tehokasta ja ystävällistä. Lähdimme vielä kävelylle illalla hakemaan pientä iltapalaa ja aamupalaa (hotelliin ei kuulunut aamiaista) Hauskinta huoneessa oli vessanpönttö, joka piti heti ikuistaa. Mitäs sanotte: lämmitetty vessanrinkula kaikilla mausteilla. Ihmettelin ensin tuota rintojen kuvaa, kunnes siippa valisti minua, että kyseessä on pylly. Eli pöntöstä löytyy sekä bidee, että persuksen pesu. Molemmat varsin käteviä. Kyllä eka yö nukutti makiasti.

Saisko olla alapesu? Veden painetta voi säädellä.


Hauskimmat havainnot eka illalta olivat: mustapukuisten miesten armeijat- ihan kuin kaikki olisivat matkalla hautajaisiin. Kyseessä siis normaali työasu japanilaiselle toimistotyöntekijälle.Hauskat läpinäkyvät sateenvarjot ja mainiot sateenvarjotelineet liikkeitten ja hotellien ulkopuolella. Juoma-automaattien kolossit- kaikenlaisia juomia saa kaduilta automaateista edulliseen hintaan- sekä kylmänä, että lämpimänä. Länsimaisia ihmisiä katukuvassa näkyy todella vähän , aina muutama kuitenkin. Japanilaisissa on todella monennäköisiä ihmisiä- tosin pyöreitä tai saati sitten reilusti lihavia näkee todella harvoin.





Eräs hääseurue sintolaistemppelissä. Upea tuo morsiamen tukkalaite


Koko hääseurue kuvassa. Kovin on vakavia ilmeitä
Seuraavana päivänä vuorossa oli Tokion kiertoajelu, jolloin aloitimme pitkän ja antoisan shrine-kierroksen, vuoroin sintolais- ja vuoroin buddhalaistemppeleissä. Sintolaistemppeleissä törmäsimme useampaankin hääseurueeseen. Mielenkiintoista katsottavaa, vaikka menoista ei mitään ymmärtänytkään. Illalla ajelimme junalla Akihabaraan, joka on elektroniikkamekka. tavaratalo toisensa perään täynnä kaikkea mahdollista ehkä tarpeellista ja tarpeellista. Mulle tarttui mukaan hiiriosastolta uusi Tenavat-kuvioinen hiiri.

Tässä on Tokion junakartta. Uskokaa tai älkää, siippa löysi meille oikeat reitit

Toinen hääseurue sintolaisshrine-alueella



Muumi-karkit olivat kovaa valuuttaa. Japanilaiseen kulttuuriin tippien anto ei kuulu ollenkaan (Luojan kiitos!) mutta ihmiset tulivat erittäin onnellisiksi Muumi-karkeista. Kaikki tuntevat Muumi-hahmot. Illalla maistelimme sakea (ei todellakaan lempijuomani) ja aloitimme sushien mättämisen. Susheja oli lähes joka kulmalla tarjolla ja hyviä olivat. Yksi eka päivien suuri havainto oli se, että Japani ei ole kallis verrattuna Suomeen. Ruoka oli pääsääntöisesti meikäläistä edullisempaa ja valikoimat oli aivan mielettömät tavaratalojen ruokaosastoilla. Tutustuimme kiertoajelulla myös suosittuun 100 jenin kauppaan ( 65 sentin kauppa) josta löytyi mitä merkillisempää tavaraa. Ostimme sieltä sake-setin ja tietenkin läpinäkyvän sateenvarjon halpuriversion.

Tokiossa kirsikkapuiden kukinta oli jo lopuillaan


Nyt lopetteln ja jatkan taas, kun on sopivaa aikaa. Ruoanlaitto kutsuu. Tulossa on karitsan paahtopaistia.




8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitat mielenkiintoisesti ja mukaansa tempaavasti reissustasi.Tälläiselle innokkaalle reissaajalle selostuksesi on mannaa ja akaansaa kyllä hiljaa hiipivän matkakuumeen.
Japani, miksikä ei?
Vessanpytty oli hauska ja muumikarkit hyvä vinkki!

Minulla kypsyy lohilaatikko uunissa vapun lohen jämistä!

Anonyymi kirjoitti...

Omanlaistaan on japanilainen kulttuuri. Tässä varmaan vasta ihan pikkuruinen osa kokemuksistanne.. mukava lukea ja päästä näin tutustumaan Japaniin.

-Noeijoo

meri kirjoitti...

Mukavia yksityiskohtia. Mitenköhän täällä teknologia-Suomessa ei tuo pyttyvarustelu ole päässyt ollenkaan vauhtiin. Olisi kiva kojetaulusta valikoida sopivaa lämpötilaa, pesua, tuoksua, kenties musiikkiakin.

Odotan innolla kertomuksen jatkuvan.
Morsiamilla on aika käheät hatut!

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista, varsinkin tuo wc-kulttuuri... Hääväen totisuus on aika outoa, onkohan naimisiinmeno niin paha paikka japanilaisille? Ei kai, mutta kovasti juhlallisen näköisiä ovat.

Lisää tarinoita vaan!

Vicki Li kirjoitti...

Lentokenttälimousine oli siis oikeasti ihan tavllinen busii, jolla oli juhlallinen nimi. Se kyllä vei meiddät ihan hotellille saakka.
Pytyistä vielä: paremin varustelluista malleista löytyi myös vakiona taustakohina/lorina epämiellyttävien äänien peittämiseksi ja parfymointi. Siipan mieleen oli erityisesti se lämpö. Johtunee siitä, että jätän usein vessan ikkunan auki, koska kuivausrumpu on samassa tilassa ja väliin ikkuna on jäänyt yöksi raolleen...

Virpi P. kirjoitti...

Mielenkiintoista, kiitos kun viitsit jakaa kokemuksisi meille muillekin!
Häävaatetus on siis ihan perinteistä, se on aika kivaa, ja hyvin omaleimaista. Onneksi amerikkalainen hapatus ei ole ehtinyt ihan kaikkialle.

Pyttykulttuurin kehittäminen on meillä näemmä jäänyt siihen, kun siirryttiin ulkovessasta vesiklosettiin.

Eevis kirjoitti...

Kiva päästä nojatuolimatkalle Japaniin... Vappuna yksi ystävä kertoi juuri tutustaan, joka oli pessyt vahingossa silmänsä wc-istuimen suihkussa... :-D

Anonyymi kirjoitti...

Naimisiinmeno ei ole mikään heppoinen juttu, ei sen ainakaan pitäisi olla. Noissa vermeissä ja vetimissä olisi kyllä hieman vaikeaa riekkuakaan, heh.
Olen kyllä täysin tyytyväinen pyttyjen vierellä oleviin suihkuihin, jolla voi kyllä ihan hyvin peseskellä jalkoväliään. Kyllä se aika kaukana puuceestä on, minusta. Tuommoinen automaattinen häppäsvärkki? Ei kiitos! Olisi kuitenkin aika pian rikki. Minnekähän roiskisi vettä? Julkiset tilat? Milloin niissä on toimivia laitteita meilläpäin?