perjantai 4. heinäkuuta 2008

On ilimoja pielly...



Uskomatonta, mutta totta, eka lomaviikon viimeinen arkipäivä on käsillä. Joka päivä on ollut pientä puuhaa ja pötkötelly en ole yhtään (...jos siksi ei lasketa eilisen päikkäreitä 1,5 h) Maanantaista teinkin viime postauksessa perusteellisen selvityksen. Tiistaina siten olin enemmän köksähommissa, sillä Hollannissa asuvat ystävämme tulivat vierailulle illalla. Tiistai-ilta olikin ainoa onnistunut valinta sen suhteen, että aurinko paistoi lämpimästi koko illan ja saimme nauttia uusia perunoita, fetasalaattia ja teriyaki-lohta parvekkeella huikeassa valossa ja lämmössä. Ruokaakin parempaa oli jutut. Olemme tunteneet kauan, itse asiassa rouvan olen tavannut eka kerran silloisen poikaystävänsä kanssa meidän häissä pian 25-vuotta sitten. Siitä sitten lähtikin alkuun ystävyys, joka on säilynyt näihin päiviin, vaikka nykyään tapaammekin tosi harvoin, koska he ovat asuneet jo useita vuosia ulkomailla.
Paljon meitä yhdisti myös se , että odotimme aikoinamme yhtä aikaa esikoisiamme: hän poikaansa ja mie tytärtä. Niiltä ajoilta on olemassa hauskoja valokuvia, jossa me poseeraamme valtavine vatsoinemme. Perheen poika syntyi kolmisen kuukautta aikaisemmin, kuin meidän tyttö. Lapsena he leikkivät paljon yhdessä, mutta nyt ovat asuneet niin kaukana toisistaan jo vuosia, että yhteys on jäänyt vähemmälle. Joskus kuitenkin tapaavat "face bookissa" ja ovatpas tavanneet oikeassakin elämässä muutaman kerran aikuisena. Hmm...meidän vauvat ovat siis aikuisia, huisia. Sitä juuri siunailimme rouvan kanssa, että olemme tulleet vahvasti siihen vaiheeseen, että on päästettävä irti ja luotettava siihen, että se mitä on kylvetty, kantaa hedelmää. Hienoja nuoria ovat molemmat, opiskelevat tahoillaan mieleistä alaa.


Vielä kerran pääosassa karvapallero



Keskiviikkona sitten oli jännittävä päivä. Nimittäin yleisön painostuksesta ( lue: se yx työtuttu ja siippa) lähdin vihdoinkin kampaajalle, otatin uuden lookin päähäni eli tukka sporttisen lyhyeksi ja raidat päähän. Ai miltäkö näytän? Ihan hyvältä, eli ihan samalta kuin noin 3 vuotta sitten. Raidat siis ovat sitä mun alkuperäistä väriä eli tummanruskeaa, näyttää vain siltä, että harmaata on vähemmän kuin viime viikolla ja kyllä tämä kieltämättä nuorensi. Mutta sitten kertomus siitä, mistä moinen innostus alkoi.



Tässä pulieukon kuontalo ennen kampaajaa, laitan myöhemmin uuden lookin

Omistan Sastan aivan ihanan vihreän maiharin, joka on miesten kokoa M eli isohko ja täynnä kivoja taskuja. Olen ostanut sen aikoinani Stockalta halvalla, kun se on joku mallikappale. Rakastan sitä takkia ja se on käynyt päälläni mm. Kiinan muurilla. Syystä jota ymmärrä en, siippa nimittää sitä "maailman rumimmaksi takiksi", eikä koskaan katso suopein silmin, jos sitä käytän. Siispäs olen vienyt sen töihin pihatakiksi. Viimeisellä työviikolla menin kerran pyörällä töihin ja iltapäivällä kotiinlähdön aikana oli hillitön vesisade. Mulla oli sadeasu mukana, mutta sen alle sopi vaan tämä kyseinen takki eli tungin sen alle ja pyöräilin kotiin kaatosateessa. Näin se takki kulkeutui taas poikkeuksellisesti kotiin. Tunnin päästä siippa sitten ehdotti, että jos lähdettäis kauppaan. No, mulla oli se siviilitakki töissä ja laitoin päälleni tämän komistuksen ja jalkoihin kirkkanpunaiset Crocs-sandaalijäljitelmät, kun kengätkin olivat kuivaamassa saunassa sateen jäljiltä. Sitten siellä kaupassa viuhdoimme molemmat tahoillamme tavaroita hakien, kunnes siippa tulee hiljaa vierelleni ja sanoo: Herrasjestas, miltä sie näytät. Mie tuolla kauempana katoin, että mikähän pulieukko on tullut kauppaan ja kauhukseni huomasin, että oma vaimohan se siellä.... No, sen jälkeen yritin kulkea mahdollisimman kaukana siipasta kaupassa. Juttu jatkui kotimatkalla autossa huomautuksella, että kyllä sun pitäisi ostaa uusia vaatteita ja tuolle tukallesi voisit tehdä jotain. Huh-huh, semmoista ryöppyä kuulee harvoin siipalta. Yritin selostaa tilannetta poikkeuksella...sade ja oikea takki töissä ja kastuneet paremmat kengät etc. mutta siltä istuimalta varasin ajan kampaajalle. Kerroin tarinan akoille töissä ja kyllä siitä hupia riitti. Tytär lisäsi vielä vettä myllyyn kertomalla, kuinka häntäkin oli kerran hävettänyt, kun olin ollut samaisessa takissa yhdessä tilaisuudessa ja päässä vielä sähkönsininen baskeri. Olin kuulema näyttänyt tasan asunnottomalta alkoholistilta, kun vielä närpin ruokaa tyttäreni lautaselta (nappasin suuhuni paprikat ja ananakset, joita hän ei suostu syömään..) Että meitsi on sitten laitettu matalaksi. Mutta ehkä siihen on sitten ollut aihetta. Saattaa olla, että en vieläkään ole Espoon tyylikkäin nainen, mutta olen siistiytynyt: tukka on hienosti ja uusi takki on hommattu. Sitä muuten eukot töissä suuresti ihmettelivät, että sanoiko siippa mua todellakin pulieukon näköiseksi, heillä kuulema ei ikinä käytettäisi tuollaista ilmaisua ääneen, vaikka niin ajateltaisikin. Tämä kertonee jotain perheemme kommunikointitavasta, joka on suorahkoa.


Yhdistäkää nyt mielessänne tämä asu ja tuo harmaapää...

Äiti tulee ensi viikoksi kyläilemään. Sisarukseni ostivat hänelle 80-vuotislahjaksi lentoliput Helsinkiin ja mie sitten vastaan ylläpidosta täällä päässä. Katellaan nyt, mitä innostutaan tekemään. Äiti on isän omaishoitaja ja varmaankin aluksi ainakin melko väsynyt. Isä on samaisen viikon intervallihoidossa palvelutalossa ja sisko käy häntä siellä katsomassa. Isä kuulema tykkää olla siellä, kun pääsee "akkoja naurattamaan" Sen kyllä isästäni uskon, juttuja hänellä piisaa, vaikka Alzheimer on alkanutkin tehdä tuhojaan.


Jos haluatte saada uusia vaatteita, pukeutukaa variksenpelättimeksi vaikka viikoksi, niin , että ukkoa hävettää kulkea teidän kanssa



Rakkaat kurkkijat, nauttikaa lomastanne ja kattokaa vähän, mitä mökillä pidätte päällä, ettette pääse tähän "pulieukkolookiin" mun kanssa. Vai tehdäänkö tästä uusi muoti koko Suomeen?

7 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

Vicki, tuo takki on kyllä kauhea, mutta sun vanha tukka IHANA! Maksaisin kesälomarahani jos saisin tuollaisen paksun lainehtivan tukan. Tai paksuus mulla riittää, mutta piikkisuorana, niin että puliakan näköinen minä vasta olenkin, jos en värkkää tukkaani suoristusraudalla tuhannen mutkalle, mistä se sitten asettuu sileäksi pöyhöksi.

Pidän sun tukan väristäkin, vaikka uskon, että tummat raidat piristävät tuomalla kontrastia.

Minä osti lilat crocksit tänä kesänä. Poika sanoi, ettei edes sen koiraa saa ulkoiluttaa ne jalassa! Kaupungille en siis ole niissä mennyt, mutta hankin miehellekin mustat ja sekin tykkää.

Eikö ole kiva, että oma perhe sanoo suoraan, vähän härnätenkin. Ei kai siitä pääse mihinkään, että yli neilikymppisenä joutuu näkemään enemmän vaivaa vaatteittenkin eteen kuin ennen. Ärsyttävää, mutta totta. Sortsit ja hihaton jääköön mulla neljän seinän sisälle.

Olivia kirjoitti...

Moi "pulimamma"! Päivän parhaat naurut sainkin taas. Itseironia on sitä parasta laatuaan, vai mitä .

No, salaisuutena kerron, että itse olin alkuviikon kaatosateiden aikaan kirkuvan punaisilla kumppareilla kauppareissulla. Useammassakin käytiin ja autolla kuljettiin, mutta kun lammikoita oli joka puolella.....
Ei tuo tainnu meidän toinen hömiäinen edes huomata mitään erikoista.

Niin tosiaan,minä luulin että kuva oli se uusi kampaus. Sulla on kivasti kihartuvat hiukset ja kuten tiedätkin, paljon paksummat kun mulla.

Sooloilija kirjoitti...

Oi että oli hauska kirjoitus taas! Tai välillä vähän surkuhupaisa, mutta kokonaisuutena hauska!
Ja kuvat komppasivat hyvin tekstiä. Laitappa sitä uutta tukkakuvaa sitten myös niin voimme vertailla!

Se on totta, että perhe on aika julma; minunkin tyttäret sanoo hyväntahtoisesti, mutta suoraan. Rintani ovat kuulemma pullamaiset pienemmän mielestä. Isompi moittii aika usein tätä kotilookiani eli hame ja pusero-viritelmiä. Ne eivät usein soinnu yhteen ja pusero on usein juuri rintojen kohdalta kastikkeessa tai taikinassa. En osaa essuja käyttää, joten kaikki näkyy aina puseroissa.. Tomaattikastiketahrat ovat viheliäisiä!

No, värjäsin hiukset taas eilen, joten yhtä ainutta harmaata suortuvaa ei näy mulla. Nyt on niin tasaisen tummanruskea, että!!!

Tsemppiä meille ihanille naisille!

Vicki Li kirjoitti...

Heippa Katriina ja Olivia! Ei mun hiukset oikeasti mitenkään paksut- ihan tavalliset. Se tuo luonnontaipuisuus saa näyttämään ne tuuheammilta, kuin ovatkaan. Lucky me. Tytär saa ottaa kuvan huomenna uudesta päästä, kunhan tulee käymään.
Mie näin eka kerran Crocs- kopioita Thaimaassa ehkä 3 vuotta sitten ja ajattelin, että kaikkea paskaa ne yrittävätkin kaupata suoraan säkistä rannalla. Mutta niin vaan on käynyt, että ne ovat alkaneet miellyttää silmää ja ostin aidot kopiot pääsiäisenä. Se kyllä vähän harmittaa, kun aitoja olisi saanut edullisemmin Japanista. Siippakin pitää mielellään omia kirkkaansinisiä kotona tosin.
Katriina- tuo on kyllä huippua, ettei ne jalassa saa edes Silkkiturkkia kusettaa.On nämä nuoret niin trendikkäitä.

Anonyymi kirjoitti...

Olin menossa ulos aurinkoon kahville, mutta tämä juttu pysäyttikin kahvittelun sisälle. Sainpa hyvän vinkin, miten miehen saa hyväksymään uudet vaatehankinnat. Vähän kalliimmatkin.

Mullakin oli kerran ihan mun mielestä hyvä asu päällä, kun olin lähdössä työpaikan retkelle. Puoleen sääreen oleva ruskea toppatakki kuluneella karvakauluksella ja kumpparit verkkarien päällä. Olin vielä raskaana, eli aika turvoksissa ja tukkakin taisi olla niskaponnarilla. Ukko puuskahti, että "niinhän tuota näytät kuin olisit navetasta tulossa". Otin sen kohteliaisuutena. Arvostan maatilan emäntiä..

Sulla on muuten hieno tukka noinkin.
-noeijoo

titu kirjoitti...

kirjoituksesi innoitti minut paljastamaan omaa rönttä-vaatetus osastoa. Olen jopa kateellinen takillesi, tuo olisi mökillä ihan yliveto!

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä tuo uusi hiuslook on paljon nuorekkaampi. Mä olen onnekas, kun en ole saanut vielä harmaita hiuksia, mutta jos niitä 5-kymppisenä olisi, niin värjäisin ne piiloon.