tiistai 9. syyskuuta 2008

Mörönsyöttinä

Tykkään traktoreista. Laura Peterzenin traktori Kustavissa


Putikon Saviseppä





Noa on oppinut konttaamaan, jiihaa.. mikä meno mikä veto mikä lento





Syksyn tullen sieniä kasvaa Karhunkankahalla...




Johan on ollut alkuviikko. Sunnuntaina kävimme siipan kanssa metsässä vähän kurkkimassa, mitä näkyy. Ihanuuksien ihanuus : sain poimia elämäni ensimmäisen herkkutatin. Tosin vain yhden kelvollisen, mutta olihan se sitä herkullisempi paistettuna sipulin kera. En ole koskaan ennen nähnyt ylipäätänsä tatteja niin paljon. Riemujuhlaa olivat viettäneet toukat ja madotkin : ensimmäinen näkemäni tosi paksujalkainen tummanruskealakkinen tatti oli aivan täynnä matoja. Mutta siitä sitten aloin tiirailemaan tarkemmin ja vihdoin löysin yhden moitteettomankin yksilön. Vain pillit olivat vähän kellan-vihertäviä, että ne sitten poistin ennen paistamista. Nuorena tyttönä kävin Lapissa sienikurssin, mutta eihän siellä ole paljon mitään hyviä sieniä. Voitatteja sentään oli ja niitä keräsinkin joskus. Nyt näin koko tattikavalkadin yhdellä reissulla: herkkutatteja, voitatteja,punikkitatteja, lehmäntatteja, kangastatteja... mutta kuten sanottu suurin osa oli jo yli parhaimman poimintakauden. Pitäisköhän lähteä uudestaan ensi viikonloppuna. Suppilovahveroita en vielä löytänyt yhtään, ne myös tunnistan jo hyvin. Olisipa ihana päästä jonkun sienispesialistin matkaan, että uskaltais poimia paremmin. Kehnäsientäkään en vielä ihan varmuudella tunnista. Siippaa nauratti, kun skannasin metsää ja vertasin sitä kirpputorilla käyntiin. Tässä pitää silmän harjaantua löytämään. Ihan sama kuin kirpparilla: jotkut löytävät aina aarteita ja toiset näkevät vaan roinaa??? Siipan mielestä vertaus oli ontuva- minusta taas täysin sopiva.


Palatessamme retkeltä automme pakoputki sanoi WRUMMM... eli pakoputki meni kansanomaisesti sanotusti paskaksi. Juuri, kun siippa olisi tarvinnut autoa työreissuunsa... Siispä auto jäi kotiin ja mie rumauttelen sillä huomenna pakoputken vaihtoon. Harmi numero 1 oli tämä.


Tässä elämäni eka herkkutatti-kaunokainen


Avattuna: ei matoja ollenkaan


Eilinen ilta oli sitten eka yksinoloilta ja mie kuuntelin aika lujaa Pentti Hietasta (jumalainen ääni ja mies) ja havahduin yhtäkkiä siihen, että joku outo pörinä kuuluu taustalla. Laitoin ämyrit pienemmälle ja totean, että keittiöstä se kuuluu. Meillähän on hellassa 2 kaasupoltinta ja kaksi sähkölevyä ja siis nestekaasupullo ja kaasuhälytin kans. Kaasuhälytin huutaa ja punainen palaa. Jouduin tietty pieneen paniikkiin ja ekaksi suljin kaasupullon ja leyhyttelin kaappia ja laitoin ikkunat auki. Ulvonta vain jatkui... Yritin soittaa siipalle, en saanut kiinni ja soitin viimein taloyhtiön hallituksen puheenjohtajalle hädissäni, että tule mua auttaan. Herrasmies tuli ja totesi, että ei täällä kyllä kaasu yhtään haise, mutta irrotti sitten paineentasaajan pullosta ja mie vein koko pullon parvekkeelle. Ulvonta vain jatkui, kiskaisin kaasuhälyttimen verkkovirrasta irti ja johan lakkasi. Päättelimme herrasmiehen kanssa, että kaasuhälytin oli syystä tai toisesta seonnut (mennyt oikariin) ja huuteli ihan huviksensa. Arvaatte varmaan, että mun adrenaliinit oli jo niin korkealla tasolla, että nukkuminen oli aivan onnetonta: yhtä liskojen yötä koko yö eli jatkuvaa heräilyä ja pikkupainajaisia kaasun räjähtämisestä nukkumisväleihin. Luojan kiitos, se hälytin ei alkanut huutaa yöllä, olisin varmaan soittanut paikalle palokunnan... Siis karmea yö ja raskas päivä umpiväsyksissä. Se hälytin on ollut meillä 8 vuotta ja on toiminut aivan moitteetta ja nyt kun mie olen yksin käy näin. En siis paistele kaasulla nyt muutamaan päivään, katsotaan uusi hälytin kun siippa tulee. Harmi nunero 2.




Vielä kerran pääosassa auringonlasku Kustavissa





Huomenna mulla on tupa täynnä porukkaa illasta. Olen kutsunut kaikki työkaverini keitolle ja valolle valaisemaan tätä sateista aikaa. Mulla on tapana kutsua aina akkoja kylään, kun siippa on pois. Saadaan rauhassa lätistä akkojen juttuja ja soittaa kunnon musiikkia naisten mieleen. Saattaapi olla, että Hietasen Pentti meille laulaa tai sitten Kääriäisen Jorma (harmi vaan, ettei livenä) Kyllä Kinnusen Lailakin kelpaa, päässäni on soinut monta päivää: taas kuljen Bulevardilla Helsingin, niin kuin ennen kuljin kanssasi sun...


Pitäisi alkaa keräämään unimatskua, sillä aloitan uniryhmäohjaajakurssin perjantaina. Homma aloitetaan kokemuksellisella oppimisella: omat unet kehiin ja käsittelyyn. Siitä sitten edetään tämän koulutusporukan vetämiseen vuoroin työnohjausta siihen saaden ja keväällä perustan sitten oman uniryhmän, harjoitteluryhmäni. Jännittävää. Vanhoja unia mulla olisi vino pino, mutta toivotaan, että uutta materiaalia saadaan mukaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Salvador Dalin maalaus

11 kommenttia:

noeijoo kirjoitti...

Miten se aina sattuukin silloin, kun ei pitäisi. Meillä alkoi vesivaroitin allaskaapissa kerran huutaan, kun mies oli metällä ja mää luulin seonneeni, kun vaan tiskiallas soi..

Huh, toivottavasti oli väärä hälytys -vielä ei ole uutisissa ollut "nainen kuoli kaasuräjähdyksessä".

Eevis kirjoitti...

Yritin juuri minäkin ilmoittautua sienikerääjäkurssille, mutta ei vielä lykästänyt. Täällä löytyy jo suppilovahveroita. Mutta herkkutatitkin ovat niin hyviä, ym. Laiskana kerään nykyisin vain ei-ryöpättäviä.
Huh, tuo kaasujuttu oli varmasti säikähdys. Kaasuhelloja pelkään. (Pakko pian opetella, sillä pojalla ja miniällä on semmoinen.)

Mukavaa iltaa ystävien kanssa! Siitäkin saa hyvää unimatskua :)

Anonyymi kirjoitti...

Metsän "skannaus" on tosi hyvä kielikuva.
Ja Kustavin auringonlasku upea kokemus!

Virpi P. kirjoitti...

Kaunis sieni! Löytäisinpä minäkin vielä. Italialaiset sanovat, että tatteja nousee kaksi viikkoa täyden kuun jälkeen ja se on ensi viikonloppuna. Mun mielestä ei ole koskaan pitänyt täällä paikkaansa, mutta aion taas kokeilla,

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa unikurssin alkua! Kerronhan niitä kuulumisia sitten joskus.

Kauniita unia vaa!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana tatti!
Olin viime torstaina Luukin luonnonpuistossa (aivan, olen Helsingissä, juuri nytkin!) ja kiersin hyvän ystäväni kanssa 8,5 km lenkin siellä. Saalis: iso pussillinen nuoria kovia herkkutatteja, parasta A-luokkaa! Ja kantarellejakin sekä jokunen suppilovahvero.
Ja sinulla on tyttöjen ilta enkä minä pääse mukaan vaikka olen tässä ihan kintaalla. Mutta joskus vielä tavataan!
Meri

TuuliS kirjoitti...

Kaasut on pelottavia juttuja joiden kanssa ei leikitä.... Meillä on nestekaasu vanhempien mökillä, sekä liesi että jääkaappi.

Vicki Li kirjoitti...

Heipsan kaikki! Kiitokset kommenteista, olitte hengessä kaikki mukana mörönsyötteinä. Eilen oli tupa täysi naisia ja juttua piisasi. Naiset lähtivät klo 22 ja mie kävin vielä saunassa ennen nukkumaanmenoa. Tukkaa en viittinyt kuivata, näkisittepä minut nyt...
Meri ja kaikki muutkin kurkkijat! Keppiä kaikille, jotka käyvät pääkaupunkiseudulla ottamatta yhteyttä ;) Some day, some day... Juuri kun olen alkanut viihtyä yksin (?) siippa palaa kehiin huomenna.Pakko lähtiä kattoon sunnuntaina, olisko Meriltä jäänyt joku tatti bongaamatta Luukissa niin tai Pirttimäessä.

Olivia kirjoitti...

Hei vaan
Onkos niitä mörköjä näkynyt ?
Itse joudun useinkin olemaan syöttinä . Aluksi kuvittelin, että koirasta olisi sitten jotain hyötyä. No, katin kontit. Sehän vaan osaa murista outoja ääniä ulkona ja sitten vasta alankin pelkäämään . Kaikille tulijoille tuo koiruus vaan heiluttelee aina häntäänsä, ei paljon osaisi suojella emäntäänsä.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!(rinta-asiaa ja vähän muutakin)
Nyt on sitten mepiformia pidetty yötäpäivää juhannuksesta asti. Minä en vielä suuria muutoksia ole huomannut mutta jo pelkkä teipin laitto tuntui vievän aristavan kivun pois kyljellään nukkuessani. Kontrollikäynti lääkärille on lokakuussa ja toivon että kuulen sieltä arvista ja niiden tilasta enemmän. Alussa annoin arville happea joka päivä mutta nykyisin saattaa mennä muutama päivä ilman irroittelua, tuskin se paha tekee, vai tekeekö?

Kauniita kuvia Kustavista! Olenkin menossa sinne ensiviikolla työmatkalle, toivotaan että näen yhtä hienoja maisemia.

Vicki Li kirjoitti...

Heippa Lyyli! Pidä vaan uskollisetsi teippejä ainakin puoli vuotta ensi alkuun. Mie pidin vuoden, ennen kuin alkoi tulla tulosta. Nyt lopetin, kun kävin taas tarkastuksessa. sain siinä myös paikallisesti kortisonia arpeen nännipihan ympärillä. Nyt ovat selkeästi paremmat ja kutina on loppunut. Mie otin teipit veks vain, kun kävin saunassa 2 krt viikossa. Vaihdoin teipit noin 1½ viikon-2 viikon välein. Mulle ei ainakaan tullut niistä mitään ihoärsytystä.