torstai 25. syyskuuta 2008

Piinaviikko

Punertaa marjat pihlajan


Minun piinaviikkoni alkoi viime lauantaina noin klo 18, jolloin sain puhelun äidiltäni. Sain kuulla, että vanhempi siskoni on saanut vakavan sairaskohtauksen ja hänet on kiidätetty tehohoitoon satojen kilometrien päähän kotoa. Se oli pommi. Elämäniloinen sisareni, jonka näin viimeksi pääsiäisenä oikein hyvinvoivana.... tuntui käsittämättömältä. Sisko häilyi siinä rajalla, että selviääkö elämälle. Nyt viimeisen vuorokauden aikana vasta on tapahtunut käänne parempaan. Olen puhunut lauantaista lähtien varmaan kymmeniä puheluita ja olen lähettänyt tekstareita ystävilleni, jotka uskovat ihmeisiin ja esirukouksen voimaan.


Syvissä vesissä siis täällä on kahlattu ja totuuden nimissä on sanottava, että ei tilanne vieläkään ole ohi, mutta käänne on tapahtunut eka kerran parempaan, sillä tässä välissä sain jo monta kertaa kuulla vain huonoja uutisia. Jos ja kun (näin haluan uskoa) siskoni toipuu, pyydän häneltä luvan , saanko kertoa tapauksesta tarkemmin. Kiitokseni myös kaikille teille blogiystävilleni, jotka olette olleet hieman hajulla asiasta. Myös kaikki teidän tsemppauksenne, rukouksenne ja toivotuksenne ovat pitäneet meitä pystyssä.



Näin tällä kertaa ja lisää asiasta toivottavasti lähitulevaisuudessa. Kävin tässä parilla kävelyllä ja otin muutamia kuvia.
Iltarusko tänään torstaina kotikulmilla

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihmeitä tapahtuu koko ajan. Hänellä on vielä tehtävä kesken, se antaa hänelle voimia taistella.
Meri

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, että on tapahtunut käänne parempaan. Liitän perheesi iltarukouksiini, jos se yhtään lohduttaa. Voimia.

Krisu

Anonyymi kirjoitti...

Täältä pohjoisestakin on mennyt pyyntöjä yläilmoihin siskosi puolesta. En uskalla oikein ajatellakaan miten selviäisin jos omalle siskolleni sattuisi jotain. Siskot ovat tärkeitä maailmassa, ovat tunteneet sinut ja koko historiasi aina.
Kyllä hän selviää, usko tekee ihmeitä!Voimia sinulle! Upeita kuvia otit iltakävelylläsi

Anonyymi kirjoitti...

Ikävää, että olet joutunut kokemaan vaikeita aikoja, mutta hienoa, että kaikki on kääntynyt parempaan suuntaan. Siskolle paranemisterveiä ja sulle voimia ja haleja!

Anonyymi kirjoitti...

Rukouksin seuraan tilannetta ja toivon teille voimia raskaassa elämänvaiheessanne<3

Irene

Eevis kirjoitti...

Voi, Vicki Li. Voimia sinulle, siskollesi ja teille kaikille! Lisään hänet, ja teidät hiljaisiin pyyntöihini. Ajatuksin!

Anonyymi kirjoitti...

Täälläkin muistetaan.
Kesäkuussa istuin kolmen viikon ajan lähes päivittäin stroke-osastolla läheisen vieressä. Siinä tuntee oman avuttomuutensa. Se on kauhua ja kapinaa, mutta samalla yksinkertaista tietoa siitä, että asiat eivät ole omissa käsissä.
Voimia koko suvulle.

Vicki Li kirjoitti...

Kiitos teille kaikille, siellähän te olette omissa kodeissanne ja työpaikoillanne ja samalla kuitenkin niin lähellä.Mukavaa työpäivää kaikille, arjen pyöritys sopii kriisiinkin. Se pitää jalat maassa, vaikka sydän ja ajatukset harhailevat välillä kaukanakin.

Anonyymi kirjoitti...

Rakkauden voimaa teille kaikille!

Olivia kirjoitti...

Ajattelen teitä .
Voimia , halauksia !

Virpi P. kirjoitti...

Ajatuksissa mukana, kovastikin. Tuo samahan voisi koskea meitä ketä tahansa milloin tahansa. Toivottavasti paraneminen jatkuu edelleen.

Kaunista siellä on, kuvat ovat upeita. Hyvää viikonloppua!

Vicki Li kirjoitti...

Ikäväkseni joudun kertomaan teille, että romahdus huonompaan on tapahtunút. Siskolle tullut kova kuume ja nukutus on jouduttu taas syventämään. Lääkäreiden arvion mukaan aivojen vauriot ovat mittavat.
Näissä raskaissa tunnelmissa tähän viikonloppuun. Kiitos tuestanne!

Anonyymi kirjoitti...

Kävin kurkkaamassa uutisia kun olet ollut mielessäni pitkin viikkoa.
Voi, onko noin huonosti asiat kuitenkin. Ei taida olla sanoja enempää...Ajatuksissani voimaa sinulle kohdata se mitä eteen tulee.

Ehkä voi vielä tapahtua jotain käännettä parempaan, toivon niin!

Oma pikkusiskoni vammautui 24 -vuotiaana autokolarissa, hän on siitä asti ollut eläkeläinen aivovamman vuoksi. Siitä on jo yli 20 vuotta, mutta muistan kuin eilisen sen onnettomuuspäivän ja ajat sen jälkeen. Menetin sen siskon,joka hän oli ennen onnettomuutta, mutta sain uuden
siskon tilalle. Erilaisen mutta yhtä rakkaan.

noeijoo kirjoitti...

Tulin kirjoittamaan, kuinka kauniin syksyisiä kuvia olet ottanut, tunnelmallisia. Olikin huonoja uutisia luettavana. Tarvitset nyt voimia ottaa vastaan, mitä tuleman pitää, niitä täältä lähetän. Siskot ovat niin -siskoja. Lähellä.