lauantai 6. syyskuuta 2008

Työn imussa



Viikko on vierähtänyt keikalla vanhassa työssäni, niin kuin seuraavat kaksi viikkoakin tulevat menemään. On ollut mukava olla vanhassa paikassa töissä, kun siihen maailmaan on saanut aikalailla etäisyyttä viimeisen vuoden aikana. Mutta tämän vuoden kokemuksen jälkeen, tuntuu tosi rasittavalta olla kiinni putkeen 8 tuntia, kun työtahtiansa ei voi tuossa työssä mitenkään itse säädellä. Ihanaa työlomavuodessa on juuri ollut se vapaus järjestää työnsä sopivasti, välillä tiukkaa putkea painaen ja sitten vaan on voinut jättää väliä ja pökässä lomalle, kun siltä on tuntunut. Mutta kyllä vanhassa työssä mukavaa on se tiimin tuki ja läsnäolo, kaikista asioista voi keskustella ja peilata ajatuksiaan ihmisen kanssa, joka on samassa tilanteessa. Työnohjaajan työ on aika yksinäistä loppujen lopuksi. Hauskaa tässä viikossa on ollut myös se,että olen saanut työpariltani todella paljon myönteistä palautetta työstäni. Hän on ihminen, jonka kanssa en ole koskaan aiemmin ollut samassa tiimissä, vaikka olemme olleet samassa talossa jo yli kymmenen vuotta.


Lammasjengi Karjalohjalta, troikkajohtoinen näemä



Ilta Karjalohjalla


Tuleva viikko tulee olemaan jännittävä sen osalta, että siippa lähtee työnsä puolesta reissuun ja on reissussa koko viikon eli mie olen täällä huushollissa yksin!! Olen tosi harvoin täällä ollut yksin, vähän jännittää, että syövätkö möröt minut öisin. Siipan kuorsaus siinä vierellä on tuntunut niin turvalliselta. Jos tarttet majapaikkaa ens viikolla, niin tänne vaan seurakseni ja mörönsyötiksi. Keskiviikkona aion pitää naisten illan ja tarjoan taas kerran sitä thaikanakeittoa yleisön toivomuksesta. Sikäli se on kans hyvä, että sitä keittoa voi tarjota myös laktoosittomille ja gluteenittomille eli sopii yleensä kaikille. Vieraat saavat tuoda sitten mukanaan leipää, juustoja ja jälkiherkkuja ja tietenkin ruokajuomansa ;) Siis heti kun kissa on poissa (siippa) niin hiiret hyppii pöydällä.


Niin kaunis on maa, niin korkea taivas...




Kävimme tyttären uudella kämpällä perjantaina ja ihailimme taas hauskaa näköalaa sieltä 7. kerroksesta. Näkyy Meilahden kirkko ja hyvin kaukana taivaanrannassa myös Helsingin Tuomiokirkko. Ihastuttavia ovat myös talojen katot. Kuvat on nyt tyttären ottamia ja meidän vanhalla kameralla, kun mulla ei ollut Lumix mukana. Siellä tyttären asunnossa oikein leijailee tyttöenergia, asuuhan siellä 3 kaunista ja aktiivista neitokaista, jotka ovat hyvin kiinni tässä ajassa ja omassa elämässään. Tänään siellä vietetään tupareita, olispa hauska olla kärpäsenä katossa mukana. Ainakin tarjoilupuoli kuulosti muhkealta opiskelijoiden budjetilla toteutettuna. No, me vanhat päästään varmaan tupereihin joskus myöhemmin ja lupasimme viedä tytöille peilin eteiseen. Tuli ihan oma opiskeluaika mieleen ja ne ihanat soluasunnot. Sieltä saakka on jäänyt muutama tärkeä ihminen elämääni. Näihin tunnelmiin.



Näkymää tyttären ikkunasta

8 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

Herkullinen marjakuva, samoin muut.

Hyvässä työyhteisössä on kyllä paljon hyviä puolia ja siitä luopuminen on varmasti vaikeaa. Mutta uudessa tilanteessa alkaa tulla aina muuta uutta.

Joskus vanhoihin kuvioihin työssä kyllästyykin, kuten minä esimieheeni ja hänen ainaisiin vaikeuksiinsa. Nyt on kolmetoista vuotta kannateltu häntä, vaikka kuvion pitäisi mennä toisinpäin.

Anonyymi kirjoitti...

Minua nuo vesimaisemakuvat koskettaa aina, hienoja kuvia!

Minä olen muutama vuosi sitten tehnyt myös töitä yksin ja ehdottamasti pidn enemmä täst nykyisestä työstäni jossa kuulun tiimiin. Työyhteisöni on lämmin, toisiaan tukeva ja avoin. Luulen pysyväni tässä työssä pitempään, ehkä jopa loput työuraani.

Työnohjausta teen minäkin silloin tällöin, keikkatyönä. Nyt ei ole menossa yhtään ryhmää eikä yksilötyönohjausta, keväällä loppuivat kaikki.Täällä pohjoisessa ei työnohjauksella pelkästään kyllä leipäänsä tienaa.

Mukava kun tyttösi asuu lähellä. Minä kaipaan poikiani ja avominiöitäni, nautin kesästä kun he olivat täällä pohjoisessa pitempään. Nuorten kanssa on virkistävää. Onhan nyt täällä kyllä A:n poika ja miniä sekä tytär, joka nytkin on luonamme!

Leppoisaa viikonloppua!

Ai niin, nauti ensi viikostasi (ei mörköjä oikeasti ole)!Yksinolo on joskus nautinnollistakin! Sitäpaitsi kun on vähän aikaa yksin, siippasikin tuntuu taas entsitä tärkeämmältä!

Anonyymi kirjoitti...

Tyyni järvi, laituri ja auringonlasku. Sitä näkyä kaipaan ja täältä sitä löytyy. Kun ei ole järviä, ei pääse laiturille, ei kuule laineen liplatusta eikä pääse souteleen. Miten sitä voikin kaivata niin!
-noeijoo

Anonyymi kirjoitti...

Sanon niinkuin Ainon äiti kirjassa: Jos se mörkö on niin nälkäinen niin tarjoa sille voileipä.

Minä olen ollut onnellinen siitä että ei ole työyhteisöä, vaikka teen nyt ihan yksin ilman tiimiä vaativaa ihmissuhdetyötä. Se liittyy kai osittain luonteeseen ja osittain uupumiseen, helpottaa kun ei tarvitse ottaa työkavereita huomioon. Vaikka olen saanut työskennellä hyvissä porukoissa.
Voihan se olla että ajan kuluessa mieli muuttuu.
Meri

Anonyymi kirjoitti...

Mua rassaa ja väsyttää parhaillaan kauhiasti tiimityöskentely, kun jourun olemahan aina altavastaajan asemas, oman erilaisuuteni takia.Mä tunnun käyvän erikoosesti lastaentarhan opettajien hermoolle, kun sooloolen niirenmielestä omalla "pedakogiallani." Mäen hallitte mitään hienoja pedakogioota, mutta oon ottanu vastuuta 5-vuotiahasta saakka toisista lapsista ( omat sisarukset ) ja tunnen kyllä sisälläni, mitä lapset tarvittoo, ollaksensa onnellisia ja turvas. Mäen ny kuitenkaa enää aio ruveta opettlemahan uutta pedakogiikkaa, kun meinaan lopetta nämä hommat 4-vuoden sisällä. =oDDD Terveisin IRENE !

Anonyymi kirjoitti...

Kauniit kuvasi Karjalohjalta toivat muistoja. Pienenä tyttönä sukulaisvierailulla Karjalohjan Härjänvatsassa opin sanomaan ÄRRÄn.

Suurin osa työelämääni kului tiimityön ja yksinäisen työn välimaastossa. Varsinainen työ oli usein yksinäistä,lähes aina uusien ihmisten kanssa yhdessä toimimista. Tiimi oli lähinnä hallinnollisten asioiden hoitoa varten, mutta se toimi myös vertaisryhmänä, jossa sai ainakin toisinaan myös purkaa tuntojaan. Vaikeaa on, jos ketään ei kiinnosta se, mitä tekee.

Anonyymi kirjoitti...

Viikko on pitkä aika olla yksin, kun on tottunut puolison kanssa olemaan paljon yhdessä. Meillä on aika mörköjä nurkissa, kun olen yksin. =(

Toisaalta, kiva olla rauhassa ja tehdä mitä lystää! Naisten iltakin kuulostaa mukavalta.

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia!

Blogissani odottaa sinua pieni hyvän mielen toivotus.

Aurinkoista syyspäivää halien kera!