maanantai 17. marraskuuta 2008

Miksei aina voi olla perjantai... ?

Soukan satumetsää

Maanantai- aamua täältä pilvisestä pikkupakkasen Espoosta. Aamulla meidän mittarissa oli -1,8 C . Mie olen vähän joutilas tänään. Tai en oikeastaan joutilas, vaan kotirouva, eli ei keikkaa ei ryhmiä, ei rahaa. Mutta puolensahan tässä toki on. Saa rauhassa siivota ja laittaa järjestykseen myös päänsä sisältöä. Olen siis imuroinut vimmalla alushousuissa ja kinttanassa T-paidassa (maha pullahtaa vähän väliä esille) koko huushollin. Sen jälkeen otin vielä lattiarätin käteen ja konttasin keittiön lattian rätin kanssa perinteiseen tyyliin. On muuten varmaan härski näky, mutta eipäs täällä ollut kukaan kurkkimassa. Kylläpä siitä lähtikin rätti tahmaiseksi, piti vetää jääkaapin ja pöydän väli useampaan kertaan. Siinähän se trafiikki käy eniten, tietty. Sinänsä tuo uiva luonnonkorkkilattia, jossa on muovipinnoite, on erittäin käyttäjäystävällinen. Siinä ei näy minkään sortimenton liat. Kuvio on niin elävä ja vaihteleva. Lian huomaa oikeastaan siitä, että alkaa jalat tai sukat tarttumaan kiinni kävellessä :=0


Kivi kukkii






Näitä metsän pieniä pikareita rakastan


Eilinen päivä meni nopsasti, sillä unta riitti aina tuonne 10 saakka, hyvä me! Kunhan saatiin kuteet päälle, suunnistimme taas siipan kanssa mettään eli geokätköille. Löysimmekin niitä 4 ja yhdelle arvoituskätkölle laskettiin oikeat koordinaatit, mutta sitten yllätti melkoinen sade ja sitä ei ehditty löytää. Mulla muuten on melkoinen silmä näille kätköille, sen on siippakin huomannut ja ottaa kai siksi minut mielellään matkaan. Ainoa hankala puoli on se,että mie mielellään menisin aika hiljaa, että ehtisin kuvatakin metsässä ja siippa painaa kuin ajokoira. Laitan tänne kuvia reissusta, niin voitte kuvitella olleenne matkassa.


Olo on väliin, kuin tuolla puulla- tosi alaston ja yksinäinen


Tänään menemme illalla konserttiin. Tytär on muutaman vuoden tauon jälkeen liittynyt puhallinorkesteriin klarinettinsa kanssa ja heillä on tänään konsertti. Mielenkiintoinen orkka, jossa suurin osa on miehiä -varsinkin tekniseltä alalta. Olen yrittänyt sanoa tyttärelle, että kattelepas sieltä sopiva tyyppi ittellesi, mutta tyttären mielestä, kaikki yli 25-vuotiaat ovat jo ikäloppuja vanhoja ukkoja. Sääli. Mie olin 22- vuotias, kun tapasin siipan. Etäseurustelimme sellaisen vuoden ja menimme naimisiin sitten seuraavana kesänä, kun olin 23-vuotias. Lohdutan tytärtä, että mies tullee kuin roska silimään, kun on tullaksensa. Ei sitä voi estää. Mutta saattaa olla, että nämä minun neuvot on ihan paskoja ja paikkansa pitämättömiä tänä päivänä. Kyllähän sitä äitinä tietty kantaa varmaan aina murhetta jälkikasvustansa ja heidän pärjäämisestään maailmassa. Hyvään elämään kieltämättä kuuluu toimiva parisuhde ja mieluinen työ.

Soukan Kasavuorelta on komeat näkymät, ruoppaaja siinä etualalla puksuttelee


Espoonlahti avautuu Kasavuoren päältä


Nyt alkaa kahvihammas kolottaa. Juon aina aamulla teetä, kun vanha vatsa ei muutakaan kestä, mutta sitten aamupäivän kuluessa juon sitten kahvit yleensä töissä. Nyt olen ollut kotitöissä ja on kaffen aika. Sitten lähden kauppaan ja ostan itelleni ruokaa. Itse asiassa jo nälättääkin. Ruoka kyllä ei maistu niin hyvältä yksin kuin seurassa. Voikaa hyvin rakas seurapiirini ja tsemppiä alkaneeseen pimeään, märkään ja synkkään viikkoon. Palakoon sisällänne lämmin tuli. Sitä samaa toivon itselleni.

Viimeistä kätköä siippa sai hakea yksin sateessa, mie istuin autossa ja kuuntelin Radio Rockia. Kätkö jäi läytämättä, kun geokoira istui autossa.. Palataan poudalla.


Lisäys: Laitan vielä tänne yhden kuvan lattiakeskustelun innoittamana eli tässäpäs meidän uiva luonnonkorkkilattiamme keittiöstä. Ei hevin lika näy tässä kuviossa. Värejä ja malleja on kyllä paljon, kun käytte Korkkipisteen sivuilla. Omasta puolestani kyllä voin suositella ko. materiaalia

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo korkkilattia olisi varmaan hyvä mullekin.
Mitä tarkalleen tarkoittaa uiva korkkilattia ?
Tällä hetkellä ollaan mietitty keittiön lattiaremonttia, mutta tosiaan vasta mietintä asteella.
Jotenkin olen miettinyt isoista laatoista, mutta siinäkin on kuitenkin ne kiusalliset saumat ja materiaalinahan se ei ole ollenkaan jaloille kiva.
Laittaisitko kuvan tulemaan kirjoitukseen, jos ennätät.
terv. OliviA

Vicki Li kirjoitti...

Heippa Olivia! Tätä luonnonkorkkia saa monenlaisella kuviolla ja pinnalla eli käsittelemättömänä, vahattuna muistaakseni mehiläisvahalla tai sitten pinnoitettuna muovilla(kuten meillä)Se on periaatteessa kuin uiva parkettilattia tai laminaattilattia asennuksen puolesta, koottu isoista noin 30X70kokoisista laatoista. Laitan sulle sun sähköpostiin kuvaa.Korkkipiste niminen paikka Harttoniemessä oli muinoin (8 vuotta sitten) paikka, jossa oli parhaat valikoimat. On lämmin ja helppohoitoinen, asennettiin suoraan vanhan muovimaton päälle.Väliin tuli jotain solumuovin tapaista.Sain muuten vihdoinkin tilattua ajan Helolta saunarempan suunnitteluun. Se olisi meillä seuraava.

Vicki Li kirjoitti...

Olivia- laitoin sulle jo sähköpostilla muutaman kuvan lattiasta, käypä kattomassa.

Eevis kirjoitti...

Heips, tuo korkki olikin hyvä juttu. Meillä on menossa auto-vai-lattia-ja-muutakin-remppaa-keskustelu. Hyvä pointti tuokin, että se kestää "patinan".

Kuinka lähelle se gbs(?) tai vekotin näyttää? Rempparahoista voisi vähän nyppäistä ja aloittaa nuo seikkailut. - Viisas geokoira teillä ;)

Voi että. Vähän aikaa kaikki neuvot on varmaan paskoja... Klarinetti on ihana soitin.

Meillä paistoi hetken aurinko. Juoksin äkkiä ottamaan siitä kuvan. Nyt näyttää taas "normaalilta". Huoh!

Kiitos "tulesta". Hyvää viikkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Tyttärellä oli aito korkkimatto, kun se asuu perheineen Kauniaisis. Olin hoitamas Pientä I:tä ja siivoolin samalla huushollia, ettei tulisi aika pitkäksi. Se korkkilattia oli tosi heleppo pestävä ja miellyttävän "pehemoonen" ja lämmin palijahan jalaan alla.

Hyvää alakanutta viikkoa sulle. Enää on reilu kuukausi jouluhun ja päivät rupiaa pitenemähän. =oD

IRENE

noeijoo kirjoitti...

Kauniita kuvia, mukavia maisemia.

Täälläkin luututtiin sunnuntaina, mutta pitkällä varrella, polvet ei kestä konttaamista.

Mahan pullahtamista puserosta olen tänään myös siunaillut, miten paidat käyvätkin aina näin pieniksi, vuosi vuodelta.

Hyvää viikon alkua!

Virpi P. kirjoitti...

Tuo yksi puu on varsin inhimillisen näköinen. Muutenkin kivoja kuvia.

Mies tosiaan tulee kuin roska silmään, ei sille mitään voi, kun sen valitsee alitajunta kumminkin. Ja ylitajunta yrittää sitten muuttaa sitä kelvolliseksi, minkä kerkiää. Lopputulos on ±0 eli molemmat ovat muuttuneet.

Eevis kirjoitti...

Kiitos lisäyksestä. Jäi sanomatta, että ihania metsäkuvia. Siellä asuu varmaan männiäisiä. :)

Vicki Li kirjoitti...

Eevis- siipalla on Nokian kommunikaattorissa mukana gps, mutta hän haaveilee aidosta retki-gps:stä, jotka ovat kuulema tarkempia ja varmaan kätevämpiä tuohon hommaan. Mie en siihen navigointipuoleen osallistu ollenkaan, mutta kun siippa sanoo, että nyt ollaan kohilla, otan silmät käyttöön. Kyllä tuo meidänkin laite opastaa varsin lähelle, jos koordinaatit on merkattu alunperin oikein. Vain yksi kätkö on jäänyt toistaiseksi löytämättä. Siinä korkea talo häiritsee gps:ää pahasti, eikä saada kunnolla paikkaa.On se hauska harrastus ja kätköjä on ympäri maailmaa... Käypäs siekin www.korkkipiste.fi sivuilla, jos haluat saada tietoa ja nähdä lattiakorkkien värejä. valikoimaa on.

Eevis kirjoitti...

Voikohan sitä kätköilyä harrastaa talvella? Kun suppilovahverot jäävät lumen alle voisi miehen saada innostumaan aiheesta. Luin joskus keväällä - oisko ollut Ladun lehti - ja innostuin. Tai voiko nyt innostuksesta puhua kun vieläkin jahkaan. Mutta minulla se tökkää navigointiin. Jatkan innostuttamista :)

Kiitos www:stä.

Anonyymi kirjoitti...

Täällä odotellaan myös perjantaita, mutta ensiviikon perjantaita, siis 28.11.

silloin heti kuudelta aamulla pomppaan koneeseen ja suunnistan Kuopijoon hakemaan meidän Vinskiä : ) Savolainen persjalka pääsee piäkaupunkii : D

Nyt olisi kyllä käyttöä korkkilattialle, meinaan tuo parketti ei ole paras vaihtoehto koiruuden "kuivaksi" opettamiseen...

Anonyymi kirjoitti...

Meillä on kans tuollainen "liansietävä" lattia, pinnoitettu luonnonkorkkilaatta. Naurattaa ja punastuttaa tuttuudessaan tuo että likaisuuden huomaa vasta siitä miten sukat tarttuu kiinni lattiaan. Ihanaa että muillakin on sellaista.
Meri

Anonyymi kirjoitti...

Korkkilattia olisi mieluinen mullekin. Onneksi keittiössä on niin tylsän näköinen laminaatti, että saan varmaan ideani korkkilattiasta joskus läpi. Ihan vielä ei viitsisi uutta lattiaa laittaa, kun nykyinen on siisti.

Hienoja luontokuvia. Tuo yksinäinen puu on liikuttava.

Eevis kirjoitti...

Onnea! Ja hyvää uutta vuotta! :)