Terveisiä Tampereelta

Ilotulitusta hotellin ikkunan läpi katsottuna

Nonniin. Olin vajaan vuorokauden mittaisella Tampereen matkalla ja nyt olen montaa kokemusta rikkaampi. Siippa olikin jo meitä muita vastassa Hotelli Ilveksessä. Ilves osoittautui oikein siistiksi ja viihtyisäksi hotelliksi keskellä kaupunkia. Erittäin paljon työn puolesta reissannut tuttavapariskunnan mies noteerasi Ilveksen varsin korkealle ja siihen vaikutti mm. se ,että huoneessa oli kunnollinen kattoyleisvalaisin kaikkien muiden hämyvalaisimien lisäksi. Tunnelmavalaistukset oli upeasti toteutettu epäsuorana valona. Oikein viihtyisä, kaunis ja moderni huone, jonka varustuksesta löytyi mm. höyrysilitysrauta ja tietenkin silityslauta.

Noin klo 17.30 paukautimme shamppanja pullon auki, kun se oli ensin kylmennyt jäissä biojäteroskiksessa ja suureksi hämmästyksemme pian alkoi paukkua ulkopuolellakin. Seurasimme ensin soihtukulkuetta hotellin ikkkunasta ja klo 18 alkoi paukkua oikein olan takaa. Kyseessä oli kuulema perinteinen tamperelainen itsenäisyyspäivän ilotulitus kaupunginjohtajan puheen jälkeen. Tämän asian meille valaisi aito tamperelainen herrashenkilö ravintola Kellari-Tillikassa myöhemmin illalla.

Miksiköhän hevosfiguurit koristavat joulukatua?

Sitten vaan juhlakamppeet päälle ja nyt täytyy sanoa, että en tunnekaan siippaa niin hyvin , kuin luulin tuntevani: EI siippa pistänyt ollenkaan hanttiin mun ränikän ripustusta ja siinä se komeili rintapielessä koko ruokailun ajan. Vasta yökerhoon päädyttyämme otin sen pois, ettei vaan häviäisi hippaamisen melskeessä.

Ränikkä rinnassa repsottaen

Olimme varanneet pöydän jo pari viikkoa sitten perinteikkäästä Ravintola Astorista ja todellakin varaus oli aiheellinen, sillä paikka oli täynnä kuin Turusen pyssy. Ruoka oli IHANAA! Mie söin alkupalaksi savuankkasalaattia ja pääruoaksi lohta pinaattikastikkeella vehnärisoton kera. Jälkiruoaksi jaksoin vain espresson, kun olin niin täynnä. Siinä sivussa pöydässämme meni kans pari pulloa viiniä. Tarjoilu oli joustavaa ja väliin jopa turhankin nopeaa, mutta emme ottaneet siitä kihtiä: istuimme ja turisimme rauhassa. Ehdottomasti suositeltava paikka, hinta-laatusuhde oli hyvä.

Savuankka oli juuri parahultaisen vaaleanpunertavaa



Tämä maistui myös erinomaiselta, vaikka ulkonäkö ei ehkä niin kummoinen ole

Ruoan jälkeen lähdimme kävelemään pitkin entistä Finlaysonin tehdasaluetta ja yritimme sisälle Plevnaan, mutta siellä oli yksityistilaisuus. Meiltä puuttu ne nahkaliivit, ettei sitten ollut asiaa sinne. Tampere vaikutti näin satunnaisen matkailijan silmään todella kauniilta kaupungilta, otin kuviakin aika huppelissa, mutta tässäpäs öistä Tamperetta iloksenne:

Tillikkaan, Tillikkaan...

Kaunista, vai mitä? Ilves-hotelli seisoo siellä taustalla

Palasimme Tillikan glögien jälkeen hotellille ja painuimme yökerhon humuun. Pikkuylläri oli se , että Ilveksen yökerhon asiakkaan keski-ikä oli noin 25 vuotta... Seurasimme siinä aikamme nuorten soidinmenoja ja kuuntelimme paskaa konemusiikkia sillä varsinaisella tanssipuolella. Keljutti huono musiikki. Mutta Avot,kun palasimme toiselle puolelle siellä soi Hurriganesin Get on, get on baby get on... ja se oli menoa. Muu seurueemme kattoi hetken silmät pyöreinä, kun meikä painui postimerkin kokoiselle tanssilattialle jammaamaan kuin valkotornado.Seurasivat sitten aika pian perässä. Jengi kattoi ensin vähän pitkään, mutta innostuivatpas muutkin tanssimaan. Siinä sitten tuli oikein antaumuksella reviteltyä, varsinkin kun DJ laittoin vanhan toivomuksesta soimaan CCR:n Up around the bend, joka on mun ihan suosikki tanssikipale. Siinä biisissä soi mun nuoruuteni. Hitto , että nautin. Kyllä toisetkin seurueestamme yrittivät pysyä mukana, vaikka varsinkin miehet väittivät , että tanssiminen ei kiinnosta heitä sitten pätkääkään. Siippakin veteli muutaman kipaleen, kun oli saanut hyvät pohjat. Kyllä juttu on niin, että niin kauan kuin jalat kestää, mie tanssin aina kun on tilaisuus, se on vissi se. Harmi vaan, että tilaisuuksia on mulla aika harvoin. Toisaalta ne on sitä hauskempia.

Uni tavoitti minut joskus 2 aikaan ja nukuimme 9.30 saakka, jolloin oli aika lähteä kipin kapin aamiaiselle. Aamiainenkin oli todella monipuolinen ja runsas. Vetelin mustat makkarat heti alkuunsa ystävärouvan kanssa, ukkojen katsoessa inhoten. Olenkin ollut niin täysi siitä aamupalasta, että vasta äsken söin vähän juustopiirakkaa, jonka tein huomista varten, kun tulee pari naista kylään illalla.

Ystäväpariskunta lähti autolla kohti Espoota ja me menimme siipan kanssa silmät suurina ihmetyksestä pällistelemään Lempäälän Ideaparkia. Olipahan kolossi. Täynnä tarpeellista ja tarpeetonta roinaa ihan joka lähtöön. Ovien takana oli jonot jo ennen klo 12 ja autojen jono mateli koko ajan kohti parkkikenttiä. Ei me juuri mitään ostettu , mutta saatiin hyviä saunavinkkejä siellä yläkerran sisustusliikkeissä.

Lopuksi siippa saatteli minut junaan ja tulla kötkytin kottiin. IHANA, VIRKISTÄVÄ JA HAUSKA Tampereen matka todella hyvässä seurassa. Tuntuu, kuin olisin ollut pitempäänkin lomalla. Olen ihmetellyt, miksi se Simo Frangen on aina sinne Tampereelle menossa. En ihmettele enää. Täytyy minunkin käydä siellä useammin. Mukavaa alkavaa viikkoa, kamut!