torstai 26. helmikuuta 2009

Kamera lähtee maailmalle

Kiasman yleisnäkymä

Heippa kurkkijat!

Minun viikko on ollut aika vauhdikas ja työntäyteinen (onneksi näinkin välillä, että tulee rahaakin) Huomenna on vielä melkoinen päivä ennen viikonloppua: aamulla yksi työnohjausryhmä, sieltä unikurssille suoraan hiukka myöhästyneenä, unikurssilta suoraan työkeikalle muutamaksi tunniksi. Kotona olen lienee siinä 18 pintaan umpiväsyneenä ja kaikkeni antaneena.


Marita Liulian näyttelystä

Maanantain olin keikalla, tiistaina pidin vapaapäivän ja olin kurssikaverini S:n kanssa rilluttelemassa Helsingissä. S. soitteli pitkästä aikaa sunnuntai-iltana ja kertoi tulevansa pääkaupunkiseudulle. Maanantaiksi olin jo lupautunut töihin, mutta onneksi pystyin siivoamaan tiistai päiväni tyhjäksi. Oli mukava rupatella pitkästä aikaa ja päivittää tapahtumia molempien elämästä. Suureksi yllätyksekseni kaverini oli läpikäynyt aviokriisin, josta he kuitenkin olivat selvinneet. Hmm... aina välillä kieltämättä tulee mieleen, että milloin se meillä iskee. Ei kukaan ole koskematon ja turvassa, näin alan pikkuhiljaa uskoa. Tosin täytyy sanoa, että tuttavapiiriimme kuuluu vielä aika paljon pareja, jotka ovat ensimmäisessä liitossaan.



Totuuksia samsta näyttelystä

Kävin S:n kanssa pitkästä aikaa Kiasman näyttelyssä ja tuli taas pällisteltyä silmät pyöreinä ihmetyksestä. Parasta antia minusta tarjottiin 5. kerroksessa, jossa oli Marita Liulian näyttely, joka käsitteli erilaisten uskontojen jäljillä olemista. Hieno tunnelma ja mielenkiintoisia töitä. Siellä otin muutaman valokuvan, vaikka en ole ihan varma, oliko se sallittua. Ei ainakaan vartijat kieltäneet ja se mitä ei kielletä, on kait sallittua. Saksassa sai reilusti kuvat kaikissa museoissa, missä kävimme.







Tytär on lähdössä reissuun ja lainaa mun kameraa. Nyt täytyy siis tyytyä arkistokuviin, kun uusia ei saa viikkoon. Kyllä tytärtä jännittää kovasti tämä Kauko-Idän reissu. Eka kerran ilman iskää ja äippää, mutta hyvässä seurassa eli opiskelukaverin kanssa. Toivottavasti tytöillä on ikimuistettava reissu.


Vihdoinkin saan uniryhmäni aloitettua. Paljon on ollut kiinnostuneita, mutta loppujen lopuksi oli iso työ löytää sitoutuvia. Sunnuntaina kuitenkin aloitamme unityöskentelyn Montaque Ullmanin luomalla työtavalla. Jännittää. On kyllä paljon hauskempaa olla uniryhmän jäsen kuin vetäjä. Onneksi sitä vetämistä on harjoiteltu kurssilla ja siihen saa myös työnohjausta. Sinänsä ryhmien vetäminen on mulle tuttua hommaa kaikista töistäni, mutta uniryhmä on kovin erilainen.

Huomenna on perjantai ja perjantai herkut. Mitähän keksisi? Muutama punkkupullo on vielä varastossa, että Alkon kautta ei tarvi koukata. Aika usein tulee laitettua jotain ruokaisaa salaattia, joskus kyllä ihan kunnon pihviäkin. Perjantai-ilta on minusta viikon paras hetki. Koko viikonloppu vielä edessäpäin. Mutta sitä ennen on vielä aika monta tehtävää suoritettavana. Niin varmasti kaikilla meillä. Tänään täällä satoi lumirättejä.

3 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Sun kirjoituksesta sai nyt kyllä sen kuvan, että oon eka kertaa matkalla ilman teitä :)Saanen siis lisätä, että oon ensi kertaa ilman vanhuksia kaukoidässä, muutoin kyllä on tullu matkusteltua :)
L:n sisko muuten laitto meille joku 10 reseptiä..ei oo sit ainakaan lääkkeistä pulaa:P

ps. Äiti oot ihana!

meri kirjoitti...

Täälläkin läikähti sydämessä tuo jälkikirjoitus. Tuntuu tosi mukavalta.

Kiva kun sait ryhmän kasaan. Uudenlainen kokemus taas tällaisen ryhmän vetäminen, siinä voi tulla hienoja juttuja eteen. Eikö tunnukin kivalta, kun on jotain uutta haastetta, erilaista?

Olivia kirjoitti...

Olet rohkea, kun uskallat, jaksat heittäytyä aina uusiin juttuihin.

Miten se sinun "unihaastattelu", koskas siitä päästään lukemaan, odottelen.