Heipsan! Huomenna on taas se päivä, jolloin on leväytettävä suu ammolleen aurinkolasit silmillä. Hammaslääkärini apulainen soittaa mulle kerran vuodessa ja kutsuu tsekkaukseen. Hyvä niin, sillä luultavasti muuten taas venyttäisin sinne menoa hamaan hätätilanteeseen.
Olen vielä sitä sukupolvea, jolla on aika traumaattisia kokemuksia kouluhammaslääkäreistä. Ihan oikeasti näin aikuisenakin ajatellen osa heistä oli kyllä sadisteja, muistan vieläkin niitä sanontoja: "Vaikka kuinka syvällä ois, niin pois on tultava...jne.." kun täti Nikula kaiveli hampaita piikillänsä. Me koululaiset sepittelimme pelottelulauluja: "Tiedän paikan kamalan, koulun hammashoitolan. Siellä täti Nikula, kaivaa hampaita tikulla.." Sävel: Tiedän paikan armahan... No siitä kaivelusta jäi sellaiset traumat, että keskikouluun päästyäni en käynyt hammaslääkärillä 5 vuoteen ja olin muutenkin ihan vakuuttunut siitä, että tekohampaat on sika kätevät: ei särkyjä, ei hammaslääkäriä. Oikeasti mun luokalla oli lapsia, jotka saivat tekarit rippilahjaksi (tai siis oli ainakin yksi) Mutta kuten arvaatte, se hetki tuli, jolloin oli pakko lähteä lääkäriin , vaikka olin uskollisesti yrittänyt jouduttaa tekareitten saamista olemalla hoitamatta hampaitani.
Luojan kiitos, kohdalleni sattui viisas yksityinen hammaslääkäri , joka oivalsi, mistä mulla kenkä puristi. Hän paikkasi muistaakseni 6 reikää, teki yhden juurihoidon ja joutui poistamaan yhden poskihampaan ja ennen kaikkea hän hoiti psyykeni asian tiimoilta kuntoon. Hän sai minut luottamaan ja uskomaan siihen, että purisin näillä hampailla lopun ikäni, kun hän ne laittaa kuntoon. No, nyt siitä lähtien olen käynyt säännöllisesti hammaslääkärillä ja on mulle tehty operaatio jos toinenkin, mutta ei mua enää niin pelota, että yöunet menisi. Enää ei mene edes vatsa sekaisin.
Siunattuja nuo korjaavat kokemukset elämässä, siunattuja ne ihmiset, jotka niitä meille itse kullekin tuottavat. Kurkkijat, onko teillä mielenkiintoisia hammaslääkärikokemuksia? Hauskana jatkona tähän täytyy mainita, että tyttärellä ei ole ikänä ollut yhtään reikää hampaissa ja hänestä on ihanaa, kun joku räpeltää hampaita tarkastuksessa. Polvi on siis tyttärestä parantuntut ja huomattavasti.
Nyt mulla joudutaan uusimaan paikkoja ja nämä vanhat isot amalgaamipaikathan pikkuhiljaa halkaisevat hampaan. Niitä on sitten vaihdettu muovisiin pikkuhiljaa. Mutta hammaslääkäri fobia on kohdallani taaksejäänyttä elämää, vaikka en olisi sitä ikinä uskonut.
Olen ehtinyt vähemmän bloggaamaan, kun olen ollut nyt tiiviisti töissä. Ikävästi työelämä kyllä häiritsee harrastuksia. Olen lähdössä reissuun maaliskuun lopulla. Tällä kertaa maahan, jossa en ole koskaan aiemmin käynyt, mutta jonne olen usein halunnut. Tarkoituksena on levätä ja varmaankin snorklata, koska siihen siellä on erinomaiset olosuhteet. Mutta siitä tuonnempana.
8 kommenttia:
Hammaslääkäri ja gynekologi viiden vuoden välein on mullekin ollut sopiva ohjelma;) Nyttemmin pidän jo paremmin lukua niistä, mutta mitä sitä nuorena välitti.
P.S.Multa meni lauantain ohjelma ohi eikä areenakaan suostu sitä toistamaan.
Lapsenahan hammaslääkäriin meno oli kamalaa, tuntui kuin koko hammashoitolan henkilökunta olisi marssinut suuhun keihäät ojossa. Se jännitys odotushuoneessa oli pahinta.
Sitten muutettiin Jyväskylään ja viereisessä huoneistossa oli aivan ihanan rauhallisen naishammaslääkärin vastaanotto. Sinne jäi pelko ja kauhistus. Mutta koska hampaiden kiristely ei jäänyt, menin pari vuotta sitten kaupungissa hammaslääkäriin, joka oli aivan kertakaikkisen ihana. Kävi ilmi, että hän oli tuon edellisen tytär! Nopea, taitava, rauhallinen - eikä mikään tunnu missään.
Se oli raakaa touhua ennen vanhaan hammaslääkärillä käynti. Meni kokonainen aikuis-ikä niistä traumoista selvitä. Nykyään lähes nautinnolla menee hammashoitoon.
Amalgaamit on aikoinaan muovisiin vaihdettu ja hyvin ovat kestäneet
No justihin samanlaaset kokemukset on mullakin hammaslääkäristä kouluaikana. Samaa pilikkalauluakin laulettihin, kun sinä ja sun koulukaverit. Mulloli kans fobia hammasläkäriistä, mutta nyt son taaksejäänyttä elämää ja mä voisin vaikka nukkua hammaslääkärin tuolissa.
Pari vuotta sitten jouruun ennen polovileikkausta juurihoitohon hammaslääkärille, joka oli erikoistunu juurihoitoihin. Aivan ihana keski-ikäinen naisihminen. Se laittoo ennen puurutuspiikkiä mun ikenen limakalavolle mansikan makuusta puurutusgeeliä, jottei oikian puurutuspiikin pisto sitten tunnu. Kyllä mua olis naurattanu ihan äänehen moinen huolenpito, mutten tietysti voinu, kun suu oli täys kaikennäköösiä vekottimia.
Mä tiesin tuon mansikanmakuusen geelin olemassaolon siitä, kun olin kerran sielä Espoos Pienen I:n kans hammaslääkäris. Sille laitettihin sitä geeliä silloon, kun sillä piti paikata yhtä maitohammasta. =oD IRENE
Mie käyn hammaslääkärillä joka vuosi perustarkastuksessa ja haamskiven poistossa silloin tällöin. Onkohan meillä ollut sama täti Nikula, koska kouluajoilta minullekin tarttuoi hammaslääkärikammo.Nykyisin jos paikata tarvitsee käyn laserhoidossa, onneksi oma hammaslääkärini taitaa sen.
Kiirettä on piisannut täälläkin päin, voimat meinaa ehtyä...
Täällä toinen kammoinen, mutta sitten Juniorin odotusaikana laitatin kaikki hampit kuntoon ja oli kamalaa viisaudenhampaiden poisto kun ei oikein voinut ottaa siihen särkyyn mitään.
Muutenkin aina lähden matomaisesti liikkumaan eteenpäin siinä tuolissa ja lääkäri työntää minua päästä aina takaisin. Uuuh, miten sitä voikaan pelätä niin kamalasti... Selkä on aina hiestä märkä ja pierettää ihan hirvittävästi. Minulla menee maha ihan kuralle kun käyn hammaslääkärissä. Hyvä tietää vanhempana jos tulee niitä ummetusvaivoja : D
No ihan on samat kokemukset lapsuudesta. Se oli siis niin kamalaa touhua, mullakin lääkäri otti päästä kiinni toisella kädellä ja toisella kädellä porasi. Ja porasi pitkään ja syvään. Aikuisiän hammaslääkärini sitten on yrittänyt korjailla niitä tekosia, mitä silloin tehtiin.
Minäkin olin varmaan 10 vuotta etten käynyt hammaslääkärissä. Sitten oli pakko, kun ei enää voinut syödä kuin etuhampailla =D.
Nyt käyn säännöllisesti ja minutkin kutsutaan, muuten jäisi menemättä. Ensi viikolla on mullakin tarkistus.
Onneksi nykyiset lääkärit osaavat ottaa potilaansa oikein. Ja niin kuuluukin mun mielestä, mehän sen lystin maksamme! :)
Kuulostaapa tutulta. Täsmälleen samaa laulua olen minäkin aikanaan laulaunut :D
Kiva, kun jätit merkkisi blogiini. Sinulla näyttää olevan täällä monenmoista luettavaa!
Lähetä kommentti