Se on maanantai ja tälle päivälle ei siunaantunut palkallista työtä. Kävin kuitenkin toimistolla kaupungissa ja vein samalla Seureen tuntilistani, että edes ne muutamat ansaitut rovot tulisivat tilille.
Väsyttää kovasti. Asia saattaa johtua siitä, että vanhana neurootikkona päähäni pälähti illalla, että muistinkohan mie laittaa kahvinkeittimen kiinni lähdettyäni toimistolta uniryhmän jälkeen. Ja eiköhän vaan se pe...leen ajatus vaivannut mua siksi paljon, että unetkin häiriintyivät. Mulla on jonkin verran näitä neurooseja, mutta kyllä ne suht hallinnassa ovat. Tärkeimmät neuroosini ovat: muistinko varmasti sulkea oven, onhan hella ja kahvinkeitin pois päältä ja onko lompakko mukana. Kait aika tavallisia?? Lompakon mukana olokin täytyy tarkistaa välillä moneen kertaan, vaikka en olisi edes laukkua avannut välillä. Avaruuteenkohan luulen sen haihtuneen??? Huvitti kuulla tyttäreltä, että myös hänellä on tämä "lompakkoneuroosi" Kuinkahan monta kertaa päivässä hän tarkistaa lompakon läsnäolon, kun on nyt reissussa... Oletteko te, rakkaat kurkkijat, kehitelleet omia mielenkiintoisia neurooseja?
Täytyy nyt kyllä sanoa, että mainioissa unenlahjoissani on ylipäätänsä tapahtunut käänne hiukka heikompaan. Johtuu hormooneista, luulen ma. Monta kertaa yössä on kauhia hiki, heitän peittoa pois herätäkseni taas siihen , että on kylymä. "Maalarit" kävivät viimeksi talossa tammikuun alussa eli vaikuttaa siltä, että meitsi on siirtymässä uuteen aikakauteen. Rättipäivät ovat kohta muisto vain. Kyllä niitä on piisannutkin tuolta 12- vuotiaasta saakka ja aina, lukuunottamatta raskausaikaani. Joutavat jo jäädäkin. Hormooneita en aio hakia, jos ei ole ihan pakko. Onko siellä kurkkijoissa yhtään luomumenopaussaajaa? Eikö ole oireita, vai miten olet hoitanut itteäsi? Sen kyllä ittestäni tiedän, että jos yöunet alkavat säännöllisesti mennä hunningolle, on vitutuksen määrä niin valtaisa, että apua on haettava. Vielä ei kuitenkaan olla siinä vaiheessa.
Uniryhmä alkoi eilen. Minua vetäjän jännitti ja varmaan jännitti jäseniäkin. Varsin rattoisasti kuitenkin meni 3 tuntia ja sinä aikana ehdimme käsitellä kaksi unta ja hiukan Montaque Ullmanin teoriaa. Mun mielestä oli oikein mukavaa ja mielenkiintoista. Täytyy vain toivoa, että jäsenten kokemukset ovat samanlaisia. Ryhmämme ikäjakauma on 20-52 v, kaikki ovat naisia.
Nyt alako väsyttämään nii kauhiasti, että otan nokoset. Mutta tässähän tuli teille jo monta asiaa kommentoitavaksi. Ilmottautukoon siis kaikki neuroosikollegat ja korvaushormoonittomat kanssasisaret. Paitsi on kyllä ihan yhtä mielenkiintoista kuulla, miten korvaushormonit ovat elämääsi helpottaneet. Kuvat kaivelen arkistosta , kun uusia ei nyt ole. Var så god!
15 kommenttia:
Minun neurooseihin kuuluvat kaikki nuo sinunkin luettelemat, mutta lisänä ja tärkeimpänä omalta kohdalta sanoisin: 'onko avaimet mukana'. Saatan ennen ulko-oven sulkemista tarkistaa monta kertaa, että avaimet roikkuvat joko kaulassa tai ovat laukussa.. Oi että se on rasittavaa joskus.
Muuta tarkisteluani pidän normaalina, mutta ulkomaille lähtiessä kirjoitan listoja mukaanotettavista tavaroista ja alan keräillä kamppeita jo viikkoa ennen. Hirveä stressi sitten siitä, onko kaikki tarpeellinen mukana. Passit ja liput tarkastetaan monta kertaa. Kohta en lähde enää minnekään.
KUn olin aikani veivannut peittoa päälle ja peittoa pois puolen tunnin välein, olin valmis hormonihoitoon. Aloitekyky ja mieliala oli myös lähellä nollapistettä. Kivikautiset loppuivat jo 45-vuotiaana. Hoito auttoi viikossa takaisin tolpilleni.
Kyllä oireet voi jollakin mennä ohi lievinäkin, jospa sinä kuuluisin heihin!
Unettomuus on järkyttävää, en toivo sitä kellekään.
Luomuna olen edelleen ja uneton , joten vitutuskäyräkin jatkuvasti melko tapissa, että revinpä siitä. Hih,hih.
Noita velvollisuuksia on tällä hetkellä aika vähän, joten issekseen noituen tämä kyllä jotenkin menee, kuten olen varmaan joskus maininnutkin.
Ihmeellistä melankoliaakin on taas tullut, onneksi on sentää kevät tulossa.
Hei!
Ponnistelin luomuna kauan. Jos nyt pitäisi valita uudelleen, luopuisin luomusta. Luomuiluni oli ilmeisesti osasyy salakavalan väsymyksen kehittymiseen. Luomuilu ja muutoinkin vaativa elämänvaihe ja nyt on jo 1,5 vuotta sairauslomaa takana - kehittyi väsymyksestä masennus.
Mulla kai vielä edessä, vaikka peiton kanssa värkkään jo ihan lahjakkaasti. Toisaalta muutoksia kk-rytmiin on tullut hiljalleen, elättelen toivetta aikaisesta loppumisesta.
Neuroottisuushan on "tervettä" tiettyyn rajaan asti ja kahvinkeittimen ja työpaikan ovien tarkastelua lukuunottamatta (luojan kiitos) ei enempiä tarkistamispakkoja ole. Tai sitten niille on vaan sokea. Muistin juuri, että joskus pitää tarkistaa onko housut jalassa.. unissa sitä sattuu ettei lähtiessä olekaan muistanut laittaa.
Unien huononeminen on tässä vaivana mullakin, mutta väliaikaisesti, sanon tässä niin, etten manaa sitä pidemmäksi vaivaksi.
Hoidot tarpeen mukaan, sitten kun tarpeeksi kyrsii, on kai aika aloittaa hoito?
Opiskeluaikana olin töissä sairaala-apulaisena. Kun menin töihin mulle sanottiin monta kertaa, että kädet pitää pestä aina kun koskee johonkin uuteen. Siitä on jänyt ahkera käsien peseminen, ei nyt ihan neuroosi kuitenkaan.
Kun menen kahvilaan tai ravintolaan, mun pitää saada istua niin, että näen oven ja ikkunasta ulos. Selkään tulee inha olo, jos en voi istua siten. Kaverini tietävät tämän ja ottavat sen huomioon.
Vaikka ikää ei ole kuin 46, noin vuosi sitten alkoi hikoilu. Jostain kuulin, että soija olisi tehokasta vv-oireisiin. Nyt olen jonkun aikaa syönyt soijaa, enkä hikoile enää samalla tavalla. Yritän välttää hormoneja.
Ei oo totta! Mun pitkä ja upea kommentti EI OLEKAAN TÄÄLLÄ! Miksi aina minä! Just kun olen kirjoittanut upeimman kommentin ikinä! Äh!!
Kahvinkeitin ja avainten tarkistelu tuttua. Enpä mä niitä oikein neurooseina pidä... Kuukutisetkin jäivät muuten siihen aivoverenvuotoleikkaukseen kolme vuotta sitten vaikka gynegologi on sanonut että minulla ei varsinaiset vaihdevuodet ole vielä alkaneet. No mähän olin silloin 2005 44-vuotias että nyt sitten oireita odotellaan. Aion kärvistellä enkä todennäköisesti ota mitään hormonihoitoja. No pari vuotta ja aika näyttää. Kyllä gyne jo kysäisikin että onko mitään oireita? No hikoilua jees mutta yhdistän sen tähän rankkaan ylipainoon. Luomuna menty tässä kolme vuotta. Ai niin syönhän mä femisoijaa että ehkä se auttaa näihinkin vaivoihin. Olen ainakin kuullut että soijalla olisi jotain apua. Mene ja tiedä sitten..Terveisin Marja-Leena
Hannele- välillä tämä systeemi tuntuu oudosti syövän kommentteja?? Joku varmaan nappaa parhaat ja käyttää ne kirjansa materiaalina. Harmi, olisi hauska tietää, mitä kirjoitit.
Tuntuu siltä, että nämä minun neuroosit on ihan peruskamaa. E>ilen nukuin päikkärit ja viime yön nukuin loistavasti. Jihuu.
Oli syönyt minunkin kommentin! Saat osan yksi uusintana.
Palaan usein ovelta tarkistamaan onko levyt kiinni. Kerran lähdin lapseni kanssa Tukholmaan laivalla ja rapussa muistin, että en tarkistanut levyjä. En palannut tarkistamaan. Kun tulimme kotiin kahden yön jälkeen, levy hohti punaisena ja kaapit sivulla kuumana. Epäilen, että naapurimme oli käynyt aamulla meillä. Tuskin vajaan kahden vuorokauden jälkeen olisi vahinko ollut niin pieni. Kerran he lomalla ollessamme hakivat puhelimemme, kun kissansa oli syönyt johdon poikki. Meillä oli toistemme avaimet.
Minä aloitin hormonit jo ennenkuin oli vaihdevuosioireitakaan. Kun työuupumuksesta kehittyi masennus, päätin käyttää kaiken mahdollisen mikä voi auttaa pinnalle.
Muutenkin olisin kyllä aloittanut hormonihoidon heti oireiden alkaessa.
Kuukautisista olisin kyllä ihan valmis luopumaan ja PMS-oireista myös. Nuorena ajattelin, että on se kamalaa kun ennenvanhaan naiset on ajettu kylän ulkopuolelle kuukautisten ajaksi, myöhemmin ymmärsin sen olleen aika käytännöllistä ja nykyisen toivon, että kun saiskin joskus olla yksin mettässä vähän aikaa.
Tuon vertaiset tarkistamiset kuin sulla kuuluu varmaan jokaisen repertuaariin. Sehän on vain normaalia huolehtimista. Sattumoisin huolellisuus ei ole minun parhaita puoliani, mutta pyykit täytyy sommitella narulle värien mukaan, tiskikonetta ei osaa kukaan kuin minä täyttää OIKEIN - omat omituiset tapamme meillä on varmaan kaikilla.
Haa, luomutäti täällä! :) Tai ainakin melkein. Peittoa on tullut vatvottua eestaas sen verran monta kertaa, että tiedän miltä sinusta tuntuu. Aivan hirveää oli semmonen puoli vuotta, enkä mennyt hakemaan mitään kun periaatteesta en syö lääkkeitä ennen kuin on ihan pakko. No sitten tuli pakko =D. Arvaa miltä tuntui kesken tärkeän kokouksen kun meikäläisellä alkoi vesiputous valumaan otsasta =D Ja tätä tapahtui semmosten 20 minuutin välein. Ei hyvä.
Menin siis hakemaan apua. Ja katin kontit! Söin vajaa 3 kuukautta ja sitten lopetin. Syy, että tiputtelin koko ajan. Meni hermo siihenkin. Kun lopetin, vaivat tulivat takaisin pariksi viikoksi ja nyt ovat pois! *koputtaa puuta eli päätään*
Saattaa vielä joskus aaltoilla, ehkä noin kerran kolmessa viikossa viiden minuutin ajan. Ei haittaa mua :)
Mulla olis yks levyllinen hormoonihoitoa, haluukko? =D =D
Tervehdys. Tutulta kuullostaa. Itse haluaisin menkkojen jo loppuvan, tai olen oikeastaan halunnut jo monta vuotta. Minusta siinä vaiheessa kun naisesta siltä tuntuu, pitäisi saada tuo koko kohtu hemmettiin. Varsinkin kun se poistetaan nykyisin niin kätevästi tähystysleikkauksella.
Hikoilin aikoinani (noin puolivuotta sitten) koko ajan ja jossain aina purskahti oikein sellainen hiki pintaan (usein juuri tietenkin kaupassa). Löysin sitten sellaisia luontaistuotte- pillereitä kun Kuumat aallot.
Söin yhden paketin ja nyt ei ole ollut mitään ongelmia. täytyy varmaan käydä etsimässä niitä lisää vastaisuuden varalle.
Hei, avaimet täytyy tarkastaa kymmeneen kertaan. Autolta palataan takaisin sisälle tarkastamaan silitysrauta. Kerran vielä tarkastetaan avaimet ja rahapussi.
Kaikki muut meillä sammuukin automaattisesti ettei tarvitse hätäillä, ihan niinkuin asukaskin : )
Samat neuroosit ja koska ikääkin on saman verran, niin aavistelen, että samat menopaussihuolet alkavat kohta minullakin. Joka kerta, kun hikoilen, tulee mieleen, että johtuisiko tämä jo vaihdevuosista. Mutta ehkä sauvakävelylenkin jälkeen hikoilu johtuu vain liikunnasta? =D
Heips!
Kerronpa kokemukseni minäkin...
Mulla alko vv:t jo 45v:na. Ensin luulin olevani raskaana, kun en tajunnut, mistä on kysymys. Mieliala meni vuoristorataa. Tuli avioero. Jälkeenpäin ajatellen suurin syy oli mun vv:t, jotka aiheutti mulle uuden "murrosiän". Ensin en halunnut itse hormonihoitoa, koska mun äiti kuoli 58v:na rintasyöpään. Hän söi hormoneita monta vuotta. Mutta kun hikoilut ja sen myötä unettomuus ovat jatkuneet näihin päiviin asti, olin valmis aloittamaan hoidon. Olen nyt 51v, elikkä 6-7 vuotta tässä on kärvistelty. Mutta nyt lääkärit eivät anna mulle hormonihoitoa, koska on tuo sukurasitus. Olen kokeillut kaikenmaailman luontaishoidot homeopatiasta lähtien. Hetken apu tullut, mutta aina palataan samaan tilaan. Työterveyshuollossa tehtiin uupumistesti ja burn out on kuulemma ovella, tuli stop-merkki. Masennuslääkkeet aloitin pari päivää sitten. Sen verran vahva annostus, että sivuoireena vatsa ihan "sekaisin" ja yletön väsymys. Tokkurainen olo ja muisti pätkii... Nyt olen viikon lomalla, sattu olemaan lomapäiviä rästissä. Tokkopa viikossa toivun! Että tällasta...
Toivottavasti Sinä pääset vähemmällä! Kaunista kevättä ja voimapäiviä Sinulle! Toivottelee Seija
Lähetä kommentti