lauantai 21. maaliskuuta 2009

Muistojeni muikut

Tässä sardiinimuikut ovat lähdössä uuniin




Kolmen tunnin muhittamisen jälkeen näytti tällaiselta

Täällä leijailee ihana tuoksu. Otin uunista vastikään sardiinimuikut, jotka ovat siellä muhineet 3 tuntia ja ovat hyviä. Pikkusen maistoin jo odottaessani perunoiden kypsymistä.
Muikkuihin liittyy muistoja. Olen joskus laittanutkin blogiini kuvia mummolasta. Mummolahan sijaitsee kahden järven yhtymäkohdassa salmen kohdalla. Lapsuudestani muistan, että järvistä tuli muikkua oikein kunnolla ja sitten niitä ihanuuksia halstrattiin nuotiolla. Suurta herkkua oli myös muikun mäti, jota lypsettiin isoihin saaveihin ja käsittääkseni suurin osa siitä myytiin. Lapsena en tosin osannut arvostaa tuota mätiherkkua, mutta kyllä nyt maistuis, jos vain sais jostain joskus, kun se on niin mielettömän kallista ostaa. Nykyisin ostan kirjolohenmätiä, joka on aika edullista , joskus harvoin hiukan siianmätiä. Muistelin enolleni niitä muikkusaaliita lapsuudessa ja ihmettelin, että olenko kuvitellut koko jutun, kun ei siellä enää mitään muikkua ole. Eno kertoi, että muikku hävisi järvestä, kun sen pintaa alettiin säännöstellä joskus 70-luvulla. Surullista.

Ja eiku syömään

Nykyisin käymme aina silloin tällöin Kuopiossa, jossa meidät eräät läheiset ystävät asuvat. Herralta olenkin saanut tämän Sardiinimuikkujen reseptin ja tässä se tulee teille:

Päättömiä puhdistettuja muikkuja niin paljon kun saat/haluat

Sipulisilppua
chilitomaattimurskaa

tilliä, suolaa, chilirouhetta tai mitä vain haluat muikun mausteeksi

Ladotaan muikut/ tomaattimurska/ sipulisilppu vuorotellen kerroksittain sopivaan vuokaan ja mausteet aina tietty kalakerroksen jälkeen. Kun kamat loppuu, lorutettaan öljyä (rypsiöljyä) päällimmäiseksi sen verran kuin kantti kestää. Koko hökötys uuniin 3 h / 175 asteeseen ja onhan hyvää. Ruodoista ei ole mitään tietoa, ne muheutuvat täysin kolmessa tunnissa. Itte tein nyt kilosta muikkuja ja tuli sellainen Kokki-vuoka ihan täyteen. Kilosta sain tulemaan kolme kerrosta muikkuja. Tässä välissä kävin syömässä sardiinimuikkuja pottujen kera ja kyllä oli herkullista. Vähän jännitti, että, onko chiliä liikaa, mutta ehei kolme tuntia uunissa oli kesyttänyt myös chilin sopivasti.

Illalla tulee saunavieraita ja heitä varten olen taas touhunnut aamusta alkaen valmisteluita. Tein feta-pinaattipiirakkaa valmiiseen ruisperunataikinaan. Maistoin sitäkin ja hyvää oli. Kehtaa tarjota vieraille. Sitten vielä teen kanasalaatin ja emmeköhän me sillä pärjää. On olo oikein emäntäinen.


Keväistä maisemaa Haukilahden rannasta

Kun sardiinimuikut muhivat uunissa, kävimme siipan kanssa geokätköilemässä Haukilahdessa. Eka kerran sain askelmittariini yli 10.000 askelta, jihaa, loppupäivän voinkin vedellä lonkkaa. Ei todellakaan ole helppoa saada 10.000 askelta kasaan tavallisena työpäivänä, kyllä ne askeleet tyssää viimeistään noin 7000.


Eipä tämän henkevämpiä asioita tällä kertaa. Pysykäähän muikun syrjässä kiinni!

9 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Äitini (80v) on erinomainen muikkujen paistaja, mutta tuota uunivuoka-tyyppistä ei ole laittanut. Itse olen silakoista laittanut tomaattipyreen kera ja hyvää oli. Tuota muikku-reseptiä täytyy kyllä kokeilla, aivan rupes kuol valumaan...

Sooloilija kirjoitti...

Vielä olisi ihanaa jos laittaisit sen feta-pinaattipiirakan ohjeenkin, vaikka suunnilleen tiedänkin minkälaisesta on kyse, mutta ne määrät..

Voi minä en ole muikun syöjä. Täällä myydään aina kesäisin torilla niitä friteerattuja muikkuja, joskus olen maistanut, mutta ei vaan ole mun juttu.. Mutta ymmärrän oikein hyvin, että toiset tykkäävät!

Anonyymi kirjoitti...

Joskus on hyvä heittää henkevät olan taakse ja keskittyä muikkuihin :-)

Makumuistot ovat tiukassa, niin hyvät kuin huonot. Minun muikkumuistoni tulevat ajoilta, jolloin asuin vielä pohjoisemoana ja naapurin emäntä opetti tekemään lähijärven muikuista muikkupataa. Namnam... Minäkin olen tänään ollut emäntäoloissa, leiponut sämpylöitä ja marjapiirkkaa ja tehnyt oikein kunnon italiaista pastakastiketta, semmoista, joka muhiin kauan padassa!Mukavaa iltaa vieraiden kanssa!

noeijoo kirjoitti...

Ai että on hyvän näköistä, tuotahan voisi tehdä, kun kaupasta saa joskus perattuja muikkuja eikä tarvitse alkaa itte puhkomaan. Tuota chiliä en olisi kyllä hoksannut laittaa, jos olisin uuniin muikut työntänyt. Muikkuja kun saa niin se on kyllä herkuttelupäivä silloin. Lohi taas ihan arkista nykyisin.

Hauskaa iltaa vieraiden kanssa! Minä yllätin nuorison kavereineen paistamalla lättyjä. Miten ihmeessä edes puolentoista litran taikina ei riitä, aina loppuu kesken.

Anonyymi kirjoitti...

Moi !
Minä mielelläni ottaisin sen savukalasalaatti ohjeen. Jos siis ennätät.
Siihen kalaan kun voi yhdistellä niin montaa lajia, mikä se sinun ohjeesi mahtaa olla.
terv. Olivia

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, mutta annan oman muikkuni jollekin vähemmän kala-allergiselle! Lapsena rakastin savusilakoita yli kaiken ja muitakin kalaruokia, mutta nyt ne ovat olleet pannassa jo parikymmentä vuotta. Kyllä sä olet ollut varsin emäntäisellä tuulella, toivottavasti vieraat osasivat arvostaa sitä!

Vicki Li kirjoitti...

Olivia, se siipan savukalasaatti ei ollut mitään kummoista= tavallista perussalaattia, johon oli lisätty savulohta, mutta mulla on kyllä oma savukalaresepti, joka on perheen kesken legendaarinen.Eli keitettyä pastaa, maustekurkkua, tuorekurkkua, vihreää kirpeää omenaa, herne-maissi-paprika pakaste, purjoa tai makeaa sipulia, parasta savukalaa tähän on savusilakka, mutta käy mikä sattuu saamaan. Kermaviilikastike,johon mausteeksi sitruunaa, tilliä, sitruunapippuria, sinappia. Määristä ei mitään havaintoa, mutta näppituntumalla kaikkea.Tämä on ruokaisaa ja hyvää. Savusilakka pitää siis perata, mutta jos käytät savu/loimulohta pääset vähemmällä. Kastikkeen voi sekoittaa salaattiin suoraan, mutta voi sen pitää erilläänkin. Ehkä on kauniimman näköistä niin.Toivottavsti maistuu sinullekin.

Vicki Li kirjoitti...

Sooloilija- pohjana valmis Sunnuntai ruis-perunataikina, jota paistoin uunissa 10 min itekseen ennen täytteen levittämistä, haarukalla reiítettynä. Päälle täyte, jossa: kuullotettu iso sipuli, lisäsin pannulle 2 pss pakastettua pinaattia (joka siis suli siihen pannulle)Purkki kermaviiliä, johon kaksi munaa vatkattuna.Lisää esipaistetulle pohjalle ensin murennettu fetajuusto noin 150 gr ja sitten kermaviili-munaseos, johon on lisätty se sipuli-pinaattimössö. uuniin 200 asteeseen vielä noin puoleksi tunniksi, eli kun pinta näyttää hiukka ruskettuneelta. Kuulostaapa sekavalta, mutta toivottavasti ymmärrettävältä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos VL !
Katsos, yritän pitää yllä "mainettani" monipuolisten salaattien tekijänä.
Miniä oli juuri viikonloppuna visiitillä pojan kanssa ja siinä on sitten aina panostettava useisiin eri salaatteihin.
terv. Olivia