Tämä jo aiemminkin kuvaamani kortti kuvaa hyvin Vip-tapaamisen tunnelmaa...Eilen oli mukava ja jännittäväkin päivä, josta ei tapahtumia puuttunut. Muuten on se outoa, että ensin ei viikkotolkulla tapahdu mittään erikoisempaa ja sitten kaikki iltamenot ja kiva kasaantuu muutamaan päivään.
Aamulla kävin ekaksi heittämässä muutaman tunnin työkeikan tässä lähellä. Tulin kotiin pariksi tunniksi ja siinä välissä tälläsin itteni ja laitoin jo rimpsavaatteet päälle. Juhlan kunniaksi jopa meikkasin vähän ja kyllä oli taas kova työ tehdä silmärajauksia. Meitsihän on lähinäkösokea eli en tosiaankaan voi hyödyntää näköaistiani rajauksia tehdessä. Käsikopelolla vaan , siiten rillit päähän ja tsekkaus, mihin se rajaus osui, pumpulipuikolla rajauksen poisto ... ja sama muutamaan kertaan uudestaan, kunnes näyttää suht järkevältä. Päälle lykkäsin vakiohousut eli mustat kuminauhavyötäröiset Itävallasta ostetut. Puseroksi musta Seppälän kauhtana, joka useitten hiuslaskosten myötä peittää armeliaasti moponrenkaan vyötäröltä. Kaulaan lasihelmiriipus, korvikset korviin ja menoksi. Ai- niin tietenkin tanssikengät laukkuun. Mutta siinä oli vielä vedettävänä yksi työnohjaus ennen hauskuuksia. Onneksi to-ryhmäläiset olivat jo kans perjantai tunnelmissa ja käsittelimme jopa yhtä työhön liittyvää unta.
Ratikalla keskustaan ja tasan klo 16.30 olin Cafe Lasipalatsin ovella. Olin antanut tuntomerkikseni fuxianpunaisen liinan kaulassani ja Vip-deittini oli antanut mustan takin ja vaaleanpunaisen huivin. Ihan minun edessäni ovesta meni sisälle rouva, johon tuntomerkit sopivat . Hän pälyili kahvilan asiakkaita sopivan näköisesti. Sinä hän oli, mun vip-deittini Kaamosvalon Maaretta.
Maaretta tarjosi meille viinit ja asetuimme hyvin pöytään juttelemaan ja todentotta, niin kuin olisin vanhan tuttavani kanssa jutellut. Maaretta on erittäin näpsäkännäköinen nainen, iloiset silmät ja naurava suu. Juttua meilla piisasi pariksi tunniksi ihan helposti. Meillähän on sen verran yhteistä tekijää, että olemme kotoisin samasta kaupungista, joskin olemme liikkuneet niin eri porukoissa, että emme ole koskaan toisiamme tunteneet. Saattaa toki johtua 4 vuoden ikäerostakin, joka oli VALTAVAN suuri silloin nuorena. Mutta siinä ihmisiä haravoidessamme tiesimme paljon samoja ihmisiä. Maaretan vilkkusilmäinen veli on ollut mun luokalla keskikoulussa ja olemme käyneet vuoden samassa koulurakennuksessa koulua. Mutta, ilman Blogistaniaa emme olisi ikinä tutustuneet. Oli todella hauskaa rupatella ja löytää sielunkumppanuutta ja päädyimme suosittelemaan sitä muillekin. Hauskana yksityiskohtana on mainittava, että Maaretta hämmästyi sitä, kuinka pieni olen. Hänellä oli minusta jostain kumman syystä pitkänhuiskea kuva. Siitä riitti minulle lystiä. Siis jos tulet kanssani Vip-tapaamiseen, muista tähyillä noin 147 cm korkeuteen , koska siinä ovat likinäköiset silmäni. Muuten näin vilaukselta myös Maaretan toisen pojan. On komea poika ja enonsa näköinen.
Maaretan kanssa aloimme oitis suunnitella muinoin jäihin laitettua blogitapaamista. Siitä tuonnempana. Ajankohta voisi olla joko toukokuun lopulla tai kesäkuun alkupuolta. Paikkana luultavasti Helsinki jo senkin vuoksi, että mulla olisi meille hyvä ja ilmainen tila tarjolla meidän toimistolla. Laitapas mietintämyssyyn ja keksi hyvät perustelut jollekin sulle sopivalle ajankohdalle.
Ilta jatkui Maaretan tapaamisen jälkeen Naistenpäiväillallisella ravintola Texasissa. Seurana olivat vakipaikkani työkaverit. Ruoka ei minusta ollut kummosta: kauhean tulista , mutta muuta makua siinä ei sitten erottunutkaan. Jälkiruoka Bourbonbrulee oli sensijaan aivan erinomaista.
Syönnin jälkeen pasahdimme Freda 51 "bilettämään". Mutta niin oli hiljaiset biletykset, että päädyimme laulamaan karaoke-baarin puolelle. Tuli vedettyä Aikuista naista enkelikuorossa niin lujaa,että ääni lähes lähti, mutta hauskaa oli. Toisena kipaleena lauloin yksin Carolan vanhan biisin "Rakkauden jälkeen", kunnon slovari. Vähän ennen puolta kahtatoista hokasin, että kohta menee bussi ja juoksin Kamppiin tanssikengät jalassa kuin Tuhkimo. Ehdinkin nippanappa bussiin ja siitä olen onnellinen, koska muuten olisin joutunut odottamaan puoli tuntia. Tanssiminen jäi siis kokonaan tällä keikalla , mutta muuten oli hauskaa.
Aamulla heräsin pirtsakkana jo klo 7, vein siipan hiihdon aloituspisteeseen ja kävin kaupassa. Tänäänkin tapaan VIP-ihmisen. Tytär tulee lomaltansa Koreasta ja tuo kameran kotiin. Ihana kuulla, kuinka reissu on sujunut. Tuntuu kuin hän olisi ollut pitempäänkin poissa, ihan ikävä on jo tullut. Tytär tullee yöksi meille vanhuksille ja laitamme yhdessä "kevytruokaa" raclettea. Siis ihana ilta tulossa kaikkein rakkaimpien, siipan ja tyttären kanssa. Oikein innoittavaa viikonloppua myös sinulle, kurkkija!
15 kommenttia:
Onpa ollut kiva tapaaminen. :)
Jos teillä on ollut puoliksikaan niin hauskaa kuin kuvasi naisilla, niin teillä on ollut todella hauskaa. Kuvan naiset eivät vain vastaa omaa mielikuvaani teistä kummastakaan, ei sinusta, Vicki Li, eikä Maaretasta. Minun mielikuvissani te olette molemmat tummia, vilkkaita ja kaikin puolin nuorekkaita. Ja paljon nuorempia kuin kuvan naiset. :)
Hieman nauratti tuo sinun tapasi tehdä silmärajauksia, koska se muistuttaa aika paljon omaa kasvomeikin tekotapaani. Näen kyllä silmät, kun menen tarpeeksi lähelle peiliä, mutta kasvomeikin tekeminen on todella hankalaa, koska silloin ei voi olla peilissä kiinni, mutta silmälaseja ei voi edelleenkään käyttää.
Voi että tästä jutusta kumpuaa elämisen riemu ja tarkoitus! Teillä on ollut Maaretan kanssa tosi mukava tapaaminen, juuri sellaista kuin ihmisten kesken kuuluu ollakin: luontevaa ja iloista!
Minäkin kun tapasin Katriinan, niin oli niin luontevaa se jutteleminen, kuin olisi vanhan ystävänsä tavannut..
Mahtavia tällaiset kohtaamiset!
Hauskaa iltaa kevyruuan kera. Raclette on aika jännä herkku, jämähtää mahaan, mutta on niin ihanaa! Harvoin sitä kyllä saan kun ei ole itsellä sitä 'pannua'.
Mutta tein vihdoin tällä viikolla sitä sinun kookos-kanakeittoa ja se oli niin maukasta, että söin itseni ähkyyn! Sen syömistähän ei voi lopettaa, aina on otettava vähän lisää..
Näitä tapaamisiahan alkaa ilmaantua enemmänkin. Voin kuvitella että teillä synkkasi. Alan jo kiinnostua blogitapaamisesta, vaikka tähän asti olen halunnut pysyä enemmän piilossa.
Mulla onkin ehdotus. Olen tulossa Helsinkiin seminaariin 10.-11.6. ja jos tapaaminen on silloin, tai seuraavana päivänä, joka on kai perjantai, voisin ajatella osallistumista. Jatkan siitä Tampereelle päin, jos saan loman silloin.
Olisimme vierekkäin majakka ja perävaunu, sillä minä olen 176 cm pitkä :)
eikka
Sellaista sattuu, sanoo tyttäreni asiaan kuin asiaan. Siis sullekin on "sattunut" vipinää ja tanssikengän kopinaa yhteen syssyyn enemmän. Blogimaailma on ihmeellinen maailma. Se oikeasti yhdistää yhtä paljon tai ehkä enemmän kuin palstat joilla etsitään seuraa tai ystäviä.
H:ki on hyvä paikka blogitapaamiselle. Kannan korteni kekoon.
Voi että kadehdin tuollaisia/sinunlaisiasia suorasukaisen rohkeita ihmisiä. Mitään kaunistelematta lasettelevaa kerrontaa, ihanan kivaa luettavaa!
Sulla on tosiaan ollut hauska ilta, ja toi kuva noista eukoista on kyllä ihan yliveto! :-D Tulee väkisinkin hyvälle mielelle kun sitä katsoo.
Harmi kun et päässyt pyörähtelemään, tiedän että tykkäät siitä niin.
Taisi olla kengätkin samaa paria vai......ehkä olisi kannattanutkin ottaa ne eriparit, niin olisi parempi flaksi tanssien suhteen.
Hih, hauska tapaaminen. :)
Mukavaa naistenpäivää sinulle Vicki ja kiitos vielä kerran tapaamisesta! Kannattaa heittää täkyjä, aina joskus joku tarttuu syöttiin:-)Tämä kommentti tulee lentokentältä. Odottelen pohjoiseen lähtevää konetta, takana on mukava naistenpäivä miniäehdokkaiden kanssa ja paljon muutakin kivaa viikonloppuna oli, kirjoittelen enemmän jahka ehdin rauhoittua koneen äärelle joskus!
Joo, hauskuus ja elämänilo välittyy kyllä lukijalle, melkein kuin olis mukana ollut!
MInä olen tulossa helsinkiin samaan koulutukseen kuin eikka, eli 10.-11.09 on koulutusta ja varmaan päivän tai pari olen pääkaupungissa sammaan syssyyn kun kerran viikonloppukin on siinä sopivasti. Se perjantai 12.6. voisi olla minulle paras vaihtoehto.
Kuulosti niin kivalta, että olisin mieluusti ollut mukana. Ehkä sitten Helsingissä alkukesästä---?
Siul on hieno uusi kuva tuolla profiilikuvana :D Samanlaisissa merkeissä siis vietimme perjantai-iltaa. Mulle silmärajaukset teki äitiyhdistyksen puheenjohtaja, joka halusi saada "silmät esille". Veti sitten känniset vedot yläluomiini, ja näytin erehdyttävästi pandakarhulta. Ei sitä kukaan baarissa huomannut, mutta kun tulin kotiin ja katsoin vessan peiliin, ei voinut kuin päästää kännisen räkätyksen :D
Kiitos mukavista kommenteista! Sähköpostia on mennyt Merille, Katriinalle, Maaretalle ja Olivialle, käykääpäs tsekkaamassa.
Aiku mä rakastan nuata mummokortteja. Mullon niitä aikamoinen pino, kun oli tarkootus lähettää kaikille suvun naisille, joku naisaiheinen kortti naistenpäivän kunniaksi. Oon teheny niin jo toistakymmentä vuotta ja ainuastansa kahtena vuotena kortit on jääny lähettämättä silkan väsymyksen takia, niin kävi tänäkin vuonna. Sisko Ykkönen soitti perijantaina ja kysyy: "ookko sä hylänny mun, kun postilooras ei ollu korttia sulta?" Mä vastasin, jotten tietenkään, nyt vain sattuu niin, jotta olin väsymyksen lamaannuttama ja Anonyymi kielsi mua lähettämästä nyt mitään korttia, kun pitääs kuulema vaan levätä.
Kiva kuula, että sulla oli hyvä naistenpäivä. Oikein lämpööstä kevähän orotusta. Toivoopi Irene<3
Ihanaa luettavaa!
Blogitapaaminen kiinnostaa minuakin, esim. se 12.6.
Lähetä kommentti