Home, sweet home!

Terveiset Israelista, josta palasimme noin vuorokausi sitten. Kaksi viikkoa siellä tuli käppäiltyä ja ihmeteltyä sikäläistä elämänmuotoa, joka kyllä jonkin verran poikkesi totutusta. Pääpaikkamme oli etelässä Punaisenmeren rannalla sijaitseva lomapaikka Eilat, mutta teimme sieltä sitten retken ylös Jerusalemiin ja Jordanian puolella sijaitsevaan Petraan.

Eilatin hienoja hotelleja-omamme oli kyllä vaatimattomampi

Aurinko laskee Eilatissa, keskustan nostosilta

Tytöt lomilla rynkkäreineen

Hieno reissu, vaikka kyllä siihen sisältyi ikäviäkin kohtia. Ilmat suosivat mukavasti, lämmintä oli aina siinä +28 paikkeilla, eikä iltaisinkaan tarvinnut pitkähihaista vaatetta. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, parasta ehkä oli se , että arvelematta uskalsi syödä, mitä vain eteen tuli. Hygienia on Israelissa kunnossa. Eka päivät tuli pyörittyä ihan Eilatin tuntumassa ja kyllähän sielläkin nähtävää riitti: Koralliranta, Delfiiniriutta, akvaariot, Mount Zefahot etc. Vaellusreissu Mount Zefahotille tosin keskeytyi kaksikin kertaa jouduttuamme sotilasvartion pysäyttämiksi. Vähän jänskätti, kun pojilla oli kovat piipuissa. Ei siinä auttanut oikein selittää, että me nyt kuitenkin mentäis tästä... Armeijahan on Israelissa poijilla 3 vuotinen ja tytöillä 2 vuotinen ja siitä seurasi se outo ilmiö, että nuoret kulkivat lomallaan rynnäkkökiväärit olalla. Tämä käytäntö otettiin Joom Kippur sodan jälkeen käyttöön, koska silloin Israel päästiin yllättämään pahasti ja miehistötappiot olivat huomattavat. Aluksi aseet tuntui pelottavalta, mutta äkkiä siihen tottui. Mitään aseellisia rettelöitä ei kuulema juurikaan satu. Voi vain kuvitella, mitä Suomessa tapahtuisi, jos sotilaille asepalvelusta suorittaville annettaisiiin rynkkäri lippaineen mukaan lomille... saattasi kapakoissa tapahtua hiukka reserviporukan harvennusta harva se viikonloppu.

Näille tytöille ei paukuteta poskea...

Näkymä merelle Mount Zefahotilta

Vettä täytyy tankata

Ensimmäinen hotellimme oli oikein viihtyisä ja meillä oli mukava näköala suoraan uima-altaalle. Altaassa tosin oli vesi niin kylmää, ettei siinä ihan päntiönään viittinyt pulikoida. Aamiainen oli runsas ja maukas. Kaikenlaisia vihannes-, kala- ja maitotuotteita oli tarjolla runsain määrin. Hotellit ovat tiukan kosher-säännöstön alla, etta turhaa oli haikailla pekonin perään aamuisin, tai minkään muunkaan lihakunnan tuotteen perään. Mutta kuten sanottu, nälässä ei tarvinnut olla, sillä kaikkea muuta kyllä oli yllin kyllin.

Päätän ensimmäisen raporttini tähän. Jatkan parin päivän päästä, kun olen voimissani taas. Viimeisen vuorokauden aikana sairastuin kauhiaan flunssaan ja nyt pää kuin Haminan kaupunki. Mukavaa ja munarikasta Pääsiäistä kaikille!