Fiskarsia pikkupaloina (klikkaa isommaksi)Toukokuu on aina ollut mun kuukausistani kiireisin, eikä se näemä tee poikkeusta tänäkään vuonna. Meillä oli helatorstaista asti mieluisia vieraita kotikonnuilta ja aika on mennyt vauhdilla. Perjantaina teimme pienen autoretken Uudellamaalla eli kävimme ihastelemassa taas kerran Fiskarsia ja lounastimme Tammisaaressa. Luonto on jo ihanan rehevää. Tosin Fiskarsissa oli puut leikelty niin ronskilla kädellä, että lehtiä oli aika vähän puhjennut. Lauantaina shoppailimme mm. Leppävaaran Sellossa ja löysimmekin rouvalle hyvät farkut, siis vierailijarouvalle. Lauantaina sitten vanhemman pariskunnan lisäksi meille tuli yökylään heidän tyttärensä miehineen. He olivat ystäväperheensä lapsen ristiäisreissulla kummien roolissa.
Tupamme oli siis täynnä. Jokaisessa makuuhuoneessa nukkui pariskunta. Viimeksi tulleille jouduin jo lainaamaan patjat. Ruokaa tuli tietenkin laitettua melkoisesti, mutta mikäpäs on laittaessa, kun vieraille kaikki maistuu. Tarjolla oli mm. possun ulkofilettä Vickin tapaan, kana-kookoskeittoa ja sardiinimuikkuja. Sardiinimuikkuja pakkasin myös heille mukaan kotona syötäväksi iltapalana.
LasilaaksokollaasiTänään päivällä veimme ystävät kentälle ja palasimme tyhjentyneeseen kotiin. Paitsi, että emme tulleet suoraan kentältä kotiin, vaan pysähdyimme Louhelaan, jossa etsimme geokätköjä ja löysimmekin viisi. Muuten on kaikki ordnungissa, paitsi että keuhkoja polttelee ikävästi ja nenä kutisee. Ällöjä limakökköjä kurkussa, enkä oikein uskalla edes yskiä, kun sattuu niin. Koivun kukinta on niin kovassa vauhdissa, että allergialääkityksestä huolimatta olo on hiukan epämiellyttävä. Usein menetän ääneni pariksi päiväksi tähän aikaan, saas nähdä, miten käy nyt.
Louhelassa sijaitsi liikennemerkki, jollaista en ole ennen nähnyt. Toivottavasti sammakot, siilit ja jänikset hallitsevat symbolikielen.
Aika moni bloggaaja on harventanut postauksiaan ja jotkut ovatkin ilmoittaneet selkeästi pitävänsä taukoa. Ihan mahdollista, että niin käy minullekin, koska aloitan taas vakityöt 38,2 h viikossa kesäkuun alusta. Siinä on vähäksi aikaa sopeutumista. Mutta vielä muutama kuva kuitenkin. Kävimme taas Lasilaaksossa uusein vieraittemme kanssa ja sielä tuli punarinta pällistelemään ihan viereen. Harmi, kyllä kameran tarkennus ei ollut ihan ajan tasalla. Tänään taas Luohelassa näin ihanan tikanpoikasen.
Luonto se tikanpojan puuhun vetää
Hiukan isompana sama tikka
5 kommenttia:
IRENE sanoi....
Ihania kesäisiä kuvia olet taas osannut ottaa. Tuo Fiskarssin vanha pruukinalue on tosi kaunista varsinkin näin kesällä. Siellä on myös ihania pikku kauppoja, joissa on toinen toistaan ihanampia tavaroita myytävänä. Olimme siellä yhtenä joulukuuna silloin, kun Enkelisisko vielä eli. Paikka oli silloinkin kaunis, vaikka luonto olikin Etelä-Suomen talven "vesittämä."
Mä olen kanssa huomannut, että lokistaniassa on nykyään aika hiljaista, mutta kyllähän ihmisen täytyy nauttia muustakin, kuin lokilla kiertämisestä, varsinkin näin kesällä.
Hauska tuo liikennemerkki: puput saavat siis loikkia vasemmalla, ja sammakot ja siilit oikealla. ;D
Postaukset harvenevat monilla. Itselläkin on hieman satunnaisempaa sitten ihan keskikesän aikana, vielä on vilkasta..
Kokopäivätyö vie varmasti alussa voimia. Tsemppiä sinne..
Kuka haluaa selittää mulle tietämättömälle, mikä on geokätkö?
Hanni- geokätkennästä oli juttu hesarissa sunnuntaina. Tietoa löytyy myös www.geocaching.com sivulta ja jos googletat sanalla
geokätköt... Kyseessä on aikuisten "aarteenetsintäleikki", jota toteutetaan gps-laitteella.
Sinä olet tuhattaituri. Hienoja kuvia, mestarikokki, aarteenetsijä ja vaikka mitä. Voi WAU!
Postit harvenee kaiketi kesää kohden yhdellä sun toisella. Olin itse viikon maalla nettipimennossa. Oli netti, mutta en pyytänyt lupaa käyttää. Vieroitushoito tekee hyvää.
Lähetä kommentti