Omituinen karvakukka, joka ilm. on kukkimisen jälkeinen vaihe yhdelle keltaiselle kukalle.
Tällä reissulla näin muutaman kukkivan Enzianin
Nousuvaihe jo hyvällä mallilla, Obergurglin kylä alhaalla
Pieni lounastauko hulppeissa maisemissa
Soomsee, jonka ääreltä siippa löysi kätkön
Alas on matkaa aika tarkkaan 1,5 h. Hopi-hopi!
Heipsan siskot! Täällä taas kirjotellaan pohkeet piukeina ja pienessä huppelissa. Eilinen meni hiukka persiilleen sen vuoksi, että nukuimme pommiin. Tänään puhelin herätti klo 7 ja tunti meni valmisteluissa. Siihen kuitenkin päästiin,että jalat olivat kohti rinnettä taas Obergurglissa, jonne on kämpiltä semmoinen 20 minuutin ajoaika. Obergurglin kyläkorkeus on jo 1900 metriä ja siitä sitten talsimme ensimmäiset 2 tuntia ylöspäin, jolloin pääsimme mukavalle hyllylle talsimaan. Hyllyllä, jota kutsutaan Seenplatteksi,vaelsimme sitten semmoiset 3 tuntia syömätaukoineen. Hylly ei kylläkään ollut tasainen , vaan siinä piti veivata edestakaisin, kunnes tulimme vihdoin Soomseelle. Soomseen ääreltä löytyi myös geokätkö, jonka löytämisestä siippa suuresti iloitsi. Yksi kätkö löydettiin myös noustessa erään kala-altaan vaiheilta.
Soomseen äärellä pidettiin mutenkin vähän taukoa ja otin pois kengät ja sukat vain todetakseni, että kantapäissä oli rakot. En edes ollut huomannut mainittavaa kipua noustessa ja alamäen koittaessa oli turha rakkoja teipata Compeedillä (joka on loistava tuote!) Alaspäin tultiin 1,5 tuntia ja olin yllättynyt, kuinka hyvin jalat pelasivat. Kiitos jalat! Vain pientä tuntemusta polvinivelissä , mutta ei todellakaan mitään vakavaa. Kun olimme autolla näytti mittari,että aikaa koko reissuun oli tarkkaan ottaen kulunut 6,45 minuuttia, kaloreita oli kulunut 2950. Mitäs siihen sanotte, sohvaperunat! Itse asiassa mulla ei ole paljon kehumista kuntoilun suhteen,että on pakko se tehdä, jos joskus näin pystyn :) Ymmärtäkkee siskoo.
Kämpille kun tultiin, vetäsin aluksi lasillisen appelsiinituoremehua, joka maistui suorastaan taivaalliselta. Sitten suihkuun, joka myös tuntui ihanalta ja eiku pötyä pöytään. Matkalla söimme vain sämpylät ja banaanit ja nyt laitettiin uuniin kanapalat oudosta yksilöstä, jolla on täytynyt olla ainakin kolme jalkaa... kanan kanssa kevyesti vain salaattia. Jälkkäriksi kaffet suklaamuffinsin ja nusspullan kanssa (nuss on pähkinää...)
Ennen koneen eteen asettumista istui hiukan partsilla ja totesin, että luvattu Föhn-tuuli Afrikasta on jo alkanut puhaltaa. Ihanan lämmin tuuli, milloinkahan se puhaltaa Suomeen saakka?
Nyt olo euforinen, On niin helekutin tyytyväinen ittensä ja siihen, että on jälleen ylittänyt mukavuusrajansa. Tosin en tiedä, onko siitä mitään hyötyä, kun sitten tankkaa ittensä täyteen kaikkea hyvää. So what, meitsi on lomalla nyt. Voikaa tekin paksusti ja syökää ja juokaa, mitä mielenne tekee. Niin teen minäkin, täällä Längenfeldissä.
9 kommenttia:
Hitsi, että on hienoo siellä! Ja sitten seuraa sarja kysymyksiä: Eikö rinteellä huippaa tai hirvitä kattoa alas? Joko ilmanala ohenee noin ylhäällä, tuntuuko hengityksessä? Onko jalat kipiänä?
Tämä suursyömäri aatteli kyllä, että alkupaloiksi nuo ja sitten seuraavat suupalat ja vielä yhdet. Luulen aina kuolevani nälkään, jos vähänkään rasittuu..
Kiitos, Eicka, pelastit päiväni. Ihmettelin, että olenko kommenttien sulkulistalla, kun kävijälaskuri nakuttaa, mutta kukaan ei tunnusta kurkkineensa.
Ei siellä huippaa luonnollisessa maastossa. Sen sijaan muakin huippaa korkeilla silloilla, näkötorneissa ja sen semmosissa rakennetuissa jutuissa.Hengityksessä ei mitään erikoista, puuskuttaa tietnkin kuin höyryveturi ylöspäin tarpoessaan. Mutta se kuuluu asiaan, kun sykekin on yleensä koko nousun ajan yli 140.
Ruoka maistuu jaa kuvittelen,e ttä sitä voi syödä paljon tällä kulutuksella. Karmea totuus valkenee taas kotivaaálla.
Jaloista vielä. Heti vaelluksen jälkeen on varsinkin pohkeet piukeina. Niitä sitten venytän vähän. Seuraavana päivänä pientä jäykkyyttä ja kipiöä olen vasta sitä seuraavana- tai sitten en. Narrenkogelin järkyttävän jyrkän nousun jälkeen, olimn kipiä 2 päivää. Mutta siedettävästi.
Minä luin tämän ystävän luona enkä ehtinyt sen takia kommentoimaan. Mutta katsoin jokaisen kuvan suurennettuna ja ihastelin hengästyneenä maisemia. Kerroin samalla, että tässä on ystäväni Vicki Li, jonka tunnen vain virtuaalimaailmassa, vaikka olemme sentään puhuneet kerran puhelimessa.
Ihminen, joka ei harrasta ollenkaan tietokoneita muuta kuin työssä, ei tahdo ymmärtää!
Aivan mahtavissa kuvissa poseeraat!
Totta, kyllä saa olla jaloistaan kiitollinen, kun voi noin kuljeskella. Ihanaa myös palkita itsensä kunnon rääkin jälkeen.
Vau mikä reissu. Kadeja ollaan. Hulppeita kuvia. Varmaan monen muunkin mielestä raportointisi paikan päältä on tehnyt blogistasi vielä entistäkin mielenkiintoisemman. Ei ihme että kävilaskuri raksuttaa tiuhaan. Koukussa ollaan. Pakko päivittäin katsoa mitä ne nyt ovat tehneet, minkälaiset säät siellä on, ollaanko tuiterissa, onko tullut rakkoja, miten geogätköt löytyvät.
Meidän matkamme suuntautuu huomenna Tampereelle D:n synttäreille. Kakkuna on maksatahnalla ja juustonaksuilla höystettyä maksalaatikkoa. Arvon rouva saa lempiherkut. Maanantaina menevät vikaa kertaa eläinlääkärille... Iso suru tulee monelle.
Ens viikolla mennään joku iltapäivä kummitädin työpaikalle picnikille. Sielläkin suunnalla elämä hymyilee ja mikä ettei!
Hyvää lomanjatkoa.
Heipsan Noan poppoo! Noa on ollut mielessä täälläkin ja hänelle on tuomisina kunnon retkeilyvaruste... Tänään siippa ylitti 3000 m käymällä Hangererilla. Meitsi luki sillä aikaa kaunokirjallisuutta Obergurglin keskuaukiolla ja lopuksi tallustin hyvävoimaista valloittajaa vastaan Schönvieshuttelle.
Rapsutukset vanhalle rouvalle, joka on siirtymässä autuaamille metsästysmaille. Sama vaihe on pomoni vanhemmalla cockerilla. Tänään on ollut juomat vähissä, kun ei muistettu käydä ajoissa kaupassa. Huomenna viim. ilta tässä kylässä ja menemme syömään Alte Längenfelderiin, kun pakkamiset on tehty. Lauantaina siirrämme päivystyksen Muncheniin ja siellä
on toisenlaiset huvit. Terkkuja ja rapsutusta muillekin tamperelaislle!
No on tosiaan huluppiat maisemat sieläpäin maailmaa. Mä totesin eileen alettuani liikunnan 2- vuoren tauon jäläkehen, jottei oo ihime, jos mun kunto on nollilla.
Kipusin kolome kerrosta terveyskeskuksehen, enkä meinannu saara sanaa suustani, kun ilimoottauruun vastahnotto tiskillä. Sitten, kun pääsin terkkarille verenpaine oli pilivis ja syrän molokotti 100 kertaa minuutis, vaikkolin istunu orottelemas vuoroani kiitettävän kauan.
Kotia tultuani sanoon Anonyymille, jotta ny loppuu laiskottelu ja alakaa liikunnallinen elämä munkin kohoralla 2-vuoren tauon jäläkehen. Ei muuta, ku nauti elämästä ja viinistä, niinku kunnon ihimisen tulookin. ;oD
No kyllä kannattaakin olla ylypiä tuommoisista saavutuksista! Teillähän on ollut ihan hurja vauhti siellä koko ajan. Minullekin nuo syömiset kuulostivat aika vähäisiltä: kevyesti kanaa ja salaattia, ja eväänä ei paljon mitään! Minä en uskalla viedä edes roskia noin vähillä eväillä!
Nauti elämästä täysin siemauksin, lomalla ei kaloreita lasketa!
Lähetä kommentti