sunnuntai 16. elokuuta 2009

Monessa menossa

Kerrankin turvallinen olo motskarin päällä. Esittelypyörä BMW:n näyttelytiloissa Munchenissä. Paikka sijaitsee ihan Olympiaparkin vieressä.

Ihana , suloinen herkkutatti. Itse löydetty.

Näistä se tattimuhennos syntyy. Sappitatit on poistettu porukasta.


Heipsan kurkkijat! On se kiireistä elämää, kun käy töissä 38,15 h ja sitten yrittää vielä hoitaa kotia ja nauttia vapaa-ajasta. Tuo vapaa-ajasta nauttiminen syö kotitöiden tekemistä siinä määrin, että pieni häpeä punoittaa poskilla. Miten ihmeessä kahden aikuisen huusholli voi olla niin sekainen ja likainen?? Vaikka eipä se sikäli ole ihme, kun täällä kotona ollaan niin vähän. Aina ollaan lietsussa.

Työviikko meni nopsasti ja perjantaina huomasin olevani aika väsynyt. Väsymykselle ei kuitenkaan ollut tilaa, koska olin kutsunut meille vieraita perjantai-illaksi. Ruoat olin laittanut marinoitumaan viisaasti jo edellisenä iltana, koska tiedossa oli, että valmistelulle perjantaina ei ole aikaa.

Tein muuten yhtä tämä kesän innovaatiotani. Keitetään ruoka-aikaan ensin liikaa uusia perunoita, mieluiten pieniä puikulaisia Siiklejä. Tehdän marinadi, johon laitan suurinpiirtein näitä aineita: öljyä, sitruunamehua, sinappia, hunajaa hippasen, yrttisuolaa, rouhittua pippuria. Laitetaan punasipulia ihan pieneksi ja ohuiksi palasiksi, siivutetaan myös perunat ja eiku lillumaan yöksi marinadiin. Kaikki ovat tykänneet. Vimeksi laitoin salaattiin myös kapriksia. Tämä salaatti tarjotaan kylmänä lisäkesalaattina vaikka lihan kanssa. Ihanaa, eikä mene haaskuille ne ylijääneet perunat. Oleellista on , että perunat saavat marinoitua yön yli jääkaapissa, silloin maku on parhaimmillaan ja sipulista on kitkeryys taittunut. Voi tähän laittaa mitä sipulia vaan, mutta punasipuli tuo mukavasti väriä muuten aika värittömään ruokaan. Tämän salaatin kavereina tarjosin itse marinoituja kanafileitä (öljyä, currypastaa, sitruunaa) ja niitä mun täytettyjä herkkusieniä. Olen alkanut välttää niitä valmiiksi marinoituja aina samanmakuisia kaupan kanafileitä. Lihakin näyttää parempilaatuiselta naturellenä.


Vieraat viihtyivät oikein hyvin ja tuli pämpättyä viiniä runsaanpuoleisesti. Eilen sitten olin vatsa vähän ripsakalla koko päivän. Valkoviini ei varmaankaan sovi vatsalleni??? Ripsakasta huolimatta innostuin lähtemään siipan kanssa mettään. Ajoimme ensin Oittaalle ja sieltä siippa jatkoi pyörällä kohti Pirttimäkeä metsäpolkuja pitkin. Ei vaadi suurtaakaan mielikuvitusta, mitä hän teki välillä. Mitäs mie tein? No , poimin elämäni ensimmäiset herkkutatit (ja siinä ohessa muutaman sappitatin) ja olin aivan onnesta mykkyrällä. Tai löysin mie oikestaan ekani viime vuonna. Olen aina haaveillut herkkutateista. Olin siis metsässä yksin, pidin kyllä koko aikana silmällä, että järvi näkyy, koska olen aivan surkea suunnistamaan. Suu mulla kävi koko ajan, tapani on puhua ittekseni seuran puutteessa. Herkkutatteja löysin semmoiset kymmenkunta, tänään siivosin ne ja ne syödään kans tänään. Siivotessani testasin joka sienen ja jouduin toteamaan poimineeni myös muutaman sappitatin porukkaan. Mutta nyt väittäisin, että tämän kierroksen jälkeen erotan ja tunnistan sappitatit. Makutesti sen viimeistään paljastaa, sappitatti maistuu nimensä mukaisesti tosi pahalle noin 2 sekunnin kuluttua siitä, kun sen laittaa suuhunsa.

Satuin soittamaan metsästä ystävälleni T:lle ja hän totesi, että kohta nähdään. Mie ihmettelin, että miten niin.... Olin väliaikaisesti täysin unohtanut kaukaisen ystäväni musiikillisen iltapäivän hänen 50-vuotisjuhlansa kunniaksi. Siis täydellinen vaikkakin väliaikainen muistikatkos oli minut yllättänyt. Olin nimenomaa kutsunut meille vieraatkin perjantaiksi, koska mulla oli nämä juhlat tulossa. Ei voi enää luottaa pätkääkään omaan päähänsä, kiva-kiva.


Jätin tattimetsän taakseni ja ajoin Pirttimäkeen odottamaan siippaa pyörineen. Mun täytyi ilmoittaa hänelle tekstarilla, että by the way, olen menossa juhliin klo 16. Siippa sitten tuli metsästä tosi janoissaan (vesi oli unohtunut) ja äkkiä kodin ja tukanpesun kautta juhliin. Juhlat oli oikein mukavat. En ole tavannut sankaria yli 15 vuoteen, oli oikein mukavat pirskeet. Tosin tuttuja mulle niissä juhlissa oli tasan kaksi. Sankari oli säveltänyt ja sanoittanut aika kasan lauluja ja niitä sitten kuulimme erilaisilla kokoonpanoilla. Totesin mielessäni, etä juhlien tulee olla juhlakalun näköiset, se tuntuu vieraastakin mukavalta. Mun juhlissa se tarkoittanee paljon ja hyvää ruokaa. Kaikki ovat myös vapaita esittämään jotain ohjelmaa, jos innostuvat, mutta mitään pakkoa tai painostusta siihen ei tule olemaan.


Nyt mie lataan muutaman kuvan ja alan raivata huushollia. Ehkä en kuitenkaan kehtaa imuroida ennen puolta päivää sunnuntaina?? Jihuu, olen saanut ikkunanpesuasian hoidettua. Parempi myöhään, kuin ei koskaan. Mukavaa sunnuntaita kaikille ja menkää ihmeessä tattimetsään.

8 kommenttia:

Olivia kirjoitti...

Silloin kun ilmoja piisaa, kannattaa ulkoilla. Kyllä ne pölyt jaksaa odottaa sateisempaa päivää.

Mutta Oittaa, ei kai tullut karhuja vastaan. Voi olla ihan hyväkin kun rupattelee siellä itsekseen. Sitä muuten harrastan minäkin.

noeijoo kirjoitti...

Mun kesäeväs on ollut tuollainen pottusallaatti, keitän aina kerralla ison satsin pootuja ja loput joko paistetaan tai tehdään salaatiksi.

Yhtään herkkutattia en ole löytänyt, haperoita kyllä, muttei kiinnosta. Komeita ovat. Ja hyviä.

Virpi P. kirjoitti...

Vicki Li, olet kuin syntynyt tuon bemarin selkään! Eikun omaa hommaamaan, sujuu kätköillä kulkeminenkin aivan toisella intensiteetillä.

Tattiloita on odoteltu kieli pitkällä, vaan ei ole näkynyt -vielä. Tänään satoi koko päivän ja huomiseksi on luvattu lämmintä, joten eiköhän ne ala lähipäivinä nousta täälläkin.

irene kirjoitti...

Ihana moottoripyöräkuva susta ja bemarista. =oD Tänä syksynä tulee tosi hyvä sienisyksy. On ollu niin lämmintä ja kostiaa koko kesän. Mäen oo mikään sieni-ihminen mutta syön niitä kyllä, jos joku tarjoaa.
Mäen luota omaan sienituntemukseeni, joten jätän poimimisen muiren huoleksi.

Kävin tänään kaupassa ja tarkoitus oli ostaa suolattuja sieniä ruuanlaittoa varten. tattien hinta oli kuitenkin niin korkea, että ostin perinteisiä säilöttyjä herkkusieniä, kun niitä saa niin halvalla. Onhan se kuitenkin synti syörä kesällä säilykkehiä, kun luonto oikein tyrkyttää tuoreita tuotteitansa.

Hanni kirjoitti...

Hyvä kun muistutit. Täytyykin mennä katselemaan, onko herkkutatit nousseet. Ne on munkin lempparisieniä, kehnäsienten ja suppisten lisäksi. Ja usein madottomia ollakseen tatti :)Komee prätkämimmi.

Rita kirjoitti...

Vaivattomampaa kuin hevosella tuomosella menopelillä meno.

Otampa vinkistä vaarin ja kokeilen tehä tuollaisia marinaadiperunoita. Iltasella grilliaterian kanssa passaa oikein hyvin ja on tarpeeksi ruokasaakin.

Samaa olen minäkin monesti ääneen ihmetellyt, kuinka kaksistaan vielä saadaan sekasta aikaseks. Eikä voi oikein muita syyttää.

mm kirjoitti...

Tuollainen marinaadiperunasalaatti tulee tulemaan kylään meillekin. (Muistan, miten sinut löysin uuniperunoiden ja uunilihan kautta. Ja nytkin on uunissani lammasta.))
Sienestys on vähän kuin krooninen tauti. Jos sen saa, se aina välillä puhkeaa kohtauksittain. Herkkutatti on Hyvää.

meri kirjoitti...

Aah! Ihania tatteja, nuoria ja puhtaita. Onneksi olkoon!
Täällä on tatit loistaneet poissaolollaan, mutta täytynee käydä taas tsekkaamassa kohta jos sinne eteläänkin niitä on nyt noussut.

Ja väliaikaisia ja pitempiäkin muistikatkoksia on, valitettavasti, esiintynyt myös näillä leveysasteilla...