Kesää ja poikasia

Köröttelin aamusta Hesaan asioille ja huomasin eka kerran tälle suvelle poikueen sekä hanhen, että joutsenen perässä siinä Lehtisaaren siltojen tienovilla.On ne kyllä suloisen näköisiä räpiköidessään jonossa siinä äipän perässä. Joutsenelta kerkesin laskemaan 4 poikasta ja hanhella oli lähes 10. Kyllä minä olen päässyt varmaan helpommalla, kun mulla on vaan yksi poikanen.

Eka kerran tuntui tosi kesältä...siis jopa mulle vilukissalle tuli kuuma. Asuvalintani ei ehkä mennyt ihan nappiin: tummansiniset farkut ja farkkutakki päällimmäisenä, meidän lämpömittarissa on tällä hetkellä +25,8 C ja tässä rannassa on aina vähän viileämpää kuin sisämaassa.

Viralliset hommat hoidettuani tuli taas nälkä ja ravintoloiden ovet kutsuivat minua kuin seireenit. Päädyin lopulta vanhaan kauppahalliin siinä Kauppatorin kupeessa ja söin herkullisen Räkan skagenin (vai olikohan se nimi tuommoinen?) Joka tapauksessa siinä oli alla paahtoleipä ja päällä noin kahvikupíllinen katkarapu-majoneesi möhnää, koristeena vähän mustaa kaviaarijäljitelmää otaksun , pari kokonaista katkarapua ja sitruunaviipale. Oikeasti: NAM! Ravut oli tosi tuoreita ja raikkaita. Göteborgissa olen saanut yhtä hyviä katkarapuja, Suomessa en. No, sitten vielä tormasin Kauppatorille pällistelemään mitä uutta näkyvissä. Ostin kuitenkin sitä vanhaa tyypillistä eli kahvia raparperipiirakan kanssa. Siinä paikassa on pöytiin tarjoilu, se on kiva. Olin tarkkana, ettei lokit päässeet osingoille herkuistani. Olette jo varmaan huomanneetkin, että olen sitä ihmistyyppiä, joka elää syödäkseen- eikä vain syö elääkseen. Näin on.

Nyt on alkanut väsyttää jotenkin enemmän. Se ei kyllä ole kumma, silla on mulla ollut melkoinen haipakka. Eilen laitoin pitkästä aikaa normaalisti nukkumaan klo 22, luin loppuun sen Shizukon tyttären. Kirja oli minusta juoneltaan ihan kiinnostava, mutta tosi elämyksiin tarvitaan nykyään jo enemmän, kielen tulisi olla todella kaunista.

Tisuistapa ei ole juuri sanottavaa.Mitään kummempia ei ole tapahtunut, lukuunottamatta sitä, että tänä aamuna ei niin paljon ollut ryppyä tikkien välillä, turvotus siis on edelleen laskenut. Raportoin taas, kun jotain uutta merkkipaalua ilmenee. Nyt ollaan tasaisessa paranemisvaiheessa viiltelyineen ja nipsauksineen. Särkylääkkeitä en kyllä koe tarvitsevani, oikoseksi pitäs vetää ainakin kerran päivässä.

Ostin viinibagin vieraiden varalta ja palatessani kaupungilta laitoin sen bussissa lattialle penkkini eteen . Sattui sitten niin, että kuski jarrutti vähän kipakammin pysäkille tullessaan. Mun viinibagini lähti eteenpäin kuin ohjus pitkin bussin lattiaa. Ystävällinen ulkomaalainen rouva palautti sen mulle pari penkkiriviä edempää. Vähän nolotti. Tarinan opetus: viinibagia ei kannata laittaa bussissa lattialle. Mutta onneksi se näytti selviävän syöksystään ehjänä ja on nyt kylmenemässä jääkaapissa. Nyt vaan odottelen, että joku janoinen piipahtaa käymään. Sillä niin viini kuin ruokakin vaatii hyvää seuraa.