tiistai 12. kesäkuuta 2007

Siivousta ja hemmottelua

Heräsin oikein topakkana aamulla ja siinä aamupalan syötyäni ja lehden luettuani, oli tarkoitus alkaa siivoamaan. Herätin tyttäreni avuksi ja laitoin hihat heilumaan. Siis tyhjensin pikkuvessan kaikesta ylim. kamasta ja harjalla pesin koko lattian. Oli ilo käyttää vettä kunnolla. Kaivoin sitten lattiakaivon allaskaapin alta esiin. Kyllä yökötti, se oli täynnä kaikkea ryönää: hiuksia ja pa..aa. ei muuta kuin lattiakaivon kimppuun kumihanskat kädessä ja loppuvaiheessa käytin jopa hammasharjaa (en pese samalla harjalla hampaita!) Että oli likasta. Ei ihme, että siellä pikkuvessassa on haissut oudolle, semmonen määrä puoleksi mätänemistilassa olevia hiuksia... Siivouspuoli ei ole mun vahvimpia alueitani, mutta kylläkin vahvin tässä huuhhollissa asuvista. Tuli pikkuvessaan puhdas miellyttävä tuoksu. Passaa siellä nyt päkistellä niin isommat kuin pienemmätkin hädät.

Seuraavaksi hyökkäsin kylpyhuoneen lattian kimppuun, se ei ollut yhtä paha tapaus kuin pikkuvessa. Sinnekin tuli hyvät vibat. Kun märkäpuoli oli hoidettu, kävin itse suihkussa. Harmikseni huomasin, että vasemman rinna haava on vähän auki just nännipihan alta ja erittää vähän keltaista. Suihkuttelin sitä aikani ja puhtaat rintsikat päälle. Rintsikan sisään sujautin vasempaan kuppiin imetyssuojaimen. Ne on osoittautuneet mainioiksi tässä paranemisen vaiheessa, eivätkä ole kalliita. Suosittelen!

Energiaa oli vielä jäljellä ja imuroin osan huushollista, jatkan huomenna urakkaa. Liikerajoituksia käsissä ei tunnu enää olevan, kaikki liikkeet sujuvat jo.

Siirryin hemmotteluosastoon. Sain asiakkaalta lahjaksi jalkahoidon. Ihanaa, kun joku kylvettää, rapsuttaa ja hieroo jalat. Tietty varpaat saivat myös kauniin lakan. Se hierontaosuus tapahtui lopuksi lähes pimeässä hoitohuoneessa rentoutusmusiikin soidessa. Kyllä kaikkien pitäisi joskus päästä moiseen. Olen tosi kiitollinen asiakkaalle, joka antoi näin miellyttävän lahjan. Siinä sivussa juttelin kosmetologin kanssa tästä pienennysoperaatiosta ja hän oli siitä kovasti kiinnostunut. Bosat olivat ihan samaa luokkaa, kuin meitsilläkin ennen leikkausta ja vaivoja oli ollut jo pitkään. Sovittiin, että kun seuraavan kerran tulen, hän on pienennysjonossa.

Itsekin nykyään suosin kuluvia lahjoja eli joko ruokaa tai palveluksia. Ihmisillä pakkaa tähän ikään mennessä olemaan kaikennäköistä roinaa nurkissa ihan tarpeeksi. Joskus tietty on kiva ostaa jotain pysyvämpää, ainakin jos tasan tietää, mikä toiselle sopii. Tyttärelle ostan lahjaksi aika paljon koruja - Kalevala koruja.

Radio Suomessa on menossa humppailta. Muistelin tuossa aikaa, kun opin humppaamaan, olin silloin 13-vuotias. Mielelläni lähden nykyisinkin humpalle, jos vaan joku hakee. Siinä on mukana oikein liikkumisen riemua. Tykkään kyllä kaikesta tanssimisesta, mutta se jää aika vähälle, kun siippa ei välitä ollenkaan. Parisuhteessa täytyy tehdä kompromisseja. Joskus käyn kuitenkin tanssimassa työkavereitten kanssa ja haen itse koko ajan. Ei mulla ole aikaa odotella, joskos joku tulisi hakemaan, käyn niin harvoin lattialla. Harmittaa, että Hesassa on niin vähän enää kunnon tanssipaikkoja. Muinoin oli Maestrossa vientiä.

Loppuviikko mulla menee vierailijoiden merkeissä, olen kutsunut nyt useammankin porukan käymään, kun on aikaa päivällä valmistella ruokia. Kyllähän ruoka ja hyvä seura on pettämätön yhdistelmä. Luulen kyllä, että en ala brassailemaan ruokien kanssa, tarjoan nopeaa ja helppoa : kanafilepihvejä vuohenjuustosalaatin kera, alkupalana voisi olla niitä poronliha- pestotäytteellä olevia herkkusieniä. Jälkiruoissa en ole hyvä, en jaksa väkertää. Mieluummin isken jätskipätikän pöytään kahvin seurana. Se aussi- viinibägi on vielä suht täynnä, luultavasti lauantai-iltana se on tyhjä, ihmisiä käy noin 8 ennen lauantaita.

Tuulettelen vasenta tisukkaa. Sitä kuulema pitää suihkutella ja sitten kuivailla huolellisesti vaikkapa föönillä. Saattaapi tulla rumempi arpi, kun se niin ikävästi repsottaa. That´s life! Olisi se outoa, jos ei mitään takapakkia tulisi missään vaiheessa. Huomiseen ja kiitos kommentoijille! Mukavaa kuulla, että näitä jorinoita ainakin jotkut jaksavat lukea.

Ei kommentteja: