Stressiä ja maratonia

Stressi iski kolmantena työpäivänä. Eilen olin niin väsynyt, etten jaksanut kirjoittaa mitään. Nyt on takana hyvät 9 tunnin yöunet ja fiilis on parempi. Näin pitkästä aikaa uniakin, jotka muistan,tai ainakin pätkiä niistä. Mulla oli unessa pitkä poikakaveri, jolla oli valkoinen Opel Kadett.

Tänään ajattelimme lähteä siipan kanssa vähän pyörälenkille. Olen nyt pyöräillyt jo kolmena päivänä, niin takamus kestää jo kipeytymättä. Liikuntaa pitäisi lisätä koko ajan, ettei paino nousisi. Tai sitten pitäisi vähentää syömistä, mikä on näillä ruokahaluilla varustetulle ihmiselle kuolleena syntynyt ajatus. Harmi, että olen tähän ikään mennessä löytänyt vain muutaman lajin, jotka minusta ovat kivoja ja joita viittisi ylipäätänsä harrastaa. Tässä mulle sopivat lajit: vaeltaminen, vesijuoksu, sauvakävely, pyöräily ja sulkapallo. Sulkapalloa en ole nyt harrastanut muutamaan vuoteen, mutta se on oikeasti hauskaa. Salit vaan ovat turhan kaukana, eivätkä kovin halpojakaan. Hyvä maila mulla on kaapissa odottamassa parempia päiviä.

Kun rinnat pieneni, ajattelin heikkona hetkenä, että jospas alkaisin hölkkäämään. Tähän saakka olen aina perustellut, että en voi juosta , kun rinnat hölskyy ja repeää. Nyt mulla ei ole enää "tissialibia", mutta hölkkääminen tuntuu edelleen ajatuksenakin epämiellyttävältä. Ottaa varmasti polviniveliin, kun on tätä ylipainoakin. Eräs tuttavani kommentoikin kuullessaan leikkauksestani, että "Mitä, aiotko sinä alkaa juoksemaan maratonia? " Hyvin todennäköisesti, maraton jää tässä elämässä suorittamatta. Tarttis silti tehdä jotain, että saisi elettyä hyvän loppuelämän. Surullista katsoa ikä-ihmisiä, joilla pää pelaa, mutta kroppa ei. Tosin he ovat ehkä kuitenkin läheisilleen helpompia, kuin ne, joilla pää ei pelaa, mutta kroppa on hyvässä kunnossa... Jos tulen äitiini, on tulevaisuus valoisa. Hänellä pelaa sekä pää, että kroppa, vaikka ikää on jo 79 v.

Huomenna on tärkeä päivä. Ai miksi? No, siitä kerron sitten huomenna. Liikkuvaa viikonloppua kaikille kurkkijoille!