24 yhteistä vuotta

Jeps, tänään olemme viettäneet siipan kanssa 24-vuotishääpäiväämme. Tuntuu aika uskomattomalta, että häistä on jo niin kauan. Mie olen ollut enemmän elämässäni tässä liitossa kuin ilman sitä. Olin 23-vuotias nuori morsian silloin aikoinaan. Hääpäivänämme oli tosi kuuma, hellettä piisasi. Tänään ei ole yhtä lämmin, mutta onneksi tämä suhde on pysynyt lämpimänä kaikki nämä vuodet.

Vietimme hääpäivää tällä kertaa yhdessä Espoon ulkoilusaarista, nimittäin Isossa Vasikkasaaressa. Nautimme siellä sijaitsevassa kesäravintola Gula Villanissa hyvän myöhäisen lounaan. Mie söin mozzarella-basilikasalaattia hunaja vinegretten kera, pääruokana pinaattilammasta ja jälkkärinä talon jäätelön. Siippa söi merellisen keiton ja entrecoten, jälkkärinä köyhät ritarit. Palan painikkeena oli chileläistä punkkua. Kaikki oli hyvää, joskaan ei gourmet-tasoa. Lisäpointseja tulee ihanasta merellisestä ja luonnonläheisestä ympäristöstä. Se jäi vaan harmittamaan, että en älynnyt ottaa jotain astiaa mukaan, sillä saari oli täynnä kypsiä, isoja, ihania mustikoita. Oltais hyvin ehditty poimimaan kunnon kipolliset ennen vuoroveneen tuloa. Onko parempaa, kuin pullapohjataikinalle tehty mustikkapiirakka?

Olimme palatessa ainoat matkustajat vuoroveneessä, siis saimme aivan privaattikyytiä. Outoa, että ihmisiä ei ollut liikkeellä enempää, kun sääkin oli ihan ok. Jos ei nyt ihan paistanut, niin ei kyllä satanutkaan. Espoota on kiva tsiikailla mereltä käsin. Monenlaista rakentamista sieltä näkee ja huomaa, että rahakkaita ihmisiä täällä asuu paljon. Olisivatko sitten niitä Nokia-miljonäärejä? Jotkut pytingit rannoilla ainakin ovat sellaisia, että ei niitä ihan tavallisella palkkatyöllä pystytetä.

Kyhmyjoutsenia poikueineen oli aika paljon liikenteessä. Ison Vasikkasaaren laiturin vieressä oli äkäinen kyhmyjoutsenäippä, joka silmä kovana vahti 7 poikastaan. Lähelle ei kyllä olisi uskaltanutkaan mennä. Pääskysiä näkyi myös paljon lähellä veden pintaa hyönteisiä metsästämässä. Lisäksi tietenkin näkyi sorsia, silkkiuikkuja ja paljon lokkeja. Meriharakkaa ei näkynyt, harmi, se on yksi mun lemppareista.

Se on huomenna työpäivä taas. Olin jo unohtanut, miltä tuntuu sunnuntai-ilta, kun seuraavana päivänä on töihin lähtö. Mutta mullapas onkin vuosiloma vielä edessäpäin. Se alkaa suurin piirtein silloin, kun kaikki muut palailevat töihin. Silloin hymyilen minä.

Mikäkö on pitkä parisuhteen salaisuus? Mun mielestä resepti voisi olla jotain tälläista. Se on molemminpuolinen kompromissien teko taito, "kauhun tasapaino" (molemmat kunnioittavat toisiaan- joskus pelkäävätkin), riittävästi yhteisiä juttuja (harrastuksia) ja riittävästi omia juttuja molemmilla. Jokaisessa pitkässä suhteessa on monenlaisia vaiheita, pitää muistaa, että vastamäen jälkeen tulee aina myötämäki, vaikka et sitä näkisikään. Kuuluisa sielunhoitaja Erik Ewalds on sanonut aikanaan viisaasti: "On olemassa vain kolmenlaisia avioliittoja: vaikeita, erittäin vaikeita ja mahdottomia. "

Jokainen ihmissuhde, varsinkin parisuhde vaatii molemminpuolista työtä suhteen hyväksi, jotta se pysyisi voimissaan vuosien saatossa. Tätä työtä on meidänkin suhteessa tehty paljon, emme muuten olisi selvinneet näinkään pitkälle. Pian tässä suhteessa alkaa uusi vaihe nimittäin se kuuluisa "pesän tyhjenemisvaihe". Silloin mitataan se, mikä muu meitä yhdistää kuin yhteinen lapsi. Moni aviopari huomaa siinä vaiheessa, että lapset olivatkin ainoa yhdistävä tekijä. Onnellisia parisuhteita kaikille toivoen!