Juosten matka taittuu

Kesälomasuunnitelmia laatimaan

Jeee. Kävin pitkästä aikaa vesijuoksemassa ja olihan ihanaa. Viime keväänä juoksentelin pari kertaa viikossa, mutta rintaleikkauksen (pienennysleikkaus - tiedoksi niille, jotka eivät ole käyneet blogini alkulähteillä) jälkeen oli pakko pitää pitkä tauko. Sitten taas syyskuusta aloitin tämän arpihoidon silikoniteipeillä, enkä taaskaan viittinyt lähteä altaaseen. Tekosyy....Tänään heräsin täynnä tarmoa 6.30 ja päätin, että nyt tämä tyttö lähtee. Jätin kaiken epäoleellisen kotiin, (kännykän, sormukset, rahat) otin mukaan bussilipun, uikkarin, pyyhkeen, persalusen, dödön ja kosteusvoiteen ja hyppäsin bussiin. Meiltä on uimahallille vain kivenheiton matka, bussilla muutama pysäkinväli.

Alastullessa sauvat ovat tarpeen

Heti kun avasin hallin oven, tulvi hyvä mieli kehoon. Vyö päälle mahdollisimman tiukalle ja altaaseen. Olin altaassa 7.30, mutta kyllä siellä jo muitakin oli. Yksi 50 metrin rata oli pyhitetty vesijuoksijoille ja eiku menoxi. Kyllä tuntui hyvältä. Tekniikka oli vanhasta muistista hallussa ja yllättäen jaksoin polkea koko tunnin. Suunnitelmissa oli 50 minuuttia, mutta kun jaksoin annoin posottaa. Yhden rouvan kanssa juttelin sinä polkiessa jonkun aikaa. Hän oli kans oikein konkari, 4 vuotta harrastanut lajia. Suurin osa aamun polkijoita oli naisia ikähaarukassa 35-65. Keväällä, kun mulla oli hönkä päällä ja kävin useammin, oli paikalla lisääntyvässä määrin myös miehiä. Miehet tuleva tähän lajiin naisten perässä vähitellen, ihan niinkuin sauvakävelyynkin. Enää ei kukaan naura sauvakävelijöille, että mihis sulta sukset unohtui....

Siellä suihkuhuoneessa panin merkille, että muutama nuorempi nainen katteli vähän näitä mun tisuja. Ihmettelivät varmaan rintojen alla olevia arpia, jotka ovat edelleen aika violetit, vaikkakin muuten siistit. Ei kukaan kuitenkaan kysynyt mitään, mutta jos kysyisi, niin kyllähän mie kertoisin, mistä on kyse. Minusta tässä asiassa ei ole kerta kaikkiaan mitään kummallista tai salattavaa. Olen itse ihan sinut tämän jutun kanssa. Pitää vaan olla tarkkana suuren suuni kanssa, etten täräytä jollekin: "Eikö sunkin kannattais harkita rintojen pienennystä." Hallilla näkee monenlaista kroppaa ja rintaa ja jotenkin tunnen suurta sympatiaa niitä naisia kohtaan, joilla on selvästi raskaat rinnat. Joillakin on oikein kuopat hartioissa siinä, mistä rintaliivin olkain kulkee. Rinnat ovat välillä suuret ja raskaat, vaikka nainen olisi muuten kuin pajunvitsa. Tasan ei käy onnenlahjat näissä asioissa ja kauneusihanteetkin vaihtelevat. Olen joskus tainnut tänne kirjoittaakin hauskan muiston vuosien takaa. Olin silloin 4-vuotiaan tyttäreni kanssa samaisessa uinahallissa saunassa. Tytär istui vierssäni ja tutkaili hiljaisena lauteilla kököttävää porukkaa. Yhtäkkiä hän sanoo kirkkalla ja kuuluvalla lapsen äänellään: " Äiti, kellään täällä ei ole niin isoja tissejä kuin sulla!" Minua alkoi tietty naurattamaan aivan hillittömästi ja sen jälkeen uskalsivat muutkin naiset alkaa nauramaan. Kerroin sitten lapselle meidän ihmisten erilaisuudesta. Ei ihme, ettei siippa koskaan uskaltanut ottaa tytärtä miesten puolen saunaan...

Asiasta kukkaruukkuun. Nyt alkaa olla taas se aika vuodesta, että on perehdyttävä loma asioihin. Olemme tuttuun tyylimme lähdössä taas vaeltamaan Alpeille kesällä ja nyt on alettava ettimään ja varaamaan sopiva lomahuoneisto. Aluksi tietenkin pitää päättää, milloin loma pidetään ja sitten alkaa työt. Siippa on haka niissä hommissa. Meillä on tätä nykyä aika tiukat kriteerit, millä kämppää aletaan katteleen. Tilaa pitää olla 40-50 neliöä, parveke tai piha, hella ja uuni ja astianpesukone. Hintaa on yleensä max 60 eukkaa /vrk ja sijainti pitää olla hyvä. Yleensä lähellä päivittäistavarakauppaa ja kylän keskustan tuntumassa. Eka viikon kämppä viime vuonna siellä Ötztalissa oli aika hyvä. Ainoa huono puoli siinä oli liian hienot ja ohuet lasit, joita ei uskallettu käyttää eka illan jälkeen rikottuamme heti yhden. Jos siihen päädytään, viedään omat lasit mukana, ettei tarvi juoda muovisesta hammasmukista vinkkua. Längenfeldin kylästä katsastimme kyllä muitakin kivoja majoitustaloja valmiiksi jo viime kesänä. Kalsin käpykylään ei kyllä enää mennä, se oli liian syrjässä, eikä siellä ollut oikein mitään tekemistä huonolla säällä.

Yhä ylös yrittää, Vicki Li vauhdissa

Syy siihen, miksi näissä kämppäasioissa pitää ola ajoissa liikeellä, on tietenkin saksalaiset. Saksalaiset valloittavat hyvin nopeasti parhaat paikat ja monilla heitä jo vakiovaraus vuosittain tiettyihin huoneistoihin. Hotelliin en enää halua mennä. Tykkään kun on oma tupa ja oma lupa. Nautin myös ruoanlaitosta lomalla, jossa saa aina vähän erilaisia raaka-aineita kuin kotosalla. Vaikka iän myötä saattaa olla, että alkaa taas hotellielämä maistua. Vielä ei ole sen aika ainakaan Itävallassa. Jos olet uusi kurkkija, niin käy katsomassa viime vuoden lomakuviamme elo-syyskuun vaihteesta. Laitoin tähän virikkeeksi vanhoja lomakuvia vuosien varrelta.

Nyt iski nälkä. Sitä se vesijuoksu tekee. Poistun keittiöön lämmittämään mikrossa eilisiä jämiä: pastaa ja jauhelihakastiketta.

PS. Kukkakimppuja on tullut Katriinalta, Einojoolta (!) Ireneltä ja Iines J:ltä. Olen ne kaikki ilolla noteerannut. Mutta en kerta kaikkiaan osaa siirtää sitä kimppua tänne sivuilleni. On yritetty. Jos joku osaa yksinkertaisen systeemin, miten sen saa tänne Blogger-systeemiin, niin kertokoot pölkkypäälle. Mulle vois myöntää kyllä Pölkkypää-merkin kans.

Itävallassa voi kokea myös pöllöelämyksiä

Kiitos, Katriina, onnistuin sinun ohjeellasi. Tämän kukkakimppu maininnan olen siis saanut Katriinalta Omenapuun alta, Einojoolta Onko ketään kotona, Iines J:ltä Jalokivistä ja Ireneltä Pohojalaasesta tasa-arvosta. Jag tackar och pockar (vai menikö se noin)