torstai 3. tammikuuta 2008

Suomalaiset ovat lukijakansaa


Ei ole helppoa kuvata ilotulitusta

Lupasin siipalle eilen palauttaa hänen lainaamansa kirjat ja tarkistin netistä, että kirjasto aukeaa klo 11. Siispäs marssin lähikirjastoon ja olin tosi hämmästynyt, että jo viittä vaille oli kirjaston oven takana jo melkoinen jono. Siellä olivat sulassa sovussa eläkeläiset, lapsiperheet ja keski-ikäiset. Tuli hyvä mieli siitä, että suomalaiset lukevat paljon. En todellakaan usko, että lukemisen aika on ohi, vaikka jotkut niin epäilivät nettiajan koittaessa. Itsekin luen koko ajan, milloin enemmän ja milloin vähemmän. Sellaiset sata kirjaa varmaan vuodessa, en kyllä ole pitänyt mitään tilastoa. Kauan eläköön kirjastot!!!




Eilen innostuin lainaamaan uuden kirjan, joka kertoo pitkän parisuhteen saloista. Kirjoittaja on Elina Pukkala. Meilläkin on jo nyt pitkäksi luettava parisuhde (kesällä 25- vuotishääpäivä) ja vähän peilailin tietty meidän suhdetta kirjan ajatuksiin. Yksi mitä jäin miettimään oli se, että kirjan mukaan ne, jotka lähtevät parisuhteeseen suurin odotuksin useimmiten pettyvät ja taas jos odotuksia ei ole juuri ollut, ei olla niin petyttykään. Mulle ainakin on ollut vierasta tehdä joku suunnitelma, jonka sitten pettäessä onkin syvästi petytty. Voihan siinä olla perääkin, että sitten pudotaan korkealta, jos on kuuseen kurkotettu.Tässä kirjasta pieni ote: "Parisuhteen kestävyyden on nähty liittyvän kahteen ominaisuuteen. Suhteen tulee olla nautittava, jolloin puolisot saavat tyydytystä yhdessä olostaan, arvostavat toisiaan ja pitävät toisiaan ystävinä. Toinen ominaisuus on yhteydessä sitoutumiseen, joka pitää sisällään kestävyyden, suvaiitsevaisuuden ja sinnikkyyden."





Aika hyvin sanottu minusta. Kyllähän parisuhde on kestävyyslaji, on pakko luottaa siihen, että parempi päivä on edessäpäin, vaikka tuntuisi kurjalta tänään. Ainakin meillä on aina ollut. Tosi vaikeita ja huonoja aikoja meillä ei ole ollut ollenkaan. Tai sitten aika kultaa muistot. Se kirja vaikuttaa kyllä hyvältä, ihan tutkittua tietoa ja lisäksi parien haastatteluita. Pistä siitä lisää, kun olen lukenut koko opuksen.

Nyt ymmärrän eläkeläisten kiireet. Olen ollut lomalla joulusta saakka ja en siltikään ole ehtinyt tehdä juuri mitään. Tai siis en ainakaan mitään sellaista, mitä mun piti tehdä. Olen mie taas tehnyt kaikkea muuta yllättävää. Kuten esim. käynyt kirkasvalofirman kanssa sähköpostia aiheesta keltaiseksi palanut plexi. Ilmeni, että ko . mallissa on ollut joku virhe, joka on kellastuttanut plexin ennen aikojaan. Lupasivat ystävävällisesti postittaa meille veloituksetta uuden plexin. Jess, näin toimii vastuullinen yrittäjä.

Olen myös käynyt kiivasta sähköpostikirjoittelua rämisevästä ja vuotavasta katostamme. Perhana, meidän keittiön katosta on tullut vesi läpi nyt kolme kertaa vuoden sisällä. Ei ole ehditty entisiä vaurioita korjata, kun on jo uutta pukannut. Koko talon vesikatto uusittiin viime kesänä ja luulin, että mun ei enää tarvi tätä asiaa itkeä. Olin väärässä. Nyt on tullut vettä taas uudesta katosta huolimatta, ne on kuulema tosi vaikeita selvitettäviä tällaiset kattovuodot, kun vettä on jossain ontelolaattojen välissä... Ihan hebreaa meikäläiselle, mutta hermo meinaa mennä, kun valmista ei tule. Tämä uuden vesikaton tehnyt firma on kyllä ollut aivan loistava asiakaspalvelussaan. Kaikki ongelmat otetaan vakavasti ja hoidetaan nopeasti. Kysykääpäs Vickin vinkkiä, jos taloyhtiönne katto pitää uusia. Nämä hommat on niinkuin luonnostaa langenneet mulle tässä huushollissa, kun kuulun taloyhtiön hallitukseen ainoana naisjäsenenä kolmen mukavan miehen kanssa.

Pääsen pippaloihin lauantaina. Rakas mentorini P. juhlii pyöreitä vuosiaan. Mitähän mie laitan päälle, apua? En kertonutkaan, että edellisissä juhlissa mulla repesi mun hieno musta harsotunika, kun istuin sen päälle huolimattomasti. Taisi olla liikaa, kun join ne siipankin juomat hänen ollessaan kuskina. Kohta arki häämöttää täälläkin, monet teistä lukijoista olette jo olleet sorvin äärellä. Oikein mielenkiintoista yllätyksellistä alkanutta vuotta kaikille!



Tässä teille makkaravinkki. Tästä ei makkara parane. Ihanaa, että tämä paketti pysyi paikallaan, toisin kuin nuo raketit, joita yritin kuvata.








5 kommenttia:

noeijoo kirjoitti...

Makkara näyttää hyvältä, en pä ole täälläpäin nähnyt. Kunhan joulusta on vähän aikaa, voisikin järjestää pienet makkaramaistajaiset, erilaisia makkaroita ja soosseja. Kun laihduttaa, niin lauantai on mulle perinteisesti silti herkuttelupäivä, jolloin ei kaloreita lasketa. Aina on ollut enemmän siitä hyötyä kuin haittaa.

Kirja kuulostaa kiinnostavalta, meilläkin 20 vuotta enemmän tai vähemmän yhteiseloa takana. (ihme) Huumori ja joustavuus, ylipääseminen ja vastaantuleminen on auttanut, vaikka ristiriitoja on riittänyt ja riittää, aina vaan.
Kestävyyslaji totisesti.

No huoh, nuo kattovuodot, tiedän mistä puhut. Kaikki tehty, mutta silti vaan jostain sitä vettä aina tippuu. Onneksi kuivuukin.

Hyviä hetkiä sorvin ääreen!

Vicki Li kirjoitti...

Meidän herkutteluillaksi on tullut perjantai. Silloinon töittenjälkeen jotain hyvää syötävää ja pullo vinkkua.Joskus innostutaan ottaan muutama drinksukin. Nyt täytyy keventää, mutta viinistä en luovu. Drinksut voin jättää.
Hei tuo makkaraillallinen oliskin hauska idea. Siis suomalainen Januarifest. Pitääpäs alkaa kehittelemään. Kaikki vieraat toisivat lempparimakkaraa mukanaan ja sitten vertailtas..

Virpi P. kirjoitti...

Nuo rakettikuvathan ovat upeita!

Pitkä parisuhde on kyllä asia, josta saa onnitella itseään ja puolisoaan. Herrantähden, onko Noeijookin ollut jo Ukkonsa kanssa kaksikymmentä vuotta! Ja näyttää noin nuorelta.

Kovaa vääntöä on käyty välillä, mutta yhdessä on pysytty 32 vuotta. Tavoite ei ole koskaan ollut korkealla, enemmän ajatuksella, että huomiseen.

noeijoo kirjoitti...

Rakettikuvista voin olla vähän kade, en onnistunut yhtäkään kuvaa saamaan. Hyviä ovat.

Vicki Li kirjoitti...

Kiitos kuvakommenteista. Otin kuvia raketeista noin 35 ja vain 13otoksessa näkyi jotain muutakin kuin mustaa taivasta ja noin 6 oli sellaista, jota kehtaisi näyttää jossain.Uskomattoman hankalaa ennakoida missä ja milloin se raketti aukeaa. Kamera on rakettihommissa hidas, kun pitäisi ennakoida. Paino olo tänä aamuna 71,1 kg ennen aamupalan syöntiä yökkärissä.Tavoitteena olis alittaa 70 kg. Kuulostaa helpolta, mutta kokemuksesta tiedän, että ei ole. Paino ei ole ollut alle 70 kg varmaan vuoteen.
Eläköön pitkät parisuhteet! (tosin niiden eteen joutuu tekemään helevetisti töitä)