sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Ristiäiset


Alttaritauluna toimi verho, johon oli kirjailtu tekstiä

Tänään pääsimme perhejuhlaan eli joulukuun lopulla syntyneen poikavauvan ristiäisiin. Tyttären kanssa olemme kutsuneet poikaa Valtsuksi, mutta ei tullut pojasta Valtsua, vaan NOA. Itse asiassa nimi passaa pojalle oikein hyvin, eli totuimme siihen jo ristiäistilaisuuden aikana.


Päivänsankari Pikku- Noa ( ei Ukko- Nooa)


Ristiäisissä oli parikymmentä vierasta ja mukava tunnelma. Tytär sai kunnian olla oikein sylikummi, Noa on tyttären ensimmäinen kummilapsi. Siitä se alkaa. Esitimme juhlissa pari laulua: toinen oli Lapin äidin kehtolaulu ja toinen tyttären oma sävellys Pikku- Noalle Kantelettaren tekstiin. Taas oli kitaralle käyttöä. Lisäksi saimme T-serkusta vahvistuksen, hän soitti triangelia "perheorkesterissamme"

Kakku maistuu ja on suloisen näköinen

Viikonloppu on taas kerran mennyt vauhdilla. Perjantai-illan olimme siipan kanssa kaksin ja nautimme herkullisen kalaillallisen. Tarjolla oli paistettua tonnikalaa ja miekkakalaa, molemmat oli valmiiksi marinoitu melkeinlähikaupassa On siellä kyllä hyvät valikoimat, kun tällaisiakin herkkuja on saatavilla ja vieläpä aika edulliseen hintaan 19,90€/ kg. Lauantaina shoppailimme vähän Sellossa ja Tapiolassa. Haimme tietenkin vauvalle ristiäislahjaa ja päädyimme lopulta Marimekon lastenastiastoon, jossa on mukava autokuosi. Sekä mulle, että siipalle oli tärkeää, että lautasen keskellä oli kuvio, joka sitten tulee lopulta esiin, kun puuro on syöty. Mulla oli lapsena muovilautanen, jonka keskeltä tuli esiin nalle ja mansikka. Se oli tärkeä juttu. Yllättävän monessa lasten lautasessa kuviot oli sijoitettu lautasen reunaan ja keskusta oli tyhjä. Tylsää, sillä kuvion pitää tulla esiin siitä keskeltä. Tässä lautasmallissa autot kiersivät reunallakin ja keskellä oli upea punainen rekka- auto.


Nyt väsyttää. Täytyy yrittää ponnistella muutama tunti valveilla ja sitten vaan unta palloon. Tulossa on keikkaviikko, työnohjaushommia vaan parilla päivällä. Minusta on oikein mukavaa, etä nämä työviikot ovat niin vaihtelevia, olen aika nopeasti kyllästyvää sorttia. Tällä viikolla on tavoitteena päästä taas vesijuoksemaan. Nyt on laiskuttanut jo monta (liian monta) viikkoa perätysten. Aina on muka joku syy, miksi ei voi lähteä hallille. Ainoa todellinen syy on laiskuus ja mukavuuden halu. Toivottavasti te olette ahkerampia ja aikaansaavempia kuin mie. Pirtsakkaa alkuviikkoa kaikille!




Äiti lasta tuudittaa, lasta tuntureiden....

8 kommenttia:

meri kirjoitti...

Miten ihana lapsi! Hyvä nimi, Noa. Omassa suvussani on muuten kaksikin poikaa, joiden nimi on Ukko. Toinen tosin on jo aikuinen mies.
Mukava kuulla, että tyttäresi on tehnyt oman kappaleen kummipojalleen, upea lahja! Toivottavasti hän jatkaa biisien tekemistä kun on päässyt alkuun.
Oletko itse tuossa alakuvassa?

Virpi P. kirjoitti...

Hei, kivasti käsitelty kuva tuossa alhaalla! Olet hauskannäköinen, samoin tytär. On ihanaa, kun joku osaa esiintyä, nykyisin sellaisia on aika harvassa.

Vicki Li kirjoitti...

Jesh, siinä me lauletaan.Pikkusen olen nyt alkanut harjottelemaan tuota kuvankäsittelyä Lumixin mukana tulleilla ohjelmilla(tais olla Photo Base. Jännä kokeilla, mitä sillä saa aikaan. Mutta aina jotain uutta oppii. Olen äärimmäisen laiska lukemaan noita manuaaleja, oli kyseessä sitten mikä vehje tai ohjelma hyvänsä. Se on tätä yrtyksen ja erehdyksen tietä.

meri kirjoitti...

Katsoin ensin että tytär on leikannut tukkaansa sitten hymykuvan, mutta sehän taitaakin olla nutturalla?

Anonyymi kirjoitti...

Joo..nutturarävellyksellä ovat:)Mitä sitä hyviä hiuksia leikkaamaan...
T:Tytär

Anonyymi kirjoitti...

Olipas mukava postaus ja kuvasta voi ihan kuulla laulunne.
Noa- vauva on aivan suloinen.

Puurolautaseksi aivan ehdoton onkin muuten kuvalautanen, meidän lapsilla oli muumilautaset ja peppi-lautaset. Sen muistaa sitten aina.

Anonyymi kirjoitti...

Todella ihana kummitädin lahja.
Kävimme kesällä lakkiaisissa. Muistin siellä, mitä olimme laulaneet tuon nuoren ylioppilaan ristiäisissä. Se laulu etsittiin esille vuosien jälkeen. Tuntui hyvältä viedä tuollainen tervehdys.
Tyttäresi siis laulakoon laulunsa vielä Noan tulevissakin juhlissa.

Olen samaa mieltä. Kyllä lautasesta täytyy kuva pohjasta löytyä.

Eevis kirjoitti...

Pikku-Noan juhlasta luin aivan liikuttuneena. Voin aistia sen lämmön, mitä koitte.
Pirtsakkaa viikkoa Sinullekin!