sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Ensimmäiset yhteiset 25 vuotta

Pidimme eilen pienet juhlat, hiukan etuajassa. Oikea aika olisi ensi tiistaina eli 8.7.2008 ja kyseessä on siipan ja mun hopeahääpäivä eli 25- vuotis hääpäivä. Huh-huh, tunnen itseni todella vanhaksi, kun laitan tuon faktan tähän. Vain vanhat ihmiset juhlivat hopeahääpäiviään.
Arvostamme molemmat sitä, että tämä parisuhde on näin hyvissä kantimissa yhä. Päätimme jatkaa liittoa, kun vielä on muutama asia oppimatta. Emme vieläkään osaa riidellä rakentavasti. Viihdymme hyvin yksissä ja todellisia riitoja meillä on harvoin, mutta silloin kun ajaudumme törmäyskurssille, olemme aika huonoja sopimaan ja sovittelemaan. Riidat sulavat yleensä vaan jonkinlaiseksi mökötykseksi ja hiljaisuudeksi. Siis ei auta kuin jatkaa opiskelua. Kouliintuminen parisuhteessa puolin ja toisin on tosi hidasta.


Juhlimme hääpäiväämme pienimuotoisesti eli meillä oli 5 vierasta: meidät aikoinaan tutustuttanut ystäväni/ ystävämme T., pariskunta T, joiden kanssa olemme henganneet aivan alkuajoista, tytär ja vävykokelas. Päätimme tarjota marinoitua ankkaa ja jälleen kerran se onnistui oikein hyvin. Se ankanlaitto täytyy vaan suunnitella hyvin, koska raaka-ainetta ei saa ihan joka paikasta. Stockalla löytyy aina pakkasesta ankan rintafileitä, mutta tällä kertaa löysin fileet Hakaniemen hallista Reinin lihasta. Ankka tarjottiin villiriisin, juurespedin ja herkullisen kastikkeen kera. Alkupalaksi värkkäsimme tyttären kanssa pienet salaatit ja jälkiruoaksi juotiin kahvit mummolta perityistä Myrna-kahvikupeista ja nautittiin leivospaloja. Oli töpäkkä olo syönnin jälkeen.


Hääpäiväillallisen alkupala näytti tältä


Ulkonaiseksi hääpäivän tunnukseksi sovimme siipan kanssa, että mulle ostettiin uusi sormus. Vanhat ovat palvelleet ihan hyvin, mutta ajattelimme nyt repäistä. Siispäs vasenta nimetöntä koristaa nyt valkokultainen timanttisormus. On se kyllä hieno. Näen tämän sormuksen arvon erityisesti siinä, että se symboloi tätä pitkää ja elävää parisuhdetta. Kävin itse valitsemassa sormuksen ja jännää oli se, että tämä oli eka malli, jota kokeilin ja siihen loppujen lopuksi päädyin. Tälläinen sormusasia on hyvin pitkälle fiilisjuttu, on otettava se, mistä oikeasti tykkää. En ole ollenkaan koruihminen, mutta saattaa olla, että sekin puoli alkaa puhutella iän myötä.


Siellä se kimaltaa, uudenuutukainen sormus 25-vuotta vanhan liiton kunniaksi


Vävykandille luovutimme juhlallisesti lääkärintakkia ennakoivan yukatanin, jonka toimme Japanista. Niin niille jotka eivät vielä tiedä, kerrottakoon, että vävykandi pääsi lääkikseen toisella yrittämällä. Tosi hieno juttu, sillä hän teki paljon töitä tuon opiskelupaikan eteen. Illallisella ehdottelimme, josko hän sitten akoinaan erikoistuisi geriatriaan... Tytär antoi siipalle myös hauskan synttärilahjan jälkijättöisesti, hän oli teettänyt T-paidan, jonka rinnuksissa komeilee kuva siipasta noin 5-vuotiaana: siisti nappisilmäinen kaveri, jolla on raitainen mirri-solmuke kaulassa. Aivan ihana.


Tässäpäs Vicki Lin uusi tukkalooki, eli ihan lyhyt ja raitoina on tätä omaa entistä väriä eli tummanruskeaa. On aivan luonnollisen näköinen, juuri senvärinen , kun mun tukka oli noin 3 vuotta sitten.




Kävimme tänään aika pitkällä pyöräretkellä, ajoimme pitkin rannikkoa ja rannikon mukavia kuppiloita. Espoossa on tämä rantaraitti tosi hieno juttu. Rannat on siis varattu kaikkien kaupunkilaisten käyttöön pyörätien mutkitellessa pitkin rantaviivaa lähes joka paikassa. On upeat maisemat, mie vienkin kauempaa tulevat vieraat ihan mielellään pyöräilemään, jos siihen vain on mahdollisuus.







Rantaraitille näkyvä Poseidonin temppeliä jäljittelevä huvimaja Vasikkasaaressa


Siippa on tosi valmis jo lomalle, mutta vielä hänellä on 10 työpäivää jäljellä ennen lomaa. No, parempi kuitenkin, että loma on vielä edessä eikä jo takana, niin kuin joilla kuilla saattaa jo olla. Säät eivät ole erityisesti suosineet kesäkuussa lomailleita, tosin ei henäkuustakaan voi takuuseen mennä.



Heinäkuussa meitä on hellitty poikkeuksellisen upeilla iltaruskoilla. Johtuisikohan se tästä kosteudesta?

17 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

Onnea! Sormus on tosi ihana, käy kauniisti yksinäänkin. Pidän myös tukastasi, väri on hieno harmaine raitoineen.

Uskon että anakan täytyy olla hyvää, kun siitä niin paljon puhutaan. Olen syönyt vain kerran, hyvässä ravintolassa enkä sillä kertaa ainakaan pitänyt mausta. Pitäisi ehkä kokeilla uudelleen, jos vaikka löytäisi sen maun. Ihan sama lienee pinot noir -viinien kanssa: en vieläkään ole monen vuoden harjoittelunkaan jälkeen oppinut tietämään, miltä ne maistuvat.

Sooloilija kirjoitti...

Tämä oli ihana kirjoitus, kyynel tuli silmäkulmaani.
Tukka on tyylikäs, sormus on hieno, puku on tyylikäs ja avonainen (nyt on varmaan ihan eri asia pitää avonaisia pukuja kun ei pursuile niitä rintoja joka puolelta? Sanon näin, koska tiedän miltä se tuntuu.)

Oma vihkisormukseni riippuu nyt kaulassani kaulakoruna, erosin viime syksynä. Se on surullista, mutta vilpittömästi iloitsen kaikkien onnesta, ja varsinkin pitkistä liitoista.

Lämpimät onnitteluni 25-vuotisesta liitosta!

(*kyyneleitä pyyhkien*)

Anonyymi kirjoitti...

Voi onnea teille pitkän liittonne johdosta! Todella kauniin sormuksen olet valinnut. kestää se ainakin seuraavat 25 vuotta? Sitten voikin ostaa jo taas uuden rinkulan, ehkä? ;)

Krisu

Irene kirjoitti...

Onnea hopeahääpäivän johdosta toivottelen minäkin. Sormus on aivan ihana ja kampaus myös. Itseasiassa koko rouva on hyvin säilynyt ja nuoren näköinen. Ei uskoisi, että vietätte arvokkaita hopeahäitä. =oD Terveisin Irene

Anonyymi kirjoitti...

Aika hassua, että olemme suunnilleen saman ikäisiä ja sä olet ollut aviossa 25 ja mä 3 vuotta... Minusta hopeahääpäivä kuulostaa ihanalta ja kivaa, että haluatte juhlistaa sitä kunnolla. Uusi sormus on upea merkki siitä.

Mun kunniamerkkini sulle löytyy blogistani, minkä jo ehdit huomatakin.

Eevis kirjoitti...

Voi, paljon onnea! Olen lukenut rivien välistä, että viihdytte yhdessä. Sormus on kaunis. Ja kimaltaa sinulle vieläkin kauniimmin, uskon.

Ja tuo tukka, se on kyllä pukeva. Väri on hyvä ja se on leikattu taitavasti.

On teillä siellä houkuttelevat lenkkireitit...

Anonyymi kirjoitti...

Lämpimät onnittelut sinulle ja siipalle tältä pohjoisestakin! On hyvä vain että edelleen haasteita liitossanne riittää;=)!

Sormus on kaunis ja sinä itsekin näytät kauniilta uudessa kampauksessasi, kauniisti harmaantuvine hiuksinesi upeasti avokaulaisessa puvussasi.

Niin juhlan puitteet kuin seurakin vaikuttivat onnistuneilta.

noeijoo kirjoitti...

Onnea! Sitäkin teillä on ollut varmasti mukana, mutta kaikesta päätellen rakkautta ja tahtoa. Yhteistä aikaa. Teillä on lämpimiä suhteita myös muihin ja osakseen saavat nuo toisetkin ihania ruokia ja ystävyyden hetkiä.

Ja rouva itse on edustavan näköinen uusine sormuksineen ja kampauksineen.

Nykyään ei olekaan itsestään selvyys viihtyä yhdessä näin pitkää aikaa, se on kyllä juhlistamisen arvoista.

Meillä tulee avioeloa vasta 10 vuotta tänä vuonna täyteen, muutoin olemme vanha pari. Jokohan sitä voisi juhlia, emme pahemmin ole jaksaneet juhlia hääpäivää, koska se on syksyllä ja silloin aina väsyttää eikä ole aikaa. Ehkä olisi jo aika.

Olivia kirjoitti...

PALJON ONNEA !!!

Meillä juhlitaan 20 pvä , tosin vuosia on jo enemmän...
Aika hullua tuo ajan kuluminen.
Kampauksen vaihto onnistui, näyttää entistä nuorekkaammalta.

Anonyymi kirjoitti...

Paljon Onnea - tästä on sitten hyvä jatkaa!

titu kirjoitti...

- 25 vuotta, ja edelleen toimiva parisuhde. hienoa.
- omaa avioeloa takana 15 vuotta, ja sekin toimii, tosin jokunen kärikko on pitänyt kokeilla.
- mutta eikös ole hyvä olla, kun on huomannut, että yhdessä on hyvä olla ja yhdessä on hyvä oppia, elämää ja jotain toisesta ja vielä enemmän itsestään.
- sinulle jotain blogissani.

Vicki Li kirjoitti...

Kiitokset kaikille onnitteluista! Nyt on 80-vuotias äiti kylässä ja aika menee hänen kanssaan. Ei ehdi bloggailemaan.Tukkatyylikin on saanut hyvän vastaanoton kaikilta. Ainoa ongelma lienee se,e ttä lyhyt tukka pitäisi pitää mallissaan lyhyillä leikkausväleillä ja siinä mie olen huono. En kerta kaikkiaan saa varatuksi aikaa, ennen kuin olen niin metsittynyt, että hävettää itteäkin.Surullisen kaukana vaan mulla se häpeäraja (taitaa päteä muillakin elämän alueillani)Palailen "eetteriin" ensi maanantaina.

Olivia kirjoitti...

No mutta.
Lyhyen tukan kanssa täytyy käydä tosiaan useammin leikkauttamassa.
Voithan aina käydessäsi varata jo seuraavan ajan noin kuuden viikon päästä. Se on vaan sitten mentävä. Varsinkin jos on kovin suosittu kampaaja, se helpottaa kummasti tilannetta puolin ja toisin.

meri kirjoitti...

Voi Vicki, oot kyllä ihan mahoton! Luin vasta nyt edellisenkin postauksen ja nauroin tuolle puliakka -jutulle. Mutta helkkarin hyvännäköinen olet niin uudessa kuin vanhassa tukassa ja lookissa: minusta tuo takkikin on ihan hyvä, en ymmärrä mitä vikaa siinä on. Mutta minä viihdyn itsekin puliakka-lookissa, niinkuin läheiseni hyvin tietävät.

Onneksi olkoon hääpäivällenne. Siinä sitä onkin juhlan aihetta, josta voi vilpittömästi onnitella itseään. On siinä varmaan ehditty särmiäkin hioa. Ihanan sormuksen olit valinnut!

Anonyymi kirjoitti...

Upeaa. 25 vuotta. Kokemuksesta voin sanoa, että tuosta se vielä paranee... :))))

Anonyymi kirjoitti...

Olen lähettänyt sinulle blogissani vielä yhden briljantin uuden kauniin sormuksesi kaveriksi.
Meri

TuuliS kirjoitti...

Onnittelut! Meillä tulee 20 v täyteen lokakuun lopussa ja olen alkanut jo varoitella miestä että uusi sormus olisi kiva. Mulla ei nimittäin ole kihlasormusta ollenkaan kun mentiin suoraan vihille.
Tosi kaunis tuo sun uusi sormus!