lauantai 22. marraskuuta 2008

Lumen valo

Lunta Espoonlahdella


Jihuu. Satoi meillekin lunta viime yönä ja maisema on aivan erilainen: valoisa ja puhtaan tuoksuinen. Olin illalla mukavissa pippaloissa työpaikallani, siis siellä, josta olen virkavapaalla. Eräs ex-työntekijämme Valkeakoskelta tuli vierailulle ja kutsuimme "vanhoja pieruja " kokoon - ihmisiä, jotka ovat työskennelleet Vip-vieraamme kanssa joskus samassa talossa. Vip-vieraamme on muuttanut Valkeakoskelle jo 10 vuotta sitten, mutta yhä hän kokee olevansa meidän jengiä. Naisia oli läsnä 17, eläkkeellä heistä on jo ainakin 8. Hyvin säilyneitä ja mukavia naisihmisiä kaikki. Illassa tarjottiin sitä kana-kookoskeittoa, jonka reseptiä olen täälläkin levitellyt ja salaattia ja patonkia. Tuttuun tyyliin omat juomat mukaan. Mie revin irti viinibagin sisuspussin, kun se oli jo aika vajaa ja kuljin sitten hanallisen "kusipussin " kera. Olipahan näky.


Väriskaala on kaventunut. Ihan kuin olisi musta-valkokuva


Oli hauskaa, vaikka kuulumiskierroksella kuultiin, että monenlaista sairautta ja murhetta oli ihmisten elämässä ollut. Mutta se täytyy sanoa, että kaikki olivat säilyttäneet hurtin huumorintajunsa ja osasivat nauttia toistensa seurasta. Niitä eläkeläisiä kun katsoi, näytti siltä, ettei se eläkkeellä olo ole välttämättä ollenkaan huono asia. Kiirettää tosin tuntuu olevan ja tulee stressi jos on useampi meno/ homma samalle päivälle. Sitä ihmettelivät, että miten sitä on ehtinyt töissä käydä... Tällä kertaa emme tanssineet ja laulaneet, vaan pitäydyimme ruoassa ja juttelussa. Kotona olin 00.30, nappasin vielä pikkuviskin jäillä ja aloin nukkumaan. Aamulla maistui herätessä viski suussa, niin kuin asiaan kuuluu.





Keskiviikkona vanhenin taas vuodella. Tällä kertaa pidin pienet keittobileet ja aloitimme ensi vuoden pyöreitten suunnittelun tuolla 5 hengen "työrukkasella". Pakko pysyä hengissä ja rahoissa siihen saakka, että ne juhlat saadaan pidettyä. Mie olen aina ollut syntymäpäiväfriikki ja en muista että olisin ollut niitä täysin juhlimatta koskaan. Pienimmät eli kahden hengen juhlat oli siipan kanssa yhtenä vuotena, kun olimme juuri silloin Prahan matkalla.


Lumi on antanut odottaa itseään, mutta aivan ihanaa, että nyt sitä tänne pasahti. Soitin tuttavalle Arabianrantaan ja siellä kuulema ei ole lunta. Lumi on siis paikallinen ilmiö täällä pääkaupunkiseudulla. Heti lapset ovat napanneet pulkat ja kelkat ulos mukaansa ja viisasta se onkin, silä tämä juhla saattaa olla jo huomenna ohi.


Eilen olin taas uniryhmäohjaajakurssilla ja oli ihanaa. Seitsemän hengen porukkamme + opettaja Anne on jo tiukasti hitsautunut yhteen. Unet ovat niin viisaita, että ei sitä voi kuin ihmetellä. Seuraavalla kerralla saan luultvasti oman uneni käsittelyyn, sillä kaikkien muiden unia on jo käsitelty. Yhteen uneen menee aikaa sellaiset 1½ tuntia tässä ullmannilaisessa unityöskentelyssä. Mun tarttisi pikkuhiljaa alkaa hamuta kasaan sitä mun omaa uniryhmää. Olen ajatellut, että ottaisin siihen 6 ihmistä, koska kokoontumiskertojakin on kuusi. Silloin jokainen saisi käsittelyyn oman unensa. Pari ihmistä mulle on jo ilmaissutkin, että haluaisivat mukaan, mutta muutama paikka on vielä auki.





Nyt alkaa nälättää. Kävimme siipan kanssa aamulla kaupassa. Tänään laitetaan täytettyä lihamureketta ja huomenna maissikanan rintoja. Ruokavieraista ei ole tietoa vielä tässä vaiheessa, mutta saattaapi olla, että joku tuleekin. Ruokaa ainakin on reilusti, niin kuin aina meidän perheessä. Mie en itse asiassa oikein osaa tehdä 2 hengelle ruokaa. Tytär saattaa liittyä ruokakuntaamme jompana kumpana päivänä. Mukavaa viikonloppua ja lisää lunta kaikille!

12 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Onnittelut täältä suunnalta synttäreittesi johdosta! (Ensi vuonna, heti tammikuussa pääsen yksille viiskytvuotispäiville ja keväämmällä ainakin kaksille nelikymppisille! Pitää ruveta jo nyt miettiin vaatetuspuolta..)

Hienoja lumikuvia olet ottanut. Väriskaala on tosiaankin kaventunut, mutta oma viehätyksensä näissäkin sävyissä.

noeijoo kirjoitti...

Siellähän on enempi talvi kuin täällä! Hienoja kuvia olet ottanut, niitä on ilo katsella. Valkoista on paljon nyt ja se tuntuu paremmalta kuin se musta pimeys.

Minäkään en osaa tehdä vähää ruokaa kerralla, itse aisassa muutenkin teen aina kahden päivän ruuan kerralla, toisena päivänä lämmitetään. Yhdessä ei enää syödä kovin usein, johtuen eri aikaisista menoista ja tuloista. Oikeastaan sääli, tänään voi yrittää.

Olivia kirjoitti...

Onnea vaan uudelle alkavalle vuodelle Vicki Li !

Olivia kirjoitti...

Onnea vaan uudelle alkavalle vuodelle Vicki Li !

Virpi P. kirjoitti...

Onnittelut marraskuun lapselle!
Toivottavasti saat uniryhmäsi kokoon ja pääset harjoittelemaan omia taitojasi.

Minä taas en osaa tehdä sellaista määrä ruokaa, ettei me syötäisi sitä kerralla, hohhoijaa. Siksi yritän tehdä täsmäannoksia; kahden päivän ruoasta ei kuitenkaan riitä kunnolla enää toisena päivänä.

TuuliS kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut! Meillä on myös lunta oikein kunnolla, valoisaa ja puhdasta, nautin niin kauan kuin riittää.

noeijoo kirjoitti...

Onnea unohtui toivottaa! Eli onnea synttärisankarille!

Anonyymi kirjoitti...

Hirmu ISOT synttärihalit - ja vain vähän myöhässä! Mä olen ensi vuonna matkoilla tiettyyn aikaan vuodesta, sillä noita pyöreitä en haluaisi juhlia. Olispa vasta 30 vee... Kaikesta (=vanhuudesta) huolimatta, katson tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Heh.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea vaan täältäkin toiselta marraskuun tuotteelta!

Marraskuu on väreiltään juuri kun nuo kuvasi, harmaan mustaa.Ripauksena täällä pohjoisessa sinistä ja auringon kultaa välillä.
Mukavan leppoisa viikonloppu sinulla tuntuu olleen. Ystävien seura on aina tarpeen.

Omalla työpaikallani on pari osa-aikaeläkeläistä ja heidän elämänsä tuntuu myös melko kadehdittavalta. Joka työjaksoon tulevat pirteinä ja hyväkuntoisina ja myös palaavatkin takaisin eläkejaksoilleen samanlaisina. Osaavat ottaa työnkin oikealla otteella, rauhallisesti ja levollisesti vaikka työ olisikin kiireistä.

Anonyymi kirjoitti...

Siis sinäkö se olitkin, joka tätä valkoista pastaa oikein pyytämällä pyytää lisää!!!! : D

Minulle olisi kyllä riittänyt muutama sentti eikä tällaisia monen metrin kinoksia tarvitseisi. Sitä paitsi tuo eilinen myräkkä olisi saanut tulla vasta jouluaattona. Paitsi ettei Pukki ehkä olisi päässyt silloin liikenteeseen ja lapsilla olisi ollut suuri suru...

Myöhästyneet onnittelut täältä!!!

P.s

Perjantai-iltana taas kerran (kuten joka vuosi) sorruin tähän tuoreeseen viinirypälemehuun, jota Alko hehkuttelee joka syksy. Aina se on yhtä kevyttä ja mautonta. Mutta meni se silleenkin : )

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia - TAAS KERRAN :)
Mukavaa eloa ja oloa vuoden vanhentuneelle;)vähän myöhästyneenä tosin.

Anonyymi kirjoitti...

Onne täältäkin 30+(+?)vuotiaalle.


Tuo lauseesi: "Kiirettä tosin tuntuu olevan ja tulee stressi jos on useampi meno/ homma samalle päivälle." pitää juuri täsmälleen paikkansa. Se on oikeastaan ainoa varsinainen ero entiseen...