Menneen talven lumet

Ortodoksilaulu kuulosti upealta oudoissa puitteissa

Enää hienoista lumimaisemista ei ole tietoakaan, vain muutama likainen lumiläjä muistuttaa vielä viime viikonlopun pöräkästä. Tällainen se on Espoon talvi useimmiten. Oli kyllä hauska huomata, kuinka lapset ja lapsenmieliset ottivat kaiken irti näistä lumipäivistä. Mie tietenkin kuuluin siihen joukkoon.

Loppuviikko oli töitten suhteen niin hektistä, etten ehtinyt postailla. Kaiken lisäksi olen operatiivinen johtaja huushollissamme tässä remonttijutussa. Täällä on siis käynyt 3 ukkoa tähän mennessä mittailemassa ja tuumailemassa kiinnostaisiko tämä meidän löylyhuone/ pikku wc: n remontti. Kaikki miehet ovat olleet asiallisia ja sulavakäytöksisiä. Tarjous on nyt tullut yhdeltä, mutta odotellaan vielä muiltakin. Siippa on plärännyt innolla vessaposliinien esitteitä ja hän on myös perehtynyt kiuas-asioihin. Ihan kaikkia emme ole vielä lopullisesti ratkaisseet, mutta kyllä ne ratkaisut pikkuhiljaa tulevat. Ajatuksemme on, että jospas pikkuvessa saataisiin työn alle jo ennen joulua ja sauna sitten ensi vuoden puolella. Se on käynyt jo selväksi, että nyt on oivallinen aika remontoida: hyviä työntekijöitä löytyy ja kilpailu pitää hinnat kohtuullisina. Jännittävää seurata, millaisia tarjouksia saamme.

Saarnamiesten joukkoa ja on siellä yksi naiskanttorikin

Torstaina olimme Oopperan Alminsalissa seuraamassa mielenkiintoista Markus Fageruddin ja Ilpo Tiihosen koululaisoopperaa "Sotajoulukuu" Kyseessä oli Oopperan ,Päivänkehrän koulun musiikkiluokkien ja Espoon Sotaveteraanikuoron yhteinen projekti. Esitys oli vaikuttava, laulupuolesta vastasi kuorojen lisäksi neljä oopperalaista. Tippa oli linssissä muillakin kuin minulla, kun vanhat ja nuoret lauloivat yhteisesityksenä "Veteraanin iltahuudon". Seurueessamme oli mukana ystäväni sotaveteraani-isä, kaikki kunniamerkit takin pielessään. Loppulaulun sanat jäivät soimaan mieleen: "Voisi kai kuvitella...ei köyhyyttä, ei nälkää, ei yhtään syytä käydä sotimaan." Harmi, että tilaisuutta ei juurikaan mainostettu ja käsittääkseni se oli ainutlaatuinen esitys.

Huolella tehty jouluseimi

Eilen illalla meillä oli mieluinen vieras Punkaharjulta, jossa itse vierailimme kesälomamme alussa. Syötii porukalla kanasalaattia retsinan kera. Retsina liittyy sillä tavoin ystävyyteemme, että olemme tutustuneet Kreetan lomalla noin 13 vuotta sitten tyttäriemme suosiolla avustuksella. Ystävyys lähti sieltä ja on yhä elävä, vaikka kovin usein ei tavatakaan. Rouva säikäytti minut pahanpäiväisesti tänä aamuna, kun heräsin klo 7. Olin menossa vierasta herättämään ja totesin, että vierashuone on tyhjä ja jopa sänky oli pedattu??? Mysteeri selvisi. Vieras oli kaikessa rauhassa lukemassa Hesaria keittiössämme ja olipas jo keittänyt kahvitkin meille unikeoille. Oli hän kyllä touhunnut todella hiljaa, kun en ollut kuullut kertakaikkiaan mitään. Siunattu omatoiminen vieras, jonka kanssa ei tartte jännitellä suuntaan eikä toiseen. Vieras jatkoi sitten aamulla matkaansa Helsinkiin opiskeluihinsa liittyvään seminaariin.

Käväisimme Isossa Omenassa nyt aamulla ja onneksi oli kamera mukana. Isossa aulassa oli ilmeisesti ekumeeninen hartaustilaisuus menossa, siellä oli ortodokseja, luterilaisia ja vapaitten suuntienkin edustajia toivottelemassa hyvää joulun odotusaikaa kaikille. Me pyörimme lähinnä kirjakaupassa ja löysimmekin etsimämme: pienen muiston uudelle tohtorille, jonka tohtoriskahveille poikkeamme huomenna. Tänään menemme saunomaan ystävillemme ja tiirailemme tarkkaan, saammeko hyviä vinkkejä omaa saunaamme varten heidän uudesta saunastaan. Näin sosiaalista viikkoa en muista kokeneeni aikoihin.

Seuraavat pari viikkoa olen itekseni kotona, kun siippa on työmatkalla. Toivottavasti saan nukutuksi, viimeksi kun siippa oli reissussa, nukuin tosi huonosti ainakin kaksi ekaa yötä... Täällä on mörönpelättimen paikka vapaana, jos joku tarvii kortteeria viikolla. :) Näihin sosiaalisiin tunnelmiin tällä kertaa. Voikaa paksusti, mutta älkää haljetko.