Ihmeellinen valoilmiö

Kaislat ovat saaneet juhlakauluksen jouluksi

Hyvin nukutun yön jälkeen iski aamusta siivousvimma. Jopa järjestin taas kerran uuteen uskoon yöpöytäni päällyksen, joka tunnetusti on kaikkien rytöläjien äiti. Siivousintoni johtuu tietenkin siitä, että saattaa olla, että saamme mieluisia vieraita Kuopiosta huomenissa. Nyt sitten tapahtuu jotain ihmeellistä: AURINKO PAISTAA!!! Siippa lähti sauvakävelylle ja mie jäi siivoamaan/bloggaamaan.

Joku lähti Joulupäivänä kalaan

Sitä en ole teille kertonutkaan vielä, että kun kävin sauvakävelyllä joulupäivänä keuhkoihini sattui aivanko ne olisivat vereslihalla ja kuinka ollakaan eilen Tapanina heräsin karmean limantulon keskeltä. Olen tässä nappaillut limaa irrottavaa yskänlääkettä nyt vuorokauden ja rykinyt sisuksistani mitä kammottavimpia limakökkäreitä, jotka välillä meinaavat suorastaan tukehduttaa. EN ole ole ollut sairas naismuistiin, siispäs vain kiitollisena siitä ryiskelen ja odota päivää parempaa. Tänään on jo päivä parempi. Olen sitä mieltä, että tuo mun uusi astmalääkkeeni ei kertakaikkiaan sovi mulle. Se ärsyttää aivan sikanaan mun kurkkua ja ylähengitysteitä. Heitän lääkkeellä kuikkaa, monta vuotta olen muutenkin pärjännyt ihan ilman lääkkeitä ja saan luvan pärjätä nytkin. Voin harkita douppausta sitten pahimpaan siitepölyaikaan.

Pieni riite meren päällä

Eilen kävimme mutkan anoppilassa ja mie sain istua auton takapenkillä rauhassa siipan ja tyttären hoidellessa ajohommat- kerrankin. On sairastelusta sentään jotain hyötyä. Anoppilassa olikin vähän eri jouluruoat kuin meillä ja sikäli oli mukavaa vaihtelua, siellä söin graavilohta, kinkkua, rosollia ja riisipuuroa sekametelisopan kanssa (mainitakseni ne, joita en vielä tälle joululle ollut syönyt) Jääkaappimme ammottaa jo tyhjyyttään oikein mukavasti. Se on hieno juttu, sillä minusta on puuduttavaa syödä samoja safkoja neljättä päivää. Kalkkunan ranka kaluttiin eilen ja sekin on nyt jo mennyttä. Ruokaa oli kaikenkaikkiaan oikein sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän, great.

Innostuin katsomaan eilen illalla telkkaria aika myöhään ja katoin Grimmin veljeksistä kertovan elokuvan. Se oli oikein mainio sadunhenkisyydessään. Siippa kärsii univaikeuksista ja on huvittavaa seurata, kun hän vetelee miniunia pitkin päivää siinä olohuoneeseen siirretyssä mainiossa lepotuolissa. Joulupäivältä mulla on muutama mainio kuva olkkarista. Niissä sekä siippa että tytär vetelevät hartaina sikeitä fleecepeittojen alla olohuoneen sohvalla ja lepotuolissa. Näky on suorastaan hellyttävä. Mie en osaa nukkua päikkäreitäkään missään muualla kuin omassa sängyssä. Siis on täällä nukuttukin jos on valvottu kans.

Tytär teki aatoksi suklaakääretortun, jonka väliin tuli sitruunarahkaa ja mangopaloja. Ne mangot olisi pitänyt jättää pois, koska ne maistuivat ihan saippualta. Samaan ilmiöön olen aina silloin tällöin mangon kanssa törmännyt, vaikka parhailmmillaan mango on aivan ihanan makuista. Tietenkin olemme syöneet myös urakalla koko perheen suosikkiamme hunajapomeloa. Ne sattuivat olemaan tarjouksessa juuri joulun alla 99 senttiä kilo ja nyt niitä on rivissä keittiön vitriinin päällä odottamassa syöntivuoroaan.

Unohdin kertoa joulun eettisestä lahjasta. Siippa lahjoitti tyttären ja mun nimissä tänä vuonna lukiovuoden kenialaiselle tytölle. Meillä on ollut jo aika monen vuoden ajan tapa antaa tällainen lahja myös. Lehmästä se kaikki alkoi. Tuntuu ihmeelliseltä ajatella, että jossain Afrikassa joku lypsää sitä lehmää ja saa sitä paitsi ravintoa myös toimeentuloa koko perheellensä. Telkkarista kuulin, että tänä vuonna on erityisen paljon lahjoitettu varoja hyväntekeväisyyteen. Se on hieno juttu. Taantumassa on mielestäni aina hyvääkin, arvot tervehtyvät, luonnon tuhoaminen ja tuhoutuminen hidastuu. Sitä paitsi mie en edes usko jatkuvaan kasvuun. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista ekä edes tarpeellista. Sen sijaan tarpeellista on hyvinvoinnin tasaaminen niin Suomessa kuin koko maailmassa. Työttömyys on kyllä kova juttu, varsinkin kun se kolahtaa nuoren perheen kohdalle, jossa on rankat asuntovelat päällä.

Varista janotti. Ei muuta kuin reikä jäähän...

Menipäs nyt vakavaksi nämä ajatukset. Lataan muutaman kuvan joulupäivän kävelyltä ja sitten odotan siippaa kotia saapuvaksi, jotta pääsemme kaupoille. Nyt pitää hakea tuoretta ruokaa taloon. Imuria pitää varmaan käydä lainaamassa alakerran naapurista, sillä roskia on kasaantunut joulun jälkeen. Mitäs sulle kuuluu? Mitä söitte? Tuliko lahjoja? Oletko sairastanut joulun aikaan ? Lähtikö mopo käsistä suklaan suhteen? Nyt on julkisen ripin aika. Antaa palaa.