tiistai 30. joulukuuta 2008

Tahtoo syödä ja säästää kakun...


Onkohan tässä hyvät ajo-ominaisuudet ?
Olimme Noan 1-vuotissynttäreillä sunnuntaina. Päivänsankari oli hiukan karhealla päällä johtuen varmaankin vauvarokosta, joka oli vielä loppumainingeiltaan päällä. Herra olisi halunnut nukkua, mutta kun halusi valvoakin tietty, kun oli vieraita. Väsytti, mutta piti sinnitellä valveillakin. Lahjat olivat moninaiset ja kortit kiinnostivat kovasti. Makupuolikin piti tutkailla aina välillä. Kakussa se yksi kynttilä oli aivan yliveto ja se kans kun Noa kerkesi nopeasti sohaista kakkua tiikerinkämmenellä. Kakkuun jäi mukava jälki kaikkien vieraitten ihmeteltäväksi.


Täällä Noa 1- vuotta, huomaako isotäti 49-vuotta...kuuluuko???



Rouhasin tuohon puumerkkini, että muistavat kenen kekkerit nämä ovat

Kyllä huomasi, että ymmärrys oli kovasti kasvanut. Ei Noa pojalta enää salassa pysty mitään juuri puhumaan, ellei sitten englanniksi. Välillä hän innostui oikein poseeraamaan kameralle sillä kohtaan, kun väsymysaalto ei ollut pahimmillaan. Veimme Noalle punaisen Ferrarin, punaisen steiner-tontun ja tytär lainasi hänelle omaa pikkutuoliansa sieltä 20 vuoden takaa. Passaapi Noan istuskella omassa tuolissaan ja nauttia lasten ohjelmista telkkarissa.


Tiikeritassun rouhaisu
Illalla tulivat odotetut Kuopion vieraat ja jutua riitti yömyöhään. Kyseinen rouva asui kanssani opiskeluaikoina ja tutustuimme heihin myös pariskuntana ihan silloin nuorina. He kerkesivät naimisiin noin kuukauden ennen meitä. Maanantain siippa oli töissä ja me lomalaiset pörräsimme Ikeassa. Siellä nautimme lounastakin ja jouduin taas kerran toteamaan, että Ikean lihapullat on oikeasti sikahyviä. Pitäisköhän tarjota niitä 50-vuotis kekkereillä??? Erityisen kiinnostuksen kohteenamme olivat itämaiset matot. Sitä päivittelimme rouvan kanssa, että kuinka sitä ihminen muuttuu. Vielä 10 vuotta sitten ei olisi voinut kuvitellakaan laittavansa jotain tuollaista mattoa lattialleen ja nyt ne näyttää silmään ja tuntuu jalkaan aivan ihanilta. Mie vielä joudun pehmittelemään siippaa, että saisin joskus hankkia sellaisen maton oikein kunnon itämaisilla kuvioilla. Vielä kun saisi sen lento-ominaisuuden siihen mattoon. Mulla on kyllä yksi nepalilainen terrakotan värinen matto, ihanan tuntuinen, mutta ei siitä varsinaista väriloistoa löydä. Voikohan tässä käydä nin, että joku päivä alan vielä tekemään kuivakukka-asetelmia ?? Itämaisista matoista viehättymisen lisäksi elämääni ovat salaperäisesti sukeltaneet iän myötä esim. oliivit, olut, sinihomejuusto, pinkki väri. Siis kaikki asioita, jotka ovat ollleet mitä vastenmielisempiä vielä silloin nuorena rouvana. Kyllä ihminen muuttuu ja maku laajenee tai makusilmut vähenevät... Mitä outoa "entistä yökötystä" on sinun elämääsi tullut iän myötä?

Remontti etenee ja yllätyksiä tulee eteen. Seinä kun purettiin, löytyi alta aivan laiton liitos pesukoneen liitännässä. Sitä sitten kävi ihmettelemässä ukko jos toinenkin. Putkimies teki uuden hitsauksen laittoman systeemin tilalle teknisen isännöitsijän vahtiessa. Väliin on ukkoa kuin joulutonttua tuolla pikkuvessassa. Nyt on saatu seinät levytettyä ja seuraava vaihe on käsittääkseni lattian kosteussuojan teko ja taas ukot vahtimaan toistensa tekemiset. Kaikilla on omat intressinsä, milloin taloyhtiön milloin huoltoyhtiön näkökulmasta . Olen tässä funtsinut, että jos naisten aloillakin tarvittaisiin niin monta eukkoa joka vaiheeseen, jäisi kyllä työt tekemättä.

Kuopiolaispariskunta starttasi tänään Savoa kohti ja autossa oli rullalla aivan upea iranilainen käsinsolmittu matto. Matto lähti vielä erittäin kohtuulliseen hintaan alle 700 euron, kun lähtöhinta oli 1600 tienovilla. Se matto oli todella kaunis. Onneksi ottivat mukaansa, sillä olen jokseenkin varma, että suuri harmistus olisi iskenyt viimeistään illalla kotosalla, kun kattelevat ankeaa puuvillamattoa, mikä siellä nyt istuupi. Muuten nyt on juuri oikea aika ostaa kunnon matto, jos siihen on tarvista, kyseinen ihanuus löytyi Toivematosta, mutta on niitä varmasti muuallakin.


Näissä tunnelmissa. Huomenna alamme pakata, sillä Euroopan kylmin pääkaupunki Vilna kutsuu meitä. Täytyypäs ladata kameran akut piripintaan, että pääsen räpsimään.

Jos niin sattuu, että olet 33333. kurkkija, niin laitapas kommenttia. Jokin outo ja omituinen vickimäinen yllätys tulee postissa.

14 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Ensimmäisenä tulee mieleen, että 'voi, saisipa joskus ostaa 1600 euron maton 600 eurolla!!'.

Minä rakastan myös oliiveja, suolakurkkua, homejuustoja, mutta en olutta. Sitä en vielä ole oppinut juomaan. Tarvinneekokaan..

Ihania 1- vuotiskuvia. Tuli niin mieleen kun omat lapset täyttivät 1 vuotta. Suuret juhlathan ne oli!

Virpi P. kirjoitti...

Samanlaista vetoa olen alkanut tuntea aitoja itämaisia mattoja kohtaan, vaikka nuorena vannoin vihaavani ikuisesti plyysimattoja. Odottelen vielä pitsiliinan, kristallin ja hopean kutsua ;)

Hauskaa Vilnan matkaa! Luitko Bella Vanillan Rossanan kirjoituksen joulusta Vilnassa? Mukavalta kuulosti.

TuuliS kirjoitti...

Ihana mukelo!
Oikein hyvää vanhan vuoden loppua ja hyvää matkaa! Ajakaa varovasti ja keskellä tietä....

Anonyymi kirjoitti...

Ihana lapsi tämä Noa<3 Hyvää Uuttavuotta sulle ja läheisillesi Vicki Li Toivoopi Irene

Eevis kirjoitti...

Suloinen poika. Tarjosi synttäreillään tiikerikakkua...

Huomaan, että iän myötä olen alkanut sisustaa enemmän tunteella. Siis jos joku tuntuu hyvältä, niin siitä vaan. Minun mieleni on alkanut tehdä kristallikruunua. Ei sopisi meille ollenkaan...

Ihanaa Vilnan matkaa! Pidä liipasinsormi valmiina :)

Ja onnellista vuotta sinulle ja perheellesi!

Eevis kirjoitti...

Eiku alkanut tehdä mieli... Senat vähän sakasin... ;P

Vicki Li kirjoitti...

Sooloilija: ei kaikesta tartte tykätä, pysyis hoikempanankin, jos ei tykkäisi.
Katriina: hopeaankin mulla on jo vetoa, kristalli antaa vielä odottaa, pitsiliinavaiheen kävin jo lukio-ikäisenä, jolloin suureksi hämmästykseni opin virkkaamaan yhden mallin.

Eevis: mieli hän sen ensin tekee, kristallikruununkin. Sitten mielen jälkeen tulee vasta varsinainen teko=kristallikruunun hankinta. Ihan kuin lapsi, jonka pitää ensin syntyä psyykkisesti äidin mieleen, jotta oikea kiintymyssuhdekin syntyisi.

Anonyymi kirjoitti...

Rentoa, rauhallista ja räiskyvääkin välillä Uutta Vuotta sinulle Vicki ja mukavaa Vilnan matkaa! Muista ottaa kuohuviinilasit mukaan, siellä koko kansa nautiskelee kuoharinsa ulkona uutena vuotena. Ainakin Riikassa tehtiin niin ja me muiden mukana viime uutena vuotena!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa Vilnan matkaa ja ihanaa uutta vuotta!

Anonyymi kirjoitti...

Puolensa on pidettävä, että saa kakusta halumansa kokoisen palan.

Hyvää reissua Vilnaan ja Onnea uudelle Vuodelle 2009

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta ja iloista matkaa!

noeijoo

Anonyymi kirjoitti...

Söpöläinen on tuo Noa ja nimi on edelleen tosi hieno. Onnea hänelle 1-vuotiaalle.

Ja teille hyvää Vilnan reissua! Toivotaan, että lämmintäkin piisaa, vaikka katseissa kun katsotte toisianne jos ei muutoin.
Ja erittäin hyvää uutta vuotta!

Meri

Anonyymi kirjoitti...

Söpöt pikku sormienjäljet tuossa kakussa, hyvä Noa!

Vai 50-vuotispäiviä valmistelemaan, kääk. Mua lähestyvä maljakkojuhla pelottaa enemmän kuin olisin ikinä uskonut. En todellakaan halua täyttää 50 vee, mutta tänä vuonna se tapahtuu. Taitaa olla turha sanoakaan, että olen matkoilla.

Hyvää Vilnan reissua teille!

Anonyymi kirjoitti...

Varoitan etukäteen. Viisikymppisten aikaan ensimmäinen kultakirjaimin kirjoitettu numero 50 syntymäpäiväkortissa kylmäsi. Pelästyi, että joko sitä ollaan siinä vaiheessa, josta ei ole enää paluuta nuoruuteen. Tuollaisia kortteja ennen vanhaan saivat vain Vanhukset.

Voin lohduttaa. Vielä seuraavankaan kymmenen vuoden jälkeen sisäinen nuoruus ei ole loppunut. Elämä on aivan mahtavaa tuon ensimmmäisen rajapyykinkin jälkeen. Maku senkun vain laajenee entisestään...