Vilnassa viluttaa

Vilnan tunnus: Kolmen ristin kukkula


Kukkulalta alastulo oli hurja, portaat olivat pyöreät lumesta

Kolme kaunista muusaa teatterin ovella

Terveiset Euroopan kylmimmistä pääkaupungista. Tosi on, siellä oli ihan kunnon talviolosuhteet. Harmi, että emme ottaneet suksia matkaan. Onneksi meillä kuitenkin oli kunnon talvivaatteet ja kengät, sillä hempulivehkeillä siellä ei olisi pärjännyt. Sattui sitten vielä niin, että lauantain siellä pyrytti lunta oikein tosissaan. Eipä siinä mittään, mutta kun jostain käsittämättömästä syystä, siellä ei auroja näkynyt. Muutaman mummeli vain varpuluudalla ja vanerilapiolla yritti siirtää lunta paikasta toiseen. Joka paikassa oli sitten todella liukasta ja lumi pöpperöityi ajoteille ja jalkakäytäville. En tiiä, eikö siellä todellakaan ole tapana aurata mitään, vai eikö löydy tarvittavaa kalustoa Oudolta meininki tuntui ja tuli kävelystä ainakin huomattavasti raskaampaa, kun sen sai tehdä lumisohjossa. Varmaan laihduttiin...

Frank Zappa on saanut patsaansa kaupunkiin :

Lauantaina köröttelimme paikallisbussilla Trakaihin, joka on Liettuan vip-kohde linnoinensa. Siellä oli lunta vielä enemmän, ihan kuin Lapissa lapsuudessani. Bussin ikkunat olivat niin jäässä, että maisemia ei voinut ihailla muuta kuin eteenpäin. Kaikilla oli bussissa tiiviisti pompat päällä. Liettualaiset osaaavat kyllä pukeutua lämpimästi: naisilla näki enimmäkseen kunnon pitkiä turkkeja ja upeita piikkarisaapikkaita. Asua täydensi oikein tiukalle vedetty kaulaliina ja päässä hattu, milloin neulottu milloin turkista. Välillä naiset söivätkin ravintoloissa turkishatut päässä. Eipähän varasteta narikasta?? Jos olisin shoppailuihminen, olisin ostanut varmaan kenkiä. Kenkäkauppoja oli ihan valtavasti ja kaikissa oli kunnon alennusmyynnit. Siis, jos olet kenkäfriikki, suunnista Vilnaan. Makua ja mallia löytyy kaikille, suurin osa kengistä oli italialaisia.


Trakain linna

Me ostettiin vain vähän koruja tuomisiksi ja tietenkin viinaa. Ruoka oli hyvää ja edullista, syötiin joka päivä jossain ulkona ja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ruoka oli aina hyvää ja edullista. Viimeisenä iltana söimme perinteikkäässä Neringa-ravintolassa, alkupalat, pääruoat, jäkiruoat, kahvit ja pullo chileläistä punkkua maksoi yhteensä alle 200 litiä eli noin 60 euron pintaan. Siis varsin edullista. Muina päivinä söimme vielä halvemmalla ja silti erittäin hyvin, yleensä joimme olutta ruoan kanssa, sitä sai 2 litran kannussa.

Vilnassa kirkkoja riittää, jos niistä on kiinnostunut. Tuli niitä katseltua muutama, ennenkuin kirkkoväsymys iski. Yhden kirkon eteiseen oli kait joulun kunniaksi roudattu vuohia ja haju oli sen mukainen. KGB:n museoon tutustuimme kaikessa rauhassa silloin pyräkkäpäivänä. Ankeat on olleet vankien olot siellä kellarikerroksessa. Siellä on moni joutunut henkensä luovuttamaan. On ne omalla tavallaan kyllä kaameita paikkoja ja kun se kaikki on kuitenkin ihan lähihistoriassa tapahtunutta.

Se Trakai kannattaa kyllä käydä katsomassa ja siinä kylässä? Karaiimien ylläpitämissä kuppiloissa saa aidossa turkkilaistunnelmissa nauttia aivan ihania piirakoita. Ne oli sellaisia hiivataikinaan leivottuja liha ym. sisuksisia ja todella herkullisia. Maistuivat ihanilta, kun tuli pakkasesta ja nautiskeli piirakoita rommiteen kera. Rommia teessä oli kyllä vain hajuksi. Meillä oli oikein rauhallista siellä yläkerran divaaneilla, kunnes paikalle pölähti iso ja äänekäs venäläisseurue. Trakain linna oli ihan katsomisen arvoinen paikka, mutta sielläkin oli isoja venäläisseurueita, jotka olivat aika koppavia ja päällekäypiä. Ei voi mitään, että muutama suomalaissanonta pyöri mielessä...

Trakain kylän raittia

Tunnelmaa karaiimi kuppilassa

Kuvat puhukoon puolestaan. Kyllä Vilnaa voi suositella muutaman päivän kohteeksi, luulen ,että kolme päivää riittää kyllä koluamiseen. Kesällä siellä on varmaan lämpimämpi, luulen ma. Ruoka on hyvää ja sitä on tarjolla runsaasti, palvelu on asiallista, mutta ei mitään erityisen ystävällistä.

Jatkuu seuraavassa postauksessa.