Kukkakunkkujen matkassa

Valoja ja varjoja- niin kuin elämässä aina

Halitulijallaa, olen vastikään herännyt. Tulimme kotiin siipan kanssa 1.30, sillä olimme Nosturissa ruotsalaisen Flower Kings keikalla. Yleisön ikäjakauma oli varsin vaihteleva, mutta toki edustimme taas keran sitä senioripäätä niiden pipopäiden joukossa. Oli siellä kuitenkin muitakin harmaantuneita, naisia yleisöstä oli pikaisesti katsoen noin kuudennes. Musiikki oli ihan ok, erityisesti tykkäsin laulajan äänestä, joka oli upea ja soi hyvin kaikilla korkeuksilla. Minut kun tunnette, tiedätte kuitenkin, että mua nukutti ihan hillittömästi.


Silta navetan vintille mummolassa

Aikani siipan vieressä roikuttuani ylätasanteen kaiteella, siirryin lokoisimpiin asemiin istumaan ja seuraamaan keikkaa screeniltä. Huomasin kyllä, että eräs mies vähän siinä vilkuili taakseen. Istuin siis vessaan menevän oviaukon vieressä ja ajattelin, että hemmo suunnittelee varmaan vessan lähtöä... mutta ylläri-ylläri seuraa. Muutaman kerran kuikuiltuaan olkansa yli minua, herra tuli juttelemaan på svenska, että saapiko hän tarjota mulle ölit. Huhu-huh , meitsi oli vähän äimän käkenä ja solkotti huonolla ruotsillaan, että eipä nyt olut maistu, mutta uni kyllä maistuisi. Sitten hän kyseli, mitä pidän bändistä ja musiikista. Mie taas, että ihan ok, kunhan tätä saisi kuunnella jossain päivällä. Seuraavaksi hemmo ehdotti, että jospas hän tarjoaisi mulle kahvit... Sitten mun täytyi tuottaa hänelle järkyttävä pettymys, todeten, että en mie tästä nyt kahville voi häipyä, kun on tuo mieskin mukana. Hemmo hämmästyi, että onko sulla mieskin mukana ja toivotteli hyvää illan jatkoa ja häippäsi tapahtumapaikalta nopeasti.

Miekin kiilasin taas siipan viereen kaiteelle niin virkistyneenä ja totesin hänelle, että minut meinattiin "iskeä" ruotsiksi ihan hänen selkänsä takana. Väsymys meni sen siliän tien, oli niin hauskaa, kun sai tällaista yllättävää huomiota osakseen Juha Watt Vainion näköiseltä pitkältä ruotsalaismieheltä. Siis vielä on vanhassa rouvassa vetovoimaa...ainakin pimeällä (valaistuksen suhteen) klubikeikalla. Tällä hupaisalla tapahtumalla voi itseänsä ilahduttaa vielä moneen kertaan. Kerran aikasemminkin noin on tapahtunut. Silloin olin siipan kanssa jäähallin keikalla Uriah Heepiä muistaakseni kuuntelemassa. Silloin oluen tarjoaja oli itseäni varmaan puolet nuorempi, tällä kertaa samaa ikäluokkaa oleva. Missä olivat nämä tyypit, kun olin nuori ja hehkeä??? Ei ikinä kukaan tarjonnut yhtään mitään, eikä kuikuillut perääni.

Huomenna on jännittävä paikka. Olen menossa siihen aivojen verisuonten tutkimukseen (TT-angiografiaan) Homma tehdään käyttäen jodipitoista varjoainetta, joka ruiskutetaan kyynärvarresta sisään ja sitten kuvataan pää kai jotenkin pala palalta. Ei kuulema satu, tuntuu vähän kylmältä ja metalli maistuu suussa varjoaineen myötä. Silti jännittää vähän: ensin tämä tutkimus ja toiseksi tutkimustulos, jonka saan tietää noin kolmen viikon kuluttua. Näissä ajatuksissa tulevaan viikkoon. Kaivelen arkistostani vanhoja kuvia ja yhden uuden. Siihen on kuvattuna mainio jenkki lipittelyviini, johon tutustuin perjantai-iltana. Hiukka makeutta jäljellä, vaikka kuiva onkin ja sopii tosiaan silloin, jos ei ole safkaa juuri ollenkaan. Voisin ajatella vaikka suolapähkinöiden ja sipsien kera. Minähän en moisia syö, mutta jos te vaikka syötte. Mie lipittelen tämän viinin ihan sellaisenaan. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Vickin lipittelyviinivinkki. Toimii.