sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Kukkakunkkujen matkassa

Valoja ja varjoja- niin kuin elämässä aina


Halitulijallaa, olen vastikään herännyt. Tulimme kotiin siipan kanssa 1.30, sillä olimme Nosturissa ruotsalaisen Flower Kings keikalla. Yleisön ikäjakauma oli varsin vaihteleva, mutta toki edustimme taas keran sitä senioripäätä niiden pipopäiden joukossa. Oli siellä kuitenkin muitakin harmaantuneita, naisia yleisöstä oli pikaisesti katsoen noin kuudennes. Musiikki oli ihan ok, erityisesti tykkäsin laulajan äänestä, joka oli upea ja soi hyvin kaikilla korkeuksilla. Minut kun tunnette, tiedätte kuitenkin, että mua nukutti ihan hillittömästi.


Silta navetan vintille mummolassa

Aikani siipan vieressä roikuttuani ylätasanteen kaiteella, siirryin lokoisimpiin asemiin istumaan ja seuraamaan keikkaa screeniltä. Huomasin kyllä, että eräs mies vähän siinä vilkuili taakseen. Istuin siis vessaan menevän oviaukon vieressä ja ajattelin, että hemmo suunnittelee varmaan vessan lähtöä... mutta ylläri-ylläri seuraa. Muutaman kerran kuikuiltuaan olkansa yli minua, herra tuli juttelemaan på svenska, että saapiko hän tarjota mulle ölit. Huhu-huh , meitsi oli vähän äimän käkenä ja solkotti huonolla ruotsillaan, että eipä nyt olut maistu, mutta uni kyllä maistuisi. Sitten hän kyseli, mitä pidän bändistä ja musiikista. Mie taas, että ihan ok, kunhan tätä saisi kuunnella jossain päivällä. Seuraavaksi hemmo ehdotti, että jospas hän tarjoaisi mulle kahvit... Sitten mun täytyi tuottaa hänelle järkyttävä pettymys, todeten, että en mie tästä nyt kahville voi häipyä, kun on tuo mieskin mukana. Hemmo hämmästyi, että onko sulla mieskin mukana ja toivotteli hyvää illan jatkoa ja häippäsi tapahtumapaikalta nopeasti.
Miekin kiilasin taas siipan viereen kaiteelle niin virkistyneenä ja totesin hänelle, että minut meinattiin "iskeä" ruotsiksi ihan hänen selkänsä takana. Väsymys meni sen siliän tien, oli niin hauskaa, kun sai tällaista yllättävää huomiota osakseen Juha Watt Vainion näköiseltä pitkältä ruotsalaismieheltä. Siis vielä on vanhassa rouvassa vetovoimaa...ainakin pimeällä (valaistuksen suhteen) klubikeikalla. Tällä hupaisalla tapahtumalla voi itseänsä ilahduttaa vielä moneen kertaan. Kerran aikasemminkin noin on tapahtunut. Silloin olin siipan kanssa jäähallin keikalla Uriah Heepiä muistaakseni kuuntelemassa. Silloin oluen tarjoaja oli itseäni varmaan puolet nuorempi, tällä kertaa samaa ikäluokkaa oleva. Missä olivat nämä tyypit, kun olin nuori ja hehkeä??? Ei ikinä kukaan tarjonnut yhtään mitään, eikä kuikuillut perääni.






Huomenna on jännittävä paikka. Olen menossa siihen aivojen verisuonten tutkimukseen (TT-angiografiaan) Homma tehdään käyttäen jodipitoista varjoainetta, joka ruiskutetaan kyynärvarresta sisään ja sitten kuvataan pää kai jotenkin pala palalta. Ei kuulema satu, tuntuu vähän kylmältä ja metalli maistuu suussa varjoaineen myötä. Silti jännittää vähän: ensin tämä tutkimus ja toiseksi tutkimustulos, jonka saan tietää noin kolmen viikon kuluttua. Näissä ajatuksissa tulevaan viikkoon. Kaivelen arkistostani vanhoja kuvia ja yhden uuden. Siihen on kuvattuna mainio jenkki lipittelyviini, johon tutustuin perjantai-iltana. Hiukka makeutta jäljellä, vaikka kuiva onkin ja sopii tosiaan silloin, jos ei ole safkaa juuri ollenkaan. Voisin ajatella vaikka suolapähkinöiden ja sipsien kera. Minähän en moisia syö, mutta jos te vaikka syötte. Mie lipittelen tämän viinin ihan sellaisenaan. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!


Vickin lipittelyviinivinkki. Toimii.

10 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Hauska tarina, pisti hymyilemään.. Näinhän se on kautta aikojen ollut, että varatut kiinnostavat jostain syystä eniten. Heissä on kai haastetta ja ovat usein niitä mielenkiintoisimpia.. ;D

Onnea ja kylmähermoisuutta kuvaukseen. Saako tulokset heti? Minä menen kuukauden päästä pään magneettikuvaukseen, nyt jo jännittää ja aion pyytää rauhoittavaa lääkitystä..

Virpi P. kirjoitti...

Hauska tuo iskuhomma, antaa uskoa ja kohottaa vähän itsetuntoa. Minua joku yritti iskeä muistaakseni joskus vuonna -77, sen jälkeen ei ole mitään kokemusta.

Virpi P. kirjoitti...

Niin piti vielä jatkaa, että ei se tietokonekuvaus ole röntgenkuvausta kummempi, pitää vain jaksaa olla paikoillaan kauemmin. Tulos varmasti jännittää eniten, mutta pidämme kaikki peukkuja, ettei sulla olisi mitään pullistumia!

Celia kirjoitti...

Peukut pystyssä täälläkin.

Hauskoja nuo miehet. Heti peruvat puheitaan ilmaisesta oluesta, kun kuulevat naisen siipasta. :D En muista, milloin olen ollut iskuyrityksen kohteena. Siitä on varmaankin todella kauan.

Anonyymi kirjoitti...

Iskuhommelit piristävät aina! Minua viimeksi yritettiin iskeä hiihtoladulla Yläksellä. Minä onneton luulin innokasta suksieni voitelijaa vaan kohteliaaksi kanssahiihtäjäksi mutta kun tuo huom! nuorempi mies vaan sinnikkäästi hiihti perässä laavulta toiselle ja kyseli että mihin minä illalla suuntaan niin ymmärsin vihdoin että" hei, minuahan yritetän iskeä!"

Minulla vähän sama homma kun saan lähdetyksi johonkin klubikeikalle, alkaa nukuttamaan kun ne keikat ovat aina niin harmittavan myöhään, kymmenenkin jälkeen joskus?? Täytyy pysytellä kirkkokonserteissa:-)

Onnea minunkin puolestani sinne kuvauksiin tai oikeastaan vielä enemmän onnea kuvausten tulosten suhteen. Aina on jännää kun tämänikäisten kroppaa syynätään.

meri kirjoitti...

Jospa sinussa on enemmän karismaa kuin nuorena ja kokemattomana.

Sillähän elää vaikka kuinka pitkään, kun saa moisen huomionosoituksen. Että ei tässä vielä olla ihan pois pelistä!

Anonyymi kirjoitti...

Eikö vain olekin piristävää, kun saa noin ihailevaa huomiota. :)

Onnea matkaan! Minä "matkustin" TT-putkessa noin kaksi vuotta sitten. Ei ollut paha kokemus. Peukkuja!

T. Eevis

Anonyymi kirjoitti...

Ihana tuo "valo ja varjo" kuva :)
Ja kommentti siitä on niin totta :)

Tsemppiä sinulle tutkimuksiin ja tulosten odotteluun. Peukut täällä pystyssä....

Anonyymi kirjoitti...

Juu hauska tarina. hiveleehän se itsetuntoa kun huomioidaan. Oltiin tuossa perheen kanssa juuri Floridassa käymässä ja lyllersin tyttäreni (ihan kohta 16 v) takana kun hän sai oikein supervihellykset joltain 20-25 vuotiaalta kaverilta. Tämän kaverin kaveri sitten totesi lakonisesti: "mother is behind". Vitsi että nauratti. Neljä vuotta sitten olisin minäkin vielä voinut saada vihellyksiä.....

Toivotaan ettei sieltä kuvasta löydy mitään muuta kuin normaalia suonia ja mikäli löytyy niin etukäteen korjattuna kaikki on huomattavasti helpompaa.

Tiedät siskostasi ettei AVH ole mikään pikkujuttu ja minä tiedän sen omasta kokemuksestani. Vaikka minulla oli 3,5 vuotta sitten lievä vuoto niin jälkiä se jätti: kaksoiskuvat, kömpelyyttä ja tasapainon heikkoutta muun muassa ja kaksi leikkausta jouduin lävitse käymään. Terveisiä Kirkkonummelta Marja-Leena

Vicki Li kirjoitti...

Olipas hauska jakaa tämä "iskukokemus" ja se kirvoitti monta kommenttia.

Kirkkonummen Marja-Leena- kuvaus on onnellisesti takana ja nyt vaan odotellaan tuloksia.