perjantai 20. helmikuuta 2009

Autonkatsastus- se vasta on hauskaa

Taikina siinä, homma voi alkaa. Leipominen nimittäin.


Ohhoh, huomasin, etä tästä tulee mun 200. tekstini tänne blogiin. Nyt onkin juhlavaa kerrottavaa. Täällä tuoksuu pulla. Ihmeitten aika ei ole ohi, Vicki Li on kaivanut esille jauhopeukalonsa ja on täräyttänyt taloon kunnon pullaa. Toivottavasti kunnon, sillä en ole vielä maistanut. Jumalainen tuoksu täällä ainakin leijailee ja minusta taikina oli tarpeeksi löllöä, että ei siitä voi tykinkuulia syntyä. Siippa tulee tippumaan perseelleen, kun tulee kotiin. No, mistä moinen innostus?



Oletko koskaan vienyt autoa katsastukseen? Mie olen ollut ennenkin mukana, mutta tänään menin ihan yksin hoitamaan homman. Siippa oli varannut netistä ajan ja oli maksanutkin homman valmiiksi. Pientä epätietoisuutta mulla kyllä oli siitä, mille asemalle pitäisi mennä, kun siellä on niitä 3 ihan vierekkäin. Menin sinne, mistä aika oli viimeksi varattu ja se osoittautui oikeaksi. Ensin ilmoittauduin kassalle ja sain kuulla, että ylös valotaululle tulee rekkari ja numero, mistä luukusta mun täytyy ajaa sisälle. No sinnehän se tuli ja ajoin aukosta 1 sisään. Vaihdoin pelkääjän puolelle ja mukavannäköinen vaalea noin 40 -vuotias katsastusmies istui kuskin pukille. Kyselin tietenkin koko ajan, että mitäs tässä niinku tapahtuu. Eka kohdassa katottiin jarrut ja iskunvaimentimet. Sitten ajettiin ulos ja mentiin toiseen halliin sisään. Valot katottiin sellaisella peilijutskalla. Auton pakoputkeen laitettiin tässä vaiheessa sellainen tötsä, joka mittaa ne pakokaasupäästöt ja kait samalla pitää hallin ilman raikkaana. Tötsä on kiinni pakoputkessa koko tutkimuksen ajan. Alusta tsekattiin ja vielä laitettiin scartin näköinen juttu auton tietokoneen tsekkaamiseksi. Virheitä 0. Mie siirryin pois autosta siksi aikaa kun auto nostettiin ylös "pukille" ja tehtiin kaikki tutkimukset. Lopuksi vielä katsastusmies tulosti tietokoneelta joku rekisterijutun, siis sen mistä käy ilmi, että auto on tsekattu ja hyväksi havaittu. Mies kehui autoni värin ja sanoi, että hänellä on tuossa pihalla aivan samanvärinen Pösö, vain hiukan pienempää mallia.





Olin laittanut merkille, että seinällä ylhäällä ulosajoaukon kohdalla luki isolla, että aja varovasti ovelle ja pysäytä, että pakokaasutötsä otetaan pois ja olin jo etukäteen ajetellut , että täytyypä olla tarkkana. Katsastusmies sanoi mulle kuitenkin ritarillisesti, että hän voi ajaa mulle auton ulos. Kiitin, että se kyllä soppii, kun olin jo vähän sitä jännittänyt etukäteen. Niin katsastumies ajoi todellakin autoni ulos pysähtymättä ovella ja sillä seurauksella , että se helkutin pakokaasutötsä putkineen meni poikki ja osa siitä jäi meidän auton perseeseen....


Tämmöstä on Vicki Lin pulla.Kuolatkaa te nyt välillä. Kerran näinkin.

Että mie nauroin. Mies nousi tyynenä autosta ja sanoi, että sinnehän jäi häntä...kyllä sen pitäisi automaattisesti irrota. Mie totesin, että onneksi en ite ajanu ja nyt mullakin on varaa mokailla kunnolla tämän päivän aikana. Muut hallin katsastusmiehet alkoivat välittömästi kuittailla huudellen... Herra totesi vaan, että loppupäivä meneekin korjatessa tuota tötsää. Mua nauratti niin hirveesti pois ajaessa , että meinasi lirut tulla housuun. Siis todella hauska reissu, josta riittää hupia vielä pitkään. En tiedä mikä oikosulku kaverille tuli, tai voinhan ajatella myönteisesti, että hän joutui Vicki Lin viehätysvoiman tainnuttamaksi. Tosin sitä hiukka epäilen. En todellakaan ollut mikään kaunotar lyhyessä toppatakissa, pipo silmillä. Mutta juttuahan mulla kyllä aina piisaa ja olin kyllä ainoa naiskatsastaja.
Mukavaa viikonloppua kurkkijat! Meille tulee pariskunta J ja P vierailulle, testaamme saunan, syömme ja juomme hyvin. Jälkkärinä on tietenkin tuoretta pullaa.



13 kommenttia:

titu kirjoitti...

Kiitos,
kelpaisi tuore pulla päiväkahveelle.
No, pakkasesta lämmitän itselleni.

Autonkatsastus oli minustakin jännittävää -kun en ollut sitä aiemmin koskaan tehnyt. Nyt taitaa olla takana jo kolme katsastusta -melkeen konkari siis.

Mies meinasi, kun kertoilin juttujani -kun ihan samanlailla kyselin katsastusmieheltä, että mitä nyt ja mitä tuolla ja mitä seuraavaksi- että tuntuvat juttelevan naisille ihan eri sorttiin kuin miehille.

Olipas kivaa, kun katsastus oli niin kivaa että pissat oli tulla housuun:)
Mukavaa viikonvaihdetta, Vicki!

Virpi P. kirjoitti...

Rohkea nainen ja hauska juttu! Herkullinen tilanne. Kun jotain sattuu, mun mies epäilee aina ensin minun tehneen jotakin väärin, mutta kun hänelle itselleen sattuu, sitä ei yksinkertaisesti voi tapahtua.

Pullaa, tuoksu leijailee tänne asti. Näyttävätkin herkullisilta. Pitäisköhän itsekin tehdä jotain hyvää, ei tuo moponrengas pienene kuitenkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hauska katsastusreissu. Sillä lailla mokailee ne miehetkin.

Ihanan näköisiä pullia. Tuoksun voi melkein tuntea. Täytyypä leipoa joku päivä vaikken pullataikinaakaan osaa tehdä ilman ohjetta (tai ainakin tulisi liian kovia). Pullantuoksuista viikonloppua Kirkkonummelta Marja-Leena

Anonyymi kirjoitti...

Onnea 200-sataselle! Vitsi kun osaat, leipoa ja ajaa autoa. Mä teen just niitä tykinkuulia ja auton saan liikkeelle ehkä alamäkeen työntämällä, jos sinnekään. Kyllä se ukko sinusta sekosi, usko pois. Kauneus on katsojan silmissä.

Anonyymi kirjoitti...

Jahas, se tuoksu joka sai minut gualaamaan tulikin Espoosta eikä naapurista.

Huoh, olen aina vältellyt katsastajia. Varmana siitä, että ajaisin suoraan monttuun...

T. Eevis

Anonyymi kirjoitti...

Nyt mie en kertakaikkiaan KESTÄ! Mie halkeen kateudesta ja katkeroidun just nyt! a) aivan herkullisia pullia, ja mie keliaakikkona täällä istun sylkivana suupielestä valuen, en ikinä saa maistaa noin ihania. Paska nro1. Ja b) katkeroiduin myös onnistuneesta katsastuksesta, etenkin kun katsastusmies töpeksi.Jos haluat tietää, miksi, käy lukemassa kirjoitus blogistani http://hanni-55.vuodatus.net/blog/1686034. Paska nro 2... ja älä ota tätä vakavasti, tuolla toisaalla kun riehuu tulipalo hauskan kirjoituksen seurauksena, tiedät kai.

noeijoo kirjoitti...

Ihania pullia! Joo, pitäis leipoa, oishan se hieno yllätys perheelle, että äiti joskus leipoo. Ongelma tulee siitä, että ne tulee syötyä heti, mun toimesta enimmäkseen..

Katsastuksestahan voi tullakin hauska juttu, nauratti miehen mokailu ja ihan varmasti oli sun seurallasi osuutensa.

Joudun katsastamaan autoni itse ja valitsen paikaksi sen, jossa otetaan avaimet ja lopulta palautetaan avaimet käteen, homma hoidettu. Kivoja ukkoja siellä. Yleensä joudun käymään pari kertaa, vain kerran on mennyt läpi yhdellä kertaa. Sinne menee ihan ilolla toistekin.

Anonyymi kirjoitti...

No joo, Onks vähä reiluu? Luin tämän aamulla ja minun oli pakko käydä kaupasta hakemassa pakastepussipullia : D Pullan kanssa paskavesi maistuu aivan erilaiselle : )

En ole vuosiin katsastanut itse autoani, olen lähettänyt asialle meidän duunin poikia ja hyvin ne on hommansa hoitaneet. Ja on tapahtunut sellaistakin etten ole muistanut katsastaa laisinkaan. Yksi vuosi oli kevyesti mennyt välissä ilman katsastusta, siitä eivät oikein olleet tykänneet siellä katsasusasemalla : )

meri kirjoitti...

Sulla on hyvin pullat uunissa ja nyt jo varmaan mahassa!

Oma ensimmäinen katsastukseni tuotti myös minulle hauskan ja katsastusmiehelle vähemmän hauskan kokemuksen: kun auto oli nostettu pukille ja minä istuin sisällä, hapannaama käski laittaa virran päälle. Minä onneton käynnistin auton ja se onneton seisoi auton takana naama pakoputken kohdalla...
Miekkonen karjaisi auton takaa että sammuta moottori, hänhän käski vain laittaa virran päälle! Enhän minä tiennyt että se on eri asia.
Minua asia nauratti pitkään, koska se oli juuri sellainen perinteinen katsastusmies, jolta hymylihakset on kirurgisesti poistettu heti syntymän jälkeen. Se oli sille ihan oikein...

Anonyymi kirjoitti...

Tulin vastavierailulle. Ihania kuvia ja tuo talvireissu pohjoiseen pisti haikeusolon taas päälle.. Suomikuvien näkeminen saa joskus olon niin haikeaksi.

Mukavaa maanantaita sinulle!

P.S. Pullat näyttivät varsin makoisilta!

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin, ja käsitin että sinulle on tehty pienennys. Samoin minulle 08/08. Elämäni paras päätös!
Ja niin muuttui elämä kerta heitolla.

Anonyymi kirjoitti...

Hohoo, mitä olenkaan menettänyt, kun en ole koskaan ollut katsastusasemalla! Riemastuttava tarina.

TuuliS kirjoitti...

Minä kävin katsastamassa Volvo Amazonin muutama vuosi sitten. Se on entisöity veteraani, iältään (vm -59) ja katsastusmiehet lähes tappelivat siitä kuka sen saa töikseen - taisi olla vaihtelua uusiin autoihin verrattuna. Minusta ei ollut kukaan kiinnostunut....