Autonkatsastus- se vasta on hauskaa

Taikina siinä, homma voi alkaa. Leipominen nimittäin.

Ohhoh, huomasin, etä tästä tulee mun 200. tekstini tänne blogiin. Nyt onkin juhlavaa kerrottavaa. Täällä tuoksuu pulla. Ihmeitten aika ei ole ohi, Vicki Li on kaivanut esille jauhopeukalonsa ja on täräyttänyt taloon kunnon pullaa. Toivottavasti kunnon, sillä en ole vielä maistanut. Jumalainen tuoksu täällä ainakin leijailee ja minusta taikina oli tarpeeksi löllöä, että ei siitä voi tykinkuulia syntyä. Siippa tulee tippumaan perseelleen, kun tulee kotiin. No, mistä moinen innostus?

Oletko koskaan vienyt autoa katsastukseen? Mie olen ollut ennenkin mukana, mutta tänään menin ihan yksin hoitamaan homman. Siippa oli varannut netistä ajan ja oli maksanutkin homman valmiiksi. Pientä epätietoisuutta mulla kyllä oli siitä, mille asemalle pitäisi mennä, kun siellä on niitä 3 ihan vierekkäin. Menin sinne, mistä aika oli viimeksi varattu ja se osoittautui oikeaksi. Ensin ilmoittauduin kassalle ja sain kuulla, että ylös valotaululle tulee rekkari ja numero, mistä luukusta mun täytyy ajaa sisälle. No sinnehän se tuli ja ajoin aukosta 1 sisään. Vaihdoin pelkääjän puolelle ja mukavannäköinen vaalea noin 40 -vuotias katsastusmies istui kuskin pukille. Kyselin tietenkin koko ajan, että mitäs tässä niinku tapahtuu. Eka kohdassa katottiin jarrut ja iskunvaimentimet. Sitten ajettiin ulos ja mentiin toiseen halliin sisään. Valot katottiin sellaisella peilijutskalla. Auton pakoputkeen laitettiin tässä vaiheessa sellainen tötsä, joka mittaa ne pakokaasupäästöt ja kait samalla pitää hallin ilman raikkaana. Tötsä on kiinni pakoputkessa koko tutkimuksen ajan. Alusta tsekattiin ja vielä laitettiin scartin näköinen juttu auton tietokoneen tsekkaamiseksi. Virheitä 0. Mie siirryin pois autosta siksi aikaa kun auto nostettiin ylös "pukille" ja tehtiin kaikki tutkimukset. Lopuksi vielä katsastusmies tulosti tietokoneelta joku rekisterijutun, siis sen mistä käy ilmi, että auto on tsekattu ja hyväksi havaittu. Mies kehui autoni värin ja sanoi, että hänellä on tuossa pihalla aivan samanvärinen Pösö, vain hiukan pienempää mallia.

Olin laittanut merkille, että seinällä ylhäällä ulosajoaukon kohdalla luki isolla, että aja varovasti ovelle ja pysäytä, että pakokaasutötsä otetaan pois ja olin jo etukäteen ajetellut , että täytyypä olla tarkkana. Katsastusmies sanoi mulle kuitenkin ritarillisesti, että hän voi ajaa mulle auton ulos. Kiitin, että se kyllä soppii, kun olin jo vähän sitä jännittänyt etukäteen. Niin katsastumies ajoi todellakin autoni ulos pysähtymättä ovella ja sillä seurauksella , että se helkutin pakokaasutötsä putkineen meni poikki ja osa siitä jäi meidän auton perseeseen....

Tämmöstä on Vicki Lin pulla.Kuolatkaa te nyt välillä. Kerran näinkin.

Että mie nauroin. Mies nousi tyynenä autosta ja sanoi, että sinnehän jäi häntä...kyllä sen pitäisi automaattisesti irrota. Mie totesin, että onneksi en ite ajanu ja nyt mullakin on varaa mokailla kunnolla tämän päivän aikana. Muut hallin katsastusmiehet alkoivat välittömästi kuittailla huudellen... Herra totesi vaan, että loppupäivä meneekin korjatessa tuota tötsää. Mua nauratti niin hirveesti pois ajaessa , että meinasi lirut tulla housuun. Siis todella hauska reissu, josta riittää hupia vielä pitkään. En tiedä mikä oikosulku kaverille tuli, tai voinhan ajatella myönteisesti, että hän joutui Vicki Lin viehätysvoiman tainnuttamaksi. Tosin sitä hiukka epäilen. En todellakaan ollut mikään kaunotar lyhyessä toppatakissa, pipo silmillä. Mutta juttuahan mulla kyllä aina piisaa ja olin kyllä ainoa naiskatsastaja.

Mukavaa viikonloppua kurkkijat! Meille tulee pariskunta J ja P vierailulle, testaamme saunan, syömme ja juomme hyvin. Jälkkärinä on tietenkin tuoretta pullaa.