sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Paska reissu osittain- mutta tulipahan tehtyä

Sunnuntaina oli vielä loistokeli, lauhaa ja aurinkoista, eikä taudista tietoakaan

Täällä lomalta palannut: kurkku kipiänä ja nenä räkää valuen. Mutta näkisittepä siipan...


Tulimme aamujunalla pohjoisesta taas montaa kokemusta rikkaampana. Paras anti reissussa oli sukulaisten ja ystävien tapaaminen. Erityisesti oli ilahduttavaa tavata vanhempaa siskoa, jonka näin eka kertaa vakavan sairastumisen jälkeen.


Vicki Li tuulettaa vatsaansa Astelissa aidossa "Hansu ja Pirre"- lookissaan

Tässä meidän vuokrakämppä: pieni ja kodikas:tupakeittiö, nukkumaparvi ja sauna


Mutta alkuun. Tulimme Pyhätunturille lauantai -iltapäivänä ja kaikki näytti auvoiselta. Vain muutama aste pakkasta ja mukava mökki vuokrattuna. Ekan yön seuraksemme tulivat K:t - vanha ystäväpariskunta kotiseudultani. Ukot lähtivät heti perjantai-iltana hiihtämään ja me rouvan kanssa päivitimme juorut ja muut mielenkiintoiset kuulumiset puolin ja toisin. Illalla poltimme tulta takassa, söimme hyvät iltapalat, saunoimme ja rupattelimme. Kaikki kämpän patjat olivat parvella ja siellä oli aika kuuma nukkua.

Laturetketkellä kohti Luppoa. Pyhätunturi kylpi aamuauringossa.


Lupossa kaivettiin repusta termari esiin

Sunnuntai valkeni kirkkaana ja lähdimme porukalla hiihtämään Asteliin, jonne oli mutkin semmoset 10 km. Ihan mukavasti hiihto kulki, kun ei lipsunut sukset- jos ei nyt luistanutkaan. Olen tullut vanhemmiten aika araksi kaatumisten suhteen. Perillä Astelissa nautimme kuumat mehut ja ei kun takaisin ja taas saunaan. Norjan lohi maistui herkulliselle hyvässä seurassa. Sitten jäimmekin siipan kanssa kaksin, kun ystävillä oli tavallinen työviikko edessä. Maanantaina teimme oikein kunnon (ja ainoan) laturetken, kun hiihdimme mutkin sellaiset 16 km Luppoon. Lupon kahvila ei olllut vielä auki, mutta otimme termariin lämmintä yrttiteetä. Tiistaina sitten siippa sairastuikin ihan kauhiaan räkä-köhätautiin oikein kuumeen kanssa. Kannoin hänelle pastilleja ja lääkkeitä paikalliskaupan lääkekaapista. Onneksi siellä oli sellainen,ettei tarttenu hakia kauempaa läääkkeitä. Siippa sitten makasi ja sairasti lähes täydellisesti kolme päivää. Mie kävin pikku kävelyillä ja laitoin ruokaa. Yhden pienen hiihtoretken tein keskiviikkona Kairosmajalle ja vierailin samalla Revontulikappelissa, josta kuva ohessa. Loppuviikko meni miltei mökissä ja telkkaria katellen. Löysimme uuden kivan sarjan "Syteen tai saveen". Siippa oli tietenkin melkoisen kiukkuinen, kun sairaus yllätti lomalla , jota hän oli odottanut niin kauan ja innoissaan. Mie en nyt kai niin pahalla päällä ollut, mutta eihän se kivaa ollut. Perjantaina siippa oli sitten sen verran kunnossa, että heitimme vielä pienen 3 km reissun ihan siinä lähistöllä.



Revontulikappelissa


Lauantaina lähdimme hyvissä ajoin kämpästä ja bongasimme yhden geokätkön väliltä. Siinä kohden siippaakin nauratti. Siinä kohtaa taas ei, kun juutuimme lumipenkkaan pienen virhearvioinnin vuoksi hakiessamme toista geokätköä. Ei muuta kuin ulos autosta ja työntämään. Mie työnsin ja toisella yrittämällä auto irtosi penkasta, mutta kätkö jäi löytämättä. Siinä pysäkillä oli varmaan 50 cm lunta. Poikkesimme yllätyskahvilla ystävämme Lenen luona. Oli ihana jutella syntyjä syviä siinä tunnin aikana. Lenen kanssa juttu jatkuu aina siitä, mihin viimeksi jäätiin, vaikka tapaamisen välit ovat kuukausia. Lenen koirat pörräsivät ilosta, kun yllätysvieraat pörähtivät paikalle. Tai kaksi kolmesta koirasta tarkemmin sanottuna- vanha mummokoira missasi vierailumme ja nukkui koko ajan. Aivan suloinen oli Kukka -koira, iloinen länsigötanmaan pystykorva?, vikkelä, harmaaturkkinen, lyhytjalkainen otus, joka oli kuin gorgin ja hirvikoiran risteytys. Kerrassaan valloittava. Valloittava oli myöskin emännän pakastimesta löytynyt bostonluumupulla kahvin kanssa. Kiitos, Lene!


Siipan harvoja riemunhetkiä viikon aikana. Vainu geokätköstä.
Äidin ja isän luona taas pyörimme jonkun aikaa ja eka kerran elämässäni autoin isälle kengät ja takin päälle. Isän voimat ovat niin huvenneet, että hän ei saa enää itse talvitöppösiä jalkaansa. Tuntui se aika hurjalta. Lähdimme porukalla katsomaan siskoa. Täytyy sanoa,että olin todella hämmästynyt siitä, miten hyväkuntoinen sisko oli. Laihtunut hän oli varmaan 10 kg , mutta nauru ja huumorintaju oli tallella. Juttu luisti aivan niin kuin ennen vanhaan, ainostaan rollaattori muistutti siitä, että aika on toinen. Siskolla huimaa niin, että hän kulkee rollaattorin kanssa. Sairaslomaa on vuoden loppuun ja sitten katsotaan, vieläkö hänen olisi mahdollista jatkaa työelämässä. Sisko itse haluaisi ehdottomasti töihin, jos se suinkin on kunnon puolesta mahdollista. Varsinainen sissi se nainen on! Siskon mies hääräili tottuneesti isäntänä ja siskon hoitajana. Kaikki kodin työt näyttävät J:lta sujuvan. Hän on kiitollinen siitä, että sai pitää vaimonsa ja hoitelee nyt vaimoa, poikaa ja huushollia. Hatunnosto J:lle !!! tuohon hommaan ei moni mies pystyisi, eikä alkaisi. J. on itse myös eläkkeellä sydämensä vuoksi ja sen vuoksi hän on kotona koko ajan. Huolehtiipa hän siinä sivussa myös ruokaa isälle ja äidille. Että semmoinen mies on minun siskolla.


Isän ja siskon Fordit tässä vastakkain


Elämän latu saattaa katketa yllättäen tai muuttaa ainakin suuntaansa

Junassa nautimme vielä iltapalaksi kolmioleivät ja vähän viiniä. Uusissa makuuvaunuissa on mainiot portaat, joita voi käyttää tarjoilualustoina. Yöllä iski mulle sitten kurkkukipu ja nyt valuu räkä. Keuhkoissa ei vielä tunnu mitään ja yritän taistella, että tauti pysyisi tässä.

Vielä kaikille blogiystäville kiitokset siskoni muistamisesta. Sain omin silmin todeta, että ne toivotukset ja rukoukset on kuultu ja suorastaan ihmeestä voi puhua. Sisko sai jatkoaikaa elämälle ja me kaikki konkreettisen muistutuksen siitä, että lähtö voi tulla milloin tahansa ja kelle tahansa. Siispäs eläkäämme niin, että voisimme hyvillä mielin lähteä, kun on sen aika ja sitä ennen joka päivä täyttä elämää unelmiamme todeksi eläen päivittäin ja toisaalta elämän pienistä nautinnoista iloiten.


Olepas hyvä, iltapalaa junassa

9 kommenttia:

noeijoo kirjoitti...

Niin elämänmakuinen matkakertomus ja tunteiden kirjo, että välitty kyllä tänne asti.

Kai ne ihmiset -ja koirat (nukkuva mummokoira vähä säälitti..) - tekevät muistot. Vaikka joskus on hyvä yksinkin matkustaa, niin rakkaiden tapaamista ei mikään voita.

Kiitos tästä muistutuksesta.

Ja paranemisiin! Mulla alkaa mennä ohi, mutta vatsa alkoi taas möyriä, mikä ihime siellä jyllää.

Anonyymi kirjoitti...

"joka päivä täyttä elämää unelmiamme todeksi eläen"
Siskosi ja isäsi "fordit" vastakkain oli aika puhutteleva kuva. Elämä on vielä voitolla!

Oli mukava lukea kirjoituksesi. Paljon monenlaista saittekin viikkoon mahtumaan flunssasta huolimatta.

Sinua lukiessani mietin paria asiaa, joita olisin elämässäni voinut alkaa harrastaa: geokätkentä ja bookcrossing. Pääseehän niihin mukaan toki näin blogimaailmankin kautta. Se on jo puoli harrastusta, vai mitä.

Sooloilija kirjoitti...

Paljon tapahtumia ja tunteikkaitakin hetkiä. Tautia on nyt liikkeellä koko Suomessa, joten sille ei voi mitään kun se iskee. Mutta muutenhan teillä oli ihan unelmaloma!

Kiitos tästä reportaasista.

Lene kirjoitti...

Kiitos Teille! Ja koitahan parantua...
Lene

Virpi P. kirjoitti...

Monenlaista tunnelmaa ehti lomalla tuossa kokea. Kun sisko noin vielä töihin hinkuu, on tilanne varmasti hänen kannaltaan vielä lupaava.

Vanhempien hiipuminen pikkuhiljaa on vaikea asia hyväksyttäväksi, sen kanssa kippuroin itsekin. Olen jotenkin lasten tapaan ajatellut, että he ovat ikuisia eivätkä voi hävitä. Nyt kun tietää, että optimistisinkin arvio on reilusti alle kymmenen vuotta, on ihan ihmeissään.

Harmillinen flunssatauti on iskenyt teihin, toivottavasti edes sinä säästyt kuumeelta. Mutta mikä tuo toimittajajuttu on?!

Vicki Li kirjoitti...

Katriina- radiotoimittaja on tulossa mua haastattelemaan aamulla klo 9 makuuhuoneeseen... Kyse on nukkumisesta ja tietenkin unista. Mistäs muusta. Laitan sulle ja muillekin kiinnostuneille vinkkiä siitä, kun ja jos ohjelma tulee joskus ulos.

titu kirjoitti...

Joskus menee niin, kun hellittää lomalle, niin sairastuu...
Mutta hienoissa maisemissa olette olleet, ja tuttuja tavanneet. Eikä päässyt lomakaan olemaan liikaa puurtamista :)

blogissani sinulle pieni pysti. ole hyvä.

Anonyymi kirjoitti...

Mahtuipa lomaanne monenlaisia käänteitä! Kivaa tarinaa ja kuvitus lisäksi.

Siskosi toipuminen ilahduttaa. Ymmärsinkö oikein, että hän on jo kotona?

Se radio-ohjelma olisi kiva kuulla...

Hyvää toipumista räkätaudista!

T. Eevis

Anonyymi kirjoitti...

Oli harmin paikka tuo sairastuminen. Jospa mies olikin levon tarpeessa...?

Toistan edellisten tapaan, että tosi elämänmakauisia ovat nämä sinun tekstit! Erityisen mukavaa on kuulla tuosta siskon toipumisen ihmeestä. Ihan kummallista oikeastaan, että minullekin tulee kyynel silmään kun ajattelen sitä.

Meri