Pyhällä maalla 2

Eilatin kauneimmat hymyt

Akvaarion ihmeitä meriobservatoriossa

Kävilaskuri on raksuttanut siihen malliin, että on parasta jatkaa matkakertomusta. Hauskaa huomata, että juttu kiinnostaa. Sitä toki ihmettelen, että kävijämääriin nähden kommentteja tulee tosi vähän. Pienikin ilmoitus kurkkijasta ilahduttaa tekstin suoltajaa aina! Mutta jatketaan:

Jerusalemin parin päivän jälkeen keskityimme aika lailla Eilatin paikallisnäkymiin ja paikallisherkkuihin. Kaikki vanhat kurkkijat tietävät, että meitsi on todellinen herkkuperse. Kaikki kunnon hyvistä raaka-aineista valmistettu ruoka on mulle ja siipalle erittäin tärkeä osa matkaa. Mun olisi itse asiassa vaikea kuvitella matkaa, johon ruokapaikkojen ja herkullisten uusien makuelämysten metsästys ei kuuluisi. Eilat on siitä kiva paikka, että ruokapaikoissa riittää tarjontaa joka lähtöön ja vielä niin , että huonoa ruokaa on suorastaan vaikea löytää. Tai emme me ainakaan onnistuneet löytämään.

Israelissa on aika paljon tarjolla erilaisia tahnoja, joita sitten levitetään leivän päälle tai syödään muuten vaan. Humus-tahna oli ehkä eniten esillä, se ei kyllä ole ihan ykkösjuttu mulle , mutta sitäkin tuli maisteltua. Lisäksi oli tahinia ja monenlaisia jogurtti/rahkapohjaisia mömmöjä, joita oli sitten maustettu esim. oliiveilla, tillillä, paprikalla ja kaikenlaisilla mausteilla. Oikein maukkaita, kannattaa maistella. Meidän hotellin aamupalapöydässä saattoi tehdä rauhassa kokeiluja.

Hotellin aamiaispaikka lähestyy, heti 7 jälkeen siellä oli tosi rauhallista

Iltaisin söimme yleensä jossain ravintolassa ja vaihtelimme paikkaa koko ajan. Itseasiassa emme tainneet syödä missään kahteen kertaan, vaikka aina niin uhkailimme, että tänne tullaan kyllä toistekin. Uteiliaisuus uusia paikkoja kohtaan kasvoi aina vanhaan tyytymisen sijaan.

Mie söin varmaan parasta (ja kalleinta)Eddie´s Hide Awayssa ja ruokana oli vasikanlihasta tehty Gordon Bleu. En ole koskaan ollut leivitettyjen pihvien ystävä, mutta tämä vei suorastaan kielen mennessään, eikä jättänyt suuhun ällöttävää rasvaista kelmua.

Siippa söi suorastaan jumalaista kalaa thai-aasialaisravintola Gingerissä. Maistoin sitä siipan lautaselta ja tuo luonnehdinta piitää paikkansa, mielettömän upea makujen sinfonia suorastaan räjähti suussa. Mun oma annokseni siellä ei ollut niin erityinen, paitsi ulkonäkönsä puolesta.

Gingerin alkupala

Parvekeherkut iltaisin kuuluvat lomalla asiaan ja tällä kertaa siellä keskityttiin lähinnä pistaasipähkinöihin ja paikallisiin viineihin. Nyt tulee rahanarvoinen vinkki: älä osta mitään hotellialueiden 24 h auki olevista paikoista , vaan kävele vanhan kaupungin puolelle ihan tavalliseen paikallisten ruokakauppaan ja osta koko viikon oluet, viinit ja pistaasipähkinät noin puoleen hintaan!! Tämä totuus valkeni meille muutaman päivän päästä ja vähä pänni, kun oltiin tuhlattu turhaan. Lomalla kyllä joutaa kävelemään pari kertaa isomman taakan kanssa ja saa jääkaappinsa täyteen näitä pakollisia lomapäivittäistarvikkeita edulliseen hintaan.

Meriobservatorio näkyy kauas

Nyt siirrytään ruokaosastolta nähtävyyksiin. Eilatin ehdoton vetonaula on Punainenmeri. Punaisenmeren korallit ja kalat ovat henkeäsalpaavan upeita. Me kävimme ihailemassa pinnan alaista elämää muutaman kerran snorklaamalla ja koskaan ei tarvinnut pettyä. Snorklatessa on aivan ihmeellinen painoton fiilis, kun seurailee katseellaan suurta kalaparvea. Korallit ovat Korallirannan kohdalla myös upeita , vaikkakin siipan ja mun mielestä vielä upeampia ne ovat Egyptin puolella. Kerran mie näin myös pohjassa valtavankokoisen hummerin. Jos et rohkene itse veteen, voi meren elämää seurata mainiosti meriobservariossa ja lasinpohjalaivoista (joissa emme tosi käyneet)

Korallirannan eliöstöä siipan kuvaamana

Korallirannan rauhaa. Pitkiä laitureita pitkin pääsi riuttojen lähelle snorklaamaan

Ehdottomasti must paikka on Dolphin reef, jossa saa seurata ihan läheltä delfiinien touhuja ja jos sekeleitä lappaa kehiin tarpeeksi, siellä on mahdollisuus myös lähteä uimaan delfiinien kanssa. Olisi kiinnostanut, mutta ei raskittu. Ehkä sitten ensi kerralla. Delfiinit ovat kyllä aivan valloittavia otuksia, niiden touhuja on mukava seurata siinä laiturilla. Ne vaikuttavat suorastaan sosiaalisilta veikoilta. Tiiä häntä. Kuvat puhunevat enemmän kuin sanat:

Minäkö muka delfiini, älä puhua läpiä päähäsi

Ja sieltähän kuoriutuu Vicki Li